-Jules-

Loma. Pitäs olla into piukassa rantsussa ottaa arskaa ja nauttimassa kaikesta, mitä ei voi tehdä työpäivien takia. Mutta totuus on, että meikä laiskistuu lomalla aivan kauheasti. Ei jaksa mitn, väsyttää koko ajan ja mikään ei huvita. Onneks lomaa ei ole kovin usein, tai oisin ihan lapamato.

Tai sitten mä olen piipussa siitä katin stressaamisesta, mene ja tiedä. Tai sitten ton uutukaisen koiruuden vahtaaminen imee mun voimat. Tai siis ihan oikeesti, ehkä mä vaan olen ihan sietämättömän laiska ihminen.

Se löyty! Oma karvakasa! Tuossa se nyt on! Kotona! Oooooo kun oon onnellinen, helpottunu ja herkkänä.

Kävelyllä ollut nainen soitti että täällä se nyt on. Olipa vielä niin mucava, että ootti siinä kissan lähituntumassa, kunnes päästiin paikalle. Kisu oli riehunut sylissä niin, että sille naiselle jäi takuulla kauheat naarmut.. Kissa oli siinä siis vielä livahtanut sen käsistä, mutta törötti kauhuissaan läheisessä puskassa.

Eikä antautunu heti kiinni, voi jesse. Menin katin perään hylätylle tehdasalueelle asenteella nyt se ei enää karkuun pääse, vaikka joutuisin seurailemaan koko yön. Sain sitten mm. kahlata läpi pulunraatojen (yöks), pujotella rikkinäisistä pikkuikkunoista, kaivautua vuosia seisoneisiin maakuoppiin, taiteilla mädillä katoilla, kiivetä miltei pystysuoraa muuria ja koluta pimeitä romuhalleja että pysyin mukana. On tosi puhdas olo ja varmaan tuhatkunta hämppistä tukassa.

Lopulta sen meno vähän hellitti ja rupesin kyyhöttämään aukion reunaan kutsuen sitä pateettisimmalla taitamallani äänellä. Onneksi se tuli siinä vaiheessa melko itsestään, kun olo oli kuin likaviemärissä uitetulla rotalla. Alkuun se vastaili mun uikutukseen moukuen takaisin, mutta pian se oma ihana tepsutteli melko suoraan syliin puskemaan päätään mua vasten. Hurr..

Huomenna matokuuri kehiin ja sille naiselle joku lahjakortti läheiseen lemmikkikauppaan, että saa ostaa omille kateilleen jotain kivaa. Teki melkosen homman maaritellessaan kattia ja sitten pidätellessään tota rimpuilijaa. Mii laav nais piipöl. Uskomattoman ystävällisiä soittoja tullut muiltakin, lähetin tekstarilla tiedon katin löytymisestä kaikille soittaneille kiitosten kera.

Nyt suihkuun, paikkaamaan naarmut ja ruhjeet ja nuccumaan. Kisun viereen.

Kävelin kuutisen tuntia ympäriämpäri Pispalaa kiinnittämässä typerän kattini typeriä kuvia joka halvatun nurkalle. Typerä katti on siis kateissa, mitä koitin niillä typerillä lappusilla maailmalle julistaa. Toiveissa on, että jos typerä elukka ilmaantuu jonkun pihaan pyörimään, niin se joku olisi nähnyt typerät lappuni ja tahtoisi ilmoittaa asiasta minulle, mikä ei olisi laisinkaan typerää.

Hömelö pisci sai samalla oikein kunnon iltalenkin, mutta kummasti siinä riittääkin virtaa; nähtiin jänöjä ja vielä irtos oikein kunnon spurtit jussien perään. Oma olo muistuttaa enempi likapyykkikasaa: väsähtänyt, tuoksahtava ja ryhdittömän vetelä. Ja hieman typerä.

Sillä Pispalassa jos missä pyörii mirkkejä siinä määrin, että kukaan ei edes vilkaise meikän karanneen katin perään. Ja niitä lappuja ei kumminkaan kukaan edes huomaa, pitäisi olla vilkkuvat neonvalot ja sittenkin kyltin pitäisi kirjaimellisesti kolahtaa otsaan, ennen kuin kukaan tässä informaatiota tulvivassa yhteiskunnassa edes vilkaisisi uutta yrittäjää.

Njuuh, hieman lannistunut olo. =(

Oli sitten ihan vitun paras juhannus tyylin ewö. Kissa karkas (ei o löytyny viäl) ja ite olin kuumeisena sängynpohjalla. Fucking great.

Tämän kostan maailmalle. Tästä lähin miä huastan vuan kotoseutuin murteella, suatanan savvoo hilijoo ja kovvoo. Siinähä kärsiip loppumualimoki niin muan perustiellisesti. Prkl.