Blogi

Huomasin juuri olevani _lyhyt_. Kyseessa on tosin melko yleisesti tunnustettu tosiasia. Esimerkiksi vaimo harvoin unohtaa jollain tapaa tuoda esille olevansa ruhtinaalliset 10cm pitempi. On se niin hauskaa kiusata pienempia. Mutta syy, miksi juuri nyt totesin olevani suhteellisen pienikokoinen, on etta olen toissa. Ja asken rynnatessani kiireissani toimiston puolella, tormasin sielta ulos tulevaan portieeriin (vai mika ikina olisikaan suomenkielinen termi talle henkilolle. joka siis auttaa matkalaukkujen kantamisessa yms.). Haneen tormatessa loin kasvoni hanen rintaansa vasten. Siis kasvoni ovat samalla korkeudella kuin hanen rintalihaksensa. Miten noyryyttavaa.

Ei ainakaan juuri nyt. Eika juuri taalla. On niin vasy. Ja niin kannissa.

Synttarit oli ja meni. Oli kivaisaa. Oltiin vaimokkeen kanssa molemmat vapaalla ja han vei minut elaintarhaan (ja ennen kuin huuliveikot ehtivat heittaa aiheeseen jtn nokkelaa. paastettiin minut poiskin sielta elaintarhasta. ihan visiitilla oltiin.), kun ilmoitin etten halua mtn materiaalista lahjaa. Oli kiva, tervehenkinen ulkoilupaiva :) Mulla on noin yleensa vahan kaksijakoinen suhtautuminen elaintarhoihin. Tulee aina mieleen Lassi ja Leevi-sarjakuvan strippi, jossa Lassi kysyy Leevilta, haluaisiko tama tulla mukaan elaintarhaan. Johon Leevi "Tottahan toki! Voimmeko sen jalkeen vierailla vankilassa?" Mutta toisaalta. Monet niista elaimista on vaarassa kuolla sukupuuttoon ja elaintarhoissa on mahdollisuus sailyttaa joitain lajeja. Ja saada ne lisaantymaan. Ja niilla on myos tarkea rooli tiedon levittajana. Ainakin mina idealistina uskon, etta jos ihmiset saavat tietoa ja oppivat elaimista, heilla voisi olla enemman mielenkiintoa lajien sailyttamiseen ja luonnonsuojelutyon tukemiseen. Tottahan on, etta vaikka esim. tiikerilla olisi ihmissilmin katsottuna ihan hyvat tilat, on varmaan paraskin elaintarhan elintila melko saalittava kopio kyseisen elaimen luonnollisesta elinymparistosta. Toisaalta ja toisaalta. Joka tapauksessa, ainakin minun silmin katsottuna Dublin Zoossa oli kaikilla elaimilla melko hyvat oltavat ja ainakin ne olivat pirtean ja aktiivisen oloisia, mika tarkoittanee etteivat ne ihan raakattyja ole.

Muutenkin syntymapaiva oli kiva. Sain pari pakettiakin seka tekstareita ja e-kortteja enemman kuin odotin. Ei moneen vuoteen ole pitanyt mtn suurempaa metelia synttareista (alkaa olla jo siina iassa, etta mieluummin unohtaa oman vanhenemisensa) enka toissakaan maininnut kellekaan mtn. Ne kuitenkin olisivat hommanneet kortit ja suklaarasiat ja vaikka sun mita. Irkut on kovia hossottamaan :D

Ja tyoasioista sen verran. En ole sitten tehnyt mtn sen vuoropaallikon paikan hakemisen eteen. In your face pomo. Ellei han tassa lahipaivina tuo eteeni valmiiksi taytettya hakulomaketta ja pakota minua allekirjoittamaan sita, ei Geeta ylenneta lahitulevaisuudessa. Liittynee tahan sisaiseen anarkistiini, josta blogeilin aiemmin tassa kuussa. Mutta ei vain mitenkaan jaksa kiinnostaa lisavastuu hyvin vahaisella lisaliksalla varustettuna. Pysyn ihan mielellani nykyisessa asemassani viela sen puoli vuotta, mita taalla nailla nakymin ollaan. Ja katotaan sitten reissun jalkeen, ollaanko tulossa takaisin vai kutsuuko ihan uudet haasteet uusissa maisemissa.

