Blogi

Pariisi kutsuu! Saatiin viimein toteutettua pitka-aikainen suunnitelma ja matka Pariisiin on varattu! Mikas tassa lennellessa, kun Ryanair jakelee lippujaan puoli-ilmaiseksi eika hotellienkaan hinnat paata huimaa. (valihuomautus: ymparistotietoinen minani tosin kapinoi halpalentoyhtioiden ihannointia vastaan. lentaminen ei _saisi_ olla niin halpaa. mutta kiusauksille heikko yliminani varailee onnessaan lentoja.) Eli joulukuun alussa suunnataan maailman romanttisimpaan kaupunkiin "jouluostoksille". Kumpikaan ei olla koskaan kayty Pariisissa, joten 5 paivassa yritetaan koluta kaikki turistirysat Eiffel-tornista Louvren kautta Versaillesin palatsiin. Ei malta odottaa! Olen tassa hionut ranskan kielen taitoani. Joka rajoittuu suunnilleen sanoihin "oui, mademoiselle" ja "tu prends quel-que chose?", joka on jotenkin ihmeellisesti jaanyt paahani silta lukion ranskan tunnilta (nimenomaan yksikossa ranskan tunnilta. koska kavin vain yhdella tunnilla. ja kuten ranskaa vahankaan osaavat ystavani ovat huomanneet, en osaa kirjoittaa sita yhtakaan lausetta jonka muistan). Oih ja voih.

Nautin tassa toiden jalkeista Pina Coladaa (tai siis. appelsiinimehua kookospahkinalikoorin kera. yritys hyva kymmenen.) On tarkeaa syoda tarpeeksi hedelmia ja lasillinen appelsiinimehua korvaa yhden hedelman. Joten olen pyrkinyt juomaan paljon appelsiinimehua. Joskus vodkan kera. Toisinaan ginin seassa. Tai joskus paastaan niinkin eksoottiseen yhdistelmaan kuin tamanhetkinen lasilliseni. (valihuomautus. likoori loppui. eli palasimme takaisin ginin pariin.)

Viime viikonloppuna oli tarkoitus kayda vahan ulkoilemassa. Mutta jostain syysta yotoiden myota vaimon vuorokausirytmi on muuttunut mita kummallisimmaksi. Voisi kuvitella, etta han vapaallakin valvoo myohaan ja nukkuu pitkaan. Mutta ehei. Esim. viime lauantaina piti muka menna ulos ja vaimoke meni klo 19 "nokosille". Ja herasi seuraavana aamuna klo 6.30. Sanomattakin lienee selvaa, etta baariin ei ollut menemista. Ja samaa rataa meni kaikki vapaapaivat. Han seka nukahti etta herasi ihan _saadyttoman_ aikaisin. Saa muuten kiittaa luojaansa, etta mulla on lehman hermot. Eli nyt, kun vaimo on toissa, valvon myohaan. Buahhahaaa. Vaikka koko yon, jos niikseen tulee. (hulluilla on halvat huvit sanoo vanhan kansan sananlasku. ja idiooteilla ilmaiset.)

Vietin taas 45 minuuttia katsellen netista Al Startin virtuaalikeikkaa. Siis mulla _ei_ ole ongelmaa. Mie voin lopettaa ihan milloin tahansa. Vaikka huomenna.

Oli kohtuullisen kiva paiva. Vapaa sellainen, kuten otsikosta kaynee ilmi. Kavin salilla (jopa on kumma jos ei rupee lihakset kasvamaan. kun kay salilla suunnilleen joka toinen kk. niinhan ne sanoo etta parempi vaha kuin ei mitaan. vai sanooko?). Sitten paadyin leffaan. Huh. Ei voi sanoin kuvailla miten raaviton leffa Borat onkaan. Alyttoman hauska. Lahinna siksi etta oli maailman poliittisesti epakorrektein ja taysin hapeamaton leffa. See for yourself, thats all I can say. (niin. siis omalla vastuulla. mauttomia kohtauksia riittaa.)

