Blogi

Niin. Tanaan ei riittanyt, etta satoi. Oli perati UKKOSTA. Jonka suurin ja pahin seuraus oli, etta joudin ottamaan koneen irti piuhoistaan. Tai siis piuhat irti seinasta. Kun mulla on sellainen hamara aavistus, etta tietokoneet olisivat hyvin arkoja ukkoselle (?). Ei se toki estanyt mua katsomasta telkkaria. Mutta telkkari onkin kamppiksen :D

Kaikkea sita ihminen tekeekin valttyakseen tekemasta jotain rakentavaa. Mun projekti tanaan on ollut pesta pyykkia. Mika ei tietenkaan normaalisti ole mitenkaan suuri vaiva, pistaa pyykit vaan koneeseen ja antaa koneen hoitaa tehtavansa. Sekaan ei tosin tassa talossa ole NIIN helppoa kuin pitaisi, syista jotka ovat niin taysin mielenkiinnottomia etta jopa mina jatan ne pois blogistani. No joka tapauksessa.

Valttyakseni pyykinpesulta, katsoin siis telkkaria (kun nettisurffailu oli valiaikaisesti poissa laskuista). Siis oikeasti. Toosasta ei tullut yhtaan mitaan katsomisen arvoista, joten katsoin ensin viimeisen lahetyksen Top of the Pops-sarjasta, jossa kaytiin lapi viime vuosikymmenien parhaita esiintyjia. Tahatonta komiikkaa 80-luvulta riitti. Taman ylentavan katselukokemuksen jalkeen vajosin viela alemmas. "Celebrity break ups" tai jotain vastaavaa oli "dokumentin" nimi. Ja siina siis kasiteltiin, miksi Brad Pitt ja Jennifer Aniston erosivat, milloin Posh ja Beck tulevat eroamaan ja mita vaikutuksia Charlesin ja Dianan erolla oli meidan kaikkien elamaan. SIIS OIKEASTI. Ja tata kesti siis yli tunnin. Huh huh. Luojan kiitos ukonilma meni ohi, joten saatoin palata alyllisesti kehittavan harrastukseni pariin. Niin. Siis muiden blogien lukemisen ja oman blogini kirjoittamisen tietenkin!

Osasyy siihen, miksi minulla on nyt ihan liikaa aikaa eika mitaan halua tehda mitaan kotitoita on, etta olen lomaleski. Vaimo meni porukoidensa kanssa viikon lomalle :( ja mie jain ihan yksin. Kovin on tyhja olo. Mutta no, c'est la vie ja samoinhan vaimoke jaa yksin, kun mie lahden Suomen turneelleni. Pitaa vaan koittaa olla vaipumatta rappiolle. Niin kuin mulla on kovasti tapana. Jos ei ole vaimoa kuvioissa, en syo mtn kunnollista enka pida muutenkaan huolta esim. kodin siisteydesta. Ainakaan yhta kovasti kuin silloin, kun han on kotona. Tanaan tosin TEIN ruokaa, espanjalaista perunamunakasta. Mika on hyva valinta, varsinkin jos kotona ei ole mtn muuta syotavaksi kelpaavaa kuin perunoita ja kananmunia. (siita puheenollen. miten mulla voi olla taas nalka? eihan siita ole kauaa kun soin tata gourmet-herkkua.)

Enpa ainakaan ole tuhonnut yhtaan Heinekenia tai muutakaan alkoholia tanaan. Ei silla etteiko olisi mieli tehnyt. Mutta kun ei huvittanut lahtea sateessa tallustamaan kauppaan. Ja kerrankin oon ollut ihan itekseni kotona koko iltapaivan. Alkoholistikamppiksista vodkatarjoiluineen ei ole nakynyt vilaustakaan. Missakohan ihmeessa ne luuraa. Ei niilla(kaan) ole yleensa mitaan elamaa.