Sisainen anarkisti jyllaa jalleen. Mun pitaa olla toissa 7 tunnin kuluttua. Silti vaan cityilen, juon olutta, enka ole aikeissakaan menna nukkumaan lahiaikoina. Rok.

Viimeinen tyopaiva ennen 3 paivan vapaata. Hip hei huraa. En tieda, miten tama viikko onkin tuntunut niin pitkalta ja raskaalta. Ei ole mitenkaan epatavallista, etta teen 6 paivan tyoviikkoa. Sen sijaan on _ihan_ epatavallista etta joka paiva olo on ollut taysin vetamaton ja olisin tehnyt melkein mita tahansa, etta olisi saanut jaada kotiin nukkumaan. Tanaan onkin sitten ihan eri aani kellossa. Kun tietaa etta on vapaata :) Ja tanaan on sitten kaverilla kotibileet. Kivaisaa :)

Taman vuoden puolella onkin tullut biletettya huomattavasti enemman kuin aiemmin taalla ollessa. (aiemmin kaytiin ulkona ehka kerran 2 kkssa. eli parantamisen varaa kylla olikin.) Mutta eipa silla. Kivaisaa. Valilla on jtn ihan live-sosiaalista elamaa :)

Ihmettelin tuossa, etta miten mulla on noin vahan blogimerkintoja talle kuulle. Kun mielestani olen kirjoitellut enemman. Niin loysinpa sitten blogin hallinnasta muutamankin merkinnan, jotka olin unohtanut merkita julkisiksi. Siitahan se kenka puristi.

Olen tullut siihen tulokseen, etta olen yksinkertaisesti kykenematon tiettyihin asioihin. Esimerkiksi olemaan jarjestelmallinen. Ei onnistu. Mita ikina yritankaan tehda, onnistun aina jotenkin tekemaan sen vaikeimman kautta enka vain pysty suunnittelemaan asiaa ensin perusteellisesti ja sitten toteuttamaan sita suunnitelman mukaisesti. Myoskaan tavarani eivat ole koskaan jarjestyksessa. Vaatekaapista huomaa kylla, kumpi on minun ja kumpi vaimon puoli. Toisalla puolen vaatteet ovat siististi viikattuina pinossa, hameet omassa pinossaan, housut omassaan ja paidat omassaan. Toinen on sitten minun puoleni.

En myoskaan ole koskaan varautunut joka tilanteeseen, toisin kuin vaimo. Hanella on esim. aina mukana kipulaakkeita, paperia ja kyna, sateenvarjo, tamponeita, nenaliinoja, mita ikina voikaan yhtakkia tarvita. Itse olen onnellinen, jos on edes lompakko (jossa ei yleensa ole kateista. ja pankkikortti on voinut unohtua) mukana. Viela parempi, jos on avaimetkin, etta paasee takaisin sisalle hakemaan niita muita unohtuneita tavaroita.

Muita (vaimoa arsyttavia) piirteita minussa on ilta/yovirkkuus ja aamu-unisuus. Sita ei vain voi muuttaa. Jos tiedan, etta seuraavana paivana on aamuvuoro ja pitaa nousta aamukuudelta, voin _yrittaa_ menna nukkumaan vaikkapa kymmenelta. Saatan olla kovin vasynytkin. Mutta kun ei uni mitenkaan pain tule niin aikaisin. Ei vaan elimisto suostu nukkumaan ainakaan ennen yhta. Uskon vakaasti, etta ihmisella on oma luontainen unirytminsa, jota ei voi tahdonvoimalla muuttaa. Onneksi pidan vuorotyosta. Vaikka _joskus_ pitaakin nousta aikaisin, sita tasapainottaa iltavuorot. Muutenkaan en sietaisi maanantaista perjantaihin klo 8-16 rytmia. Tylsaahan se olisi.

Muunmuassa nama piirteet ovat vakuuttaneet siita, etta sisallani asuu pieni anarkisti. Se elaa iloisesti omaa boheemia elamaansa siita huolimatta, etta itse olen yrittanyt tulla jarjestelmalliseksi yhteiskuntakelpoiseksi yksiloksi, joka nauttisi saannollisesta rutiinista. Ja nyt olen paattanyt lakata yrittamasta.

