Blogi

... ei ollut taaskaan kaikkein armeliain. Paatellen monien muiden blogeista, joita selailin tapani mukaan. Oli ihan yliannostus hatutusta ja ketutusta ja kaikinpuolin sensuroitua tekstia. Minun paivani on ilmeisesti ollut ihan parhaasta paasta, kun oli ihan perustylsa :)

Eipa silla. Jotain ihan historiallista tapahtui. Varattiin vaimokkeen kanssa liput balettiin joulukuussa. Heh. Tassahan ihan sivistyy. Vasta pari paivaa sitte vietettiin rauhallista koti-iltaa kuunnellen klassista musiikkia ja vaimo luki Sotaa ja rauhaa, mina Kolmea muskettisoturia. Todettiin, etta nyt ku joku nakis, luulis meita tosi alykkaiksi ja sivistyneiksi :D Mutta eipa silla. Tykkaan siita tosi paljon, etta seka mulla etta vaimolla riittaa kiinnostusta moniin asioihin. Joskus kaydaan museossa. Valilla istutaan Guinness-tuopin kanssa pubissa. Joskus joogataan kotona. Valilla vedetaan tequilaa gay-baarissa. Toisinaan kaydaan patikoimassa vuorilla. Usein vaan kaperrytaan toisemme kainoloon kotona. Aina on kuitenkin hyva olla.

On se kumma. Kun ei tule blogia muuten kirjoitettua kuin keskella yota. Ei kai muuten ole "aikaa".

Kaytiin toissapaivana Irlannin lansirannikolla vaimokkeen kanssa. Tai siis toissapaivana tultiin takaisin. Yhden yon reissu oli. Galwayn kaupunki on hurmaava paikka ja ymparilla olevat maisemat on jotain ihan kasittamatonta. Cliffs of Moher tuli viimein nahtya.

Kylla veti jotenkin ihan sanattomaksi. Niin upeat maisemat. Siina tuntee itsensa aika pieneksi. Ja pienihan sita onkin.

Tanaan toissa kattelin tyokkarin sivuja. Ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta tsekkailen aina valilla, millasia tyopaikkoja Suomessa olisi mahdollisesti tarjolla. Ja sitten iski taas pakkomielle, etta pakko olisi oppia joku uusi kieli, etta olisi paremmat mahdollisuudet tyomarkkinoilla. Sujuva englanninkielen taito nyt on valttamattomyys ja minimivaatimus kaikissa mun alan paikoissa, mutta ei se nayta mihinkaan riittavan. Joten nyt iski inspiraatio palata espanjan opiskelujen pariin oikein urakalla. Jospa taalla olisi viela puolisen vuotta toissa, saastaisi kunnolla rahaa ja suuntaisi sitten Espanjaan. Olisi kuukauden tai pari intensiivikurssilla ja sitten toissa vaikka puolisen vuotta (hmm, tai ehka vuoden) niin eikohan rupeaisi luistaa. Rahaahan siina palaisi, mutta varmaan olisi kannattava sijoitus.

Eli siina sita taas oltiin. Kun rupesi edes taysin teoreettisella tasolla miettimaan Suomeen paluuta ja siella tyoskentelya, paatyikin suunnittelemaan ihan jonnekin muualle menoa :D Eipa silla. Ehtiihan siella Suomessa olemaan. Jotenkin tuntuu, etta jos sinne palaa, pitaa laittaa sitten kamppa ja ostaa kaikenmaailman huonekaluja ja vaikka mita ja sitten ei ole enaa niin helppo lahtea. Mutta pitaapa ruveta surffailemaan ja etsimaan espanjan kursseja ensi kesaksi :P

Tai siis nukuttaa ehka kovastikin. Viime yona en nukkunut varmaan 3 tuntia enempaa. Ainainen iltavuoro-aamuvuoro-ongelma. Ja silti, kaytyani tana iltana illallisella (hmm. en koskaan huomannut miten monta L-kirjainta tuossa sanassa on. ihmeellinen on suomen kieli.) ystavani kanssa, juotuani pullollisen viinia ja pari drinkkia, ei vielakaan uni maita. Vaikka herasin noin 19 tuntia sitten. Taalla vaan kuuntelen vanhaa Madonnaa (Justfy My Love), hengaan chatissa (jossa ei ole ketaan muuta. koska suomessa kello on viela 2 tuntia enemman kuin taalla.) enka yritakaan menna nukkumaan. Vaimon yovuorot tarkoittavat, etten minakaan nuku.

Mutta sinnittelen. Enka kato L-Koodia. Saatiin suht vastikaan kyseisen sarjan toinen tuotantokausi dvd:lla. Ja ollaan katottu sita, no, sanotaan vaikka etta ihan homona :P Huvittavinta tassa on se, etta me sitten ruoditaan sarjan kuvioita ikaan kuin ne olisivat oikeita tapahtumia. Ja ne ihmiset oikeita ihmisia. Se on jo jotain niin saalittavaa, etta se on hauskaa meistakin. Ainakin osataan nauraa omalle saalittavyydellemme. Meidan parhaat kaverit, Tina ja Bette, Alice ja Dana, Jenny ja Shane :D

Kuka tarvii sosiaalista elamaa. Tai ylipaansakaan elamaa.