Armotonta menoa

Tyottoman elama jatkuu. Ei uskoisi miten kivaa on olla tekematta yhtaan mitaan. Mitenkahan kauan menisi, ennen kuin tahan oikeasti kyllastyisi? Sita en kuitenkaan aio testata, eihan tassa ole enaa kuin reilu viikko, ennen kuin kielikurssi alkaa. Sitten alkaa taas jonkinlainen paivarutiini.

Eli mitas tassa on ehtinyt tekemaan. Viime lauantaina oli meian laksiaiset duunista. Huh huh. Ensin mentiin paivalliselle kiinalaiseen ravintolaan (meita oli ~10 hloa). Sielta pubiin. Sielta discoon. Pitaydyin olueen, kun tiesin ettei koko iltana tarvitse maksaa drinkkejaan. Enka halunnut mopon karkaavan kasista. Vaimo pitaytyi siideriin samasta syysta. Kun jossain vaiheessa aamuyota selvittiin kotiin, kaikki naytti hyvalta. Mina vaivuin tayteen tiedottomuuteen enka havahtunut ennen kuin puolenpaivan maissa. En ainakaan muista. Vaimo tosin vaitti, etta hanen kaydessaan kylpparin puolella oksuilemassa (perati kolme kertaa), olisin noussut sangysta ja jostain tuntemattomasta syysta ottanut vaimon paidan sangyn paasta. Sitten ilmeisesti vein samaisen paidan edelleen tuntemattomasta syysta porraskaiteen paalle. Sielta se aamulla loytyi. Minulla ei ole asiasta minkaanlaista havaintoa. Njooh.

Sitten seuraavana paivana olin suunnitellut meille ohjelmaa. Taalla on nyt pari viikkoa vietetty Prideja ja lahes joka paiva on jotain pienta ohjelmaa jossain pain kaupunkia. Meidan oli tarkoitus menna esimerkiksi katsomaan yksi ilmaisleffa. Mutta kun se alkoi jo klo 11 aamulla. Niin ei jaksettu menna. Ja sitten viime perjantaina olisi ollut naisten bileet. Mutta kun oli ne laksiaiset seuraavana paivana. Ja ollaan jo niin vanhoja. Niin ei jaksettu menna.
Noh. Eli siis laksiaisia seuranneena sunnuntaina meidan vakiopubissa piti olla iltapaivalla transgender-musikaali. Sinne sitten haluttiin menna Tiben kanssa. Ensinnakin oli todella vaikea paasta ylos sangysta klo 15. Sitten Tibe perui, kun oltiin jo bussipysakilla. Harkittiin taas, mennako ollenkaan. Mainittakoon, etta Dublinin muutenkin kamainen bussiliikenne on sunnuntaisin taysin olematonta. Odotettiin bussia yli puoli tuntia ja juuri, kun oltiin menossa takaisin kotiin (=sankyyn), bussi lopulta tuli. Ja mentiin sitten kuitenkin. Saavutiin paikalle hieman myohassa ja hammastyttiin, kun kyseinen pubi oli taysin hiljainen. Muutama homoseksuelli henkilo siella joi teeta ja pari jopa olutta, mutta ei mistaan musikaalista tietoakaan. Kysyttiin asiasta italialaiselta tarjoilijalta, joka oli oikein symppis poika, vaikka puhui tuskin ollenkaan englantia. Lopulta saatiin selville, etta baarin henkilokunta ei tiennyt kyseisesta musikaalista mitaan, olivat vain nahneet lehdessa ilmoituksen musikaalista. Grand. Eli oltiin raahauduttu ylos sangysta ja istuttu bussipysakilla puoli tuntia ja bussissa tunti tappavassa darrassa ihan turhaan. Welcome to Dublin.

Kirjoitettaessa soi Apulanta - Ahdistaa