Saikku loppuu huomenna ja pitäs mennä arvauskeskukseen hakemaan jatkoa, mutta mä en jaksa. Ärsyttää ketuttaa vätystää itkustaa ahistaa pännii, pitäkää systeeminne, rahanne ja avustuksenne, mä en rupee enää. Oon yrittäny miettiä pääni puhki, että kuinka saisin noi opinnot selviks ja itteni kuosiin, mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä enempi vituttaa joten nyt sai loppua, mä tuijotan seinää ja nypin koirankarvoja matoista päivät pitkät.
Ei vittu tästä ei tule loppua. Piti olla kiva viikonloppu kavereiden kanssa, tyttöjen ilta eilen Helsingissä, niin enköhän mä kehittäny jostain hohtokeilaamisen aikana sellasen infernaalisen päänsäryn, että loppuilta meni vasaranpauketta kuunnellessa. Olin jättäny kipulääkkeet pois, että saan vetää oikein kunnon kännit ja rentoutua välillä. Tulipahan todistettua siinä se, ettei ne mömmöt mitään auta ton koiven kanssa, sama särky se oli ilman pilsuja kun niiden kanssakin. Mutta bonukseksi sain sitten kivan pikku hedarin, nyt on vakavasti huonoa karmaa liikkeellä -ja paljon!
Kotiinkaan ei oikein voinu lähteä yöllä lepäämään, kun kotiovelle oli pari sataa kilsaa. En kuitenkaan halunnu pilata muiden iltaa sillä, että olis lähetty takasin kämpille, joten istuin ravintolan metelissä ja näin tähtiä. Jos oli vielä jotain epäilystä, että joku SK-ravintoloista vois olla ihan mukiinmenevä paikka, niin ne luulot kyllä karisi siinä istuksiessa. Voinpa sanoa että voin pahoin myös visuaalisesti, sillä se ysärimeno oli jo pikkasen liikaa. Tai sitten mä vaan oon vanha ja väsyny. Ja kipee!
Rugbykausi päättyy huomenna, finaalit olis meidän kotikentällä ja kukas se kököttää sivussa kun joku saatanan invalidi. Että hyvää viikonloppua vaan, mun vitutus on sitä luokkaa että planeetat saattaas siirtyä ensi yönä paikoiltaan.
Jopas, pettää sitten koko systeemi kerralla. Ensin loppu into asioihin siinä määrin, etä pääsin pääkopan liikkeistä johtuvalle saikulle, ja nyt poksahti sitten lonkkakin samaan syssyyn. Sairastetaan ilmeisesti kaikki vaivat kerralla tai jotain. Kyllä kiukuttaa, kun ei jaksaisi tehdä mitään ajatustyötä vaativaa, mutta ei voi paljon liikkuakaan tän säryn kanssa. Parhaiten tunnetta voisi kuvailla sillä, että tuntuu kuin yrittäisi astua naulaan.
Ei kai tässä muuta kun töllö auki ja aivot narikkaan. Kohta mä varmaan pidän jotain saamarin BigBrotheria laatuviihteenä, jos näin jatkuu, argh! Pelastakaa mut aivokuolemalta, ei tällainen ole mitään elämää..
