Blogi

Noin ylipaansa mie vaan tykkaan pakkaamisesta. Jotenkin se aina edustaa joko jonnekin lahtemista tai jotain muutosta. Talla kertaa molempia yhta aikaa. Ollaan siis lahossa vaimokkeen kanssa ylihuomenna Portugalin lomalle. Ja samalla muutetaan. Heh. On vielakin hieman epaselvaa, viedaanko kaikki kamat uuteen kamppaan huomenna vai jatetaanko viela pari valttamattomyystavaraa kuten peitto ja tyyny tanne. Ja nukkuuko vaimoke vikan yon ennen reissua taalla vai uudessa kampassa. Henk. koht. en ymmarra, miksei se halua nukkua uudessa paikassa, niin etta voitas vieda kaikki kerralla taalta pois. Mutta. Ei kuulemma halua nukkua ekaa yota uudessa kodissa ilman minua :) On se niin pehmo. Ja minunhan ei siis tarvitse huolehtia nukkumisesta, koska olen yovuorossa matkaa edeltavan yon. Toista suoraan koneeseen. Ehtiihan siina nukkua pari tuntia. Ja sitte biitsille. Rok.

Mutta oikeasti nyt tuntuu niin hyvalta. Uusi koti, vaimokkeella uusi tyonkuva (samassa paikassa, mutta eri tyoajat: nyt varmaan saadaan enemman yhteista aikaa), uusi alku. Rupes just jotenkin tympimaan vahan kaikki taalla, mutta oon varma etta nyt kaikki jarjestyy. Ja se tuleva koti on ihana. Toisin kuin tama rotanloukku. Dorkakamppiksineen.

Nyt pitanee yrittaa ottaa nokoset. Oon siis tamankin yon toissa. Nyt voin vaan haaveilla auringosta, lammosta, meresta ja drinkeista... (joo joo. tiietaan. suomessa on ollut koko kesan niin lamminta ettei kukaan tunne katkeruutta mun aurinkolomasta. mutta tulepa tanne hytisemaan 15 asteessa ja vesisateessa. niin rupeaisi portugalin loma kuulostamaan hyvalta.)

Jesh. Jaksoin lapi helvetinmoisen tyorupeaman ja nyt on ruhtinalliset 2 pvaa vapaata. Kaiken huipuksi tanaan oli aamuvuoro ja sitten kun meen takas toihin, iltavuoro eli tavallaan siina on 3 vuorokautta poissa toista. Tanaan en kylla tee yhtikas mtn muuta ku just tata: oon koneella, juon olutta ja syon pahkinoita. Huomenna vois mielellaan menna vaikka salille ja teha kaikenlaista yleishyodyllista. Mutta nyt rentoudutaan.

Huomenna mennaan kylla myos katsomaan (taas yhta) potentiaalista asuntoa. Siis en olis uskonu etta se on niin hemmetin vaikeaa. Ollaan tahan mennessa kayty kattomassa vaikka kuinka monta, useimmat on liian kalliita/liian kaukana/ihan vaan kamalia. Viimesin oli kaikkia kolmea yhta aikaa. Argh.

Lisaa olutta.

Kovin on syksyinen ilma taalla. Sinansa ihan kiva, raikas ilma. Syksy on aina merkinny mulle uuden aloittamista, etta saa aloittaa puhtaalta poydalta ja siina mielessa ei ole koskaan harmittanut, etta kesa on ohi. Johtunee siita, etta tahan asti olen aina opiskellut ja lukuvuoden aloitus tuntuu aina niin kivalta. VIELA ei ole mitaan rastissa, tana vuonna teen kaiken ajallaan jn. jne. Nyt kun ei enaa opiskelekaan, eika syksyn tulo tarkoita mitaan uutta, tuli yhtakkia vahan tyhja olo. Toissa on ollut nyt loman jalkeen todella kiireista eika mitenkaan kovin nautittavaa. Nyt on vahan huonot fiilikset. Ei kai sita niin akkia saa leipiintya tyoelamaan. Pitaako tassa suunnitella paluuta koulun penkille alle vuosi valmistumisen jalkeen? Sittenhan sen elaman piti muka alkaa, kun on saanu koulun kaytya ja PAASEE tyoelamaan. Hoh.

Toivo on vain ensimmainen askel tiella pettymysten.

No joo. Kai se tasta. Eihan tassa edes ole kuin muutama viikko seuraavaan lomaan. Kuuma Portugali kutsuu :) Niin, ja sain siis matkalla hukatun laukkunikin takaisin. Itse se piti kayda lentokentalta hakemassa, mutta loytyi kuitenkin. Eli ei kai tassa mitaan valittamista. Oikeasti. Pitaa vaan olla niin hemmetin hankala. Hyvinhan mulla oikeasti kaikki on.