Yrittaisko menna nukkumaan. Huomenna on iltavuoro, kiitos luojalle pienista palveluksista. Nykyaan mun pitaa kylla oikeasti laittaa kello soimaan, etta heraan ajoissa. Ihan sama pitaako toissa olla klo 7 vai klo 15, silti pitaa olla kellon soimassa. Liekohan se ihan normaalia.

Ai niin. Tanaan toissa oli niin huvittavan typeria amerikkalaisia asiakkaita, etta meinasin nauraa niille pain naamaa. Tulivat niin huolestuneita kysymaan, etta miten voi olla mahdollista, etta heidan lentonsa Dublinista Pariisiin kestaa 2,5 tuntia ja takaisin tullessa lento kestaa vain puoli tuntia. Siina esittelivat lentojen aikatauluja niin tohkeissaan ikaankuin eivat olisi koskaan kuulleet aikavyohykkeista ja etta lentoajat ovat aina paikallista aikaa. Mietin vain, miten hammentavaa niille on ollut lentaa Jenkeista Eurooppaan..?

(sivuhuomautus. kuulen oluttolkkien aukaisusta lahtevaa sihahtelua. johtopaatos: kamppikset palasivat kotiin.)

Nyt pakko lopettaa. Runosuoni tukahdutetaan nyt heti. Ensin vain paivan leffasitaatti:
"Are you gay?"
"Gay?? I'm ecstatic!!"

... tai siis kertyis ainakin, jos olisin Painonvartijoissa. Toiden jalkeinen valipalani koostui chilipahkinoista ja Heinekenista. Ihme Heineken-vimma iskenyt. No kuitenkin. Pitaisi varmaan kehittaa jotain muuta syotavaa illaksi, etta saisi ruokaympyran kaikki tarvittavat ravintoaineet. Eh.

Saatiedotuksen mukaan tanaan on tiedossa "light showers". Missakohan ne "LIGHT showers" oli, kun mie kavelin kotiin. Niilla tienoin nimittain tuli vetta kuin saavista kaatamalla. 10 minsan kavelyn aikana kastuin valehtelematta litimaraksi ja tietty tyovaatteet paalla. Eh. Joudun varmaan ainakin silittamaan ne huomiseksi. (ja kaikista kotitoista VIHAAN eniten silittamista. en tiia miksi. kauhea vaiva. eika juuri mitaan tulosta. ainakaan kun mie sen teen.) Kun juuri tanaan pomo saarnasi siita, kuinka tasta lahin se, jolla ei ole univormu tiptop-kunnossa toihin tullessa, saa lahtea samantien kotiin vaihtamaan vaatteet. Ei-mitenkaan-hienovarainen-viittaus minuun, jolla oli vaaranlainen paita paalla tanaan. Ah tata tasapaistamista.

Asiasta toiseen. Olen hyvaksynyt sen, etta en vain kerta kaikkiaan osaa imuttaa netista leffoja tms. Olen saanut etaneuvoja monilta eri ihmisilta. Monen eri median kautta. Mutta kun ei vain onnistu. Ja eikos se ole laitontakin. Niin. Paadyin nyt sitten tilaamaan Amazonilta vaimon kanssa pari leffaa. Niin ja L-Koodin ekan tuotantokauden. Jaihan siihen sarjaan kuitenkin koukkuun. Vaikka olin niin asennoitunut (=ennakkoluuloinen) etta se on pinnallista amerikkalaista pskaa eika tarjoa minulle lesbona minkaanlaista samastumiskohdetta. Ja aikalailla sitahan se on. Ja silti tykkaan. Ei voi ihmislapsi populistiselle maulleen mitaan. Tama innosti minut jo suunnittelemaan, kuinka keraan koko sarjan seka lisaksi lesboaiheisia leffoja ja kaikkea kivaa dvd:lla. Mikas siina. Kun ei sita telkkariakaan ole.

