Blogi

Ei TAAS. Jostain syysta city on temppuillut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Ja jalleen kerran kirjoitettuani eilen aarettoman fiksun ja pohjattoman syvallisen blogimerkinnan, mokoma jumahti eika tallentanut kyseista hengentuotettani. Eilen oli ihan liian matala energiataso, etta olisi jaksanut tuottaa samanlaista timanttia (ha. ha. ha.)joten en edes yrittanyt kirjoittaa eilen uudelleen. Now here goes.

Oli siis lauantaina ne bileet. Huh huh. Siella oli boolia. (tarviiko sanoa enempaa.) Ilta meni oikein rattoisasti. En tosin tiia miksi mulla on kannissa ihmeellinen tarve outata itteni kaikille lasnaolijoille. Paikalla oli varmaan 30 ihmista, joista en tuntenut ketaan muuta kuin sen tyokaverini, jonka kanssa paikalle menin. Ja melkein kaikille, kenen kanssa juttelin, piti sitten tehda selvaksi etta mulla sitten on tyttoystava. Vaikkei se olisi ollut millaan lailla olennaista keskustelun kannalta. Mutta siis olihan siella kivaa. Enka tietaakseni nolannut itseani kovin pahasti. Tuskin kukaan ainakaan muistaa vaikka olisinkin nolannut.

Eilinen oli sitten ihan aarettoman laiska paiva. Olin kaverini luona yota ja selvisin kotiin klo 15 tienoilla. Siita eteenpain en tehnyt _mitaan_ muuta kuin istuin koneella, netissa ja katselin L-Koodia dvdlta ties monettako kertaa. Ja soin. En oikeasti mitaan muuta. Tanaan onkin pitanyt ottaa itseaan niskasta kiinni. Vaimoke tulee nimittain kotiin tana iltana. Oon jo siivonnut, pyykannyt ja illemmalla laitan ruokaa. Yeah baby.

(tahan mennessa on varmaan kaikille selvaa, ettei tassa ole kyse mitenkaan mielenkiintoisesta blogimerkinnasta. niin. mutta olisittepa paasseet lukemaan sen eilisen verbaalisen ilotulitukseni.)

Jesh. Tanaan vietetaan Dublinissa Priden huipentumaa. Paraatit ja kaikki. Kuten olen luultavasti jo monisanaisesti ehtinyt valittaa, minuthan on hylatty Priden ajaksi kokonaan. Vaimo on kotimaassaan ja Tibe Lontoossa. Paatin kuitenkin menna _katsomaan_ paraatia. Noh. Paadyin taas siihen mukaan :D Siina hengailin katsellen, kun paraatin osallistujat valmistautuivat lahtoon. Sitten kuulutettiin, etta tarvitaan vapaaehtoisia kantamaan valtavaa sateenkaarilippua, joka kulkee paraatin edella. Mietin hetken ja totesin, etta what the hell. Menin sitten kanniskelemaan lippua muiden kymmenien ihmisten kanssa. (sanoinhan. se oli _valtava_ lippu.) Oli kivaa. Oli niin jannaa tallustella siella kun ihmiset kadun varsilla taputti. Vilkuttelin siina niille kuin mikakin Engannin kuningatar :) Mutta joka tapauksessa siina huomaa miten pitkalle Irlannissa on paasty ihmisten asenteiden suhteen. Tuskin nama kaikki "tavalliset" ihmiset olisivat 10 vuotta sitten hymyilleet ja vilkutelleet homoparaatille. Tuli hyva mieli. Paraatin jalkeen olisi ollut bileet laheisessa pikkupuistossa, mutta sinne en halunnut yksinani menna kurkistelemaan. Olisi ollut liian saalittavaa. Harmitti kylla kovasti, etta seka vaimoke etta Tibe ovat molemmat poissa juuri tana vkonloppuna. Mutta joka tapauksessa.

Lisaan muuten kuvan siita lipusta. Galleriaankin sen laitan.