On tama toissa oleminen sitten NIIN raskasta. Kiiretta pitaa. En ole tanaankaan muuta ehtinyt, kuin lahettelemaan monia henkilokohtaisia mailejani, googlettamaan omaa nimeani, lukemaan kymmenittain tuntemattomien ihmisten blogeja. Ja nyt piti sitten viela ruveta kirjottamaan omaa blogia. _ultimate boredom_ Hemmetti kun tassa duunissa nayttaa olevan suunnilleen 8kk vuodesta niin jarjettoman kiireista, ettei ehdi koko tyopaivan aikana vessassa kaymaan, ja 4kk taysin _kuollutta_ Asiakkaita ei nay, puhelin ei soi, ja taalla pitaa silti seisoskella tyhjan panttina. Vahan tasapainoisempi rytmi olisi mielenterveydelle huomattavasti parempi. Mutta minkas teet.

Oli viime vkonloppu VAPAATA. Taman vuoden puolella on itse asiassa monesti viikonloppu vapaata, mihin en ole ollenkaan tottunut. Ollaan sitten isketty voimalla kaupungin gay-scenelle, jossa ei olla muuten pahemmin hengailtu :P Ihan kivaisaa oli. Toissa vkonlopulla lyottaydyttiin Tiben mukaan, se baari ei ollut kylla siina mielessa paras mahdollinen etta siella oli suunnilleen 300 miesta ja meidat mukaan lukien noin 6 naista. Mukaan mahtui yksi putsi, joka ehdotti meille kimppakivoja. Sikali kun mtn kuulin hanen jutustelustaan. No joo. Viime lauantaina oltiinkin sitten Front Loungessa. Kivempi paikka. Ensi perjantaina olisi KISS-naistenbileet, mutta josko ei nyt ihan joka viikonloppu kehtaisi radalle lahtea. Johan tassa on jo vanha vakiintunut nainen.

Vanhemisesta puheenollen. Sekin lahenee taas uhkaavasti. Juuri kun ehdin sopeutua siihen, etta olen 25-vuotias. Pitaa ruveta totuttelemaan VIELA suurempaan lukuun. Kaveri jo avuliaasti huomautti "Ootko muuten aatellu, etta olet jo lahempana 50-vuotissynttareitasi kuin syntymaasi?" Kiitti. Nyt ainakin ajattelen. Pitaisi varmaan teha joku sellainen henkisen ian maaritteleva testi. Kun ei olo ole yhtaan sen aikuisempi vaikka kuinka vanhenisi. Siina missa ex-luokkakavereista kuulee vain, kuinka ne menevat naimisiin, saavat lapsia ja ostavat taloja ja mie se vain painelen ympari maailmaa. Kun sain ensimmaisen vakityopaikan, alle vuoden paasta alkoi jo ahdistaa, etta pitaisi vaihtaa maisemaa. Ei taida tuo aikuistuminen olla ihan minua varten.

Mutta onko pakko aikuistua jos ei taho.

Huh. Minullehan on muodostunut pienimuotoinen blogien-lukemis-addiktio. Joten sen lisaksi, etta lueskelen citylaisten blogeja ihan tyokseni, surffailen myos vuodatus.netissa. Ja sielta silmiini sattui ilmeisesti lesbopiireissa jo suorastaan kulttimaineeseen noussut blogi (www.valkovuoto.vuodatus.net) En oikein tieda, mita siita pitaisi ajatella. Toisaalta sita on hauska (suorastaan hulvatonta) lukea. Kuvaa ihan viiltavan sarkastisesti monia "lesbokulttuurin" (typera ilmaisu kyllakin. ei mulla ainakaan ole tietaakseni mtn omaa kulttuuria. anyway.) ilmioita. Mutta toisaalta. Jos se on tosiaan kirjoitettu vakavissaan. Ja tosimielella. Niin kylla pitaa olla pahasti ahdistunut ja ongelmainen ihminen joka sita kirjoittaa. Toivottavasti kyseessa nyt kuitenkin on ihan kieli poskessa (sarjassamme suomen kielen ihmeellisia sanontoja. mita ihmetta tamankin sanonnan pitaisi tarkoittaa.) kirjoitettu juttu.

Tuskinpa saan tatakaan ihan heti tietaa.

