Blogi

Aina silloin tällöin, ei niin kovin harvoin, törmää siellä täällä sanoihin mitä jos.

Mitä, jos elämäsi päättyisi huomenna ja tänään olisi viimeinen päiväsi. Tekisitkö silloin jotakin toisin? Pitäisikö meidän tosiaan elää niin kuin jokainen sekunti olisi viimeinen? Pystymmekö siihen? Mitä, jos sinulla olisi parantumaton sairaus ja kuukausi elinaikaa, tekisitkö jotakin toisin?

Niin tehdään elokuvissa ja kirjoissa ja romanttisissa kuvitelmissa, mutta tekeekö joku oikeasti niin. Korjaako rikkoutuneet välit perheeseen ja ystäviin, pyytääkö anteeksi virheitään, viettääkö viimeiset hetkensä läheistensä kanssa kertoen kuinka paljon heistä välittää ja rakastaa.

Muutaman kerran olen tehnyt niin elämän suurten valintojen edessä. Ehkä on aika tehdä se jälleen. Mutta mitä jos tällä kertaa valitsisin toisin. En valitsisikaan toisia vaan valitsisin itseni.

Musiikki on väsyttävä harrastus.

Höstfest oli onnistunut tapahtuma. Ei voi kuin kehua paikallisten nuorten intoa järjestää itse tapahtumia. Ns. undergroundia.

Tunnelma festeillä oli mahtava. Sopivan häiriintynyt klubimeininki.

Pintandwefall. Ihanan piristävä tyttöbändi. Ne rumpalin välispiikit oli ihan loistavia ja blondin laulajan ääni ihana, vaikka yleensä tykkään matalammista naisäänistä.

Tiedoksi muotitietoisille: vyötärölinja tulee takaisin, empire on out. Ja ponit on in.

Kannullinen aamuteetä Venäjän jättiläisten soidessa. Eilen soi Radiopuhelimet. Jonka jälkeen olin aivan poikki. Takana pitkiä päivä ja öitä vähäisillä unilla.

Varsin musiikillinen kausi meneillään. On ollut naisenergistä hevirässiä, klassista ja nykymusiikkia, punkrokkia ja oopperakin on suunnitelmissa. Vaikuttaa loistavalta idealta näyttää oopperaa leffateatterissa, ihmettelen vain miksi sen mainonta on ollut niin vähäistä.

Taas aikainen herätys. Minä yökyöpeli aamuvirkkuna. Kyllä kannatti!

***

"Ne ihmiset, jotka todistavat kiusaamista tai väkivaltaa eivätkä tee mitään, ovat osasyyllisiä koko murhenäytelmään." - Ilmar Raag

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/oikea/id102531.html

Paljon hyviä puheenvuoroja on nyt käytetty Jokelan ja Kauhajoen jälkeen. Mutta opimmeko me niistä? Muuttuuko yhteiskunta ja sen arvot? Pysyykö kaikki samanlaisena huolimatta kauniista puheista? Koululuokat ovat ylisuuria, vaatimukset tehokkuudesta ja tulosvastuullisuudesta ovat arkea jo alakoulussa, mielenterveystyö on retuperällä jne. Kun kaiken loppujen lopuksi määrittää raha. Raha, ei hyvinvointi. Raha, ei ennaltaehkäisy. Lyhytnäköinen voitontavoittelu saa aikaan kaiken tämän, Jokelat ja Kauhajoet. Kapitalismi. Se on nykyihmisen sisäistämä ideologia ja arvomaailma, jossa ainoa arvo on raha. Se on (lyhytnäköistä) voitontavoittelua, jossa toissijaisia ovat niin toiset ihmiset ja kuin koko maapallon hyvinvointi ja tulevaisuus. Kapitalistinen kilpailuyhteiskunta ei ole hyvinvointiyhteiskunta vaan pahoinvointiyhteiskunta, joka Suomestakin on tullut. Vastuuta vieritetään milloin opettajille, milloin vanhemmille, milloin liian lepsulle aselaille. Kaikki vain toissijaisia keinoja, jotka hoitavat oireita, mutta eivät itse tautia. Samaan aikaan media tekee tappajista kuolemattomia hirviösankareita ja luo pohjan seuraajille, seuraaville tappajille. Hyviä puheenvuoroja kaikesta tästä on käytetty, mutta muuttuuko mikään?

Heräsin aamulla ennen aikojani lehtipuhaltimen ääneen. Yli-innokas talonmies siellä taas vauhdissa ja tulee olemaan vielä monta monituista kertaa. Miksi ihmeessä niitä lehtiä pitää puhallella pitkin syksyä - paitsi ehkä kasoihin, joihin voi hyppiä.

Aurinko paistaa ja ulkona iskee mielihalu hyppiä lehtikasoihin, mutta tyydyn kuvaamaan.

