Blogi

On tassa taas mietiskellyt. Ystavyytta tai kaveruutta. Ei ole oikeastaan moneen vuoteen enaa tutustunut sellaisiin uusiin ihmisiin, joista olisi tullut laheisia ystavia. Osittain tietenkin johtuu tasta mustalaismaisesta elamantyylista - maisemanvaihdos tarkoittaa yleensa sita, etta uudet tuttavuudet jaavat taakse ja ellei ole ehtinyt tutustua oikein todella syvasti ja kokea sielunveljeytta/sisaruutta niin ei yhteytta tule enaa pidettya kun valilla on tuhansia kilometreja. Vanhat ystavat pysyvat edelleen ystavina, vaikkei tavattaisi kuin pari kertaa vuodessa. Sen lisaksi yhteytta pidetaan vain mailaamalla/messengerilla mutta fyysisesta valimatkasta huolimatta ystavyys sailyy.

Niiden uusien ystavien puuttuminen ei valttamatta riipu pelkastaan maisemanvaihdoksesta. Olen tietoisesti yrittanyt muodostaa taallakin ystavapiiria kun taalla kuitenkin hetki jo ollaan oltu. Ehka olen ite kuitenkin jotenkin liian sisaanpainkaantynyt. Ollaan vaimokkeen kanssa liiankin tyytyvaisia toistemme seuraan. Ja onhan tassa toki niin paljon kaikkea muutakin ja tahtoo se sosiaalinen elama jaada. Kun kaveri pyytaa jonnekin, on itsella jotain muuta. Kun itse yrittaa jarjestaa jotain, niilla muilla on jotain muuta. Silloin nuorena (hah. hah. hah. synkkaa psykonaurua.) opiskelijanahan sita hengasi paljon kavereiden kanssa. Kun ei ollut vakavaa suhdetta eika toita. Nyt on vaikeampaa loytaa aikaa.

Mulla on kai jenkkisarjojen myota syntynyt ihmeellinen illuusio ystavavyydesta. Tyyliin frendit-sinkkuelamaa-Lkoodi. Etta pitaa olla isohko kaveriporukka joiden kanssa hengataan kaiket paivat ja ollaan niin laheisia niin laheisia. Jos yksi synnyttaa, koko kaveriporukka on synnytyssalissa. Jos yhden isa kuolee, koko kaveripiiri on hautajaisissa. Ja niin edelleen. Onko kenellakaan "aikuisella" oikeasti sellaista kaveripiiria? Onko sellaista olemassa vai onko se vain harhaa?

Sain juuri tietaa kuka on Cristal Snow. Pitaisi lukea cityn lehti-osastoa useammin. Mista kaikesta olenkaan jaanyt paitsi.

May Bank Holiday tana viikonloppuna. Taalla ei varsinaisesti vappua juhlita, mutta toukokuun eka viikonloppu on pitka viikonloppu. Maanantai vapaata. Sehan on kivaa.

Keskustelu tyopaikalla tanaan.

"Mita teette nyt viikonloppuna?"
"Menen Mallorcalle muutamaksi paivaksi."
"Ai jaa, mulle tulee pari kaveria kaymaan kotimaastani, biletetaan varmaan koko viikonloppu."
"Ai kiva, me mennaan maalle rentoutumaan."

Mina olin ihan hiljaa. En halunnut sanoa mika on suunnitelmani. Ainoa tamanhetkinen suunnitelmani nimittain sisaltaa jaakaapin pakastelokeron sulattamisen. On nimittain ihan jainen ja silleen.

Tylsyyden tylsyys.

Apulanta soi paassa. Maanantai on taas. Kyllapa paiva alkoi pirteasti kuunnellessani uutisia.

Itavallassa paljastui, etta iakas mies on pitanyt tytartaan vankina 24 vuotta ja saanut taman myos raskaaksi 7 kertaa. Corkissa teinipoika valeltiin bensalla ja sytytettiin palamaan - syy ja tekijat viela epaselvat. Kiinan junaturmassa kuoli yli 60 henkea ja loukkaantui yli 400. Wexfordissa mies tappoi vaimonsa, 2 lastaan seka itsensa.

Voi tata maailmaa.