Eh. Pitaakin olla helposti ylipuhuttava ihminen. Jtn luonteenlujuutta pitas varmaan kehittaa jostain.

Tilanne on tama. Tyopaikalla (jalleen kerran) yksi vuoropaallikoista tulee jaamaan aitiyslomalle kevaan aikana. Ja kun yours truly on ollut siella toissa kauemmin kuin kukaan muu respassa (mika on sinansa hauskaa. kun olen itsekin ollut siella vasta n. 9kk. mutta naissa duuneissa porukka vaihtuu useasti.) "kaikki" ovat ikaan kuin olettaneet, etta minusta nyt leivotaan vuoropaallikko. Ja ilmeisesti mun pitaisi sita vielapa halutakin. Mutta kun en ole mitenkaan innoissani lisavastuusta ja nyt kuitenkin suunnitellaan paikanvaihdostakin tassa puolen vuoden sisaan, olen tomerasti kaikille sanonut, ettei minua se pesti kylla kiinnostaisikaan. Jos sita nyt edes tarjottaisiin. Siis ei pomo ole mtn sanonut. Ennen kuin tanaan.

Kysyi suoraan, etta olisinko sita paikkaa hakemassa. Siihen savyyn, etta minusta _tuntui_ etta hanen mielestaan mun pitaisi hakea. Sanoin ensin, etta ajattelen asiaa. Seuraavaksi kuulinkin jo lupaavani hakea. On se nyt prkl kumma. En oikeasti edes halua sita paikkaa, ja sitten lupaan hakea sita _pomon mieliksi_ ja kenties (todennakoisesti) ilmaantuu patevampi hakija, joka paikan saa. Ja sitten mua varmaan vtuttaa. Huoh. Olisin vaan voinut sanoa "ei" ja antaa pomon aatella, etta olen kunnianhimoton luuseri. Olen minakin yksi satkynukke.

Hmm. Uusi vuosi tuntuu hyvalta. Ehkapa tasta(kin) vuodesta tulee elamaa muuttava ja uudistava vuosi. On toisaalta hankalaa, kun suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Mutta toisaalta se pitaa elaman mielenkiintoisena. Esimerkiksi tama meidan Irlannissa oleskelu. (oleskelu on hassu sana. toim. huom.) Alunperin suunniteltiin tulevamme vuodeksi. Vuosi on kohta taynna eika meilla ollut mitaan uutta suunnitelmaa. Taalla on ihan ok olla enka tieda mihin sita sitten menisi, jos taalta lahtisi. Leikiteltiin ajatuksella lahtea joko Italiaan tai Espanjaan kielta opiskelemaan ja sitten toihin, mutta sinne menisi paljon rahaa eika siella tienaisi kovin hyvin. Ja millaista tyota sielta sitten niin heikolla kielitaidolla voisi saada (en siis elattele kuvitelmia, etta parin kkn kielikurssin jalkeen puhuisin sujuvasti.) Kun nyt on ihan ok-palkkainen vakityo, tuntuisi tyhmalta menna muualle raatamaan jollain 300 euron kk-palkalta tyohon, joka ei vastaisi koulutusta. Ja jos Euroopassa pysytaan, ainoa jarkeva vaihtoehto Irlannille olisi Iso-Britannia kielen ja tienestien kannalta. Naiden pohdintojen jalkeen sitten ikaan kuin alistuin ajatukseen, etta taalla nyt toistaiseksi pysytaan. Ja kuten sanoin, mukavaahan taalla on, mutta silti. Kun ei haluaisi jumia paikoilleen.

