Blaah.

Olipa harvinaisen tylsa vapaapaiva. Tanaan Irkkulassa on pyhapaiva. June Bank holiday. Minusta on sinansa outoa, etta taalla on monia pyhapaivia, joilla ei ole mitaan merkitysta. Ne nyt vain ovat vapaapaivia ja muodostavat pitkan viikonlopun. Siis Suomessahan kaikilla juhlapaivilla ainakin teoriassa on jotain (monesti uskonnollista tai poliittista) taustaa. (vaikka ne nykyaan olisivatkin vain tekosyita ryyppaamiselle. kuten vappu ja juhannus. kuitenkin ne ovat alunperin juhlistaneet jotain tiettya tapahtumaa tms.) Taalla ainakin toukokuussa, kesakuussa ja elokuussa on vain bank holiday for no reason. Anyway. Olen mielellani toissa moiset pyhapaivat, kun eivathan ne minulle mitaan merkitse ja saa tuplapalkan. Mutta tanaan olin siis vapaalla ja oli tylsaa. Vaimo on yotoissa ja siis nukkui paivan. Kuntosalini on kiinni pyhapaivisin. Kaupat tosin olisivat auki, mutta olen tehnyt periaatepaatoksen shoppailua vastaan - mulla on muutenkin aivan liikaa tavaraa ja muutto lahestyy. Ja salilla kaynti ja shoppailu ovat suunnilleen ainoa ajanvietteeni yksin ollessani. Eli en siis tehnyt mitaan muuta kuin kavin ruokakaupassa ja kokkailin vaimon nukkuessa.

Tallaiset paivat saavat minut tajuamaan, miten vahan mulla oikeastaan on elamaa tyon ja parisuhteen ulkopuolella. Ihan viime aikoina minua on alkanut hairita se tosiseikka, etta meilla ei ole taalla oikeastaan yhtaan kavereita. Taalla oli yksi kaveri Suomesta, mutta han lahti pari kkta sitten Australiaan (that bitch. en ole katkera. enka varsinkaan kateellinen.). Tiben kanssa tulee pidettya harmittavan vahan yhteytta, ollaan tavattu vain muutaman kerran viimeisen vuoden aikana. Ja tyokavereiden kanssa ei tule vietettya vapaa-aikaa muuten kuin hyvin harvoin, kun on jotain jarjestettya "sosiaalista" ohjelmaa. Mutta eihan tasta kaverittomuudesta voi syyttaa kuin itseaan. Puhuttiin tasta vaimon kanssa tanaan ja hankin totesi pohtineensa ihan samaa. On aika saalittavaa, etta toisen ollessa toissa, toinen vain istuu yksin kotona tietokoneen aaressa eika ole kerrassaan ketaan, jonka kanssa kayda jossain. On myos melko masentavaa todeta, etta jos mun puhelin ikina soi, se on joko a) vaimo b) tyopaikalta soitetaan ylitoihin tai c) vaara numero.
Pakko todeta, etta meilla on molemmilla paha tapa vain tukeutua toisiimme eika edes yriteta tutustua uusiin ihmisiin, vaikka sita toisaalta kuitenkin kaipaa. Eletaan vahan liiankin tiiviissa symbioosissa. Niinhan naispareille ilmeisesti tahtoo kayda viela helpommin kuin heteropareille. Tassa vaiheessa on tietenkin melko myohaista alkaa etsia Dublinista kavereita, kun ollaan taalta muuttamassa kuukauden sisalla pois. Mutta sovittiin, etta tulevaisuudessa pyritaan olemaan sosiaalisempia ja avoimempia ihmisia kohtaan. Aktiivisempia ystavien hankkimisen suhteen. Eihan siihen muuta tarvita. Kai.

Kirjoitettaessa soi Maija Vilkkumaa - Kesa