Blogi

Hah. Vapaata. Tulin vastikaan toista kotiin ja huomenna on vapaapva. Eika mulla ole kerrassaan mitaan "pakollista" tekemista. Hallelujah! Pitanee menna pyorimaan vahan keskustassa. Eipa silla, siella on varmaan alennusmyynti-inferno pahimmillaan. Enka kylla sorru shoppailemaan. Mutta on ikava keskustaa, kun ei ole sinne hetkeen ehtinyt. Niin menenpa vaikka kiusallani hengailemaan. Pienesta ne pitaa ilot repia.

Hmm. Omituista. Olen noin yleensa saanut olla Cityssa melko rauhassa noiden sahkopostien ja pikaviestien suhteen. Eipa mulla mitaan heruutuskuvia tms. olekaan. Mutta sitten yhtakkia viime yona tuli pikaviesteja pariltakin tuntemattomalta uroolta ja nyt oli tullut mailiakin viela joltain muulta ehdotellen tutustumista. Jatan moiset omaan arvoonsa. Ihmettelen vain naiden ihmisten sielunmaailmaa.

Olikohan mulla olevinaan jotain kirjoittamista, kun taman aloitin? Ei kai. Pitaa vain uhallakin nyt valvoa taas mahd myohaan, kun ei tarvi aamulla herata aikaisin. Pitaa huomenna vaan vahan jo valmistella vaimokkeen kotiin tuloa varten. Mun uuden vuoden lupaus on, etta yritan olla huomaavaisempi hanta kohtaan ja sen toteutushan alkaa heti. Eli kampan on parempi olla tiptop-kunnossa hanen palatessaan, kaikki pyykit pestyna, ruoka valmiina jne. (niin en ehka jaa kiinni siita etta olen elanyt kuin sika pellossa yksin ollessani :P)

Hah. Ei onneksi ole naita vapaa-ajan ongelmia. On tassa taas mukavasti vierahtanyt 4 tuntia koneella. Ja yohan on viela nuori.

Palasin siis Dubliniin toissapaivana, mutta en ollut kohdannut yhta kamppiksistani ennen kuin tana iltana. Olin ollut toissa koko ajan. (niin. ja koneella. eipa unohdeta sita.) Oli melkoinen yllatys, etta han tuli halaamaan minua ja toivottamaan hyvaa joulua. Siis kyseessa on tama venalainen (no siis. virolainen. mutta venajankielinen.) nelikymppinen nainen, jonka kanssa minulla on kovin vahan kommunikaatiota johtuen siita, ettei han puhu juurikaan englantia. Ja itse en ole niin kovin innokas luomaan hanen kanssaan kontaktia, kun en yleensa jaksa yrittaa ymmartaa hanen selityksiaan. (olen ehka ilkea. mutta oikeasti. on niin turhauttavaa kuunnella juttuja, joista ehka ymmartaa suunnilleen kolmasosan. eika siitakaan ole varma. ja siis kielitaidon puute ei esta sita naista puhumasta. herra nahkoon.) Mutta oli niin yllattavaa ja mukavaa, etta han tuli halaamaan minua. Ikaan kuin olisi ollut ikava.

Tama kodin jakaminen on sinansa ihmeellinen elamantapa. Onhan sita varmaan itse kukin tehnyt nuorena opiskelijana. Mutta se on jotenkin eri asia asua jossain solukampassa 18-vuotiaana. Ajatella, etta koti on kuitenkin useimmille ihmisille melko pyha. Ja sitten joudut sen jakamaan tuntemattomien ihmisten kanssa, joiden kanssa sinulla ei ole valttamatta mitaan yhteista. Ei ehka edes yhteista kielta. Ehka on ihme, etta ollaan selvitty niin vahilla konflikteilla. Oikeastaan tassa kampassa on oikeasti hyva olla. Vaikkei Svetlanan jutut aina niin kiinnostaisi. Ja vaikka Dimitri (Svetlanan poika) kuuntelee turhan kovalla jotain mita lie technoa. (tai housea. tai mita lie jumputusta jonka termeista mulla ei ole mitaan tietoa.) Vaikka Anjelican poikaystava nyt nahtavasti myos asuu taalla (ja kuorsaa. ihan alyttomasti.) Silti huomattava parannus edellisiin kamppiksiin, jotka melkein tappoi toisensa.

