Tiloista toisiin

Astuin huoneeseen lähes huomaamatta. Katselin ympärilleni ja näin samat naamat ja tunsin saman tunnelman. Sameana ilma väreili latteaa happamuutta ja kitkeryyttä. Se negatiivisuus yritti taas tunkeutua sisään minuunkin. Mikään ei ollut muuttunut sitten viime näkemän.

Jotkut ilmapiirit pyrkivät vain latistamaan ja lannistamaan. Niistä puuttuu se jokin positiivinen, kannustava ja positiivisia kykyjä, mahdollisuuksia ja näköaloja etsivä ja näkevä elementti.

Vain yksi kysyi kuulumisiani, vain yksi halusi aidosti kuulla kuulumiseni. Ja hän kertoi minun olevan oikealla tiellä. Jo toinen, joka kannusti ja sanoi, että olen omalla alallani ja tulen olemaan siinä hyvä. Se tuntui hyvältä. Se kannusti ja valoi uskoa ja luottamusta.

Joillakin on silmät, jotka näkevät. Jotkut näkevät suoraan sisimpääsi. Kaikkien lasit eivät ole negatiivisuuden ja katkeruuden sävyttämiä.

***

Lauantaina linssi-pinaattimuhennosta ja tomaattista katkarapu-seitikasaria. Ei se kala, mutta se kastike ja etenkin muhennos oli herkkua, vaikka itse sanonkin. Sunnuntaina pitkästä aikaa näin vanhaa kaveria ja käytiin ulkona syömässä. Vuohenjuustolohta ja bataattia sekä jälkiruuaksi vadelmajuustokakkua. Hävyttömän kallista, mutta hyvää. Juttu luisti kuten ennen, vaikka välillä näkemisessä ehti olla vuosien tauko.

***

Hikoiltiin ja pyörittiin yhdessä lakanat rullalle. Ratkaistiin videointiasia ja luultavasti muutama muukin asia. Muutosta on tapahtunut, sillä nykyään keskustelemme niistä asioista rakentavasti.

Vilu väreilee sisälläni, mutta sain teetä, neuleen päälleni, kissan taakseni kehräämään ja olen valmis - alan lämmetä uuteen viikkoon.