Hah. Mainitsin edellisessa blogissa (jonka siis kirjoitin muutama tunti sitten. kylla. tanaan minulla on aikaa. eika paljon muuta.) etta hankin uudet rillit. Tanaan eka paivaa paassa. Hyva vapaapaivana totutella, kun siina saattaa kuitenkin hetki menna ennen kuin uudet voimakkuudet tuntuvat hyvalta. Nayttaa silta, etta nama rillit tekevat minut sangen nuoren nakoiseksi. Olen tanaan ostanut sangriaa yhdesta kaupasta, viinipullon toisesta seka 6-packin olutta kolmannesta kaupasta. Joka ikisessa kaupassa kysyivat papereita. Kun ikaa on 27 vuotta, tama on harvinaista herkkua. Ja tanaan se tapahtui kolme (3) kertaa.

Ja silta varalta, etta joku nyt huolestuu mahdollisesta alkoholiongelmastani, en siis tyhjentanyt edellista pulloa ennen kuin ostin seuraavan. Piti vain vahan taydentaa varastoja ja sattuu olemaan niin, etta parhaat viini- ja olutvalikoimat loytyvat eri kaupasta ja sangriaa loytyy vain siita kolmannesta, siksi piti siis ostaa nama kaikki juomat eri kaupoista eri aikaan.

Tanaan on siis niin ihmeellisen ihana ilma, etten voinut uskoa. Aamulla tiirailin ikkunasta ulos ja totesin, etta kylla se aurinko paistaa eika nayta kovin tuuliselta, mutta kylla siella varmasti on silti kylma. Irlannin ilmastossa on nimittain kolme (3) paapiirretta.
1.) Sataa
2.) Tuulee
3.) On kylmaa
Naista piirteista on lahestulkoon aina vahintaan yksi lasna. En siis ikina luota siihen, etta olisi oikeasti hyva ilma. Mutta tanaan on koko paivan ollut ihanan aurinkoista JA lamminta. Siis menin ulos _ilman takkia_ eika ollut kylma.

Istuskelin puistossa nauttien auringosta ja tarkkailin ihmisia. Ensin harmittelin, kun tajusin unohtaneeni kannykan korvakuulokkeet kotiin enka taten voinut kuunnella radiota/musiikkisoitinta, mutta sitten totesin etta oli itse asiassa oudon puhdistava kokemus istua puistossa yksin - ilman musiikkia, ilman lukemista, raplaamatta kannykkaa ja puhumatta kenellekaan. Katselin nurmikolla lojuvia teineja, lounasvoileipaansa syovia bisnesmiehia kravaatteineen ja koiraansa ulkoiluttavia elakelaisiaan ja nautin olostani mietiskellen asioita.

Yleensa pidan kuulokkeita elinehtona kaupungissa. Se on tapa ottaa oma tilansa kiireisessa kaupungissa, eristaa itsensa sadoista tuntemattomista joiden kanssa joutuu olemaan lusikka-asennossa ruuhkaisessa ratikassa ja joita joutuu vaistelemaan katujen tungoksessa. Mutta joskus on hyva unohtaa kuulokkeet kotiin ja kuunnella ei-mitaan. Hiljaisuudesta on turha puhua, mutta puistossa ei ainakaan kuule liikenteen melua niin lahelta. Kuulee lintujen laulua ja ihmisten puhetta.

Kaikkiaan voin sanoa etta tanaan on ollut jo todella hyva paiva. Ja kello on vasta 14.11. Vaimoke paasee toista 3 tunnin kuluttua. Hanta odottaa valmis illallinen ja viinilasillinen.

Elama on ihmeen ihanaa joskus.

Mikas taman mukavampaa. Vapaapaiva keskella viikkoa, aurinko paistaa eika mulla ole kertakaikkiaan mitaan tekemista. (tai no. pitaa siis tietenkin kaupassa kayda. laittaa ruokaa. seka siivota. mutta ei mitaan sen kummempaa.) Aion vaan surffailla seka kirjoittaa.

Sain eilen uudet silmalasit. Kivaisaa. Specsaversilla oli 2for1-tarjous - kun ostat yhdet lasit, saat toiset kaupan paalle aurinkolaseina. Valkattiin sitten vaimokkeen kanssa monet hienot lasit, joista yritin paattaa. Torjuin jo kertaalleen yhden shop assistentin aputarjouksen. Sitten toinen tuli paikalle, josta ei paassytkaan eroon. Kyseinen tytto oli aksentista ja nimesta paatellen ehka latvialainen/liettualainen ja silla oli viikset. Oikeasti. Viikset. No ei se viela mitaan, mutta tama viiksekas neito oli erinomaisen arsyttava. Mitka sangat ikina valitsinkaan, se oli heti "no, it is very big for you, no good, this is better" ja tarjos muita laseja, joista en tykanny. Eipa silla, on kai se ammattilainen ja niin edes pain, mutta kun kysehan on mausta ja siita mista itse kukakin itse tykkaa. Eika muutenkaan tarvis niin tylysti tyrmata asiakkaan omia mielipiteita ja selittaa ettei tama nyt sulle sovi ollenkaan, ei nayta yhtaan hyvalta, ne sun linssit on niin paksut etta pitaa ehottomasti ohentaa (hintaan €90/lasit) ja lisaksi ehottomasti pitaa ottaa heijastuksen- ja naarmuntumisenesto (hintaan €45/lasit, ok taman kasittelyn otin tavallisiin laseihin kun se mulla on aina ollut) ja sita sun tata. Arsyttava viiksivallu. Pidin kuitenkin paani ja valitsin ne lasit, joista tykkasin. Onneksi vaimoke oli siella tukemassa mielipiteitani, muuten en ehka olisi jaksanut vastustaa viiksivallun vaikutusta ja olisin ehka paatynyt valkkaamaan lasit, joista en tykannyt niin paljon. Ja maksamaan moninverroin enemman, kun olisin kuitenkin antanut puhua itseni ympari kaikenmaailman lisakasittelyihin.

Mutta lopputulos: mulla on niin jumalattoman coolit lasit. Ja sheidit samoin. Ou yeah.

Kahvin himotus nimittain. Ihmeellista kylla hinkuisin juuri nyt suomalaistyyppista kahvia. Taallahan kahvilla yleensa tarkoitetaan pikakahvia, johon olen suunnilleen tottunut mutta ei sita jaksa ylenmaarin lipittaa. Kotona yleensa juodaan vaimokkeen kanssa espressoa mika on tietenkin noin yleisesti parempana pidetty ja siita tykkaan. Mutta silloin talloin - harvoin - tulee hinku suomalaisen kahvin peraan. Kuten nyt. Sniff.

Muutenkin koti-ikavani ilmenee silloin talloin outoina pikkuasioina. Noin yleisesti en juurikaan kaipaa Suomea. Mutta joskus sita ajattelee miten kivaa olisi lauantai-iltana kayda saunassa. Siis ihan oikeassa omassa saunassa, jossa voisi olla alasti ja heittaa loylya. Sen kuntosalin saunan sijaan, jossa ollaan uikkarit paalla eika kiuasta ole mailla halmeilla. Toisinaan sita ajattelee Lapin valoisia kesaoita kaiholla. Omituisin kaihoamani asia on varmaan ollut lahi-Siwa. Yhtena paivana en vain paassyt yli siita ajatuksesta, miten kotoisaa olisikaan menna siihen Siwaan, joka sijaitsi 100 metrin paassa lukioaikaisesta kampastani, ostamaan Valion Hedelmapommi-jogurttia ja Ruispaloja.

Hah. Tosiasiassa en tieda tuleeko sinne Suomeen ikina lahtoa. Kattelin yhtena paivana ihan huvikseni tyopaikkoja ja loysin _koko_ maasta _yhden_ mahdollisen tyopaikan omalta alalta, joka olisi samaan aikaan tarpeeksi haastava, vakipaikka seka sellainen etta mulla voisi olla joku mahdollisuus saada se. Tai ainakin paasta haastatteluun. Mulle olisi varmaan hirvea jarkytys yrittaa hakea Suomesta toita ja todeta miten vaikeaa se on. Siis etta jos lahettaa viisi hakemusta ei valttamatta voi odottaa, etta saa nelja haastattelukutsua.

Njooh. Ensi syksyksi on monta mahdollista suunnitelmaa, mutta mikaan niista ei koske Suomea. Apua kun ei tiia. Toisaalta hyva kun on maailma avoinna.

