Huokaus. Juuri kun luulin sopeutuneeni normaaliin unirytmiin. Juuri kun luulin olevani yhteiskuntakelpoinen toimistotyolainen. Niin nyt se prkl iskee jalleen. Unettomuus.
Oon aina ollu jonkinlainen yoelaja. Ja viihdyin vuorotyossa. Vaikka joskus piti herata helvetillisen aikaisin, sita tasapainotti iltavuorot. Mutta nykyaan olen toimistotoissa (myonnan. hyvin pitkalti vaimokkeen takia. etta olisi yhteista aikaa. ja mahdollisuus suunnitella viikonloput ja muut vastaavat.)ja luulin sopeutuneeni siihen hyvin. Nukuin yllattavan hyvin yot. Jne. Mutta nyt ei yolla nukuta sitten millaan. Eika vahaakaan huvita istua toimistossa kaiket paivat. Haluan syoda kylmaa pizzaa kahvin kanssa aamukahdelta. Haluan katsoa leffoja koko yon. Haluan roikkua netissa juuri niin kauan kuin huvittaa. Haluan nahda auringonnousun ennen nukkumaanmenoa.
We sleep all day
We drink all night
We are not wasting out time
We refuse to hide
We're going out tonight
Miksi tama elama tuntuu olevan niin kaukana ulottumattomissa? Miksi mun pitaa olla aikuinen ja olla toissa ja olla vastuullinen ja yhteiskuntakelpoinen?
1 kommentti
Anonyymi
5.12.2021 11:06
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin