joulu punaisissa korkkareissa

Aamu alkoi riisipuurolla ja fiilistelyllä. Ensimmäinen ihkaoma joulu! Ei hätäilyä, ei hoppuilua, vaan ihan rauhassa ja rentoutuneen raukeana saa puuhastella juuri sitä mitä haluaa ja tehdä ruuaksi sitä mitä haluaa. Ei jokajouluisia aina niitä samoja ruokia, nyt voi kokeilla uusiakin reseptejä. Ah, ihanuutta.

Välipalaksi jo mätivoileipiä. Välillä vähän Strömsö-askartelua paskartelua: tein alumiinilangasta ja joulu(kuusen)nauhasta joulukuusen. Punajuuriteatterissa ohjelmassa keittoa, laatikkoa (sinihomejuustolla ja ilman) ja uunipunajuuria (vuohenjuustolla ja ilman) sekä rosollia. Kaiken kruunasi villisian sisäfile. Jälkkäriksi luumurahkaa. Kuten ennustin, alkoholiton punaviini kelpaa lähinnä glögitarpeiksi, mutta Icono toimii.

Olen ilmeisesti ollut kiltti, sillä sain yhdeksän(!) pakettia: 5 litran kattilan, Victorinox veitsenterottimen, digitaalisen keittiövaan, keittiöpyyhkeitä, sarastusvalon, muistikirjan, Kummisetä-trilogian, Susan Cooperin fantasiakirjan (taianomainen yhdistelmä taruja ja historiaa, seikkailuja ja filosofiaa - niin minua, niin minua) sekä Jekyll-sarjan dvd-boksin. Enkä toivonut, edes osannut toivoa, noista kuin paria kolmea juttua, vaikka suurin osa niistä on haaveissa ollutkin. Hyvät lahjat! Kymmenes tuli Ameriikasta asti: leka Jim Beamia.

Kynttilät palavat, itse tehty kuusi kimaltelee, paperitähti loistaa himmeää valoaan ja joulu tuoksuu vaniljalle - ja Beckhamille. Hopeanharmaa liituraitapaita oli sopiva ja Matador-paistokasari tuli tarpeeseen. Muina lahjoina toin itseni sekä toin ja tein ruuat, jotka jo yksin olisivat kuuleman mukaan riittäneet, eikä toiveissa ollut muuta. Aina pitää olla jotakin pientä extraa ja yllätystä. Canvas-taulutkin onnistuivat loistavasti, jopa odotuksia paremmin.