Blogi

No niin. Taas yksi huolenaihe vahempana. Sain sitten viimein kerrottua pomolle ottavani loparit. Hah. Nyt on oikeastaan kaikki selvaa. Kielikurssi ja majoitus buukattu seka takuumaksu maksettu. Lentolippu ostettu. Vanhemmille kerrottu. (mikahan siina onkin, etta viela "tassa iassakin" sita aina jotenkin murehtii, mita mielta vanhemmat on mistakin paatoksestani. isakin totesi, etta mitas heilla on asiaan sanomista, kun olen taysi-ikainen ja omilla rahoillani menossa. mutta silti. aina haluaisin heidan hyvaksyvan mita olen tekemassa. ja niinhan ne nakyvat hyvaksyvankin.) Ja tavallaan irtisanouduttu, kaipa tassa pitaa viela joku virallinen irtisanoutumiskirjekin viela kirjoittaa. Mutta siis. Tavallaan en voi kuvitella, etta tassa enaa mitaan estetta ilmaantuisi tielle. Malaga, here I come! (niin. ei siis mennakaan madridiin vaan malagaan. monista syista. mutta ensin mennaan kuitenkin pariksi paivaksi madridiin gay prideihin ja tapaamaan kavereita. kivaisaa tulee olemaan).

Se, mika tassa nyt on ihmeellista on se, etta luultavasti mulla tulee olemaan oikeasti ikava Irlantia siella ollessani. Itse haluisin tulla Espanjan jalkeen takaisin tanne ja eikohan se vaimokin paady siihen tulokseen, etta se olisi jarkevinta. Omalta osaltani se ei olisi vain jarkevaa, vaan jonkinlaiset tunnesiteet tanne on jo ehtinyt muodostua, ei voi mitaan. Vaikka Irlannissa on paljon huonoja puolia, huomasin Suomesta tullessani, etta tuntui hyvalta tulla takaisin. Vaikka satoikin tuttuun tapaan. Vaikka jouduinkin odottamaan lentokentalla bussia tuttuun tapaan yli 20minuuttia. Vaikka havaitsinkin seuraavana paivana, etta kuntosalini oli tuntemattomasta syysta kiinni juuri sina paivana (irlantilaisilla ei ole tapana tiedottaa asioista. mita et tieda, sita sun ei tarvitse tietaa. jos sali on kiinni, se on kiinni eika se sulle kuulu, miksi se tana nimenomaisena paivana on kiinni.) Kaikesta tasta huolimatta oli kivaa tulla takaisin. Ja nyt kun Espanjaan lahto lahestyy uhkaavaa vauhtia, rupean jo kaipaamaan Dublinia.

Noh. Enkohan loyda itseni taalta taas sitten joskus lokakuun kieppeilla. Toisaalta. Eihan sita koskaan tieda, miten elama kuljettaa :D

Wau. Totesin juuri, ettei ole tullut blogia kirjoitettua yli kuukauteen. Ihmeellista, ottaen huomioon ettei mulla mielestani ole ollut parempaakaan tekemista.

Niin. Kavinhan Suomessa. Oli kerrankin tarpeeksi pitka loma, ehti olla kavereiden kanssa seka vaan rentoutua kotona tekematta muuta kuin elintoimintoja yllapitavaa toimintaa syomisen ja nukkumisen muodossa. Asiaan vaikuttaa osittain sekin, etta kavereideni lukumaara kotikaupungissa on laskenut huomattavasti siita, kun sielta pois muutin. Joko ovat muuttaneet itsekin pois tai yhteydenpito on vain jaanyt. Nyt oli siis aikaa olla rauhassa niiden parin todella hyvan ystavan kanssa. Jotenkin jai sellainen tunne, etta jokin muukin on muuttunut. En osaa oikein selittaa, mika. Lieko aikuistuminen nostanut rumaa paataan, vaikka ollaan sita viimeiseen asti yritetty valttaa. Me ollaan aina oltu niita baarihiiria, jotka aina lahtee, oli rahaa tai ei, oli toihin tai kouluun meno tai ei, oltiin sinkkuja tai varattuja... ja nyt biletettiinkin kylla, mutta oli useampi ilta kun oltiin vaan jonkun kotona ja juteltiin rauhassa. Kukaan ei edes ehdottanut drinkkeja eika mihinkaan menoa. Kaipa sen pitaisi tuntua hyvalta kehitykselta. Jotenkin omituisesti minusta vaan tuntui, etta kun tama mun elama on muuten melko rauhallista ja aikuismaista taalla ollessani, niin kotona vanhojen kavereiden kanssa haluaisi aina revitella. Ikaankuin siella aika olisi pysahtynyt ja voisin aina takaisin mennessani palata takaisin siihen villiin nuoruuteen. Ikaankuin odottaisin kavereideni pysyvan samoina kuin he olivat 5-7 vuotta sitten. Mulle oli oikeasti jarkytys, kun kaverini puhui vakavasti siita, etta hanen olisi aika loytaa vakaa suhde, jossa voisi harkita lasten saantia. Siis lapsia. Eika enaa silla asenteella, etta sitten 10 - 15 vuoden paasta, vaan ihan lahivuosina. On tosiaan aani muuttunut kellossa. Pakko kai sita on itsekin hyvaksya se, ettei ole enaa ihan teini eika elaman prioriteetteihin tulisi enaa lukeutua se, mihin baariin menis perjantaina ja mihin lauantaina ja voiko niihin laittaa samat vaatteet paalle. Pikemminkin pitaisi alkaa miettia elaketta ja hautapaikkaa. (yhtaan en ole DQ. vaikka niin vaitetaankin.)