Tanaankin on sitten bileet. Olisiko vaikka juhannusbileet. Thank God for Lifeline. Hankin nimittain apteekista krapulanestolaaketta, joka _toimii_. Tai ei kai se varsinaisesti laaketta ole. Ravintolisa tai jtn. Siina vaan saa valtavan yliannostuksen B-vitamiinia, joten ei se varmaan mitenkaan valtavan terveellista ole. Joka tapauksessa, kun wanhan taytyy jaksaa bilettaa 2 iltaa perakkain, _tarvin_ sita.

Just nyt ei yhtaan huvittas lahtea bileisiin. Ei jaksais. Saan vieroitusoireita mun tavallisesta elamasta (istun-yksin-kotona-laptop-sylissa) kun on tata live-sosiaalista elamaa ihan yltakyllaisesti.

Ihmeellista, miten ajantaju hamartyy. Tai siis. Ei siina ajantajusta ole kyse. Mutta siis kun asuu maassa, missa ei esimerkiksi vieteta juhannusta, hadin tuskin muistin enaa sellaisen olemassaoloakaan. Tajusin vasta blogeja lukiessani, kun lahes kaikki kirjoittivat juhannuksen vietostaan, etta niin prkl. Onhan se sekin.

On sita mullakin bileita, vaikkei jussia olekaan. Tanaan on tyokaverin laksiaiset, joihin ajattelin menna. Toisaalta. Omat laksiaiset oli viime vkonloppuna :D Tuntuu ehka vahan tyhmalta menna taas nayttamaan naamaansa, kun jo heitti kaikille hyvastit. Mutta en aio istua itsekseni kotona, kun vaimokin on kotomaassaan kaymassa. Eli bileet. Ja sitten huomenna on jonkinlaiset grillibileet. Eras ex-kollegani, puolalainen tytto, kutsui minut mukaan kun hanen suomalaisella ystavallaan on (juhannus?)bileet. Mikas siina, vaikka en ole kyseista tyttoa koskaan tavannut. Tata puolalaista tyttoa, Annaa, vain joskus vahan ihmettelen. Siis han on varmaan vain mukava, sydamellinen ihminen. En vain aina ihan tajua hanta. Esimerkiksi huomisista bileista han juuri tekstaili, miten ihanaa etta tulen ja tapaan hanen suomalaisen ystavansa ja "I can't wait to see you together with her!" Heraa kysymys, mita ihmeen nakemista siina on? Etta han nakee kaksi suomalaista samaan aikaan? Nooh. Naemme, mita niista bileista tulee. Kivaa kuitenkin, ettei tarvitse istua taalla yksinani kasvamassa heinaa.

Loysin muuten tana aamuna selastani uusia lihaksia. Samaisia lihaksia, joita raakkasin eilen tietamattani salilla. Tekee muuten kipeaa, mutta hyvalla tavalla. Pain is good.

Oon kuunnellut pakkomielteenomaisesti vanhaa Apulantaa. Todella vanhaa Apulantaa. Tulee niin mieleen nuoruus. Kun olin kapinallinen. Ja niin jarjettoman nuori.

Tyottoman elama jatkuu. Ei uskoisi miten kivaa on olla tekematta yhtaan mitaan. Mitenkahan kauan menisi, ennen kuin tahan oikeasti kyllastyisi? Sita en kuitenkaan aio testata, eihan tassa ole enaa kuin reilu viikko, ennen kuin kielikurssi alkaa. Sitten alkaa taas jonkinlainen paivarutiini.

Eli mitas tassa on ehtinyt tekemaan. Viime lauantaina oli meian laksiaiset duunista. Huh huh. Ensin mentiin paivalliselle kiinalaiseen ravintolaan (meita oli ~10 hloa). Sielta pubiin. Sielta discoon. Pitaydyin olueen, kun tiesin ettei koko iltana tarvitse maksaa drinkkejaan. Enka halunnut mopon karkaavan kasista. Vaimo pitaytyi siideriin samasta syysta. Kun jossain vaiheessa aamuyota selvittiin kotiin, kaikki naytti hyvalta. Mina vaivuin tayteen tiedottomuuteen enka havahtunut ennen kuin puolenpaivan maissa. En ainakaan muista. Vaimo tosin vaitti, etta hanen kaydessaan kylpparin puolella oksuilemassa (perati kolme kertaa), olisin noussut sangysta ja jostain tuntemattomasta syysta ottanut vaimon paidan sangyn paasta. Sitten ilmeisesti vein samaisen paidan edelleen tuntemattomasta syysta porraskaiteen paalle. Sielta se aamulla loytyi. Minulla ei ole asiasta minkaanlaista havaintoa. Njooh.

