Elävä runous

Kaiken tämän kiireen keskellä yhtäkkiä - löysin itseni - kirjoittamasta runoja.

Edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt hetki aikaa.
Kuinka hyvältä se tuntuikaan taas.
Se sai jaksamaan ja jatkamaan.

Kuten taannoin neuvoin ystävää - kynttiläänsä ei pidä pitää vakan alla.

***

Eikä siinä kaikki.

Se on muuten helvetin hyvä fiilis, kun huomaa olevansa se, mikä halusikin olla isona ja tekevänsä sitä mistä unelmoi pienenä. Olevansa juuri se, joka halusi olla ja tekevänsä juuri sitä, mitä halusikin tehdä. - Huomata tehneensä sitä jo jonkin aikaa, vuoden-puolitoista, oikeastaan huomaamattaan.

Itsellensä täytyisi muistaa myös antaa kunnia siitä mistä kuuluukin.

***

~maanantai~