Blogi

No nii, onpas menny kauan ku oon viimeks kirjottanu. Kaksi viikkoa loman jälkeen ollu taas töissä. Tai siis, oleskellut työpaikalla, taitaa olla tarkempi ilmaus. Pikkuhiljaa oon alkanu miettimään uuden työn etsimistä. Tähän mun duuniin on tullu paljon uutta sisältöä, mikä sinänsä olis varsin innostavaa, mutta kun se sisältö vie painopistettä ihan eri suuntaan kuin mitä minä haluaisin tehdä. Tuntuu että menee ammattitaito hukkaan kaiken maailman "ojan kaivamis" hommissa.

Mutta nythän on tietenkin hyvä tilanne katsella rauhassa mitä olis tarjolla kun ei oo mitään paniikkia uuden työn löytymisen suhteen... Suuntaanpa siis taas kohti www.mol.fi -sivustoa :-)

Hirvee stressi päällä jo viikon. Tuli mokattua yks työjuttu oikein kunnolla tässä viime viikolla. Ihan omaa hölmöyttä ja ajattelemattomuutta. Alkuun olin ihan paskana, ehkä siks että en oo tän yhdeksän vuoden aikana mitä olen nykyisessä duunissani ollut pahemmin töppäilly.

No mutta nyt näyttää että pääsen kuin koira veräjästä. Tai voi olla että joutuu vähän paikkailemaan ja tekemään tavallista paremmin muutamia hommia, mutta se nyt ei oo paha. Pääasia että asiat ei näytä kenenkään syyltä vaan kirjataan "huonona tuurina" historiaan. Kiitos tästä myös pomolleni joka lupasi hoitaa "peiteoperaation". Vahingot olivat lähinnä taloudellisia ja nekin enemmän niinpäin, että jotain rahaa jäi ehkä tulematta ja joku mahdollisuus avautumatta. Loppujenlopuksi kovimman kolauksen taisikin kärsiä mun itsetuntoni. Että minäkin voin mokata vaikka olen niin monesti ilkkunut muille niiden typeryyksistä!

Ehkä tästä siis selvittiin monella tapaa voittajana. Olisinkohan jopa voinut vähän kasvaa ihmisenä?

Huomenna työreissulle Ruotsiin... Ehkäpä sieltä palattuani on taas jotain kirjoitettavaa. Heips kaikille!

Siksipä julkaisen tässä pienen vetoomuksen/ohjeen miten mun mielestä kannattaisi menetellä. Tämä ei ole minun kirjoittamani, mutta olen asioista täsmälleen samaa mieltä:

BOIKONTOINTI-OHJEET (Laittakaa kiertoon)

Aamulehti, Seiska ja Hämeen Sanomat julkaisivat kaikki Lordi-yhtyeen keulakuvan oikeat kasvot lehdissään, siitä huolimatta, että Euroviisuvoittajamme nimenomaan pyysi, ettei näin tehtäisi. Te kaikki, jotka haluatte vaikuttaa asiaan, eli boikotoida näitä lehtiä, lukekaan tämä.

Hämeen Sanomien internet-sivut ovat www.hameensanomat.fi/ ja palautetta voi antaa toimitus@hameensanomat.fi, sekä keskustelufoorumin kautta. Lehden tilauksen peruuttaminen onnistuu soittamalla numeroon (03) 61511.

Seiska, eli 7 Päivää-lehden internet-sivut löytyvät osoitteesta www.seiska.fi/ ja palautetta voi laittaa http://www.seiska.fi/tilausjaasiointi/palaute/ sivulta. Seiskan tilauksen peruuttaminen onnistuu http://www.seiska.fi/tilausjaasiointi/tilausmuutokset/i rtisanominen/_a27344/tilauksen+irtisanominen/

Aamulehden sivut ovat http://www.aamulehti.fi/ kantaa voi ottaa keskustelufoorumilla, tai "Anna palautetta"-linkistä.

Seiska-lehteä julkaisee Tanskalainen Aller. Heille pääset antamaan palautetta osoitteesta www.aller.fi

Hyvä keino vaikuttaa lehtien menekkiin on myös katsoa lehtien internetsivuilta, ketkä mainostavat lehden sivuilla ja lähettää mainostajille palautetta. Se kannattaa, sillä mainostajat ottavat nämä asiat todella vakavasti!

Kaiken tämän lisäksi voit levittää viestiä keskustelufoorumeilla ja käydä allekirjoittamassa adressi Seiskan boikotointia koskien

http://boikotoikaaseiskaa.tk/

http://www.adressit.com/ansku69

Euroviisuja on varmaan kommentoitu jo ihan riittävästi joka paikassa joten ei pitäisi enää jatkaa... mutta pakko kuitenkin sanoa, että yllätyin itsekin sitä miten ison vaikutuksen tuo voitto teki minuun. Siis aivan mieletöntä. Pimeistä pimein perversioni on näet ollut se, että olen ihan pikkuskidistä asti katsonut euroviisut joka kerran. Lapsenahan niitä piti nauhoitella kasetillekin :-) Järjettömän suuret kiitokset Lordin poikien ja tytön lisäksi myös YLE:lle siitä että sillä oli munaa ottaa Lordi mukaan kisaan. (juu kyllä Jungner lukee mun blogia!)

Jännä juttu muuten sekin, että mun sisko oli aloittanut ihan samaan aikaan oman blogin kirjoittelun. Kävin äsken lukemassa sitä ja jotenkin tuli vähän hassu olo... Ollaan muutamista jutuista johtuen erittäin vähän hänen kanssaan tekemisissä nykyisin, mutta kun luin sitä tekstiä niin tuntui kuin olisin keskustellut hänen kanssaan. Ihanaa. Blogiako siihen tarvittiin että tuntee hiukan enemmän sitä läheisyyttä joka meidän perheestä katosi isän kuoleman myötä?

Jo ainakin vuoden olen miettinyt blogin kirjoittamista. Sellaista anonyymiä. Siis että en kirjoittaisi tällä nimimerkillä jonka takana olevan ihmisen monet tuntevat, vaan ihan täysin tuntemattomana. Ja sitten kertoisin elämästäni 100% rehellisesti kaiken. Mitä teen, miltä minusta tuntuu, mitä ajattelen, mitä (tai ketä) haluan. Miksi nauroin, miksi itkin... ihan kaiken. Niin mitäköhän siitä tulisi? Lukisiko sitä joku, jäisikö joku siihen koukkuun tai jäisinkö kirjoittamiseen itse koukkuun? Pystyisinkö olemaan täysin rehellinen anonyyminäkään? Tulisiko tehtyä jotain asioita ihan vain siksi että saisin kirjoittaa niistä blogiini? Kestäisinkö lukea kirjoituksiani itsekään jälkikäteen? Kiinnostuisiko joku minusta? Tulisiko tarinasta minun näköiseni vai kirjoittaisinko huomaamattani fiktiivisen tarinan joka perustuu elämääni? Voisinko analysoida elämääni objektiivisemmin jos kirjoittaisin siitä blogin (toisaalta mitä v*tun järkeä siinä olis)?

En tiedä, ehkä joskus kokeilen sitä. Tai ehkä tästä blogista tulee sittenkin jotain edes minulle tärkeätä. Jäämme jännityksellä odottamaan.