Kaikkea sita nakee, kun vanhaksi elaa. Kohta ei edes muista niita luksus-aikoja, kun asui Suomessa kaksiossa ja oli omat keittiot ja vessat :D

Eli kotona. Jos siis kodiksi kutsutaan paikkaa, missa on talla hetkella virallinen osoite. Miehan kylla nimitan kodiksi melkein mita tahansa paikkaa, mihin hetkeksi paani kallistan. Jos olen kaverilla pari yota, rupean puhumaan kotiin menosta tarkoittaen kaverin kamppaa. Ja saatanpa viela kutsua muita ihmisia "meille". Hih. Sopeutuvaisuutta kai taman minun elamantyyli vaatiikin.

Joululoma siis oli. Ja meni. Palasin Dubliniin tanaan ja kyllahan tuo lentomatkailu on rasittavaa hommaa. Mikas siina, jos suoraan lentelisi. Olisihan se ekologisempaakin (tai no. vahemman epaekologista. sanotaan vaikka niin.) mutta kun halvimmat reitit tahtoo menna aina ties mita kautta. Vietin tanaankin sitten reilut 4 tuntia Hampurin kentalla. Siina tuli sitten weissbieria maisteltua siina maarin (aikaa piti tappaa), etta on ihmeellinen darranpoikanen. Outo paivakanni ja iltadarra. Ei tallainen sentaan ole tapana. Ja vasy. Nukkumaan kylla voisikin menna harvinaisen aikaisin, on nimittain huomenna pehmea lasku toihin loman jalkeen - 12 tunnin paiva. Ja vielapa alkaa klo 8 aamulla. Aaaargh.....

Eli nuks nyt. Jatkuu kenties huomenna.

... tehnyt taman ennenkin...

Pakkaamassa. Taas. Talla kertaa Suomen lomaa varten. Joululahjat mahtuivat juuri ja juuri laukkuun. Sekaan tungin vahan vaatteita. Eikohan silla taas parjaa. Pakkaillessa pohdin taas materiaalisen hyvan kertymista.

Vajaa vuosi sitten pakkasin samaisen matkalaukun Suomessa ja lahdin Irkkuihin. Suosittelen lentamaan Ryanairilla muuttaessasi toiseen maahan. Kun yritat mahduttaa koko maallisen omaisuutesi 15 kiloon, oleelliset asiat nousevat esiin.

Joka tapauksessa. Nyt tavaraa pursuaa ovista ja ikkunoista. Miten sita aina rupeaakin hamstraamaan. Vaikka on taman vajaan vuoden aikana muuttanut 3 kertaa. Muuttaminen on myos hyva tapa karsia jyvat akanoista. (mika ihme on akana. en ole pienen elamani aikana viela saanut tietaa) Siltikin on liikaa kaikkea.

...Yon hiljaisina tunteina
kun pimea vaanii valokeilojen reunoilla
kun ne jotka elavat oisin kulkevat vapaana...

Olen syntynyt keskiyolla. Johtuneeko siita, etta olen jossain maarin yoelaja. Enka pelkaa pimeaa. Pimeydessa on oma viehatyksensa. Ja turvansa. Se piilottaa sinut. Suomen kaamoskaan ei haittaa minua niin paljon kuin monia muita.

Pitkasta aikaa yovuorossa. Turhan paljon vaskaa jo, viela on nelisen tuntia jaljella :( Tahan aikaan (tai siis viimeset 3 tuntia) on niin hiljaista, etta vakisinkin alkaa vaskaa. Varmaan suunnilleen tunnin paasta taas tulee suorastaan kiire mika on osaltaan kettumaista kun on ihan loppuvasy ja tahtoo vaan kotiin. No, enaa yks yo (aina rupeaa soimaan paassa joku ianvanha euroviisu "yksi hullu yo, villi sydan lyo...". ihmeellinen on ihmismieli. muistan jotain biiseja 15 vuoden takaa mutta en muista mita tein eilen. kutsuvat sita dementiaksi.) ja sitten ne kaivatut vapaapaivat.

