-Jules-

Näytetään kirjoitukset maaliskuulta 2010.

Isäni tytär  1

Loma sujuu lokoisasti. Talon nurkalle on valmistunut paipinpoikanen ja lunta on kuskattu muutenkin, kun tontin rajoille on kyhätty vallit estämään koirien painelu naapurien maille tai tielläliikkujien kauhuksi. Käy kunnon kuntoilusta moinen, mutta pasautin silti vielä ostamaan kevätalesta murtsikkasukset, että voin urheilla lisää, ihan kun ei koko paikan ympäri kääntämisessä olisi kylliksi rehkimistä. Maalaiselämä maittaa niin makoisalle, että sisälle ei valoisan aikaan paljon kerkiä.

Isän tontti on kyllä oikea rakentelijan aarreaitta. Löytyy levyjä, lautoja ja lavoja joka lähtöön. Jopa yli metrisiä koivunrungon pätkiä ja valtavia aaltopeltikappaleita plus joka sortin työkalut sirkkelistä alkaen. Tai no, on ehkä väärin sanoa, että löytyy, koska tiedän kyllä kamojen sijaitsevan jossakin tontilla, mutta kun koko järjestely perustuu muutamalle ajan saatossa unohdetulle romukasalle entisten läjien päällä ja alimmat ovat jo pitkällä maatumisprosessissa, niin hyvä osa projektien toteuttamiseen varatusta ajasta kuluu milloin mitäkin etsiessä.

Varsinainen hamsteri tuo isäpappa. Kaikki vanhoista autonosista alkaen on takuutallessa (joskaan jemman tarkempi paikka ei ole tiedossa tai juuri nyt muistissa), koska mistä sitä tietää jos vaikka viallista akkulaturia vielä joskus tarvitsee. Ja säästetään varmuuden vuoksi ne akutkin, ettei vahingossakaan tule heikennettyä tätä romun kuningaskunnan valta-asemaa. Vasta kymmenisen vuotta sitten heitti ne viimeksi seitkytluvulla käytössä olleen auton puhkiruostuneet vanteet ja heti harmitti, niille kun olisi jo seitsämän vuoden jälkeen keksittykin käytöä. Isi <3

Tämän roinaloman ja pussi nyssykässä ja koko komeus pahvilootassa -tyyppisten sisustus- ja säilytysratkaisujen jälkeen tuntuu sitten aivan mahtavalta palata kotiin, missä kaikki on tiukasti ojennuksessa ja tavarat paikoillaan jopa tiskikaapissa kuivuvien mukin korvien osoittaessa niidenkin sotilaallisesti samaan suuntaan. Mitä ympäröivän tilan organisointiin tulee, niin ei olisi tämä omena voinut kauemmas puusta pudota. Koomisen tilanteesta tekee isukin vakaa usko siihen, että minä se sotken ja hämmennän paikat. Toki, eihän niitä työkaluja mitenkään osaa sieltä työkalupakin sisältä etsiä!