Vaimokehan sitten keksikin suunnitelman. Tai sanotaanko, etta heratti henkiin koyhien opiskeluvuosien unelman, johon meilla ei silloin olis mitenkaan ollut varaa. Haaveiltiin, etta reissattais ainakin pari kkta Aasiassa ilman mtn tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja. Matkattais ensin Venajan lapi Trans-Siperian express-junalla Kiinaan ja jatkettais sielta sitten miten mieli tekee. Ympari Kiinaa, Hong Kongiin, Japaniin, ehka Koreaan. Ja sitten kun ei enaa huvita (tai no. todennakoisemmin sitten kun rahat loppuu.) palattais takaisin. Tai mihin ikina mentaisiinkaan. Ja nyt tama unelma on enemmankin suunnitelma, kun meilla on viimein taloudellisesti mahdollisuus toteuttaa se. Eli nyt suunnitelma on tama. Ollaan taalla edelleen toissa ensi syksyyn asti. Saastetaan sina aikana mahdollisimman paljon rahaa. Sitten lahdetaan maailmalle. Ei polteta siltoja takanamme, etta on viela mahdollisuus tulla takaisin ehka samaan tyopaikkaan. Tai sitten muuhun tyopaikkaan Dubliniin. Itse toisaalta olisin vahan sita mielta, etta voisi yrittaa saada toita Englannista (vahan vaihtelua elamaan. heh. onkohan mulla ongelma. sitoutumiskammo tai jtn.), mutta luultavasti helpompaa olisi tulla takaisin Dubliniin. Taalla on kuitenkin kaikki paperiasiat kunnossa ja tuntee jo kaupungin. Olisi varmasti helpompi saada toita. No, joka tapauksessa, yksi taman "breikin" tarkoitus on miettia mita oikein halutaan tulevaisuudelta. Mitaan en aio kuitenkaan tanne jattaa, niin etta olisi "pakko" tulla takaisin. En halua sitoa itseani.

Nyt kun ollaan tata mietitty ja otettu selvaa asioista, tuntuu tosi hyvalta. Tietenkin on _mahdollista_, etta jtn tapahtuu eika voidakaan lahtea tai paatetaan jtn muuta. Mutta tuntuu niin hyvalta, kun on tiedossa uusia tuulia. Juuri kun meinasi ruveta tympimaan taalla oleilu, jo sen tiedostaminen, ettei taalla olla enaa kuin puolisen vuotta, saa kaiken tuntumaan paremmalta. Ja sitten on taas kaikki avoinna. Just the way I like it :D

Kiitokset ja anteeksipyynnot sille tuntemattomalle, jonka blogista taman hapeilematta copy-pastetin :)

1. Mitä teit vuonna 2006 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmim?
Heh, toita :D Tai no olin mie toita tehnyt ennenkin, mutta en ollut vakitoissa. Ja kavin Afrikassa. Ja muutin jotakuinkin pysyvasti ulkomaille.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Jos tein, olen ne autuaasti unohtanut. Eli en varmaankaan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Hmm. Ei kukaan kovin laheinen. Ex-luokkakaveri ja nykyinen tyokaveri ainakin.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Rakas mummini kuoli lahes vuosi sitten. RIP.

5. Missä maissa kävit?
Gambiassa, Senegalissa, Kap Verden saarilla, Irlannissa (jos asumista voi kaymiseksi kutsua), Portugalissa, Ranskassa... no tavallaan UK:ssa kans = Pohjois-Irlannissa. Niin ja Suomessa kavin kahdesti :)

6. Mitä haluaisit vuodelta 2007 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2006?
Hmm. En nyt oikeastaan tahan hataan keksi mtn sellaista.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2006?
1.2. Irlantiin muuttopaiva.

8. Vuoden suurin saavutuksesi:
Menee taas vahan yksipuoliseksi, mutta siis ulkomaille muutto, sielta hyvan tyopaikan loytaminen ja noin ylipaansa elaman jarjestaminen taalla.

9. Kärsitkö vammoista?
Eeh... en. Mita nyt jotain pienia vaivoja.

10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Hmm. Oon ostellut vahan turhan paljon kaikkea, totta puhuen. Olisko vaikka laptop, joka ostettiin vaimon kanssa yhdessa. The centre of my life <3

11. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Mun vanhempien. He ovat maailman ihanimmat, kannustavimmat ja ymmartavaisimmat ihmiset. (osaisinpa viela sanoa sen heille...)

12. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Oma kaytokseni aiheutti joskus ahdistusta. Itselleni. Ja joskus muillekin. *hapeaa*

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ehka suurin osa meni matkusteluun. Tosin hillittomalla shoppailulla ja hillittomilla Dublinin vuokrilla on kylla osuutensa asiaan. Rahaa on mennyt joka tapauksessa.

