Blogi

(jotain tallaista kirjoitin viime yona. sitten hemmetin kone jumahti eika tallentanut syvallista pohdiskeluani. yritin sita nyt uusiksi lammitella eika txt tunnu yhtaan niin hyvalta kuin ekalla kerralla. mutta tallaista on elama. ei lemppari-tv-sarjakaan tunnu uusintana niin hyvalta.)

Millaista olisi olla aina taysin rehellinen? Ei minkaanlaisia valkoisia valheita, ei asioiden kaunistelua, ei sanomista jotain jonkun muun mieliksi. Siis jos pomo pyytaa vaihtamaan tyovuoroasi, et sanoisikaan "valitettavasti minun pitaa menna hammaslaakariin" vaan "olen menossa baariin vetamaan paan tayteen enka mitenkaan kykene toihin lahitulevaisuudessa". Kun kumppanisi huokaa tyytyvaisena "sun kanssa on ihanampaa kuin kenenkaan muun!", sen sijaan etta mutiset "samoin", toteaisit "exa oli kylla parempi sangyssa, mutta en saa sita enaa takaisin". Kaverin pyytaessa takaisin lainaamaasi cd'ta myontaisit rikkoneesi kyseisen cd'n etka vaittaisi palauttaneesi sen jo. Ja niin edelleen.

Tama maailma olisi varmaan viela julmempi paikka, jos ei mitaan sanomista voisi pehmentaa hyvaa tarkoittavalla valkoisella valheella. Toisaalta. Jos aina tietaisi varmasti, etta kaikki puhuvat 100% totta, ei tarvitsisi koskaan epailla kenenkaan sanomisia. Sekin saastaisi paljon energiaa. Toisaalta. Ei aina ole 100% totuutta. Sekin on monesti subjektiivista.

(olisikohan aika menna nukkumaan.)

Heratyskello soi viiden (5) tunnin kuluttua. (oikeastaan 4,5 tunnin. mutta ei meilla lasketa.)

Iiks. Hurja poikamies(=tyttonainen)aikani lahestyy loppuaan. Kuten olen maininnut, vaimo on ollut poissa viimeisen viikon ja palaa ylihuomenna kotiin. Tama tarkoittaa, etta on aika lakata elamasta kuin sika pellossa. Ja peitella jaljet siita, etta on elanyt kuin sika pellossa. On sinansa omituista, etta alennun talle tasolle aina kun olen yksin. En siivoa, en laita ruokaa, jatan kaikki vaatteet hujanhajan, valvon yot ja juon liikaa siideria/olutta virtuaalimaailmassa hengaillessani. Ei minulla oikeasti olisi mitaan tarvetta tehda niin. Ikaankuin tekisin sen _vain_ siksi, etta voin.

Huomenna ennen toita pitaisi siis siivota. Pyykkia sain jo pestya eilen. Kaupassakin pitaisi kayda, etta olisi jotain ruokaa kultsin tullessa kotiin. Ostan samalla kukkia x) On oikeasti ihanaa saada kultsi kotiin. On niin outoa olla yksin. Aina kun esim. toissa tapahtuu jotain, ihan mika tahansa pikkujuttu, ajattelen aina miten kerron siita vaimolle. Ja sitten kun tajuan, etta han ei olekaan kotona odottamassa, tulee omituisen tyhja tunne. Mutta pian ollaan taas yhdessa :)

Voihan hyvaa paivaa sentaan. Cityn lepakkoluola-chat on ruvennut temppuilemaan pahasti. Tai siis ainakin minun koneellani. Tama vaikuttaa suuresti sosiaaliseen elamaani. Olen yrittanyt tanaan kolme (3) kertaa paasta kyseiseen ystavientapaamispaikkaan (suomenkielen yhdys sanat ovat vaikeita.) eika siita ole tullut kerrassaan mitaan. Ei toimi.