Niin. Eihan me tietenkaan sita kamppaa saatu, mita kaytiin katsomassa viime viikolla. Kaytiin katsomassa toista, mutta se oli aika kallis. Eika mitenkaan perfecto sijainti. Mutta toisaalta se oli ihan uusi ja moderni. Puhuva hissi ja kaikkea :) (oikeasti. onko tarpeellista etta hissi sanoo "second floor" kun saavutaan toiseen kerrokseen. voisihan se kai olla hyodyllista nakovammaisille. mutta lieneeko heita sen suunnittelussa ajateltu. muuta hyotykayttoa en voi kuvitella puhuvalle hissille.) Eli summasummarum, toistaiseksi nayttaa silta, etta pysymme tassa. Joskus huvittavien, usein raivostuttavien kamppisten kanssa. (siis oikeasti. Vaimo kertoi, etta viime yona Freddie imuroi klo 00.15. ok. ei me nukuttu. olin viela toissa. mutta silti. jos asuu muiden ihmisten kanssa, jotka menee aamulla toihin, vois vaikka imuroida vahan aiemmin. eiko?)

Tanaan tuskin jaksaa tehda mitaan muuta kuin surffailla. Oli taas niin raskas paiva. Tai sitten oon vain laiska :) Surffailemisiin.............

Huoh. Kylla sita alkaa olla rappiolla. Tanaan on iltavuoro ja piti laittaa kello soimaan, etta heraa ajoissa. Ehtii just ja just vahan naputtelemaan konetta ennen ku menee toihin. 3 vapaata meni kuin siivilla ja nyt takaisin sorvin aareen.
Rappiolla olemiseen liittyy myos viimeaikainen ruokavalio. Esimerkiksi eilen. Lahettiin vaimon kanssa kaupungille shoppailemaan. Nalkahan siina tuli. Mentiin Burger Kingiin. Sitten tultiin kotiin ja oli taas nalka. Ei jaksa laittaa ruokaa. ("On liian kuuma touhuilla keittiossa talla helteella" = uusi tekosyy) Joten kavin hakemassa meille pizzat. Ja koska pizzan syomisesta tulee jano, piti napata myos 6-pack Heinekenia mukaan. Taman kaiken tuhottuamme ei paljon kannata kaloreita laskea. Hoh hoi.
Olis todella aika ryhdistaytya taas vaihteeksi. Ehka sitte ens viikolla.
Ei jaks menna toihin. Millon paasee elakkeelle.

Hoh. Kaikkea sita tapahtuukin oisin, kun jotkut ovat toissa.

Viime yona kamppikset olivat kuulemma tapelleet niin, etta poliisitkin piti saada paikalle. Sikali kun puolalaisen kamppiksen Tomin selityksesta mitaan ymmarsin, kamerunilainen kamppis Freddie oli ainakin toninyt, ellei perati lyonyt tyttokaveriaan. Siihen Tom oli mennyt valiin. Johon Freddie meni soittamaan poliisit, etta kaksi puolalaista hakkaa hanta hengilta. Voi jestas. Hyva etten ollut kotona. Toivottavasti nyt Tomille ja Andrejlle ei tule ongelmia mokoman dorka-Freddien takia. Ensin ite pahoinpitelee naista ja kun tulee toinen mies valiin, menee soittamaan poliisille. TAHTOO MUUTTAA.

Toinen suuri uutinen. Lauantai-iltana oli hlokunnalle jarjestetty virkistysretki koirakisoihin (vai mika dog race nyt olisikaan suomeksi), sitten illalliselle ja discoon. Minahan en toki mukaan paassyt, kun olin toissa, mutta vaimo oli mukana. Kyseiseen virkistysretkeen liittyi tietenkin runsaasti alkoholia. Pomo oli siella avautunut vaimokkeelle, meidan suhteeseen viitaten ja kertoi etta hallakin oli aikoinaan perati kuukauden kestanyt lesbosuhde :D Mutta sitten oli kuulemma tullut tulokseen, etta on kerta kaikkiaan hetero, "even though I wish I was a lesbian"... No, toiset ei ole niin onnekkaita :D

