Blogi

Nimittain laatuaikani Cityn kanssa varmaan loppuu pikapuolin. Muistaakseni se on joskus heinakuussa aina uusittu. Nyt ei enaa uusita. Johan tassa pari vuotta on vierahtanyt, mutta innostus loppunut. Eli jaahyvaiset sanon citylle. Kohti uusia haasteita.

Jaan kanssanne viela sen, etta nyt vituttaa. Olen kotona flunssassa, on vahan kuumetta enka saanu viime yona nukuttua ollenkaan yskimiselta, niistamiselta ja hikoilulta. Joten soitin toihin, etta en tule tanaan paikalle. Yleensa ainakin Irlannissa kun soittaa olevansa kipea, siita ei seuraa mitaan ongelmia vaan pikaisen paranemisen toivotteluja. Mutta nyt pomolla on ilmeisesti huono paiva (tai siis heti aamusta) tai se on jostain syysta vittuuntunut minuun, koskapa oli puhelimessa harvinaisen toykea. Ei nyt suorastaan suoraan sanonut, etta luulee minun valehtelevan, mutta aanensavy kylla kertoi taman. Han vain toisti perassani "Vai on sulla FLUNSSA? Ja SEN TAKIA et voi tulla toihin?" sangen skeptisella aanensavylla. Vituttaa kun olen ollut toissa kipeanakin (tiedattehan taman luterilaisen tyomoraalin) ja sitten kun kerrankin paatin pitaa huolta itsestani ja jaada lepaamaan sen sijaan etta annan flunssan pitkittya niin saa paskaa niskaan.

Onneksi ei ole enaa kuin nelisen viikkoa jaljella tuossa duunissa. Alan tosiaan saada tarpeekseni siita kusipaisesta pomosta.

No en ihan viela ole tyoton. Mutta sainpa juuri irtisanouduttua. 7 viikkoa toita jaljella. Hallelujah!

Niin ja lippuja on kans varailtu. Ensin liput Unkariin, jossa hengailen kolmisen viikkoa vaimon kanssa. Sitten ne Keski-Amerikan liput. Meno Panamaan ja tulo San Josesta. Ja sitten ne lopulliset liput Dublinista Malagaan, joka sitten onkin meee-noo-lippu, mee-noo-lippu... eika paluuta toivottavasti koskaan osteta. Jo se oli aikakin kyllastya. Irlantiin. Dubliniin. Onhan taalla jo kaksi ja puoli vuotta lusittu. Moni kyllastyy paljon aikaisemmin. Mulle se tapahtui jotenkin akillisesti. Viela kuukausi tai pari sitten olisin vielakin voinut kuvitella tulevani takaisin tanne, jos ei elama Espanjan auringossa loisi leiville. Mutta nyt njet. Jos ei siella tarppaa, niin onhan maailma taynna paikkoja. Dubliniin ei enaa huvita tulla.

Niih.

Viddu minen jaks pakata. Alan kattoon taas Shrek 3. Sehan piristaa.

Kato prkl ku kummasti vasyttaa. Siis munhan oli tarkotus valvoa koko yo. Jos nyt menee nukkuun niin mita tasta tulee. Vasta puoliyo. Ei helvetti, etta oon ruosteessa. Tata se helvetin toimistotyolaisen arki tekee ihmiselle. Jos nyt meen nukkumaan niin pakko pakata ensin. Ja pitaa sitte nousta varhain tekemaan evaat ja kaikkea. Ei ei ei. Ei nukuta. Mehan ei nukuta.

No niin. 6 tunnin paasta lahto lentokentalle. Ja sielta matka Suomeen suuntautuu. Ajattelin tapani mukaan olla menematta nukkumaan ennen aikaista lentoa. Varmin tapa olla nukkumatta pommiin. Ja pitaishan tassa viela pakatakin.

En vaan keksi millaan mitaan pakkaamista. Prkl hyvin menee.

Pitas mahollisimman paljon kamaa saada vietya Suomeen. Mutta siis 15 kilon painorajoituksen rajoissa. Eika mulla ole vaakaa. Niin vaikea tietaa paljonko tohon matkalaukkuun uskaltaa tunkea tavaraa. Sita paitsi, haluaisin vieda Suomeen vain ne kamat, mita en varmasti taalla enaa tarvi. Eli tyyliin talvitakki ja pari villapaitaa. En tiia mita muuta. Hoh hoi.

Tilasin taksin. Toivottavasti ne nyt osaa tulla oikeaan osoitteeseen. Eras Dublinissa asumisen hankalista puolista on, etta niilla ketka keksii katujen nimet (kuka ihme ne muuten keksii. siis kuka on paattany mika minkakin kadun nimi on. aina olen ihmetellyt tata.) on ilmeisesti loppunut sanat kesken. Kun kaupungin eri osissa on tasmalleen saman nimisia katuja. Siina on ollut monesti sormi suussa kun luulee olevansa oikeassa paikassa ja sattumoisin saakin selville olevansa taysin vaaralla puolen kaupunkia. Jos vaimoke olisi ollut tilaamassa taksia, se olisi varmasti tilannut sen puoli tuntia aikaisemmaksi. Jattanyt myohastymisvaraa taksille. Ja ruuhkavaraa. (ei ees Dublinissa voi olla ruuhkaa klo 5.30 perjantaiaamuna. ei voi.) Ja kaiken varalta varaa. Mutta mie en vain osaa olla niin kaikkeen varautuvainen kuin vaimo.

