Blogi

We write before knowing what to say and how to say it, and in order to find out, if possible.

Jean-Francois Lyotard 1992

Löysin kirjoittamisen ei vielä niin kauan aikaa sitten. Kirjoittamisen joka hautautui liian varhain sisälle itseeni liiallisen kritiikin alle. Olen löytänyt kirjoittamisen itsestäni. Se on jotakin, jonka aina tietätämättäni olen osannut, mutta jonka tietämättäni myös kadotin vuosikausiksi. Suren niitä kirjoittamattomia vuosia. Nyt olen löytänyt kirjoittamisen, kirjoittamisen ilon ja kirjoittamisen avun. Kirjoittaminen vapauttaa. Se vapauttaa minussa jotakin, se vapauttaa minut jostakin, se vapauttaa minut johonkin. Kirjoittaminen avaa kokonaisen uusien mahdollisuuksien maailman.

Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Muistikirjoja ympäriinsä, päiväkirjat täyttyvät, kirjoitan blogia. Blogi on myös yksi tapa kirjoittaa. Yksi tapa avata itseään itselleen uusin silmin, hieman ulkopuolisin silmin.

Kirjat ja kirjoittaminen. Minun maailmani avainsanat.

hoo raportoi jälleen raiteilta. Tekniikka pelaa ja alan olla sinut sen kanssa. Matka menee kuin siivillä. Niin kuin aikakin nykyään.

Olen karsinut elämästä kaikkea turhaa. Kaikki, mikä ei opeta minua, on turhaa. Mistä en opi mitään, on ajan hukkaanheittämistä. - Kunhan elämä ei vain muutu pelkäksi suorittamiseksi. Silti aika ei tahdo riittää. Työpäivät ovat ympärivuorokautisia.

Kitkerä kahvi pitää hereillä ja kohta olen perillä. Joskus muinoin tämäkin matka tuntui kiduttavan pitkältä. Nyt aika kiitää. Lapsena aika oli kiduttavan hidasta. Silloin sitä odotti aina jotakin, joulua, lomaa koulusta. Nyt asiat vain tapahtuvat, etenevät sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy. Tartun kiinni asioiden syrjään ja yritän pysyä mukana - samalla opin muilta, seuratessani miten asioita hoidetaan.

Minun täytyy aina muistuttaa itseäni siitä, että tämä on oppimista, elämä on oppimista. Että en vaatisi itseltäni liikaa. Että olisin armollisempi itselleni. Sillä minä en ole vielä valmis. Opettelen vielä elämään.

Note to self: Inycon Cabernet Sauvignon - älä osta toiste. Mutta ruoka oli herkullista. Etenkin suppiskeitto ja uunissa paahdetut kasvikset oliiviöljy-balsamico -marinadissa unohtamatta suosikkiyrttiäni basilikaa.

***

Syntisen kuumia, höyryäviä suihkuja. Syysmyrsky vihmoi kasvoille pisaroita ja keräsin hevoskastanjan lehtiä. Tammenterhoja pöydällä. Kukka- ja hedelmäasetelmia. Suurensuuri karkkipussi ja pirteää vispipuuroa. Äänikirjoja.

Elämän pieniä iloja, nautintoja, kuvauksellista kauneutta.

Torstai-iltana istuin pitkästä aikaa kotisohvalla. Tekemättä mitään. Vain olin. Ihan väsyneenä. Ei yksinkertaisesti olisi edes jaksanut mitään muuta. Olen oppinut sanomaan, että minulla on kiire ja juomaan kuppikaupalla kahvia. Voisi sanoa, että olen integroitunut työmaailmaan. Mutta vähempikin integraatio riittäisi.

Junassa oli mukava matkustaa sateisen harmaana päivänä. Matkatavaroinani kannettava tietokone, mp3-soitin, Skullcandyn uudet, hienot kuulokkeet, nettitikku, kännykkä ja digikamera. Sekä yksi kirja. Siltä varalta, että läppäriin ei saa virtaa, netti ei toimi, mp3-soittimesta/kamerasta/kännykästä loppuu akku. Kirjoista en luovu.