Sinansa hauskaa aatella, etta miksi joku toivois olevansa lesbo. Lienee sama ajatus taustalla, kuin monilla hetskukavereilla, jotka haukkuu miehia ja toteaa samaan hengenvetoon "teilla on varmaan niin helppoa, ku ymmarratte toisianne paremmin!" No niin kai. Toisaalta. Mutta ei kai ne ihmissuhteet koskaan helppoja ole. Eika se, etta on samaa sukupuolta tarkoita, etta sitten ollaan niin samaa maata ja kaikki luistaa kuin tanssi ikaan.

Joka tapauksessa. Hauska nahda pomoa ekaa kertaa taman suuren paljastuksen jalkeen. Oli myoskin eka kerta, kun han suoraan ilmaisi tietavansa meista, vaikka en ole selvin sanoin sita hanelle pain naamaa sanonut. Muutama viikko sitten "tulin kaapista" yhdelle tyokaverille, joka on laheinen pomon kanssa, ja olin varma etta viesti menee perille. Hyva vaan etta tietavat. Eipa tarvi spekuloida :)

Asiasta toiseen. Laskin juuri, etta viimeisen 4 paivan aikana olen nukkunut yhteensa noin 13 tuntia. Siina lienee selitys siihen, miksi on ollut hiukan alavireinen olo. Nyt sinnittelen "normaaliin" nukkumamenoaikaan asti, ennen kuin meen nukkumaan, etta voisin huomenna herata suunnilleen ihmisten aikoihin, enka tuhlaa vapaapaivaa nukkumiseen. Nyt piti/pitaa nauttia kylla vahan olutta kamppisten kanssa (ei siis dorka-Freddien. kuten Tom asian ilmaisee "only no Freddie". voidaan hengailla tai teha mita tahansa, but only no Freddie.) Alkoholi, syomattomyys ja vasymys on tunnetusti hyva yhdistelma.

Rok.

Sain viimein tietaa lomani ajankohdan, joka on valitettavasti pari viikkoa myohemmin, kuin mita alunperin toivoin. No, elokuussa joka tapauksessa paasee kaymaan rakkaassa kotimaassa. Joka ei koskaan ole niin rakas kun itse siella oleilen. On se kumma, miten ihminen aina kaipaa sita, mita ei saa. Talla kertaa tosin menen Suomeen vain viikoksi, ja tiedan jo mita se tulee olemaan. Ryntailen paikasta toiseen yrittaen nahda kaikkia tarkeita ihmisia (joita on PALJON) enka sitten ehdi lepaamaan/rentoutumaan/keskittymaan keneenkaan. Loman jalkeen tuntuu, etta se oli aivan liian lyhyt eika halua menna takaisin toihin. (siis tama asenne minulta, joka olen aina yltiopositiivinen. nyt taitaa todella vasyttaa/kyllastyttaa/ahistaa. asiaan vaikuttaa myos uuden tyovuorolistan saaminen. taas ylitoita vapaiden sijaan. eika juuri yhtaan vapaa-aikaa vaimon kanssa. ei kohta enaa jaksa.)
Ei ne yovuorot taida sittenkaan sopia minulle. Ei se yovalvominen, mutta paivanukkuminen. Aina kun nukun paivalla, heraan jotenkin pollahtaneena ja huonolla tuulella. Mista lie johtunee. Viela kaksi yota ja sitten perati kolme vapaapaivaa (pitaisi olla nelja vapaata neljan yovuoron jalkeen. mutta yllatys yllatys. ylitoita.)
Jospa yrittaisi viela torkkua hetken, ennen kuin vaimo tulee kotiin. Han ainakin aina osaa piristaa jo pelkalla olemassaolollaan.

