työmaa-zen

Sähköpostisuma selvitetty. Muutamiin tärkeimpiin vastattu. Lyöty lukkoon muutamia tärkeitä päivämääriä tälle keväälle. Etsitty aikatauluja ja karttoja. Varattu hotelli. Pyydetty lausuntoja ja tutkittu hakuohjeita. Täytetty käsittämätön nettisovellus. Tehty poverpointteja. Kirjoitettu ja viilattu. Välissä putkahti ilmoille pari aforismiakin. Juteltu toverin kanssa lounaalla matkakuulumisista ja kysytty Tärkeää Neuvoa - aina välillä sitä vain kaipaa toista mielipidettä. Käyty aamusalilla ja iltavuoro lähenee loppuaan.

Mutta milloin sitä oppisi vaatimaan itseltään vähemmän, milloin oppisi tyytymään vähempiin vaatimuksiin, eikä aina käyttäisi sanaa pitäisi, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. - Enemmän, paremmin, korkeammalle, voimakkaammin. - Milloin sitä oppisi ottamaan rennommin. Itse asiassa olen sitä juuri harjoitellut - matkallakin olin vain tietoisesti välittämättä. Mutta paljon on vielä opittava. Kuinka paradoksaalista. Miten oppia enemmän välittämään vähemmän. Miten harjoitella lisää rentoutumista. Miten oppia paremmin tekemään vähemmän, jopa huonommin. Ei vaatia liikaa vaan tietää, että on tehnyt riittävästi. Riittävän paljon, riittävän hyvin, jopa liikaakin. Miten nähdä kirkkaana mielessään, että vähemmän vaivan näkeminen tuottaa paremman tuloksen.

Tein tänään(kin) paaaljon asioita, työtä.

Ja miten muistaa se kaikki, kun itkee tyynyynsä yömyöhällä pelkästä jännityksestä ja pelkää, ettei ole tehnyt tarpeeksi.