Blogi

Sali, duuni, ansaittu olut. Hyvä pläni.

***

Teen töitä silloin kun haluan, ja silloin kun niitä on. Tosin ainahan niitä on. Sanovat, että tämä työ vaatii intohimoa. Teen töitä iltaisin, teen töitä öisin, teen töitä viikonloppuisin, enkä osaa pitää lomaa. Teen töitä silloin, kun on pakko, kun aikataulut niin pakottaa. Mutta 8-16 aikataulua minulla ei ole. Joskus mietin, että ehkä sellainen olisi parempi tai ainakin helpompi. Mutta toistaiseksi olen valinnut tämän tien. Vaikka se ei olekaan se helpoin tie, vaikka se olikin loogisin ratkaisu siinä vaiheessa. Kun tarjolla, tarjottimella suorastaan oli, niin katsotaan nyt tämä tie loppuun.

Heräsin jo kolmatta aamua peräkkäin tasan kello 7.15 yli-innokkaan talonmiehen aloittaessa pikkutraktorillaan lumityöt juuri makuuhuoneeni ikkunan alla. Onneksi aloitus ei ole enää 6.15. Ehkä joku valitti siitä.

On lunta tulvillaan tää raikas talvisää! Kivaa, kun on valaisevaa ja narskuvaa lunta. Mutta jos totta puhutaan, niin saisi tämä talvi jo loppua. Kaipaan kevättä.

Sellaista piiitkää kevättä niin kuin Irlannissa, jolloin narsissit kukkivat koko kevään. Ei sellaista Suomen kevään lyhyttä pyrähdystä, jolloin kaikki kasvaa salamannopeasti ja sitten onkin jo kesä. Vaikka sitäkin on mielenkiintoista seurata.

Luureissa soi Kauko Röyhkän Kevät. Juon kolmatta kuppia kahvia. Vasen ranne oireilee liiasta kirjoittamisesta. Edessä työviikonloppu.

Rankka päivä. Ei voi muuta sanoa. Aikainen herätys, 10 tuntia töitä, pari tuntia lepoa kotona ja vielä pari tekemättä jäänyttä rästitehtävääkin hoidin pois illan ratoksi.

Aikaansaava päivä kaikin puolin. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ja poikki. Sormet on poikki kaikesta kirjoittamisesta, vaikka timanttinen säihke näppäimistöllä onkin kaunista. Ehkä huomenna pidän koneen kiinni koko päivän ja keskityn lukemiseen kirjoittamisen sijaan. Nyt ansaituille unille.

Väsyttää, mutta silti valvon. Huomenna on aikainen herätys ja silti valitsen olla menemättä nukkumaan. Kun on tärkeämpää puuhaa. Yökukkuja kun olen ja aamulla tästä maksan, pöhkö olen.

Konsultoin olkapääasiassa kalevalaista kansanparantajaa. Kokeillaan kikkakolmoset ennen kortisonipiikitystä.

Pää taas pähkinöinä. Sävyltään. :D

-pähkinäinen

Olla hyvä ihminen. Olla sellaisenaan hyvä. Itsessään.

Olla täydellinen sellaisena kuin on. Olla täydellisen riittävä, riittävän täydellinen. Paras minä itse, joka voi olla.

Olla hyvä ihminen. Olla hyvä hyvä itselleen, olla hyvä toisille.

Aika hyvät tavoitteet, aika hyvin saavutettu.

Pääsin vanhaan kunnon lukemisen hurmioon seuraavilla teoksilla:

Sofi Oksanen: Puhdistus
Anne B. Ragde: Berliininpoppelit
Anne B. Ragde: Erakkoravut

Suosittelen!

Ragden Vihreälle niitylle on aivan pakko hankkia aivan heti. Ei malttaisi odottaa edes, että saa sen käsiinsä.

Laskiaisen laskut. Pitkälliset, monimutkaiset laskutehtävät eivät ota loppuakseen.

Oppiiko ihminen kerrasta, kahdesta, kahdestakymmenestä vaiko ollenkaan.

***

Kynsien metrihinnaksi tulee 430 €.

Timanttiset kynnet! 20 timanttia ja käsinpiirretyt kukkaset. Näin hienoja kynsiä minulla ei ole ollutkaan vielä.

Kissat. Raksu. Sauna. Olut ja GT. Hyvä ruoka: linssejä, lohta ja salaattia. Montalto. Timanttia, timanttia, timanttia.

Ystävät ovat myös timanttia ja avautumiset heidän kanssaan. Ilosta ja nautinnosta.

Nyt on sitten osoitettu mieltä ja vallattu rakennuksia ja saatu 15 sekuntia julkisuutta. Huisia.

Eka kunnon miekkari Suomen kamaralla. Edellisen kerran Irakin sotaa vastaan Irlannissa.

Aurinkoa ja pakkasta päivisin. Kynttilöitä ja pakkasta iltaisin. Lukemista öisin.

Viime yönä luin taas puoli yötä. Niin siinä käy, kun pääsen vauhtiin ja on joku tosi hyvä kirja. Sitten sitä valvoo liian pitkään, kun ei malta lopetaa päästessään toisiin maailmoihin, vaan kirja on luettava loppuun.

Sitten herään taas tähän kirkkaaseen aamuun ja sisälläkin kaipaan aurinkolaseja. Laseroinnin jäljiltä kirkas talvipäivän lumihangilta kilottava auringonvalo tuntuu edelleen liian kirkkaalta.