Tajusin nyt vasta etta ne euroviisutkin olivat ja menivat. Hoh hoi. Tynnyrissa on eletty. Suomi tuskin voitti.
En jaksa nyt just kattoa netista mitaan uutisia. Edes tarkeampia kuin euroviisut.
Tahtois olla ihan rauhassa aina. Kotona tyottomana ja yksin.
Sardinia jai taakse eilen. Oli ihana loma. Ekat paivat tosi satoi vetta, mutta sitten viime keskiviikosta asti oli ihanaa. Aurinkoista. Lamminta. Kaunista ja rauhallista.
Ja nyt olen taas Dublinissa. On kylmaa. Sateista. Ja helvetilliset liikenneruuhkat ja kaikki vastaavat.
Kohta on kylla aika nostaa kytkinta.
Hmm. Sain yllattaen mailia vanhalta ala-asteaikaiselta ystavalta, jonka kanssa ei ole tullut pidettya yhtaan mitaan kontaktia ainakaan kymmeneen vuoteen eika juuri mitaan kontaktia suunnilleen viiteentoista vuoteen. Ilman aikamme suurta keksintoa facebookia tuskin olisin hanesta kuullut ikina mitaan. Noh, han kertoili elamastaan ja kyseli mita mulle kuuluu.
Aion nyt sanoa (siis kirjoittaa. joo joo.) jotain erittain omahyvaisen ja typeran kuuloista. Havettaa jo etukateen. Mutta kun minusta tuntuu etta mun elama on niin sata kerta kertaa parempaa kun juuri kenenkaan tallaisen vanhan tutun, joista kuulee. Siis totta kai ihmiset arvostaa eri asioita elamassaan ja ehkapa nama mun vanhat tutut, joita alentuvasti saalin, ovat itse asiassa onnellisia ja ajattelevat minua samalla tavoin saalien. Mutta siis. Tama tuttavani, joka siis mailasi, asuu pienessa kaupungissa siella keskella ei-mitaan, josta niin onnellisena lahdin pois. Siis "kaupunki", jossa on tyyliin yksi baari ja pari vaatekauppaa jne. Eika siina mtn, eihan kaikkien tarvitse asua suurkaupungissa tai jtn. Mutta tassa kyseisessa pikkukaupungissa on sangen vaikeaa saada toita. Tuttavani on ollut yli vuoden vailla oman alan toita (hoitoalalta on valmistunut.) ja iloitsi nyt, etta sai viimein tyopaikan. Ei edelleenkaan omalta alalta. Itse asiassa bingoemantana. Siis tyohan on tyota. Ei siina mitaan vikaa. Mutta siis... no joo. En uskalla edes julkituoda snobbailevia mielipiteitani poliittisen korrektiuden nimissa. Niin ja onhan hanella toki aviomies ja lapsiakin. (mika minun mielestani vain lisaa tahan ankeuden maaraan. mutta sekin on varmaan sopimaton mielipide.)
Ja mina itse sitten koetan kertoa elamastani vaatimattomasti. Ei pida kehuskella liikaa, miten onkin hyva koulutusta vastaava tyo ja rahaa kuin roskaa. Jatan kertomatta miten Sardinian lomalle olen kohta menossa ja sitten myohemmin loppuvuodesta ehka Meksikoon. Myoskaan en mainosta nykyisen kotikaupunkini kulttuuritarjontaa, miten kaydaan aina ulkona syomassa erilaisissa etnisissa ravintoloissa (siina kyseisessa pikkukaupungissa saattaa ehka olla yksi kiinalainen ja Hesburger, siina niiden etnisten ravintoloiden tarjonta)ja missa kaikissa tapahtumissa/festareilla/nayttelyissa sita on taas tullut kaytya. (olen siis ironinen. eihan mun elama nyt oikeasti kovin glamouria ole. mutta verrattuna eraisiin muihin ihmisiin se alkaa tuntua glamourilta. heh.)
Mutta kuten sanoin, mahdollisesti han samoin kuin muut samassa tilanteessa olevat tuttuni ajattelevat minua saalien. Ei silla Geellakaan hyvin mene, huitelee vain jossain ulkomailla juurettomana, ei ole asuntoa eika autoa tai mitaan muutakaan eika se edes miesta saa. Parasta varmaan etta pidetaan kaikki omat elamamme ja ollaan onnellisia.
Huoh.
Dublinissa on ollut viimeisen viikon ainakin ihmeen hyvat kelit. Siis lamminta. Aurinkoista. Lahes joka paiva. Tasta asiasta tuskin uskaltaa puhuakaan ettei vain lumous rikkoutuisi.