Ja nyt illalla vanha kaverini, josta en ole kuullut mitaan sen jalkeen kun lahdin Suomesta, oli kerrankin mesella. Kysaisin ohimennen kuulumisia. Kavi ilmi, etta hanella on uusi avomies, jonka kanssa ovat ostaneet asunnon ja vauvakin on tulossa. Eh. Ei tosiaan olla hetkeen vaihdettu kuulumisia... Joka tapauksessa oli kiva kuulla hanesta, varsinkin niin hyvia uutisia.

Nyt kulutan taalla taas puhki Al Startin levyani. Neidin olis paree pukata ilmoille lisaa matskua piakkoin, etta voin jatkaa pakkomielteenomaista kuuntelua sittenkin, kun levy oikeasti _kuluu_ puhki. Ja voisin sitten taas ostaa sen hanelta livena. Ja saada taas pusun poskelle *pyortyy*

Eih, terapian tarpeessa lienen.

Pitihan se arvata. Eihan siita ole kuin harmia, kun lahtee Tibeten kanssa ulos. Oltiin sitte perjantaina paikallisessa gay-baarissa, kun siella oli joku ilmaiskonsertti. Tiben ainoa syy tulla oli, etta se oli nahny yhden esiintyjista kuvan :) Livena Tibe tosin totesi, ettei se niin hyvannakoinen ollutkaan. Mina en todennut samaa. Totesin, etta onpas jotenkin aarettoman kiehtova nainen. Ja siitahan se vain kiehtovammaksi muuttui, kun keikka eteni. Rok. Sain otettua vaivaisen kannykuvan ylakerrasta, kuvasta ei tosin mtn nae, mutta jaan sen kanssanne silti.

Al Start. Olipas niin vaikuttava nainen. Maksoin sitten 15 euroa ihan siita ilosta, etta paasin juttelemaan hanen kanssaan pari sanaa. Ostin nimittain levyn. Tasta kiitollisena han pussasi minua poskelle. (iiks. aargh. pyorryttaa.) Pe-illasta asti olen sitten ollut hieman sekavassa olotilassa.

Ja siis mainittakoon, etta vaimollehan moisesta mielenhairiosta EI puhuta.

Globalisaatiolla voidaan tarkoittaa monia asioita. Sille on keksitty huvittava suomenkielinen vastike maapalloistuminen. (siis oikeasti. noin yleensa olen sen puolella, etta kaytetaan suomenkielisia sanoja anglismien sijaan. mutta oikeasti. maapalloistuminen?)

Miksi mietin moisia? Mieleeni juolahti tama aihe ihan siksi, etta keskivertokansalaisen (kuten minun) arkipaivassa ilmio nakyy lahinna pop-kulttuurissa. Siina, miten kaikkialla versoo McDonaldsit, messengerit ja sama musiikki soi kaikkialla. Kuuntelin siis tanaan nettiradion kautta suomalaista radiokanavaa. Hetken aikaa kuunneltuani rupesin miettimaan, miksi edes vaivaudun kuuntelemaan suomalaista kanavaa, kun valispiikkeja lukuunottamatta tarjonta on TASMALLEEN samaa kuin irlantilaisella kanavalla. Ei yhden ainutta suomalaista biisia, niin kuin ei irlantilaisella kanavalla ole irkkubiiseja... samat Pussycat Dollsit ja Shakirat (oikeasti. tykkaan kylla shakirasta. mutta eiko joka ikinen ihminen talla maapallolla ole jo saanut tarpeekseen hips dont lie-biisista? onko oikeasti olemassa ihmista, joka viela haluaa kuulla sen?) molemmilla kanavilla. Toisaalta voisi tietenkin pitaa hyvana asiana, etta ollaan niin kansainvalisia, eika vaikka jossain pienessa syrjaisessa Suomessa asuta omassa pikku-universumissa, mutta toisaalta... tuntuu niin vaaralta. Missa on maiden oma pop-kulttuuri?

Tallaista tanaan tuli mieleen...