Sitten seuraavana paivana olin suunnitellut meille ohjelmaa. Taalla on nyt pari viikkoa vietetty Prideja ja lahes joka paiva on jotain pienta ohjelmaa jossain pain kaupunkia. Meidan oli tarkoitus menna esimerkiksi katsomaan yksi ilmaisleffa. Mutta kun se alkoi jo klo 11 aamulla. Niin ei jaksettu menna. Ja sitten viime perjantaina olisi ollut naisten bileet. Mutta kun oli ne laksiaiset seuraavana paivana. Ja ollaan jo niin vanhoja. Niin ei jaksettu menna.
Noh. Eli siis laksiaisia seuranneena sunnuntaina meidan vakiopubissa piti olla iltapaivalla transgender-musikaali. Sinne sitten haluttiin menna Tiben kanssa. Ensinnakin oli todella vaikea paasta ylos sangysta klo 15. Sitten Tibe perui, kun oltiin jo bussipysakilla. Harkittiin taas, mennako ollenkaan. Mainittakoon, etta Dublinin muutenkin kamainen bussiliikenne on sunnuntaisin taysin olematonta. Odotettiin bussia yli puoli tuntia ja juuri, kun oltiin menossa takaisin kotiin (=sankyyn), bussi lopulta tuli. Ja mentiin sitten kuitenkin. Saavutiin paikalle hieman myohassa ja hammastyttiin, kun kyseinen pubi oli taysin hiljainen. Muutama homoseksuelli henkilo siella joi teeta ja pari jopa olutta, mutta ei mistaan musikaalista tietoakaan. Kysyttiin asiasta italialaiselta tarjoilijalta, joka oli oikein symppis poika, vaikka puhui tuskin ollenkaan englantia. Lopulta saatiin selville, etta baarin henkilokunta ei tiennyt kyseisesta musikaalista mitaan, olivat vain nahneet lehdessa ilmoituksen musikaalista. Grand. Eli oltiin raahauduttu ylos sangysta ja istuttu bussipysakilla puoli tuntia ja bussissa tunti tappavassa darrassa ihan turhaan. Welcome to Dublin.

Herasin tanaan klo 12. Soin muroja aamupalaksi klo 13. Eilen olin suurimman osan paivaa sangyssa. Samalta nayttaa tama paiva. Paitsi etta menen baariin tanaan ja huomenillalla.

Helvetin hyvin menee.

*tiditiidii-tididdiddidii-tiditiidii-tididdididii*

(niin. tuo siis imitoi final countdown-biisin melodiaa. tai jtn.)

En voi kasittaa, etta on enaa huominen paiva toissa jaljella. Ei tosin huvittais menna enaa huomennakaan :D Noh, eikohan sen viela jaksa. Toisaalta tyokavereita tulee ikava. Ja varsinkin, kun niin monet on sanoneet etta on ikavaa, kun lahdetaan. Tuntuu oikeasti silta, etta ollaan oltu tarkea osa tiimia. *huoh* Mutta toisaalta. Miten helpottavaa, etta ei tarvi enaa huolehtia mistaan tyohon liittyvasta. VAPAUS!

(pitas todellakin menna nukkumaan. kello soi 6 tunnin kuluttua.)

... summer in the city. Kerrankin. Viimeinkin kesa on saapunut Dubliniin. Viela kesakuun ihan alkupaivina jouduin pitamaan paallani TALVItakkia (tai no. suomessa se olisi kevattakki. sellainen mita pitaa paallaan tyyliin huhtikuussa Lapissa.) kun oli niin maan himputin kylma, mutta nyt on ollut monta paivaa oikeasti lamminta. (toissa ollessa on vahan turhankin lammin. mutta en suurin surminkaan valita. pitaa olla kiitollinen siita mita saa.)