On ollut viime aikoina ikava kesaa. Lahinna sellaista nostalgista "kun-olin-nuori"-kesaa. (joo joo. en nyt vielakaan mikaan elakelainen ole. mutta selitan.) Kun olin teini ja oli vaan jotain kesatoita muutamaksi viikoksi. Muuten hengailua. Jotenkin huoletonta menoa. Ja aurinko aina paistoi ja kesayot olivat niin kovin valoisia. Huoh. On se kummallista, miten aika todellakin kultaa muistot. Realistisesti ajatellen tiedan, etta teiniyteni kesat olivat itse asiassa tosi tylsia. Ei rahaa. Jumissa keskella ei-mitaan. Ei hellua (tai sitten sellainen hellu jota ei lammolla muistella.) Silloin sita haikaili, kun olisi rahaa ja voisi menna ulkomaille/festareille/mihin tahansa muualle kuin missa oli silla hetkella. Teiniangsti painoi rintaa ja ahdisti kurkkua. Ja silti sita nyt muka kaipaa.
Hoh hoi. Ei kai sita ihminen olisikaan ellei aina kaipaisi jotain muuta. Jotain mennytta tai tulevaa.
Niin muuten. Se naytelma perjantaina oli ai-van mah-ta-va. Saatiin kirjaimellisesti viimeiset liput (oikeasti. viisi viimeista lippua.) ja oli kylla kokemus. Se oli sellainen yhden naisen naytelma - perustui tosi tarinaan. Nayttelijatar oli kylla ilmiomainen - kuvitella etta olet ihan yksin lavalla koko naytelman ajan ja pystyt pitamaan koko yleison taysin hallussasi. Elaytymaan moneen eri elamanvaiheeseen taman naisen elamassa. Oli todella vaikuttavaa.
Ne meidan pienet bileet sitten olikin vahemman vaikuttavat. Ne ikaan kuin kuivuivat kokoon. Piti olla viisi hlo seka mie ja vaimo seka kamppis. 3 hloa perui, 2 olivat yli tunnin myohassa (joo joo kultsit, ei ollut teidan vika, tiietaan :)) ja kamppis oli liian vasynyt osallistuakseen elamointiin. Toinen asia oli, etta tehtiin vaimokkeen kanssa taktinen virhe ja kaytiin ihonpuhdistuksessa samana paivana - naamat oli ihan riekaileina. Jeesus etta olenkin edelleenkin pahan nakoinen. No siis naiden kaikkien pikku juttujen takia varsinkaan vaimo ei ollut biletuulella - siis ulosmenotuulella. Mentiin sitten kuitenkin vahan kaymaan muiden kanssa, mutta kun. Mentiinkin eka sellaiseen hienosto-hetsku-paikkaan. Ei silla etta mie mikaan heterofobi noin yleensa olisin, mutta en ollu ihan valmistautunut siihen hienostohetskupaikkaan. Marssin siis sisaan lenkkareissa ja farkuissa ja naama verilla. Ja havaitsin etta kaikki muut olivat hankkineet asukokonaisuutensa Yves Saint Laurentilta tai jotain vastaavaa. Ei ollut ihan kotoinen olo. Ja vaimoketta vitutti. Niin lahdettiin sitten yhen drinksun jalkeen kotiin. Oli lyhyet bileet.
Njoo. Mutta nyt perjantaina lomalle! Sardinia here we come :D
Tana viikonloppuna on siis tiedossa sosiaalista elamointia. Tanaan mennaan katsomaan naytelmaa muutaman muun lepakon kanssa. Kyse on tietenkin Gay Theatre Festivalista, johon olen toistaiseksi osallistunut vain launch partyn merkeissa. Mutta tanaan siis kultturellia elamaa. Olisi kiva kayda katsomassa muitakin naytelmia - niita on siis 2 viikon aikana useita kiinnostavia, mutta katotaan nyt innostuuko tuo vaimoke kaymaan useammassa kuin yhdessa. Meen duunista suoraan kaupungille, tapaan vaimon seka kaverit kuuden tienoilla ja sitte pre-theatre drinksuille. Varmaan meidan vakiobaariin. Jossa ne kohta tuntee meidat nimelta. Heh.
Ja sitten huomenna on pienimuotoiset pippalot. Kutsut. Vahan syotavaa ja juotavaa. Sitten ulos. Yritan ottaa kuitenkin rauhallisesti kun ei kehtais olla koko sunnuntaita ihan kuolleena. Pitas varmaan muuten hakea apteekista LifeLinea - krapulanestolaaketta. Kokeilin sita parikin kertaa viime kesana ja kyllahan se toimi. Eli pitaapas hakea sellaista tanaan.
