Loppu lahestyy..

... kurssia ja sita myota aikaa Málagassa on jaljella enaa huolestuttavan vahan: 2,5 viikkoa. Aargh. Toisaalta tuntuu, etta johan tama riitti (varsinkin kun katselee pankkitilin saldoa. auts.)kun taas toisaalta tuntuu, etta ei ole viela oppinut ollenkaan tarpeeksi, puhumattakaan siita ettei ole todellakaan pitanyt viela tarpeeksi hauskaa. No joo. Sen hauskanpidon suhteen huomaa kylla, etta on todellakin tullut vanhuus. Tai jotain. Mistaan baariinmenosta ja muusta sellaisestahan ei ole ollut juuri puhettakaan taalla. Ihan tarpeeksi vaikeaa nousta aamulla klo 7.30 muutenkin kouluun. Ja viikonloput on taynna niin intensiivista nahtavyyksien katselua ja matkailua ettei siina bilettamaan kerkia.

On tassa kuitenkin ehtinyt omaksumaan tiettyja espanjalaisia tapoja. Tai ainakin sopeutumaan niihin. Siihen en tosin koskaan sopeudu, etta syodaan paivan "paaateria" tai paivallinen klo 22 tienoilla. Erittain liian paljon myohaista minulle. Mutta esimerkiksi en enaa kiinnita huomiota jos joku tonaisee minua kadulla, enka myoskaan varo muita ihmisia kavellessani kadulla. En odota, etta joku vaistaa minua seisoessaan selkeasti tiellani, vaan pusken vain lapi vaivautumatta pyytamaan anteeksi tai odottamatta anteeksipyyntoa tiellani seisovalta ihmiselta. Huono puoli tassa on se, etta piakkoin odottaa paluu hyvin kohteliaaseen Irlantiin, jossa pitaa taas totutella pyytamaan anteeksi, jos sattuu oviaukkoon samaan aikaan kuin toinen henkilo. Voi tata monikulttuurisuutta.