Ajattelen sinua niin kovasti
Etta tunnen ihosi ihollani
Melkein
Tunnen tuoksusi ymparillani
Melkein
Koko kehollani
Kaipaan sinua

On sen verran hiostava, pilvinen ilma, etten yhtaan ihmettelis, vaikka rupeais jyrisemaan kunnolla myohemmin. Tavallaan olisi ihan kivaa, ukkosen jalkeen olisi kiva, raikas, puhdistunut ilma.
Niinhan jotkut ihmiset sanoo riidoistakin, etta riidat puhdistaa ilmaa. Mikahan minussa on vikana, kun ei musta vaan koskaan tunnu silta. Riidan (ja sovinnonkin) jalkeen mua ainakin jaa vaivaamaan kaikki, mita sanottiin ja varsinkin se, mita ei sanottu ja on pitkan aikaa paha mieli. Ehka mut on vaan kasvatettu valttamaan konflikteja. Hmm. Onneksi vaimokkeen kanssa ei tarvi usein riidella. Eletaan sellaisessa symbioosissa, etta melkein pelottaa. Onkohan se edes normaalia. Tarviikohan sen olla normaalia. Taitaa olla parempaa kuin normaali :)
No joo. Asiasta toiseen, kaytiin eilen katsomassa kenties-tulevaa-uutta-kotia. Kuten olen ehka aiemmin ilmaissut, taman hetkiset kamppakaverit eivat ole mitenkaan miellyttavaa seuraa. Maassa, jossa hadin tuskin on kerrostaloja olemassakaan, ja jossa tavallisesta kaksiosta saisi pulittaa tonnin pintaan kuussa, melko lailla ainoa vaihtoehto on jakaa talo joidenkin (tuntemattomien) ihmisten kanssa. Tassa on nyt eletty nelisen kk:ta ja alkaa ottaa niin vakavasti paahan jakaa ainoa kylppari 3 jatkan (ja yhden niista tyttokaverin, joka on myos aina taalla vaikkei maksa vuokraa) kanssa, etta ollaan koko ajan aktiivisemmin haettu uutta asuntoa. Se, mita kaytiin eilen katsomassa, olis TAYDELLINEN, mutta saadaan tietaa vasta ensi viikolla, saadaanko se. Monta muutakin tyyppia on kuulemma kaynyt sita katsomassa. Kaipa ne nykyiset asukkaat valitsee kivoimman tuntuiset ihmiset kamppiksiksi... Suunnittelin jo, etta urkkisin jotenkin, keta ne muut ehdokkaat on ja kavisin kolkkaamassa ne. Ha ha haa (synkkaa psykonaurua) Kovaa on peli Dublinin asuntomarkkinoilla.
Menen taas yoksi toihin, pitaisi ottaa paikkarit. Mutta arvaa vaan nukuttaako nyt. Viime yonakaan en ilmeisesti nukkunut kovin hyvin, koskapa hyppasin keskella yota ylos ja heratin vaimon tokaisten "Ei v-ttu! Meian auto on pysakoity vaaraan paikkaan!" Vaimo tahan totesi sangen osuvasti, ettei meilla ole autoa. Olin sitte, etta ai jaa. Ok. Ja jatkoin nukkumista. Oe voe.
Sivuhuomautus: nyt maistuis olut. Kylma sellainen. Saali, etta dorkakamppisten ehtymaton olutvarasto on aina huoneenlampoista. Siis oikeasti. Kuvittele, etta juot parikymmenta tolkkia lamminta olutta paivassa. Eiko jossain vaiheessa tulisi mieleen laittaa edes pari niista jaakaappiin viilenemaan?
Pitanee yrittaa poistua hoyhensaarille hetkeksi. Toivottavasti en nyt uneksi autoista (siis oikeasti. en ikina ajattele moista aihetta ku autot ja parkkeeraus. miten ne voi tulla mun uniin?).
Jatkoa seuraa taas...