Oli nimittain ihanainen vkonloppu. (toistanko itseani. vai karsinko tautofoniasta.) Oli pitka viikonloppu eli 3 pvaa. Oli _hyva ilma_ koko ajan. Yleensa Irlannissa "hyva ilma" tarkoittaa, ettei sada. Ainakaan kovin paljon. Tai koko paivaa. Mutta nyt hyvalla ilmalla tarkoitan, etta ei-sateen lisaksi ei-tuuli, ei-oli-kylma seka aurinko paistoi taydelta teralta. Otettiin aurinkoa. Mentiin Howthiin patikoimaan upeissa maisemissa ja siella oli kivat markkinatkin. Sen lisaksi kaytiin salilla, istuskeltiin puistossa ja shoppailtiin. Niin joo. Shoppailtiin tosiaan. Ostin bikinit, matsaavan rantatopin, matsaavan rantamekon seka matsaavat sandaalit. Seka luomivaripaletin Body Shopista. Seka tyohon sopivan paitapuseron. Seka hienot kenkulit vaimokkeelle synttarilahjaksi. (en uskalla enaa miettia pitempaan. ostin varmaan jotain muutakin. shopping frenzy. aargh.)
Mutta siis oli ihanaa. Ja nyt on vaimokkeen synttarit. Tanaan ei kylla voi tehda juuri mtn erikoista, kun on heti toiden jalkeen espanjan kurssi. Ja sitten kotiin niin ei siina kauheasti bilettamaan kerkia. Mutta voin ainakin antaa sille erikoisen paljon haleja :)
Tana la olis sitten tavallaan bileet. Mutta saapas nahda ehtiiko sita taas jarkkaamaan mitaan. Ja tuleeko lopulta oikein ketaan. Hoh hoi.
(musta aina tuntuu, etta olis jotain jarkevaa kirjoitettavaa kun alan kirjoittaa blogiin. ja sitten. jotain kai tapahtuu. ja se kaikki jarkeva sisalto haihtuu taivaan tuuliin.)
Jeesh. Pitka viikonloppu edessa. Kivaa. Vaikkei olekaan sita pakastelokeron sulattamista kummempia suunnitelmia. Ha. Ha. Ha.
Jos toi ilma pysyis kohtalaisen kivana niin olisi kivaa menna kaymaan joko Brayssa tai Howthissa vahan patikoimassa. Meren rannalla on niin mukavaa tallustella ja ihastella maisemia. Kunhan ei sada ja mielellaan ei olis ihan helvetillisen tuulista niin olis hyva siella tallustella ja sitte nauttia lounasta tuopillisen kera jossain kyseisen pikku taajaman monista pubeista.
Oli muuten ihan kivaa eilen. Mentiin toista kaupungille vahan shoppailemaan. Sen jalkeen BurgerKingiin terveelliselle illalliselle. Sitten meidan vakiobaariin siihen launch partyyn. Nimittain Gay Theatre Festivalin launch party oli eilen. Oli ilmasia cocktaileja ja goodie bags. Oltiin vaimokkeen seka vaimokkeen kollegan kanssa. Mutta oltiin kiltisti ja mentiin melko aikasin kotiin nukustelemaan. Pitaahan tanaan olla toissa. Viikonloppuna vois ehka menna vahan enemman ulos. Jos joku pyytaa. Mutta muuten ei.
Hah. Mulla on varmasti paljon parempi olo kuin suurella osalla Suomen kansaa talla hetkella. Ihmeellisen ihanaa olla krapulavapaa.
Tanaan ollaan menossa tosin parille. Taalla alkaa nimittain ens viikolla Gay Theatre Festival ja tanaan on sellaset alkajaisbileet meidan vakiopaikassa. On Absolut Vodkan sponssaamat bileet ja ilmasia cocktaileja. Huomenna pitaa kuitenkin selvita toihin klo 8 enka ole enaa niin nuori kuin sillon nuorena. Eli pitaa olla ihmisiksi. Ja minahan olen. Onneksi se vaimokkeen kaveri, joka tulee mukaan, on absolutisti (eika siis absolutisti vodkisti. ha. ha. ha.) niin sita osaa olla itekin sivistyneemmin. Kai.
Ennen naita pippaloita mennaan ostelemaan kaikkea biitsi-kamaa. Sardinian reissu on nimittain vain parin hassun viikon paassa. Jippijaijee. Aurinkoa ja biitsia tassa tarvitaankin. Ja bikineita ja rantahameita ja kaikkea kivaa tilpehooria.