Siita puheenollen. Vahan huolettaa sen vaimoraukan terveys. Tai mahdollinen sairaus. Huoh.

Tuleepas olemaan taas hupaisaa valvoa yo. Tulee vanhat ajat mieleen. Ja sitte saa lentokoneessa nukuttua vahan. Vaikka onkin sangen epamukavat Ryanair-istuimet.

On ihan black out. En muista nyt yhtakkia kirjoitinko eilen blogia vai en. Helppoa olisi tietenkin tarkistaa. En kai mie mittaan kirjottanut.

Oli kivat Pridet. Juhlittiin kuin pienet elaimet.

Ihmeellista, miten mie valun aina ihan rappiolle kun vaimo on poissa. Eilen makasin tyyliin koko paivan sangyssa darroissani. Kavin vain hakemassa darraruokaa. (nyt tuli flash back. taisinkin kirjoittaa eilen. ihan sama.) Katoin 2 leffaa, monta jaksoa L-Koodia seka muutaman jakson Frendeja. Oli siis niin tuottelias paiva ettei ikina.

Tana aamuna lahdin kotoa petaamatta petia. Olen siis niin kapinallinen. Kun vaimo on poissa, niin hiiret hyppii poydalla. Mina siis elan kuin Pellossa. (siis pellossa. Lapin maantietoa hyvin tuntevat henkilot saattavat tietaa Pello-nimisen paikkakunnan. Siella eletaan aina kuin Pellossa. hah. hah. hah.) Mutta hassua asiassa on se, etta vaikka olisin sinkku niin ei mulla olisi mitaan kummempaa tarvetta elaa kuin pellossa. Mutta kun vaimoke on poissa niin sillon pitaa kuin uhmalla olla epasiisti ja tuhlata rahaa. Olen niin murrosikainen.

Hah. Olipa Pride. Oli kivaa. Kivoja uusia tuttavuuksia. Oli ehka hieman liian aikasta alottaa juominen iltapaivalla, mulla oli kunto loppua baarijonossa. Kun yritettiin vaihtaa baaria. Yritykseksi se jai koska kyseisessa baarissa oli ilmeisesti pommiuhka. Tai tulipalo. Tai jtn. Niin palattiin takaisin siihen alkuperaiseen baariin. Jaksoin siella viela jonkin aikaa, mutta tulin sitte taksilla kotiin suhteellisen varhain. Ennen klo 2 tietaakseni.

Nyt on kivaa viettaa darrapaivaa ihan itekseni. Oon kattonu taas L-Koodia. Kohta vois lahtea metsastaan ruokaa. Jotain erittain epaterveellista sellaista.

Melkein taas unohin etta on jussi. Kun ei taalla sita vieteta ja ainoa tapa muistuttaa itseani siita on cityn blogien luku. Kaikki kertoilee jussistaan. Mikas sen kivempaa.

Mulla ei ole jussia. Mutta on Pride. Tanaan olis itse asiassa kahdetkin eri naisten bileet, jotka joudun TAAS missaamaan. Koskapa vaimoke lentelee huomenna kotomaahansa. Ja hanhan ei ikina menis baariin edellisena iltana. Kun ei halua lentaa krapulassa eika vasyneena. Ja takuuvarmasti viettaa viimisen illan tarkistaen ja tupla-tarkistaen (anteeksi anglismini) etta kaikki on pakattu, etta on liput printattuna jne. On se niin jarkeva ja kunnollinen. Eli siis EI bileita tana iltana. Huomenna sen sijaan on tarkotus menna. Jonnekin. Ilman vaimoa. Sniff.

Niih. Minua osattiin taas oikaista. On niita koirakisoja ilmeisesti Suomessakin, muttei kuulemma niin yleisolajina. Eika voi lyoda vetoa tai jtn. En kai minakaan kaikkea tieda. Enka edes puolia kaikesta.

Joka tapauksessa oli hauskaa. Vaikka havisin kaikki rahani. Ei sita tajunnutkaan lyodessaan vetoa 2 - 4 eukun panoksilla miten paljon rahaa menikaan. Voitin KERRAN ja silla kertaa sain 11 ekkua takaisin. Kaikki ne meni ja paljon muutakin. Parikymppia meni sen silean tien. Ihmeellisen addiktoivaa oli. Ja kerran olisin muuten voittanut, mutta se helvetin rakki TYONSI mun koiran sivuun ja se tuli sitte toiseksi. Muuten se olis voittanut ja niin olisin miekin. (jaan taman teidankin kanssanne. kun kolleegat ei jaksa enaa kuunnella. kerroin taman niin moneen kertaan kaikille miten MELKEIN voitin jos ei se HUIJARIRAKKI olisi ollut niin EPIS. niin ei ne enaa jaksa kuunnella.)

Ja tana lauantaina Pridet. Jippijaijee.

Tama mystinen ilmaisu tarkoittaa koirakisoihin menoa. Siis koirien juoksukilpailuun. Kasittaakseni Suomessa ei moista ilmiota olekaan. Mutta tanaan olen menossa sellaisiin tyoporukan kanssa. Hyva puoli asiassa on, etta firma maksaa juomat ja ruoat. Huono puoli asiassa seura. Mielestani katselen tyokavereiden naamaa ihan tarpeeksi toimistossa ollessani. (tiietaan. mulla on asenne. huono sellainen.)

Mutta siis ite tapahtuma on varmaan ihan hauska. Right on. Ja niin edelleen.