Oli pari paivaa sitte vapaata ja mentiin vaimon kanssa kaupungille nauttimaan auringosta, shoppailusta ja terassioluesta. Ollessamme matkalla sielta kotiin, puhelimeni soi ja koin melkoisen yllatyksen. Vuoden takainen kamppikseni Corkissa asumisen ajalta (ruotsalainen jatka), jonka kanssa minulla ei siis ole ollut mtn yhteytta vuoteen, ilmoitti yllattaen olevansa Dublinissa. Kyseinen jatka siis muutti takaisin Ruotsiin iat ajat sitten ja oli nyt vain lomalla. En siihen hataan osannut heti luvata, etta missa ja milloin treffataan, mutta lupasin tekstata hanelle kun saadaan kuviot selville (piti kuitenkin vieda ensin tavarat kampille. vaihtaa vaatteet. jne.) Paastyamme kotiin tekstasin, mihin aikaan selvittais takaisin kaupunkiin ja etta hanen tulis ilmoittaa, missa ovat. Ei vastausta, mutta arvelin hanen ilmoittavan sitten lahempana sovittua aikaa. Ollessamme bussissa matkalla kaupunkiin tekstasin jalleen saman sisaltoisen viestin. Ei vastausta. Oltiin siina vaiheessa kuitenkin sita mielta, etta fuck it, ollaan jo taalla joten mennaan kans ulos. Suunnattiin vakio gay-baariimme. Lopulta, suunnilleen tunnin paasta jatkalta tuli viesti, etta he tulisivat kaupunkiin tunnin paasta. Grand. Viela myohemmin han tekstasi, ettei itse asiassa tieda milloin hanen kaverinsa haluavat lahtea, saattaa menna myohempaan. Olin tassa vaiheessa jo suhteellisen kyrpiintynyt ja ilmoitin, etta meian pitaa kuitenkin menna seuraavana paivana toihin, etta jos he eivat paase paikalle klo 23.30 mennessa, mennaan saman kellonlyoman bussilla kotiin. Ei kuulunut vastausta. No. Oltiin baarissa kuitenkin klo 2 asti, mutta ei enaa huvittanut sita mokomalle ilmoittaa. Siis eipa silla. MEILLA oli kivaa. Ja toisaalta hyva, etta tuli lahdettya, kun oli hyva ilta. Mutta silti. Vihaan ohareita. Ja heraa kysymys, miksi ihmeessa han vaivautui edes ottamaan yhteytta, jos ei sitten kiinnostanut sen vertaa nahda? Ja miksei voinut vastata niihin mun 2 ensimmaiseen viestiin kertoakseen, ettei olekaan kaupungissa silla kellonlyomalla, jolloin itse ilmoitin siella olevani?

Eli Fredrik. Jos luet tata (siis jos olet jollain ihmeellisella tavalla oppinut suomea viimeisen vuoden aikana) niin haukkaa kakkaa.

Jaljella kolme (3) tyopaivaa. Iiks. Pitihan se arvata, etta lopun lahestyessa nostalgia rupeaa nostamaan paataan. Varmasti mua itkettaa viimesena paivana. Naurettavaa. Kun keskiviikkona menen toista kotiin, korkataan vaimon kanssa kuohuviinipullo. Ja sitte. En tiia mita sitte. Varmaan ihan outoa, ettei sen jalkeen tarvi menna toihin. Ha. Ha. Ha. (epavarmaa psykoottista naurua)

Luultavasti meilla on sitte lauantaina laksiaiset. Niin. Ja perjantaina on lepakkobileet kaupungissa. Pitaa jaksaa bilettaa niinkuin silloin nuorena.