Ylihuomenna mennaankin sitten vaimon kanssa balettiin. Me ollaan niin HIENOSTUNEITA ja SIVISTYNEITA. Ei mutta kivaa menna. En ole ikina kaynyt. Kaikkea pitanee kokeilla. Ainakin kerran.

Piakkoin onkin sitten suunta kotiin jouluksi. Vahan pikainen visiitti vaihteeksi, mutta kivaa joka tapauksessa. Jotenkin joulumieli ei ole oikein ehtinyt tarttua. Huolimatta tyopaikan katosta roikkuvista hirtetyista joulupukeista. (tai ehka juuri niiden takia.) Tai naapurin helvetillisista jouluvaloista. Siis oikeasti. Mika voi inspiroida ihmisen laittamaan samaan ikkunaan ei vain yhta, eika kahta, vaan kolme isokokoista, raikeissa eri vareissa valkkyvaa (ja yksi niista vielapa huojuu puolelta toiselle) joulupukki- tai lumiukko-hahmoa? Eiko vahemmastakin saa jo tervekin ihminen epilepsiakohtauksen? Ja kyseinen naapuri kruunasi komeuden viela asettamalla ulko-oven ja kyseisen ikkunan valiin vahintaan metrin korkuisen kolmiulotteisen joulupukin (joka sentaan, kiitos luojalle pienista palveluksista, ei valky eika huoju). Siis jouluvalothan itsessaan voi toki olla kivoja. Kunhan on kohtuus kaikessa. Ja valkkyvat eri variset valot nyt vaan menee minun kitsch-kynnyksen yli.

Ugh. Olen puhunut.

Huh. 5 paivan loman jaljilta olen ihan puhki. Kun yrittaa sangen rajallisessa ajassa nahda kaikki Pariisin tarkeat nahtavyydet, juoda tarpeeksi viinia ja viela kayda paivan mutka Lillessakin, ei se ole leikintekoa. Mielestani onnistuttiin vaimokkeen kanssa kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin. Ihana kaupunki :) Tahtoo takaisin. (toim. huom. ettei tasta tulisi yhden paivan osalle puuduttavan pitkaa matkareportti-blogia, siirran matkakertomukset aiemmille paiville. on kivaa omata aikakone.)

Tosin kotiintulo olikin taas hiukan rude awakening-osastoa. Mulla PITI olla viela 4 vapaapaivaa (ok. myonnetaan. turhaa luksusta. mutta olin niin onnellinen etta on aikaa levata.). Soittivat sitten tanaan, etta tuu ylitoihin huomenna. Ok. Ajattelin, etta onhan sitten viela 2 pvaa vapaata. NOT! Vaimo soitti juuri toista, etta tyovuorolista oli mennyt taysin uusiksi ja ne hekumoidut vapaapaivat olikin kadonneet kuin tuhka tuuleen. Hemmetin hemmetti. Eipa silla, pianhan on joululoma. Mutta kun _luulin_ etta on vapaata, ketuttaa ihan triplasti menna toihin. *valivali*

Aika kay uhkaavan vahiin. Liikaa nakemista, niin vahan aikaa (ja energiaa. ja turnauskestavyytta.). Keskiviikkona kaytiin paivan mutka Lillessa Pohjois-Ranskassa, missa vaimokkeen kaveri asuu. Matkaa oli 250km, mutta se taittu tunnissa TGV-junalla. Oli pikaisaa. Lille oli myos kaunis kaupunki, siella ei niin paljon tiirailtu nahtavyyksia (kaytiin me joulumarkkinoilla. ja taidemuseossa. ja vanhassa kaupunginosassa.) Sen sijaan istuttiin lesbobaarissa kauan ja hartaasti. Vaimokkeen kaveri on kyllakin hetero, mutta hanen paras kaverinsa osottautui lesboksi, joten vei meidat lempibaariinsa. Olikin mukaisa paikka. Ranskalaista jouluolutta kului runsaasti. Illalla juna lahti takaisin Pariisiin ja nukuttiin molemmat niin sikeasti junassa, etten meinannu uskoa, kun oltiin perilla.