Tai siis. Riippuu siita mika lasketaan kodiksi. Jos siksi nyt kutsuisi paikkaa, jossa useimmiten kayn nukkumassa, olen kotona. Suomen loma meni hienosti, oli todella hienoa kun olen viimein saanut kerrottua vanhemmille, toisin sanoen tultua ulos kaapista. Ja he olivat todella ok sen suhteen. Yllattavankin. Olis pitanyt kertoa ajat sitten.

No joka tapauksessa. Mukava loma loppuikin sitten vahemman mukavasti. Mokomien terroristiuhkien takia Heathrown kentta, jossa mulla VALITETTAVASTI oli jatkolento, oli tays kaaos. Kaikki lennot myohassa ja monet laukut hukassa. Kuten esimerkiksi mun reppu. Johon sitten laitoin kaikki ne TARKEIMMAT asiat, joita en olis HALUNNU laittaa ruumaan, mutta kun pakko oli. Ja siella on sitten molemmat kannykat, kotiavaimet yms. KAI ne TOIVOTTAVASTI loytaa mun repun, mutta sita kuulemma ei kannata ootella tanaan tai huomenna. Ja siihen asti ollaan siis puhelittomia ja avaimittomia. Aargh. No. Onpa sentaan vaimolla avaimet. Taman kaiken jalkeen olinkin harvinaisen hermoromahduksen partaalla. Mina. Joka yleensa olen rauhallisuuden perikuva ja aina se, joka sanoo etta kylla se siita eika tama nyt niin huonosti menny. Ku viimein paasin nakemaan vaimon, romahdin sen syliin itkien "ne hukkas mun laukun, en voinu soittaa sulle..." Eh. Saan kai minakin joskus olla hysteerinen.

Hemmetin liettualaiset. Naapurit on juhlinu koko pitkan yon ja vielakin. Miten jaksaa. Siina on kylla otettu muutakin kuin kofeiinia.

No joo. Ja tanaan toihin. Osaakohan sita enaa yhtaan mitaan. Muistanko ees milla bussilla paasee toihin.

Ihmeellista kylla blogin kirjoitus on jaanyt muutamaksi paivaksi, vaikka luulisi ettei mulla mitaan muuta tekemista olisikaan, kun vaimo on poissa. (han tulee tanaan kotiin. ihanaa. onnea varjostaa se, etta olen toissa klo 23 asti. sitten aamulla taas takaisin toihin. ja sitten suoraan sielta Suomeen. hadintuskin ehditaan moi sanoa.)

Nyt onkin kaikenlaista tapahtunut. Suurin elamaa mullistava muutos on, etta tulin ulos kaapista porukoilleni, ja he olivat todella ok sen suhteen. Nyt vahan jannittaa menna kotiiin ekaa kertaa taman suuren paljastuksen jalkeen, mutta toisaalta ihanaa. Ei tarvi varoa sanojaan koko ajan. En tosin oikein tieda, osaanko nyt yhtakkia luontevasti jutella asiasta josta on vaiennut niin kauan. No, pitaa katsoa. Ehka siita ei tarvi sen kummemmin jutella. Joka tapauksessa on ihanan vapautunut olo :)

Tapasin eilen sitten TiBeten, johon olen "tutustunut" luolassa. Hankin asuu siis taalla ja paatettiin sitten tavata. Oli janskaa, en ole ikina tavannut ketaan, johon olen tutustunut netissa. Kivaa oli. Mukana oli myos suomalainen lepakkopariskunta. Parannettiin maailmaa ja syotiin kiinalaista. Vein tuomisina viinipullon (tai siis. olin ostanut viinipullon. unohdin sen sitten tietenkin kotinn. mutta mentiin off-licensen kautta. eli loppujen lopuksi vein viinipullon.), jota en kylla tarkoittanut juoda kokonaan itse, mutta niinhan siina kavi. Auts. Nyt se on palannut kummittelemaan mulle paansaryn ja pahoinvoinnin muodossa. Nyt alkaa jo sentaan elama voittaa, mika on hyva, silla mun pitas olla matkalla toihin parin tunnin paasta.