Olipas huvittava maili singahtanut postiini. En ole tata cityn mailiosoitetta kenellekaan antanut, joten kun huomasin postia saaneeni, arvasin kylla minkalaatuisesta mailista on kyse.
Siis syttyyko joku OIKEASTI tapaamaan jotain tuntematonta miesta, joka lahettelee kiihkeita maileja kaikenmaailman misuille, mita sattuu netista loytymaan? Ei kai kukaan oikeasti lahtisi tapaamaan moista otusta? :D Ei voi kuin nauraa.
Ihan silta varalta, etta suunnittelet juuri lahettavasi minulle sahkopostia koskien "kaikkea kivaa, mita voisimme tehda luonnon helmassa" tai jotain vastaavaa, ala turhaan kuluta nappaimistoasi. Ensinakaan miehet eivat livenakaan minua kiinnosta. Toisekseen seksihurjastelut tuntemattomien kanssa eivat kiinnosta senkaan vertaa, oli kyseessa sitten mies tai nainen. Ja kaiken huipuksi olen erittain varattu ja uskollinen. Piste. (mutta silti. Hauskaa oli lukiessani tuntemattoman ukkelin runoiluja.)

On niita muitakin, jotka eivat nuku. Paatellen siita, kuinka moni on paivittanyt kayntikorttiaan naihin aikoihin yolla. Itse olen yovuorossa, mika on tavallaan kivaa. On hiljaista ja rauhallista (sita harvoin nakee, etta tama paikka olisi hiljainen!). Olen oikeastaan yoelaja luonnostaankin. Eli mikas tassa ollessa.
Kahvia tosin voisi hakea lisaa. Ja istahtaa hetkeksi alas. Siinapa idea.
----------------------kahvitauko-----------------------------

Lupaavasti alkanut urani blogikirjailijana (..?) uhkasi tyssahtaa alkuunsa. Ei tullut muutamaan paivaan kaytya koneella laisinkaan, johtuen lahinna toista (ei siis tietenkaan siita, etta olisi yhtakkia loytynyt elamaa) ja siita, etta vahaisen vapaa-ajan pystyin viettamaan vaimon kanssa. Paastiin torstaina jopa kaymaan ulkona pitkallisen suunnittelun jalkeen (tyyliin "mites ens viikon tiistai?" "ei, oon yovuorossa, mites olis sita seuraava maanantai?" "ei kay, ehka sitte torstaina..?" jne.). Alun perin aateltiin kavaista vaan lahipubissa tuopilla, mutta tuli sitten laitettua itsensa muka niin hienosti, etta alkoi tanssijalka vipattaa. Asiaan saattoi vaikuttaa myos, etta kyseisen pubin asiakaskunta koostui lahinna vanhemmista miehista, joiden kasvoista kylla naki kymmenien vuosien juodut Guinness-pintit. Joten suunnattiin kaupungille ja siella viihdyttiinkin aamuvarhaiseen asti. Toisin sanoen siihen se muutama paiva sitten aloitettu terveellinen elama zitten loppuikin.
Mutta ehka sitten ensi viikolla taas...
Tanaan vietin laiskaa sunnuntai-iltapaivaa puistossa kirjaa lukien (oli kerrankin aurinkoista ja LAMMINTA). Asun kaupungin pohjoispuolella, missa lentokenttakin on ja saannollisin valiajoin naen lentokoneiden nousevan korkeuksiin. Se saa minut jotenkin haikeaksi. Surulliseksi. En tieda paasenko ikina tasta kaukokaipuusta. Missa ikina onkaan, on jonnekin ikava.

