-Jules-

Voi mun jalkaparkoja, niillei oo nyt yhtään kivaa. Seisoskelin koko päivän ja säntäilin ihmisjoukkoon karkailevan pallon perässä, kenkävalinta ois voinu olla sporttisempi tohon hommaan. Oltiin joukkueen nimissä pitämässä sellasta pallonheittokojua särkkiksen päättäreissä, mikä osottautu tosi kivaks puuhaks. Ihmisiä piisas ja meidän itseväkertämä heittoteline kesti iltaan asti kunnialla, vaikka muutama tyyppi paiskoikin voimainsa takaa. Sateeltakin säästyttiin, mitä nyt vähäsen loppumetreillä ripsautti, just siinä meidän oman porukan kisan aikoihin. Harmikseni en voittanu sitä palkintotuoppia, mutta voin syyttää sateen liukastamaa palloa ;)

Tästä pitäs vielä selvitä baareilemaan, mutta nyt taitaa väsy iskeä muuallekin kun jalkoihin. Höpöttelin pitkin päivää kaikkee mitä keksin kun kunnon markkinaemäntä konsanaan, ja nyt alkaa olla aika nollat taulussa. Täytynee jättää iltariennot väliin, eiköhän tän päivän sosiaalisen kanssakäymisen kiintiö oo jo täyttyny ihan mukavasti. Nyt kun sais vaan jalkahieronnan niin mun taivas olis just siinä. Pitäsköhän laittaa deitti-ilmo että jalkahieroja hakusessa, heh!

pilvilinnoista nimittäin. Jos meni kansainvälisillä kentillä hyvin niin nyt kotoisessa liigassa ei sitten niin mitenkään, ihan hävettää. Onneks en ollu ainoa jolla ei peli kulkenu, oli vähän yleistä väsymystä ilmassa. Käytiin sitten Jyväskylässä asti ottamassa turpiin, mutta aina ei voi voittaa.

Kamalaa, kesä rupee olee ohitte ja mä oon käyny uimassa tasan kolmesti! Vaikka järvi on tossa ihan vieressä. Aivan selvästi puuttumaan jääneiden festarireissujen syytä, siellä sitä uittaa itteään lammikossa jos toisessakin pysyäkseen freesinä. Outo kesä muutenkin, kun on menny lähinnä urheillessa, millon milläkin pelireissulla ja sitten niistä reissuista palautuessa. Mutta on toi rugby vaan niin antosa laji, että kyllä kannattaa jättää parit festariördaukset väliin ja heilua ennemmin kentällä!

Mun kalenteri löytyi viimein! Oon ihminen, joka ei ikinä hukkaa mitään, ja siksi multa meneekin ihan pönttö sekasin kun vaikka vasen lempisukka katoaa pesukoneesta. Se kalenteri on muutosta lähtien ollu teillä tiettymättömillä ja niin kyllä sitten minäkin. Miltei ollu käsillä paluu vanhoihin kauheisiin aikoihin, jolloin olin säännöllisesti myöhässä joka sovitusta kellonlyömästä ja stressasin, unohtelin ja jätin hoitamatta asioitani. Mutta ei hätää, pelastus on täällä tänään ja homma takas raiteilla, sillä kalenteri viitoittaa taas mun tietä kohti kaikenlaisia tapaamisia. Minusta tulee taas Järjestelmällinen ja Asiansa Hyvin Hoitava Henkilö, tap tap, nyt voin taputtaa itseäni hyväksyvästi olalle.

Pitäskö jälkeenpäin täyttää sivut kuluneen kesän osalta: Ma ryyppäsin, ti pussikaljailin, ke makasin krapulassa ja niin edelleen.. Eihän se nyt noin mennyt mutta jotenkin tänä kesänä on lähtenyt paljon enempi viihteelle kun yleensä. Mun tiukkapiposuus ja streittarimeininki on lieventymässä, mikä on ihan hyvä asia, kunhan ei sitten mene toiseen äärilaitaan. Tein sellasen päihdelinkin alkoholitestin ja voin taputtaa itseäni toisellekin olkapäälle, sillä tästäkin päätellen olen Kunniallinen Kohtuukäyttäjä, jonka viinanläträys ei ole vaaraksi kansanterveydelle. Olen myös itselleen isoilla kirjaimilla vinoileva pikkupiru =)

Heti herättyä oli sellainen kutina, että tänään on aivan erityinen päivä. Ja niinhän se onkin, TampereCup alkaa!!! Turnauspiletti polttelee lompakossa, Ilves-fanipaita on pesty, silitety ja laitettu jo illalla esiin, kaikki muut menot on peruttu koko loppuviikoksi ja mieli on odottavainen.