Toinen huolestuttava asia on se, etta vasyttaa niin maan sensuroidusti. Vaikka olen nukkunut kokonaiset 15 tuntia viimeisen kolmen vuorokauden aikana. Kylla. Mie laskin. Olen saalittava. Niin mika estaa menemasta nukkumaan? No prkl kun huomenna on iltavuoro. Silloin _pitaa_ valvoa myohaan ja surffailla netissa ja juoda liikaa siideria/olutta. Se on luonnonlaki.

Nyt tuli idea. Menen pesemaan kasvot. Sehan se vasta piristaa.

Absoluuttisen Nollapisteen kuunteleminen on todella vaarallista. Nama lyriikat on jotain aivan muuta.

Koskaan ei ole liian myohaista
alkaa hoitamaan kasiaan
Koskaan ei ole liian myohaista
lopettaa lupauksien tekeminen

Paivan kommellukset lyhyena listana:

* aamulla toissa nostin kassalaatikon (? siis sellaisen pienen laatikon, missa henkilon oma henkilokohtainen pohjakassa on. ja jossa on lukko. teoriassa.) rennosti kahvasta luullen sen olevan lukossa. Se ei ollut lukossa. Tulos: kansi aukesi ja noin 350€ edesta rahaa (enimmakseen pienina seteleina ja kolikoina) lensi iloisesti ympari pitajaa.

* siivosin kylpparin, jonka yhteydessa myos pesin hammasmukin virkaa toimittavan lasin. En vaivautunut kuivaamaan sita paperilla. Paatin sen sijaan heilutella siita reippaasti ylimaaraiset vedet pois. Heilautin sen sitten sangen reippaasti pesuallasta vasten. Tulos: voitte kuvitella. (jos joku kysyy, mihin kyseinen lasi on kadonnut, vaitan pudottaneeni sen. liian noloa kertoa etta majaytin sen ihan vapaaehtoisesti pesualtaaseen. voisivat viela luulla minua vahemman fiksuksi.)

* toiden jalkeen kavin kotona ja lahdin leffaan. Kuulin radiosta, etta sadetta on luvassa. En sitten kuitenkaan jaksanut kantaa massiivista sateenvarjoani mukanani (kun sitten ei kuitenkaan sataisi. ja se on niin hankala laittaa mihinkaan leffateatterissa. ja varmasti jattaisin sen sinne cinemaan.). Laskelmoin, etta mulla menee 15 minuuttia kavella leffaan ja _juuri nyt_ ei sada, etta enkohan selvia sinne asti kastumatta. As if. Irlannin ilmasto ei peta koskaan. Kastuin siis todella mukavasti. Ja mika kaikkein arsyttavinta, sade aina loppuu juuri 2 minuuttia ennen kuin paaset perille. Ehdit kastua kunnolla, mutta et saa kokea sita helpotusta kun paaset sisalle "huh, ainakaan nyt ei tarvi enaa olla ulkona sateessa" kun silloin ei enaa sada. Olet vain kylmissas ja marka ja kettuuntunut.

Mutta silti. Ei harmita. Leffa oli nimittain sangen vaikuttava. Notes on a Scandal, jossa oli Cate Blanchett ja Judi (googletus paljasti minulle, etta suomenkielinen nimi on Paljastavat merkinnat.)
-EDIT- perhana. Kirjoitin juuri aarimmaisen syvallisen ja tyhjentavan analyysin kyseisesta leffasta. Sitten hemmetin sivu jumahti eika tallentanut tata kyseista analyysia. Eli saatte nyt parjata ilman sita. En jaksa tuottaa samanlaista verbaalista ilotulitusta kahdesti saman illan aikana (BUAHHAHAHAA). Hyva leffa oli.

Vauvaa loytiin vasaralla paahan
Raiskaus kevensi tunnelmaa
Kaikki onnittelivat hauvaa
Emanta palosta pelastui
Kertosakeisto lisaa rahaa toi

(sanoinhan etta absoluuttisen nollapisteen kuunteleminen on vaarallista. nama lyriikat. tekevat minut syyntakeettomaksi.)

