ihmemiehiä, vaan ei macgyvereita (valitettavasti)

Kaikkea sitä ihminen joutuu kokemaan. Kertatapaamisen jälkeen saa peräänsä parin viikon sekoilun. Käsittämättömiä viestejä ja solvausta sekä mustamaalausta ympäriinsä. Kaiken kruunasivat julkiset puheet siitä kuinka minut pitäisi niitata. Pitää näimmä vähän tarkemmin katsoa, ketä sitä tapaa ja ketä ei, jos pakkien antaminen ottaa noin kovasti itsetunnon päälle. Eihän nyt kukaan normaali ihminen reagoi yhden tapaamisen ja yksien treffien jälkeen tuolla tavalla.

Oppia ikä kaikki: luota intuitioon. Jos intuitio varoittaa, ettei kaikki ole kohdallaan, puhumattakaan ihmisistä, jotka varoittavat samasta, on syytä kuunnella. Sattuneesta syystä olen kiertänyt tietyt piirit pariutumismielessä kaukaa ja tämä tapaus vahvisti sääntöä.

Sitten heti perään tämä toinen sankari. Ei on ei ja sitä ei pitäisi kovin montaa kertaa joutua toistelemaan. Ihan kuin olisi joku velvollisuus ottaa avoreisin vastaan, jos joku urpo sattuu vain tulemaan samaan kaupunkiin. Haloo, oluella käynti ei ole vielä merkki siitä, että olisimme naimisissa tai edes menossa naimaan. Mitä miesten päässä oikein liikkuu?

Ns. normi-ihmisten kohdalla vastaavaa ei ole tapahtunut, ei on ei ja pakit on otettu vastaan niin kuin miehet, eikä perään ole jääty roikkumaan ja sekoilemaan.