Maailma on suuri mut mita sillon valia
Avara ja kaunis mut mita sillon valia
Itse olen aina sama ja aina tassa
Lentokoneet nousevat jyrkasti ja nopeaan
Vievat minut kauaksi kotoani nopeaan
Vievat minut kauas, silti oon aina tassa
En paase pois
En paase pois

No niin. Sanoinhan eilen, etta tanaan alkaa terveellinen elama. Sain todellakin raahauduttua salille ekaa kertaa viikkokausiin ja hyvaltahan se taas tuntui. Endorfiinihoyryissani rupesin suunnittelemaan, etta tasta lahin kayn taas VAHINTAAN 3 kertaa viikossa jne, mutta vilkaisu tyovuorolistaan haihdutti taman illuusion ihmeen nopeasti. No joka tapauksessa. Parempi vaha kuin ei sitakaan.
Kotiin tultuani kokkasin itelle ja vaimokkeelle. Kultsi kun on taman viikon yovuorossa, nukkuu paivat ja on hieman pollahtanyt sen pari tuntia mita on hereilla ennen kuin menee takaisin toihin, niin yritan sitten olla kotihengettarena. Jonka homman vaimoke hoitaa sivumennen sanoen paremmin.
Huomenna menenkin takaisin toihin. Johan tassa tuli lomailtua (=2 paivaa vapaata). Lomasta puheenollen, en sitten saanutkaan niita paivia vapaaksi, jolloin suunnittelin suuntaavani Suomen maalle :( Loma siirtyy siis ainakin viikolla. Hemmetti. En mielestani ole potenut koti-ikavaa, mutta jotenkin kummasti valoisat kesayot ja rantasauna tuntuu kumman houkuttelevalta juuri nyt. Puhumattakaan rakkaista ihmisista. Huoh.
Asiasta toiseen. Itseani viihdyttaakseni menin elaviin kuviin, kun vaimo suuntasi toihin. Huomasin matkalla, etta kateinen on loppu, mutta olin varma, etta matkan varrella loytyy automaatti. Yksi loytyikin, mutta ei toiminut. Sitten paatin olla varma, etta leffateatterissa voi maksaa kortilla. Jonotettuani valehtelematta 25 minsaa (miksi ne kaikki halus menna leffaan just tanaan, kysyn vaan), kavi ilmi, etta en voi maksaa kortilla. Ulos etsimaan toimivaa automaattia. Tassa vaiheessa leffan alkuun oli 10 minuuttia aikaa ja melkein luovuin koko ajatuksesta, mutta suomalaisella sisulla loysin viimein automaatin, sain rahaa ja lipun enka missannut kuin mainoksia (parempi vain). Itse elokuva nyt ei ollut juuri mistaan kotoisin, mutta sai siella taas tarkkailla ihmisia. Kuten sita kuorsaavaa aasialaismiesta, jonka tyttokaveri toni aina hereille, kun kuorsaus kavi liian aanekkaaksi. Tai niita herrasmiehia, jotka tulivat saliin leffan puolivalissa ja jaivat sitten huoletta valkokankaan eteen seisoskelemaan ja keskustelemaan, minne menna istumaan. On meita sitten joka lahtoon.
Paivan huonoihin uutisiin muuten lukeutuu, etta dorkakamppis ei mennyt tanaan toihin. Saikohan mokoma potkut ekana tyopaivanaan. Kysyahan ei voi, koska dorkakamppiksen kanssa ei voi puhua mistaan. Jaanee nahtavaksi.
Ai niin. Aamuheratys oli pahimmasta paasta. Olin juuri nukahtanut uudestaan vaimon tultua kotiin, kun jokin kutitti kasivartta. Hamahakki kipitteli tyytyvaisena pitkin mun katta! Iiks ja yaks. Inhottavaa. Uskallankohan nukkua tana yona ollenkaan, jos se vaikka vaanii mua taas sangylla ja hyokkaa mun kimppuun heti kun nukahdan. *puistatus* Pakko kai yrittaa menna nukkumaan. Jos minusta ei kuulu muutamaan paivaan mitaan, mokoma olio on todennakoisesti saanut peloteltua minut hengilta. Lahettakaa sitten pelastuspartio. Vaikka myohaistahan se sitten on.