Oli kyllä vuosisadan makoisimmat bileet, ei olis voinu mennä yhtään paremmin! Tai no jos tietyt henkilöt ois viitsineet ilmaantua paikalle tai perua ainakin vähän aiemmin kun juhlapäivänä niin ehkä sitten, mutta ne on pieniä eikä niitä lasketa tässä pelin tuoksinnassa. Pidettiin siis kavereiden kanssa yhteissynttärit kolmenkympin rajapyykin merkiksi ja voi jesse oli hauskaa! Kaikki vieraat tuli loistavasti juttuun keskenään ja löysi itselleen tekemistä, ketään ei tarvinnu paimentaa ja kaikki viihde otettiin riemumielin vastaan eikä perinteisellä emmä kehtaa -meiningillä.

Tosin juhlapaikalle yöpymään jääneitä vieraita saattoi hieman vituttaa kahden päivänsankarin äänekäs juhlinta aina aamukahdeksaan asti, mutta tämä kategorioidaan taas otsakkeen mitäs pienistä alle. Ja käytiinhän me lopulta nukkumaan ja uinuttiinkin hyvät puolitoista tuntia ennen kun alettiin taas heilumaan, plus siivottiin paikka mallikelpoiseen kuntoon ihan itse. Saavutus sinänsä, mutta tulipahan tehtyä. Nyt ei tiedä oisko ihan poikki-kuollut-katki rankasta rutistuksesta vai intoa ja riemumieltä täynnä vuoden parhaista bileistä, että loistavasti alkaa tämä neljäs vuosikymmen elämästä.

Prööm-brum-brum-pröön! Sellasta oli, eka kerta cartingauton puikoissa! Aivan hillittömän hauskaa, mä otan saman tein takas kaikki ekopiiperryspuheeni moottoriurheilulajien tarpeettomuudesta, nehän on kivoja! En uskaltanu puotella vielä kovin kummostakaan vauhtia ensiyritykselläni, vähän jänskätti että jos se auto keikkaa ympäri tai jotain mutta kyllä siinä silti oli hymy herkässä.

Oltiin käymässä Powerparkissa kaveriporukalla, olihan siellä niitä huvipuistohömpötyksiäkin, mutta tämä jätti kyllä pysyvän muistijäljen. No, oli siellä se yks laite, kun ensin hiissattiin tikun nokassa korkeuksiin ja sitten tipautettiin äkisti ales, joka kans vähän sykähdytti. En oo koskaan ollu kauhee korkianpaikan pelkääjä, mutta kahlehdittuna siihen penkkiin rupesin jo toivomaan että sieltä pääsis alas. Ja pääsihän sieltä, nopiaan sittenkin kunhan sen aika koitti. =)

Mutta täytyy sanoa että ei toi Pohjanmaa ole mun juttuni muilta osin. Kaikki kunnia niille, jotka siellä viihtyy, mutta mua rupes ahistaan kaikki se tasasuus ja jäyhyys. Mentiin kysyy huoltsikalta suuntaa, kaikki baarin ukot käänty tuijottaa ääneti ja tiskin takaa tuli aika ykskantaan ohjeistus; Ylihärmään. Muuta se äijä ei virkannu, lisäkysymyksetkin tuotti vaan toiston, "Ylihärmään". Ei kehattu jäädä kyselee että missä päin se ylihärmä ois voinu olla.. Löydettiin perille sitten ilman alkuasukkaiden apua, tosin seikkailtiin jotain ihme sorateitä niin että oli ihan pakko luikauttaa siinä ilmoille säkeistö Teuvo, maanteiden kuningas -biisiä. Ja kun laulaa saa niin loppu hyvin, kaikki hyvin.