Siitakin huolimatta torstaina rankka nahtavyyskierros jatkui. Paastiin viimein Louvreen. Huh huh. Tietenkin tiesin etukateen, ettei siella _voi_ nahda yhdessa paivassa kaikkea (varsinkaan kun ei meilla koko paivaa ollut aikaa), mutta silti tuntui ikavalta ravata kiireella lapi salia salin jalkeen. Kun oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista. No. Nahtiin ne tarkeimmat. Mona Lisa ja Milon Venus.

Louvren jalkeen suunnattiin Versaillesin palatsiin. Siihen mennessa oltiin kuitenkin taas niin vasyja (ja myonnettakoon. hiukan darraisia.), etta sekin tuli ikaan kuin ravattua lapi. Tulipa kaytya. Hieno paikka, olisi ehka ansainnut enemmankin huomiota.

Illalla mentiin sitten suosiolla aikaisin nukkumaan. Ei vanha jaksa.

Mun ranskantaito vain kasvaa kasvamistaan. Osasin jopa tilata pari croissantia ranskaksi. Johon vaimoke tokaisi holmistyneena "Since when do u speak French?!" Heh.

Tanaan oli taas tasmaisku-paiva, vaikka ei onnistuttu tekemaan kaikkea, mita oli tarkotus. Aamulla suunnattiin Hotel des Invalidesiin, missa on mm. Napoleonin hauta. Oli melkoisen vaikuttava paikka. Voi sanoa, etta Napoleon oli suuruudenhullu elaessaan, mutta on hautapaikkakin miehen mukainen. Sielta suunnattiin jalleen Eiffel-tornille, joka nahtiin edellisena iltana kauempaa, mutta tanaan oli tarkotus menna huipulle. Ikava kylla ilma ei mitenkaan suosinut (todella voimakas tuuli. ja vahan sateli), tornin ylin kerros oli suljettu ja siita huolimatta jonottaminen olis kestanyt tunteja, joten paatettiin jattaa tama myohemmaksi. Sitten Champs Elyseelle ja Voitonkaarelle. En tiia, ei se Champs Elysee kylla minusta ollut _niin_ vaikuttava kuin kuvittelin. Katu mika katu. Kaytiin siella kuitenkin lounaalla hienohkossa ravintolassa (eika edes maksanut mansikoita. yllattavaa kylla.)

Iltapaivalla oli viela tarkoitus menna Louvreen, mutta siihen mennessa oli jo liian vasy (varsinkin kun allekirjoittanut oli fiksusti ottanut _vain_ korkokenkia mukaan. kun pariisissa pitaa olla tyylikas. sillakin uhalla etta jalat kuolee kilometrikaupalla kavellessa.). Eli piti sekin siirtaa myohemmaksi. Paljon tuli silti nahtya tanaankin. On se vaan hieno kaupunki.

Kunnianhimoinen aloitus ainakin talle matkalle: saavuttiin Pariisiin puolen paivan aikaan, paastiin hotellille tyyliin klo 14 (_luultiin_ tietavamme miten sinne mennaan metrolla. olimme vaarassa. otettiin taksi. kuski _luuli_ tietavansa, missa hotelli on. oli vaarassa. lopulta hotelli loytyi eika tarvinnut maksaa ylimaaraisesta ajelusta. )ja loppupaiva kaytettiin ankaraan sight seeing-aktiviteettiin.

Ekan paivan aikana ehdittiin kayda Notre Damella, Sainte-Chapellen katedraalissa, Sorbonnen yliopistolla ja Pantheonissa. Minka lisaksi ehdittiin kayda lounaalla, tuhota pari viinipulloa ja ihailla hienosti valaistua Eiffel-tornia. Sotasuunnitelma seuraaville paivillekin on jo tehty. Tasmaiskut turistirysiin ja toivottavasti olisi aikaa shoppaillakin jossain valissa.