Salin kautta saunaan ja sitten illalliselle. Saunaoluena oli Huvila Joutsen - mielettömän hyvä kotimainen pienpanimon olut, suosittelen. Kokkini valmisti alkupaloiksi etanoita valkosipulivoissa. Pääruokana oli tuorepinaattipastaa, kuhaa purjopedillä ja lisänä paistettuja siitakesieniä sipulin kera. Ja jälkiruuaksi oli mansikoita ja vaniljakastiketta tummalla suklaarouheella. Kerrassaan onnistunut ateria ja kokonaisuus. Kokkini saa täydet pisteet. Ruokajuomana oli italialainen Bidoli Tocai Friulano, joka sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Sitten kokkini ryhtyi ompelijaksi ja lyhensi uusista housuistani lahkeet. Monitaitoinen mies minulla.

Tänään herättiin reippaina torille nauttimaan auringon paisteesta. Aamupala oli katettu valmiiksi. Perussettiä teetä ja leipää. Mutta sitten seurasi yllätys: mansikoita vaniljakastikkeella ja suklaarouhettakin oli raastettu päälle ollessani aamupuuhissa. Torilta ostettiin suppilovahveroita ja puolukoita. Tänään valmistetaan tietenkin suppilovahverokeittoa sekä paistia ja kasvishöystöä paprikasta ja kesäkurpitsasta. Juomana Inycon Cabernet Sauvignon. Kaiken kruunasi kimppu kukkia. Sain itse valita sen, mutta molemmat olimme sitä mieltä, että se oli kaunein. Yllättävän usein makumme ovat yhtenäiset. Sanomme samoista asioista niiden olevan hienoja. Tai sitten toinen osoittaa takkia, jota aiemmin olin käynyt sovittamassa: "Tuo sopisi sinulle."

Tämä joululahjojen ostaminen etukäteen on mennyt vähän pieleen. Kun en malta sitten olla antamatta lahjaa saman tien. Ei vain pysy housuissaan ja on pakko möläyttää asia julki. Yhtä lahjaa olen miettinyt ja käynyt katselemassakin, mutta en vielä löytänyt haluamaani. Ehkä sellaisia ei saa Suomesta lainkaan ja täytyy tilata ulkomailta. Siltä varalta, että lahjan saaja lukee tätä, en kerro mitä etsin. Yritän pitää tämän yllätyksenä jouluun asti, vaikka vaikeaa se on.

Koivikko silmieni edessä on paljas. Riisuttu syksyn väriloistostaan. Nyt näen ohi vilahtelevat junat. Olenko mahtanut muistaa kertoa, että työhuoneeni ikkunasta näkyy Harjun torni? Kerron itselleni, että muistaisin. Muistaako sitä kuukausien tai vuosien päästä enää niitä maisemia, joita on mietteissään tuijottanut tuntien ajan?

***

Eilen tulin kotiin ja siellä oli tiskattu ja siistiä. Mikä onkaan paras kodinkone? Poikaystävä/mies on mielestäni paras heti pesukoneen jälkeen. Se tiskaa ja siivoaa, pesee ikkunat ja matot, vie roskat sekä vaihtaa lamput ja huoltaa polkupyörän. Toinen postipaketti saapui viikon odotuksen jälkeen juuri, kun olin jo soittamaisillani tulikivenkatkuisen tiedustelupuhelun, missä paketti luuraa. Käytiin kaupassa ja ostettiin laseja, matto ja niitä lamppuja, energiansäästölamppuja, sekä kaikkea muuta tuiki tarpeellista. Keittiövälinefetissini syttyi uudelleen löytäessäni täydellisen paistinpannun! Lahjatoivelistalla: paistinpannu. Myös punaviiniharrastus on nostamassa päätään taas pienen hiljaiselon jälkeen. Nyt passaa, kun on uudet lasit, jotka menivät hyväksytysti minun kriteereistäni läpi. Kotona paketti auki ja Skullcandy-luurit päähän. Hienot on! Miehelle yllätyslahjaksi toivotut korvatulppakuulokkeet. Tykkään antaa lahjoja. Se on kivaa. Toisen ilahduttamisesta tulee hyvälle mielelle. Sitten mentiin kaatosateessa pitsalle. Pitsakiintiö täyttyi hetkeksi. Jälkiruuaksi lämmittävä jallukaakao. Nam.