(olikohan mulla mielestani jtn sanottavaa kun rupesin kirjoittamaan)

Olipa harvinaisen tylsa vapaapaiva. Tanaan Irkkulassa on pyhapaiva. June Bank holiday. Minusta on sinansa outoa, etta taalla on monia pyhapaivia, joilla ei ole mitaan merkitysta. Ne nyt vain ovat vapaapaivia ja muodostavat pitkan viikonlopun. Siis Suomessahan kaikilla juhlapaivilla ainakin teoriassa on jotain (monesti uskonnollista tai poliittista) taustaa. (vaikka ne nykyaan olisivatkin vain tekosyita ryyppaamiselle. kuten vappu ja juhannus. kuitenkin ne ovat alunperin juhlistaneet jotain tiettya tapahtumaa tms.) Taalla ainakin toukokuussa, kesakuussa ja elokuussa on vain bank holiday for no reason. Anyway. Olen mielellani toissa moiset pyhapaivat, kun eivathan ne minulle mitaan merkitse ja saa tuplapalkan. Mutta tanaan olin siis vapaalla ja oli tylsaa. Vaimo on yotoissa ja siis nukkui paivan. Kuntosalini on kiinni pyhapaivisin. Kaupat tosin olisivat auki, mutta olen tehnyt periaatepaatoksen shoppailua vastaan - mulla on muutenkin aivan liikaa tavaraa ja muutto lahestyy. Ja salilla kaynti ja shoppailu ovat suunnilleen ainoa ajanvietteeni yksin ollessani. Eli en siis tehnyt mitaan muuta kuin kavin ruokakaupassa ja kokkailin vaimon nukkuessa.

Tallaiset paivat saavat minut tajuamaan, miten vahan mulla oikeastaan on elamaa tyon ja parisuhteen ulkopuolella. Ihan viime aikoina minua on alkanut hairita se tosiseikka, etta meilla ei ole taalla oikeastaan yhtaan kavereita. Taalla oli yksi kaveri Suomesta, mutta han lahti pari kkta sitten Australiaan (that bitch. en ole katkera. enka varsinkaan kateellinen.). Tiben kanssa tulee pidettya harmittavan vahan yhteytta, ollaan tavattu vain muutaman kerran viimeisen vuoden aikana. Ja tyokavereiden kanssa ei tule vietettya vapaa-aikaa muuten kuin hyvin harvoin, kun on jotain jarjestettya "sosiaalista" ohjelmaa. Mutta eihan tasta kaverittomuudesta voi syyttaa kuin itseaan. Puhuttiin tasta vaimon kanssa tanaan ja hankin totesi pohtineensa ihan samaa. On aika saalittavaa, etta toisen ollessa toissa, toinen vain istuu yksin kotona tietokoneen aaressa eika ole kerrassaan ketaan, jonka kanssa kayda jossain. On myos melko masentavaa todeta, etta jos mun puhelin ikina soi, se on joko a) vaimo b) tyopaikalta soitetaan ylitoihin tai c) vaara numero.
Pakko todeta, etta meilla on molemmilla paha tapa vain tukeutua toisiimme eika edes yriteta tutustua uusiin ihmisiin, vaikka sita toisaalta kuitenkin kaipaa. Eletaan vahan liiankin tiiviissa symbioosissa. Niinhan naispareille ilmeisesti tahtoo kayda viela helpommin kuin heteropareille. Tassa vaiheessa on tietenkin melko myohaista alkaa etsia Dublinista kavereita, kun ollaan taalta muuttamassa kuukauden sisalla pois. Mutta sovittiin, etta tulevaisuudessa pyritaan olemaan sosiaalisempia ja avoimempia ihmisia kohtaan. Aktiivisempia ystavien hankkimisen suhteen. Eihan siihen muuta tarvita. Kai.

Tyoelama on sitten helppoa. Olin huhti-toukokuun vaihteessa puolentoista viikon lomalla Suomessa. Sitten vajaat 3 viikkoa toissa. Puolentoista viikon loma Teneriffalla. Nyt 2 viikkoa toita. Sitte loparit.

Mista ihmeen burn outista ne puhuu?

Niin. Eli oltiin lomalla. Vaimon, hanen siskonsa ja taman poikaystavan kanssa. Mulla oli alun perinkin omat epailykseni sen suhteen, onko kyseessa paras mahdollinen matkaseura. Kyseinen sisko on kylla sinansa ihan herttainen tyyppi. Mita nyt melkoisen laiska. Ja kova valittamaan asioista. Mutta kun joukkoon yhdistetaan siskon poikakaveri, joka on taysi aalio (niin. en siis ole man hating dyke. tama tyyppi nyt vain _on_ aalio) ei siita hyvaa seuraa. Olen siis ollut heidan kanssaan lomalla ennenkin. Ja silloinkin he "erosivat" loman puolivalissa. Silla kertaa luulin, etta ihan for real, mutta nyt tiedan etta heilla on vain sellainen tapa. Etta erotaan aina sillon talloin. Varsinkin lomilla.