14. Mistä innostuit eniten?
(toistanko itseani. vai karsinko tautofoniasta.) Uuden elaman aloittamisesta muilla mailla :)

15. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
Naita on tietenkin niin monta. Gnarls Barkleyn Crazy muistuttaa kevaasta ja Shakiran Hips don't Lie muistuttaa niista harvoista lampimista kesapaivista :) Loppuvuodesta kuuntelin pakkomielteenomaisesti Al Startin Go-albumia. Niin, ja kuka ikina laulaakaan Love Generationin, se muistuttaa aina Corkin gay-baareista :)

16. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Viime vuonna tahan aikaan oli viela paljon epatietoisuutta ja huolia. Nyt olen lahestulkoon ecstatic :P

17. Lihavampi vai laihempi?
Eipa mun paino ole pahemmin heitellyt. Koskaan.

18. Rikkaampi vai köyhempi?
Todellakin rikkaampi :) Vakitoissa olohan on suunnattoman raharikasta hommaa verrattuna opiskelijabudjetilla elamiseen (niin. siis ainakin jos ei ole perhetta. eika autoa. eika asuntolainoja. niinkuin mulla ei ole.)

19. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Hmm. Olis voinut pyrkia tutustumaan ihmisiin enemman. Ei edelleenkaan ole taalla paljon kavereita. Eihan tassa toki ole viela liian myohaista :) Ja muutenkin olla vahan aktiivisempi vapaa-ajalla.

20. ...entä vähemmän?
Ehka vahemmallakin netissa roikkumisella olisi tullut toimeen :P Mutta siihen ei nayta tulevan muutosta.

21. Miten aiot viettää joulun?
Joulu meni perheen kanssa rauhallisesti. Kaikin puolin kivaa oli.

22. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Ei muistaakseni ollut mtn niin merkittavia hetkia, etta kannattis menna muuttelemaan.

23. Rakastuitko vuonna 2006?
Olen ollut rakastunut vuodesta 2002 asti :) Tilanne on pysynyt ennallaan :)

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Ei tullut juuri seurattua mtn vuonna 2006. Johtuen lahinna siita ettei meilla ole taalla telkkaria. Sanotaan sitten L-Koodi, koska niita dvdita tuli kulutettua.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En mie ketaan vihaa. Noin yleensakaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Apua. Ei voi sanoa tahan juuri mtn. Luen niin paljon. Yksi uusi tuttavuus, joka varmaan tulee olemaan yksi lempikirjailijoistani, on Paolo Coelho.

27. ...entä musiikillinen löytö?
Heh. Al Start. (eika sitten siita aiheesta sen enempaa.)

28. Mitä halusit ja sait?
Mieluisen vakityopaikan.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Olisin halunnut yhteisen kodin kultsin kanssa, jota ei olisi tarvinnut jakaa kamppisten kanssa. (niin. siis kotia. vaimoahan _en_ jaa muutenkaan.) Mutta nailla vuokrilla se jai saamatta. Mutta ainahan haluta saa.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Transamerica. Loistava.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
En muista, eli en varmaankaan mtn. Olin silloin viela kotona. Vasta tullut Afrikan reissulta. Ja mummi oli vasta nukkunut pois. Niin eipa siina paljoa tullut tehtya.

32. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2006?
Kun olen nyt "aikuinen uranainen", olen yrittanyt olla enemman ladylike :D

33. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Miten niin pysymaan? En ole varmaan koskaan ollut oikein jarjissani.

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
En oikein ole noiden julkkisten peraan. Niin en osaa sanoa ketaan. (paitsi ehka Al Startin. ei se kylla niin hirmu kuuluisa ole. mutta kuitenkin.)

35. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Olihan niita. Hedelmoityshoitolaki tietenkin. Ja kyllahan Saddamin teloitus savaytti. (vaikka se nyt tapahtuikin vuoden 2007 puolella. mutta kuitenkin.)

36. Ketä kaipasit?
Perhetta ja kavereita kotoa kaipaa. Ja sitten kun on kotona, kaipaa jonnekin muualle. Vaikeaa on elama.

37. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Hmm. Onhan taalla tullut melko monta hyvaa tuttavuutta. Ei voi valita parasta.

38. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2006.
Pitaa aina uskaltaa. Ei kuollessa kaduta niita asioita, mita on tehnyt, vaan niita jotka on jattanyt tekematta. (ehka jo vanha klisee. mutta totta.)