***

Hän näki hätäni ja tuskani ja otti syliinsä. Lohdutti. Ei tarvittu muita sanoja tai tekoja. Vain se, että välittää, riittää. Vain se, että sen osoittaa, riittää. Avattiin Highland Park maistiaisiksi ja hän sanoi minua neroksi. Aina välillä melkein unohdan, miten paljon nauramme yhdessä.

***

Sain palkitulta luontokuvaajalta hyviä vinkkejä valokuvaamiseen ja kameran valintaan. Ehkäpä sittenkin toteutan unelmani digijärkkäristä vielä jonakin päivänä.

***

Kiire on ja väsyttää. Mutta salille olisi päästävä.

Prioriteetit, preferenssit, fokus. Mikä on tärkeää? Mikä on oikeasti ja todella tärkeää? Tärkeysjärjestys. Turha pois ja tärkeä etusijalle.

Ei energiasyöpöille toisille!
Rauhaa, rakkautta.
Voimaa, viisautta.
Hyvää.
Positiivista energiaa.

Se, että toisella menee hyvin, on kuin punainen vaate suomalaiselle ihmiselle. Sitä ei saa ilmaista. Huonosti menemistäkään ei saa ilmaista. Seuraukset ovat nähtävissä lööpeissä. Tässä ilmanalassa kaikki tunteet täytyy lakaista maton alle. Niitä ei kanssaihmisille näytetä. Ihmisiä ei kohdata kasvoista kasvoihin ja keskustella. Harva kysyy ja haluaa aidosti kuulla vastausta kysymykseen "mitä sinulle kuuluu". Epäkohdista jurnutetaan selän takana, toisista puhutaan selän takana. Mutta asioita ja ihmisiä ei kohdata avoimesti. Piirrän numerot äänestyslippuun ja mietin miksi. Miksi minä jaksan välittää ihmisistä, jotka eivät halua välittää toisista.

Astetta tummemmat hiukset ja tummat kissansilmät katsovat peilistä valmiina kohtaamaan maailman kissamaisen viehkeästi ja tyylikkäästi. Valmiina kietomaan sen pikkusormensa ympärille.
- Good morning gorgeous, this is going to be another great day.

***

Fokus on kirkastunut. Tyyli ja tapa varmistunut. Kalenteri täyttynyt.

Tämä on ollut hyvä syksy.

Jumppasessiossa tänään: Punnerruksia nainen selässä sekä venyttelyä ja sidontaa eli sidontavenyttelyä yhdistettynä lämmittävään spänkkäykseen.

Oltiin koko viikonloppu niin kiltisti, että palkitsimme itsemme parilla iltaoluella ja sunnuntaihesarin lukusessiolla keskustellen. Se oli mukavaa.

Sitten kohti unisessioita. --

Perjantaina käytiin pitsalla ja elokuvissa nauramassa yhdessä trooppiselle ukkoselle.

Eilen meillä oli joulu. Kynttilät paloivat parvekkeellä. Teimme hirven sisäfilettä, punaviinisiirapissa haudutettua lanttua ja uuniperunoita lisukkeenaan metsäsienisalaattia ja pippurista tuorejuustoa. Me olemme toimiva kokkikaksikko ja meillä on siisti keittiö. Tehokasta ja herkullista. Ruokajuomana lasi hyvää chileläistä, täyteläistä Santa Digna Cabernet Sauvignon Reserveä.

Aamupalaksi earl greytä ja paahtoleipää. Lahjaksi hiusvahaa. Välipalaksi maitokahvia ja paahtoleipää.

Miksipä en nauttisi elämästä. Miksipä en eläisi elämääni joka päivä kuin suurta juhlaa. Miksipä en nauttisi hyvästä ruuasta ja sen valmistamisesta. Miksipä en laittautuisi päivittäin kuin juhlaan. Se tekee elämästä juhlaa. Arjesta juhlaa. Jokaisessa päivässä on hieman kimallettä ja kiiltoa ja glamouria. Joten miksipä en.

Kissamoottorin huristessa sylissä, sateen tihkuessa ulkona, miehen nukkuessa päiväunia viereisessä huoneessa.

***

On. On. On.

On-ni. On-ni. On-ni.

Niin. Niin. Niin.