pitihän se arvata

Nyt loppu leikki. Ei pinna veny enää yhtään pidemmälle tuon koulutuksen kanssa, kun ei siitä mitään saa irti kuitenkaan. En vaan oo siinä sydämestäni mukana, ja siihen kun lisää sen, että puolikkaan maapähkinän kokoiset aivot omaava henkilö tajuaa kyllä opetettavat asiat ilman mokomaa koulutustakin, niin heippodei mulle riittää. Rupes nyrhimään, kun koissujen kanssa on tosi tiukka tilanne täällä kotona, mulle ei ole mitään opetettavaa koulussa (kun oon jo tehny näytöt tänhetkisistä jutuista) ja silti pitäis mennä tekemään vaan jotain. Seittämän tuntia päivässä pitäis tehdä jotain vaan siks, että vapaata ei voi antaa.

Lapsellista, tiedän, mutta mä van jäätin menemättä sinne. Kohta kaks viikkoa ollu kotosalla ja opettaja ihmettelee perään, kun olen niin hyvä oppilas ja voisin valmistuakin ihan kohta. Ja tietysti ärsyttää oma pikkumaisuus tällasissa asioissa, pitäs vaan kytkeä aivot pois päältä ja tehdä niin kuin sanotaan, niin sais jotain yhteiskunnan silmissä aikaan. Ehkä se ei sitten ole mua varten, tuntuu ettei missään ole mitään mieltä. Peitto korviin ja verhot kiinni, mä mökötän.