Ennen toihin menoa olen pakkaillut (huomenna Suomeen. en oikein kasita.) ja siistinyt kamppaa. Pitaa tehda viela ruoka valmiiksi vaimoa varten. Nyt kylla raastaa tama tilanne, kun ei ehdita olemaan yhdessa yhtaan ennen kuin lahen. Hitto kun ei saatu lomaa samaan aikaan, se olis ratkaissut kaiken. Mua ei nyt ees yhtaan huvita lahtea. Vaikka tietenkin on ihanaa menna ja nahda kaikkia rakkaita ihmisia. Mutta kun kaikkein rakas jaa tanne. (olis pitanyt ostaa sille joku pieni kotiintuliaislahja. hitto kun en aiemmin hokannut. nyt on liian myohaista. en kerkia shoppailemaan ennen toihin lahtoa enaa. hemmetti.)

Onneksi mun tilaamat dvd:t tuli. L-Koodin eka tuotantokausi seka Tipping the Velvet. Oonkin viettanyt paljon aikaa L-maailmassa. Niin on vaimollakin jotain tekemista taalla itekseen kun olen poissa. (oikeasti. mitenkohan se parjaa. oon nyt ihan huolissani siita.)

No joo. Nyt kyokkiin. Suomessa ollessani mulla tuskin on aikaa pahemmin cityilla. Joten Gee vaikenee. Ainakin viikoksi.

Mun pitas todellakin olla hyohensaarilla. (siis oikeasti. kuka on keksinyt ilmaisun "hoyhensaarilla" ja mista se tulee? aivan ihana ilmaisu on se.) Mun pitaa herata tasan 5 tunnin paasta. Se mika on erityisen arsyttavaa siina, kun on iltavuoro ja seuraavana paivana aamuvuoro on, etta kiireisen illan jalkeen ei todellakaan nukuta. Toisaalta mika siina on hyvaa, on etta kaksi tyopaivaa menee ohi 24 tunnissa. Koitan olla stressaamatta huomista (josta TIEDAN etta tulee olemaan todella kiireista. olen periaatteessa yksin toissa. pomo on siella mutta hanella on aina omat pomo-hommansa toimistolla. eli yksin olen siella palvelemassa asiakkaita. grand.)

Huomenna paasen toista klo 15 tienoilla ja sitten onkin vapaapaiva. Jonka aikana pitaa shoppailla ankarasti. Ensinnakin pitaa ostaa tuliaisia kaikille (siis ensi sunnuntaina Suomeen. Iiks. Kivaa ja janskaa.) ja toisekseen pitaa ostaa kaikkia hienoja vaatteita. Jotta ne kaikki Suomessa huomaisivat, miten cool olen asuessani taalla. :P Ma oon niin AITO :D

Nyt hiljalleen olen kypsyttelemassa raskasta paatosta. Jota olen lykannyt viimeiset 3 vuotta. Oikeastaan 3,5 vuotta. Kyse on kaapista ulos tulosta. Vanhemmille nimittain. Luulen, etta he tavallaan tietavatkin. Mutta mitaan ei ole koskaan aaneen sanottu. Alan olla niin todella kypsynyt vaikenemiseen. Ja valehtelemiseen. Ja asioiden sanomatta jattamiseen. Mulla oli ajatuksena, etta kirjoittaisin heille kirjeen (oikean kirjeen. sellaisen paperille kirjoitettavan ja postissa lahetettavan. muistatteko, kun wanhoina aikoina oli sellaisiakin.)ja lahettaisin sen ennen Suomen visiittiani. Kirjoittaisin, etta jos he eivat halua asiasta puhua, siita ei tarvitse puhua mutta niin se vain on. Ja heilla olisi hieman aikaa toipua ennen kuin olen siella. Ja jos haluavat puhua niin voivat. Jos eivat, voimme teeskennella ettei mitaan tapahtunut. (siina meidan perhe on itse asiassa hyva. jos ei jostain puhuta, ei sita tapahtunut. ja kaikki elavat onnellisina.) Mutta en saanut itseani kokoon ajoissa. Jos nyt lahetan kirjeen, se ei valttamatta ehdi ajoissa perille. (huomaatko miten ihminen voi pettaa itseaan. tallaisilla tekosyilla olen saanut lykattya kertomista tahankin asti.) Sahkoposti olisi tietenkin nopeampi media ja sen voisin tehda vaikka nyt heti. Tuntuu vaan jotenkin kylmalta ja persoonattomalta lahettaa maili aiheesta. Ja jotenkin tama tuli sitten kuitenkin niin akkia. En ehtinyt edes vaimon kanssa keskustella kunnolla aiheesta ennen hanen lomalle lahtoaan. Jotenkin tuntuu, etten pystyisi jotain niin (mun maailmaa) jarisyttavaa tekemaan ilman tukea.

Ehka paras aika tehda niin ei ole kuitenkaan keskella yota parin viinilasin vahvistamana. Vai olisiko?