syksyistä elon fiilistelyä

Se on sitten syksy päätellen näistä merkeistä. Flunssaa ja väsymystä liikkeellä. Parin viikon semiflunssa, eikä rauta enää nouse. Vaan eipä noussut kuumekaan, eikä tullut nuha eikä yskä, mutta ei tässä täysikuntoinenkaan ole ollut.

Värit alkavat pikkuhiljaa hehkua, lehdet putoilla. Lokit ovat taas matkallaan. Tekisi mieleni metsään ja sieneen.

Taas on eräs aikakausi elämästä loppumaisillaan. Se herkistää. Mutta olen oppinut luopumaan ja tekemään surutyötä. Aikansa kutakin ja kohti uusia haasteita. Ei pettymyksiä, vaan onnistumisen kokemuksia.

Niin monia syitä olla kiitollinen, niin monia ihmisiä. Monia ilonaiheita ja hyviä hetkiä. Kuinka heitä osaisin kiittää, vai onko aina tarvetta ääneen sanomiseen? Ehkä tarjoan heille syysillallisen. Ehkä lähetän vain terveiseni hymyn kera sinne jonnekin - kunnes taas tavataan.