Onpas vain ihana ilma. Irlannin ilmasto nayttaa kerrankin parhaita puoliaan. Eilenkin oli tosi kaunis ilma, harmillista vaan, etta minun kohdallani nama kauniit ilmat menivat kerrassaan hukkaan. Eilen olin toissa aamuvuorossa, mutta kesken paivan iski mita omituisin vatsakipu. En siihen mitaan syyta voinut keksia, mutta oli todella huono olo ja ilmeisesti myos naytin silta. Tyokaveri katsoi, kun notkuin kalmankalpeana respan tiskia vasten (en pystynyt seisomaan suorana kun sattui niin kovasti) ja kaski menna saman tien toimistoon istumaan hetkeksi alas ("ettei asiakkaat saikahda"). Tunnin siella sitten puolittain makasin poydalla ja irvistelin tuskasta, ennen kuin oli pakko myontaa, etten mitenkaan pysty olemaan siella sita 4 tuntia, mita vuorostani olisi ollut jaljella. Tulin kotiin ja makasin sangyssa seuraavat 20 tuntia. Nyt alkaa olla jo kohtalainen olo ja oon menossa toihin iltavuoroon tanaan. Totta puhuen en varmaan menisi tanaan, mutta juuri nyt on niin monet ihmiset lomalla, etta olisi todella vaikeaa saada joku paikkaamaan vuoroni. Joten tunnollisena luterilaisena menen toihin.

On viela kuitenkin hieman heikko olo, joten en sitten ole menossa mihinkaan ennen toita, vaikka tuo aurinko kovasti houkuttelisikin. Pitaisi varmaan yrittaa syoda jotain. Tofua ja riisia ja kasviksia. (hei. havaitsen itsessani ruokahalun heraamista. olen varmaan parantunut.)

Havaitsen itsessani huolestuttavia mokkihoperyyden oireita. Kuten te kaikki tiedatte, minulla ei enimmakseen ole elamaa. Vapaa-aikani, silloin kun kultsi on joko toissa tai muuten ei ole maisemissa, kuluu lahinna juuri talla tavalla. Laptop sylissa sangylla istuen. Nyt kun vaimoni paatti hylata minut yli viikoksi tanne ihan yksikseni, yritin sitten jarjestaa itselleni jotain muuta ohjelmaa. Muistaakseni mainitsin edellisessa blogimerkinnassa, etta pe-illaksi on sitten treffit kaverin kanssa. Kaydaan parilla. Mikas sen mukavampaa.

Mutta nyt, kun pitaisi alkaa valmistautua, tama tuttu laptop-sylissa-sangylla-istuminen tuntuu kumman houkuttelevalta. Vahan laiskottaa. Ja on tuolla aika kylmakin. Ja huomenna kuitenkin pitaa menna toihin aamusta, niin ei voi kovin railakkaasti viettaa iltaa. Nyt menee jo todella huonosti. Ei riita, ettei juuri enaa kaipaa oikeaa sosiaalista elamaa. Alkaa vaikuttaa silta, etta jaisin _mieluummin_ yksin kotiin virtuaalimaailmaan, kuin menisin ulos live-ystavan kanssa.

Tule apuun Anja.

(ja ei. en todellakaan aio perua. menen itse asiassa suihkuun juuri nyt ja sitten alkaa meikkaus. eihan tasta muuten tule sita eika sita toistakaan.)

On se ihmeellista, miten ihminen ehdollistetaan tuntemaan tiettyja asioita tiettyyn aikaan tai tiettyna paivana.

Esimerkki. Minua ei ollenkaan hairitse istua kotona yksinani iltaisin sunnuntaista torstaihin. Mutta. Kun istun kotona yksinani perjantai- tai lauantai-iltana, tunnen itseni surkeaksi luuseriksi. Mika on erikoisen outoa minun tapauksessani, koska ensinnakin olen vuorotyossa ja voin olla toissa mina tahansa viikonpaivana. Toisekseen asun kaupungissa, jossa voi menna ulos ihan mina paivana tahansa ja aina on menoa ja meininkia. Eli silla ei _pitaisi_ olla minulle minkaanlaista valia, mika viikonpaiva on kyseessa. Mutta silti.