Tuli tassa mietittya eri maiden erilaista pukeutumiskulttuuria. Suomalaisia haukutaan tuulipukukansaksi ja tata puolustellaan ilmastolla. On siina varmaan peraa. Esimerkiksi italialaiset ja espanjalaiset ovat todella tyylikkaita ja siellahan on mukavan lamminta. Vaikkapa britit ja irlantilaiset eivat sen sijaan ole tunnettuja tyylitajustaan ja melko ikava ilmastohan taalla on.

Jos suomalaiset ovat tuulipukukansaa, irkut ovat ehdottomasti verkkari- tai collegepukukansaa. Dublinin kadut ovat taynna kaikenikaisia ja -nakoisia ihmisia verkkareissaan ja harmaissa collegepuvuissaan, ja mikali henkilo osuu pissis-kategoriaan koko komeuden kruunaavat Ugg-bootsit. Ei silla etta ite olisin mikaan fashionista tai erikoisen tyylikas, mutta naihin tyyppeihin verrattuna olen kuin suoraan Milanon catwalkeilta. Helppoa olla tyylikas ja hyvannakoinen taalla. Espanjassa tunnen aina olevani ruma ankanpoikanen.

Ei taman tarkeampaa asiaa tanaan.

Perjantain pitais olla viikon kohokohta, siis pe-iltapaiva klo 16.30 ollaksemme tarkkoja. Kun paasee toista ja koko viikonloppu on viela edessa. Mutta nyt ikava kylla olen toissa lauantaina. Ei se viela mitaan, koska normaalisti kun on lauantain toissa saa maanantain vapaaksi eli saa kuitenkin tavallaan sen viikonlopun. Ja tykkaan olla vapaalla maanantaina kun monet ihmiset on toissa. Se on kivaa.

Nyt on tosin tragedia tapahtunut. Tyokaverin seta kuoli tapaturmaisesti ja kyseinen tyokaveri joutui yhtakkia menemaan kotimaahansa. Tasta syysta joudun olemaan toissa seka lauantain etta maanantain enka tieda millon saan vapaapaivani pitaa. Tamahan ei missaan tapauksessa ole iso asia eika pitaisi itseaan edes ajatella tassa tilanteessa. Siita huolimatta kun on viime aikoina niin kovasti vasyttanyt ja vituttanut ja vaikka mita, tuntuu raskaalta kun ei saa pitaa vapaapaiviaan. Nyt olisi breikki tarpeen.

Oon ollu talla viikolla ihmeellisen laiska. Huonoilla fiiliksilla. On perjantai enka ole kayny salilla kertaakaan koko viikkona. En ole kayny missaan muuallakaan. Normaalisti arki-illat ei kulu sohvalla telkkarin edessa koomaillen, mutta talla viikolla en ole muuta tehnykaan. Onko kevatvasymysta olemassa vai mista on kyse?

Noh, ainakin muuten asiat on paremmin kuin eilen. Oli epamaarainen vitutus paalla mutta sen paransi vaimo tullessaan kotiin. Oli ihan extra-suloinen ja ihana. Toivottavasti tanaankin.

Jotenkin vtuttaa. En oikein tiia miksi. Lieko tuo paska keli (pilvista. hvetin tuulista. kylmaa) vai mika. Ihan viime aikoina on jotenkin hiukan ahistanut. Tuntuu etta kaipais ehka enemman omaa tilaa. Tai jotain. Ehka se oma tila/aika pitas vaan ottaa.

Eri ihmisethan haluaa erilaisia asioita. Se on ihan luonnollista ja normaalia. Parisuhteessa nama asiat pitais kuitenkin sovittaa yhteen. Kaverilla on juuri meneillaan mahdollinen parisuhdekriisi, koska han ei halua lapsia ja poikaystava haluaa. Siis ei nyt heti mutta sitten joskus. Ja tama kysymys nousee pintaan aina sillon tallon. Puhuin tasta vaimon kanssa. Meillahan olis vahan sama tilanne. Mie en tiia haluaisko niita lapsia ikina. En osaa mitenkaan nahda itseani aitina. Vaimo haluaa. Sitten joskus. Kai miekin siina voin mukana roikkua. Gee-tati. En tiia. Ahistaa.