Wissenarbeit macht frei -teksti oli maalattu yli ja jäi kuvaamatta. Stop töhrylle -kampanja ilmeisesti täälläkin. Mutta joskus ne töhryt ovat tosi hyviä. Miksi ilmaisia tilataideteoksia kaupunkikuvaa elävöittämässä ei voisi hyväksyä. Mutta eiväthän päättäjät hyväksy ilmoitusten liimaamistakaan. Stop pöljäilylle -kampanja olisi parempi idea.

Päivän kaksi tärkeää puhelua edistivät asioita. Toinen oli erittäin onnistunut, toisen uutiset ikävämpiä. Mutta asiat ovat hoidossa.

Mukava pikaviesti valaisi auringon lisäksi päivää. Pikaviestejä voi siis olla muunlaisiakin kuin vain vonkausyrityksiä, joissa kerrotaan mittoja ja muita speksejä tai kysellään typeriä.

Aurinkoa. Lämpöä. Värejä. Vaahteranlehtiä. Syksy on parasta aikaa. Valokuvausta. Puheluita. Kynttilöitä. Kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä esitelmiä. Onnistuneita palavereita ja keskusteluita. Hyvää ja kannustavaa palautetta. Lempisarjoja. Ei mitään syytä pilata päivää, antaa minkään pilata päivää.

Olipahan keikka.

Händel alkoi pitemmän päälle puuduttaa, Sibelius oli aivan loistavaa, mutta se itse klarinettimessu -- Piti sitten mennä istumaan melkein etupenkkiin muiden paikkojen ollessa jo varattuja lippua ostaessa. Istu siinä sitten korvia pidellen kuuluisan maailmantähden huudattaessa soitintaan niin, että korviin sattuu. Nolotti. Ei paljon musiikista päässyt nauttimaan, kun pelonsekaisesti odotti seuraavaa kovaa ja korkealta -kohtaa. Enpä olisi etukäteen arvannut, että klassisen musiikin konserttiin kannattaa ottaa korvatulpat mukaan - ainakin siinä tapauksessa, jos sattuu istumaan salin etuosassa.

Mutta oli se silti hintansa väärti ja opettavainen kokemus.

Korkeakulttuurin jälkeen hieman "ruumiinkulttuuria" ja poliittista agitaatiota kantakapakassa.

Kynsitytöillä oli minulle oma nimitys: Kenkätyttö.

***

Alkaa olla työpäivä plakkarissa ja työympäristöäkin tuli kuvattua, tuolla ulkona. Sitten kuuntelemaan sinfoniaorkesteria. Säkätemian lehtomaisesta kehdosta kylttyyririentoihin vie viiden tuuman kiiltävät korkosaappaat.

Antaisinko yhden pienen asian pilata päivääni? Antaisinko yhden, kahden tai monen pienen asian pilata kaunista syksyistä päivää, jolloin aurinko paistoi ja oli lämmintä? Antaisinko suurenkaan asian pilata päivääni, joka oli aikaansaava ja onnistunut monin eri tavoin? Antaisinko sellaisen vallan ikäville asioille? Antaisinko niiden saada otteen minusta? Antaisinko niiden voittaa? Ei, se ei kosketa minua. Se valuu kuin vesi hanhen selästä. Se ei saa otetta kurjilla kourillaan minusta, sillä minä olen vapaa kaikesta sellaisesta. Vain sanomalla niin. Olemalla sellainen. Oma itseni. Ja nauttimalla siitä.

***

Mutta yksi asia koskettaa. En halua sanoa mikä. Sillä en halua antaa sille asialle sen enempää julkisuutta kuin se tähän mennessä mediassa on jo saanut - aivan liikaa. Se olkoon minun kannanottoni ja hiljainen osanottoni.

Kaunis aamu. Aurinko paistaa. Pitäisiköhän aamuvirkkuilla useammin.

Junailua. Nettitikku ja muu tekniikka toimii taas hienosti. Puheensorina täyttää vaunun ja ruskan värjäämät aurinkoiset maisemat ovat kuvauksellisia.

***

Kissanpuu on rakennettu (vihdoin), joulu on jo ovella. (Melkein.)

Uuteen viikkoon levänneenä ja rentoutuneena.

***

Viikon varmat vihjeet:

1 Älä haasta, ellei sinulla ole lihaksia siihen. Ellei älyllinen kompetenssisi siihen riitä. Älä tule puhumaan kahvista ja teestä, älä edes pippurista, ellet edes tiedä missä ne kasvavat. Pysyttele omassa kevyessä sarjassasi.

X Jos lupaat soittaa tiettynä kellonaikana, soita. Jos haluat tehdä hyvän ensivaikutelman, ja jos haluat saada toivomaasi apua, pidä lupauksesi.

2 Aina varma: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.