Niin. Saavuttiin Teneriffalle maanantaina 21.5. Oli ihan pirun KYLMA. Tyylin 10 astetta ja sateli vetta. ("muistuta viela, miksi lahdettiinkaan Dublinista?") Ilmat siita sentaan parani. Eraiden seurueemme jasenten mielialat eivat. Keskiviikkoon mennessa aalio rupesi jarjestamaan itselleen lentolippua takaisin kotiin, koska nyt tuli ero. Ihan for real talla kertaa. Aalio ilmoitti vihaavansa tyttoystavaansa eika sieda taman seuraa enaa loppulomaa. (ja nyt puhutaan siis jatkasta, joka ei uskalla matkustaa junalla _omassa kotimaassaan_, jos joutuisi vaihtamaan junaa. kun ei osaisi menna oikeaan junaan. ja tama aalio kuvitteli pystyvansa jarjestamaan ihan ominpain itselleen lentolipun paivan varoitusajalla teneriffalta unkariin ilman luottokorttia ja osaamatta sanaakaan englantia tai mitaan muutakaan kielta kuin unkaria.) Torstaina he -yllatys, yllatys- tekivat sovinnon (mita _en_ olisi halunnut joutua kuuntelemaan). Mikas siina.

Siita huolimatta aalio ei halunnut koko lomalla tehda mitaan. Kun oli huono ilma, han olisi halunnut menna biitsille ja murjotti, kun ei voinut menna. Silloin han ei halunnut menna kaupunkiin shoppailemaan, vaikka ilma olisi ollut siihen ihan sopiva. Kun oli hyva ilma, han olisi halunnut menna kaupunkiin shoppailemaan, koska biitsilla oli liian kuuma. Ja niin edes pain. Tata pikkupoikamaista kiukuttelua piti sitten sietaa koko loma. Minen sitten kasita, mika saa tallaiset parit jatkamaan yhdessa. Kun aina pitaa tapella ja valittaa toisen kaytoksesta ja sietaa toisen kohdalta sikamaista kohtelua.

No mutta. Tiettyja valikohtauksia lukuunottamatta loma oli muuten kiva. Ja Teneriffa yllatti positiivisesti. Ei nakynyt ollenkaan sikailevia suomalaisturisteja (ja ne brittituristit, joita nakyi, eivat myoskaan sikailleet), mika varmaan johtuu siita etta siella oli muutenkin todella vahan turisteja tahan aikaan vuodesta. Oli todella kauniit maisemat ja mielenkiintoisia paikkoja missa kayda. Kaytiin El Teide-tulivuorella ja delfiiniristeilylla muun muassa. Eli kylla kannatti. Olisin vain mieluummin kaynyt vain vaimon kanssa. Toisaalta. Tuollaista torailua katsellessa tajusi entista vahvemmin, miten onnellinen itse saa olla elaessaan harmonisessa parisuhteessa. *huoks*

Niin. Ja paloinhan sitte kuitenkin prkl. Pidan periaatteenani, etta minahan _en_ pala. Mutta nyt se, etta ilmat ei olleet niin kovin kuumat, hamasi sen verran ettei tullut lisailtya rasvaa niin useasti kuin yleensa lomilla, jolloin nahan karventymisen suorastaan kuulee. Toisena paivana karahti rinnat. (en siis ollut topless. mie olen siveellinen. mutta kaikki mita bikineista yli jai, palo.) Kolmantena paivana kauniin hummerinpunainen savy levisi olkapaihin ja sita kautta selkaan. Johan nyt on prkl. Kaiken huipuksi mennessani toihin loman jalkeen, tyokaveri kehtasi ihmetella "where's the tan?" Excuse me, nakisitpa korventuneet boobsini.

Mutta sita rusketustahan paasee sitten parantelemaan koko kesaksi. Malaga, here we come.....