-Jules-

Jatkohaastattelut koulussa käynnissä, mun kouluttajalta tuli siinä keskustelun yhteydessä palautetta, että "kun sä olet niin hallitseva persoona". Ja mulle tuli vaan mieleen mun persoona valtaistuimella punasamettisessa soopelikoristeisessa turkissa heiluttelemassa valtikkaa.. Millanenkohan kuningaskunta sekin olis, kun mun persoona sais vallan, huh huh! Siinä yritin pitää peruspokeria, vaikka hihitytti vietävästi. Ja taas ihan asiaankuuluvat jutut.

Mut siis halitseva persoona? Minä? No kyllähän mä kahden kesken saatan olla aika paljon äänessä mutta just tuolla, kun on isompi porukka, niin minähän olen hiljaa kun huopatossutehtaan lapamato, miltei olematon olento.. Ja sitten muka hallitseva persoona. Soon hiukka outoo muuteskin, että vaikkoon niin puhelias niin miten sitten joukossa oon aika hissuksiin. Mun sanomiset hukkuu sinne muiden mölyjen sekaan, se röyhkein saa aina sanoa sanottavansa. Ja se en totisesti ole minä.

Mutta juu, mä oon ratkennu kessuttaan. Hermot, ne hermot.. Ryhmäpaine ajo nortille. Ei kai siihen muuta selitystä ole. En mä vielä täyspäiväsesti oo ruvennu hönkimään mutta äkkiä se tapa taas ottaa vallan, pitänee suitsia vähän moista pahetta. Vaikka oon viime aikoina kyllä ollu niin kiltisti, että jokin pahe kai mullakin pitää olla ennenko must tulee ihan vässykkä. Hmm, no ehkä siitä ei kummiskaan ole vaaraa. Jeah, pitänee printata uus varotusteksti paitaan: Kiltti muttei vaaraton.

Tämähän on mennyt vallan kummalliseks, yks toisensa perään tulee ylläreitä vastaan omasta persoonasta. Olin menneen viikon leipurivuorossa, ja pelkän aamuseittämäks keskustaan raahautumisen pitäs pitää mut pysyvästi pahantuulisena, mutta sen sijaan mulla on ollu aivan hillittömän hauskaa. Oon aiemmin aatellu, ettei paakkelssin vääntäminen oo laisinkaan meikkiksen juttu, mutta tänäänkin rullailin lounassämpylät ja väsäsin pullat hymy naamalla ja hyvinkin tyytyväisenä asiantilaan. Viikon aikana kerkesin vääntää jos jonkinlaista piirakkaa, munkkia ja leipästä, eikä ollunna laisinkaan paha.

Oon hoilotellu Leevin biisejä ja pitäny silleen tunnelmaa katossa, ja sit on ollu kiva päästä aikasin kotio, niin on ehtiny tehä vielä jotain järkevää loppupäivän nimiinkin. Laulava leipuri, mä lanseeraan sellasen bisneksen. Joka pullan kanssa tulee oma biisinlataus ämpeelle ja sit kaikki on tietysti Göstan käsialaa. Vaihtoehtoisesti voin myös ite laulaa luikauttaa, mutta jotenkin luulen, että mokoma palvelu ei saavuta suurta suosiota. Jeah, olen löytänyt kutsumukseni. Ainiin mut se löyty jo sieltä baaritiskin takaa, että tämä loistoidea on vapaasti jonkun hyödynnettävissä, ei tarvii ees maksaa rojalteja. Mut perustan ainaski sellasen baarin, minkä jukeboksista löytyy vain ja ainoostaan Leeviä, koska se jos mikä pitää meiningin makosana.

Nyt nyrhii. LAM soittaa tänään Nosturissa ja mä oon kotona TaNpereella, ekä kerta kun muutto manseen vituttaa. Pitää olla huomenna koulussa ja en viitti Helsinkiin asti lähtä yhden keikan takia kääntymään. Musta on kait tulossa vanha ja väsynyt, kun ei edes yks lempparibändeistä saa persettä irti kotisohvasta. Mutta huomenna pitää kuiteskin matkustaa, kun mammalla on kuuskymppiset, jaiks. Perhetapahtumat mun perheen kera on vähintäänkin.. ..miten sen nyt nätisti muotoilis.. ..mielenkiintosia.

Mun päivät on kulunu selaten koirailmotuksia kaikilta mahdollisilta palstoilta, missä vaan hurttaa on tyrkyllä. Yllätyin ihan, miten paljon rekkuja on jatkuvalla syötöllä myynnissä. Joka tuutista tunkee jos jonkinsortin nelijalkasta, rotua on tarjolla parhaissa tapauksissa kuuttakin sorttia yhteen haukkuun ahdettuna. Seropi=sekarotuinen piski, tämän olen oppinut tällä viikolla. Kuten myös sen, että mun havittelemat rodut maksaa tonnin ja tonni kakssataa laaki. Pitänee totisesti kohdistaa mielenkiinto niihin monirotusiin, jos mielii koirakaverin itelleen kuitata.

Sen siitä saa kun on urheilullinen ja reipas. Oon kulkenu pirteänä kouluun fillarilla, matkaa tulee yhteen suuntaan sellaset kaheksan kilsaa ja mun pyörä on täysromu vaihteeton vanha pienirenkainen Kombi, joten siinä saa tosissaan tehdä töitä että se matka taittuu ja katella kun vaihdepyörälliset onnelliset, joilla on menopeleissään toimivat jarrut huiskii ohi että suhina käy. Tiistaina tuli vielä menomatkalla eka vartti vettä niskaan, mistä se ilosesti loris kyllä joka sopukkaan niin että lopulta olin litimärkä ja sitten oli jäljellä vielä monta aamuisen hyytävää minuuttia kun sotkin menemään ennen kuin koululle pääsin.

Seuraavana yönä kurkkukipu ilmoili tulostaan ja nyt on päällä täys flunssarähinä lihaskipuineen ja tukkoisine klyyvareineen, mutta lämmönnousu pysyttelee edelleen poissa kuvioista. Jos näytelmän päätähti ei saavu paikalle, niin ei siitä lopustakaan mitään iloa ole, joten olis mukavempi saada kunnon kuume asiaankuuluvine saikkuineen ja katella halluja sängynpohjalta kun kituuttaa päivätolkulla tälleen puolikuntosena. Buranaa kuluu ja keuhkoja yskitään pala palalta ulos, mutta en ilmeisesti taaskaan voi saada kunnollista, lääkärinkin tunnistamaa flunssakuumetta kehiin.

Eipä ole vapaa-ajan ongelmia, kun on niin uuvahtanut olo että joko nukun vaikka kellon ympäri tai sitten vaan tuijotan suoraan eteeni. Kumma miten ryhmä strategisesti (noin kymmennen sentin päähän siitä yhtäkkiä umpeenmuurautuneesta nenästä) sijoittuneita ilmamolekyylejä jaksaakin vangita mun huomion niin täysin, etten meinaa edes huomata odottamaani bussia. Jo kahtena aamuna mun nuhaisen olemukseni on pelastanut sama, mulle entuudestaan tuntematon jamppa, joka on hihkaissut mut pysäkiltä linja-auton kyytiin. Pitänee kiitokseksi tarjota sille sumpit, jahka se uskaltaa juoda mitään meitin kahvilasta, kun on nähnyt, millaisessa kunnossa sen sumpin keittelijä on..