Toinen esimerkki. Kuten varmaan huomasitte, pari paivaa sitten oli ystavanpaiva. Suomessa ollessani tama kyseinen juhlapaiva ei aiheuttanut minulle minkaanlaista angstia, koska minulla on aina ollut ystavia. Mutta taalla sita vietetaan rakastavaisten paivana. Ja kun kultani juuri kyseisen paivan aamuna lahti kaymaan kotimaassaan ja taten vietin rakastavaisten paivaa yksin, tunsin jalleen oloni surkeaksi luuseriksi. Oli sellainen tunne, kuin olisi pitanyt yrittaa todistella kaikille vastaantulijoille, etta on mulla oikeasti hellu, on mulla joku joka rakastaa, han ei vaan satu olemaan juuri nyt juuri taalla... Olin jopa niinkin masokistinen, etta kavin yksin leffassa katsomassa _romanttisen komedian_. Johan se oli sanomattakin selvaa, etta minun lisakseni siella oli vaan niita edella mainittuja rakastavaisia. Paassani pyori vainoharhaisia ajatuksia, miten ne kaikki varmaan katselevat minua saalivasti "tuokin yksinainen raukka on itekseen leffassa, voi parkaa... onneksi meilla on ainakin toisemme!" (yhtaan en ole siis vainoharhainen. no sir.)

(valihuomautus. onnistuin toissa taas viiltamaan itseani ilkeasti peukaloon paperinkulmalla. miten jokin niin olemattoman pieni haava voikin kirvella niin ilkeasti. mun pitaisi saada vaarallisen tyon lisaa tasta hyvasta.)

Huomenna salille. (tai siis itse asiassa tanaan. perjantaina.) Jippijaijee. Ja illalla sovin kaverin kanssa treffit. Kaydaan varmaan tuopposella. Ei tarvi sitten tuntea oloaan surkeaksi luuseriksi. (olo saattaa kylla olla surkea seuraavana aamuna. olen aamuvuorossa. mental note to myself: pitaydy siina yhdessa tuopposessa. korkeintaan kahdessa.)

Yksi maailman arsyttavimmista asioista on yrittaa nukkua, kun ei nukuta. Varsinkin kun tietaa, etta aamulla pitaa herata ihan saadyttoman aikaisin. Silloin ei todellakaan kannattaisi katsella kelloa ja laskea monenko tunnin paasta pitaakaan herata. (5 tunnin. and counting.)

Just watch me burn.

... tyypillinen low season-sunnuntai-ilta (mielenkiintoinen yhdyssana) toissa. Hiljaista pitelee. On ollut taas aikaa tehda vaikka mita. Esimerkiksi katsoa rugbya, yhta Irkkulandian pakkomielteisimmin seurattua urheilulajia. Tanaan oli nahtavasti Ranska-Irlanti-matsi. Irlanti nahtavasti havisi. Katsoin kylla matsia muiden mukana, mutta lopputuloksesta minulla ei olisi ollut hajuakaan ellen olisi osannut lukea irlantilaisten reaktioita :D (painokelvotonta tavaraa.) On se ihmeellinen laji. Valilla juostaan pallo kadessa. Valilla palloa potkitaan kovaa ja korkealle. Valilla (mika on kaikkein kasittamattominta) otetaan ilmeisesti ryhmahaleja, jolloin molempien joukkueiden kaikki jasenet ovat yhtena myttyna keskella kenttaa ja ilmeisesti yrittavat vimmatusti tyontaa toisiaan eri suuntiin.

No joo. Minahan olenkin se stereotyyppinen nainen, joka ei ymmarra urheilusta mitaan. Se, joka kysyy latkamatsin aikana, miksei tuolla raitapaitaisella pelaajalla ole mailaa.