Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu blogissani jatkuu tänään luvulla 8. Kauppiaat ja kultasepät.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 8. helmikuuta 2010
8. Kauppiaat ja kultasepät
Erikoistuminen ja raha synnyttivät kaupankäynnin ja uuden ammattiryhmän - kauppiaat. Kauppiaat olivat ihmisiä, jotka ensimmäisinä ymmärsivät hyödykkeiden niukkuudesta syntyvän lisäarvon ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Se mikä toisille oli jokapäiväisyydessään ja tavanomaisuudessaan lähes arvotonta ja yhdentekevää, saattoi toisille ihmisille tarkoittaa suurinta mahdollista ylellisyyttä. Kauppiaalle se tarkoitti hyvää bisnesmahdollisuutta.
Esimerkiksi merenrannan kalastajakylissä ihmiset saivat syödä kyllästymiseen asti kaloja, äyriäisiä ja muita mereneläviä, minkä vuoksi niitä ei rannikon läheisyydessä juurikaan arvostettu. Mutta kun siirryttiin sisämaan puolelle, tilanne muuttui täysin päinvastaiseksi. Sisämaassa jo pelkkä merenelävän näkeminen saattoi muodostua suureksi elämykseksi ja ihmiset olivat valmiita maksamaan pelkästään sellaisen näkemisestä - puhumattakaan maistamisesta.
Näiden sisämaan ihmisten keskuudessa meren antimien arvo nousi moninkertaiseksi niiden hankintahintaan nähden. Maaseudun ihmiset, jotka olivat koko elämänsä ajan syöneet kaikilla aterioillaan vain kasviksia, viljatuotteita ja lihaa, eivät arastelleet hellittää kukkaronnyörejään rannikon ihmeiden edessä.
Myytyään merenelävät huikealla voitolla sisämaan asukeille, kauppias lastasi kärrynsä täyteen edullista lihaa ja viljaa, palasi kalastajakylään ja myi sisämaassa arkiset tuotteet rannikon kalastajille eksoottisina sisämaan herkkuina, moninkertaisesti niiden hankintahintaa korkeammalla hinnalla.
Hyödyntämällä tätä niukkuuden aikaan saamaa voitontekomahdollisuutta, monet kauppiaat vaurastuivat huomattavasti, mikä osaltaan herätti myös ei-toivottua kiinnostusta alamaailman keskuudessa.
Mitä enemmän kauppiaille kertyi rahaa ja omaisuutta, sitä suuremmaksi kasvoi heidän epäluulonsa ja pelkonsa kaiken sen menettämisestä. Omaisuuden turvallinen säilöminen nousi kauppiaiden yhteiseksi huolenaiheeksi. Kauppakaravaaneja suojaamaan voitiin kyllä aina palkata lisää miehiä, mutta kuka jäisi kotiin vahtimaan sinne jäävää omaisuutta useiden kuukausien mittaisten kauppamatkojen ajaksi? Voisiko palkkasotilaisiin luottaa? Tilaisuus voisi tehdä kenestä tahansa varkaan.
Kulta tulisi luovuttaa sellaisen tahon valvontaan, joka oli jo ennestään niin varakas, ettei tälle koituisi mainittavaa lisähyötyä kullan kavaltamisesta. Tällaisella taholla olisi myös oltava hyvä maine, vakaa asema ja korkea status oman yhteisönsä sisällä, jolloin houkutus kullan anastamisesta tyssäisi viimeistään sen aiheuttamaan maineen ja sosioekonomisen aseman menetykseen oman yhteisönsä sisällä. Vastaus ongelmaan löytyi arvostetusta kultaseppien ammattikunnasta.
Kultasepät olivat jo ennestään varakkaita, sekä työnsä puolesta tottuneita käsittelemään suuriakin määriä kultaa. Siksi kauppiaiden kulta ei saanut heidän päätään enää sekaisin. Kultasepillä kullan varastointiin tarvittavat suuret ja jykevät holvit olivat jo valmiina. Niinpä he vastasivat kauppiaiden kysyntään ja ryhtyivät vuokraamaan holviensa ylimääräistä säilytystilaa varakkaiden liikemiesten tarpeisiin. Saatuaan omaisuudelleen luotettavan vartijan, kauppiaat saattoivat huoletta lähteä kuukausien, jopa vuosien mittaisille kauppamatkoille.
Luotettaviksi todetut kultasepät keräsivät pian holveihinsa yhä useampien liikemiesten omaisuuksia. Kultasepän ja liikemiehen kesken solmittiin vuokrasopimus, jonka merkiksi liikemies sai kultasepältä kuitin talletuksestaan. Tätä arvopaperia vastaan hän saattoi halutessaan nostaa kultansa ulos säilytyksestä. Kultaseppien toiminta oli siten alkujaan verrattavissa nykyajan pankkien tallelokerosäilytykseen.
[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 7. Kaupunkien synty.
Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia joka on todella hyvä katsoa läpi, sillä Yrjö Kallinen puhui asiaa jo 1971.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]sunnuntaina 7. helmikuuta 2010
7. Kaupunkien synty
Yhteisen rahan synnyn seurauksena tavaroiden vaihto kasvoi ja ihmisten hyvinvointi parani, mikä sai ihmiset muuttamaan yhä lähemmäs toisiaan. Muodostui kyliä ja kylistä kaupunkeja. Yhä edelleen ihmiset tarvitsivat ruokaa, juomaa ja suojaa kuten ennenkin, mutta nyt kulta oli kiinteästi sidottu näihin välttämättömyyshyödykkeisiin. Saadakseen välttämättömyyshyödykkeitä, ihminen tarvitsi kultaa, mikä teki nyt myös kullasta epäsuorasti välttämättömyyshyödykkeen.
Toisin kuin ruoka tai vesi, kulta ei pilaantunut varastoissa, eikä sitä sen vuoksi voinut olla koskaan liikaa. Päin vastoin, mitä enemmän kultaa ihminen omisti, sitä helpommaksi hänen elämänsä kaupungeissa kävi, sillä ihmiset, joilla vastaavasti oli puutetta kullasta, olivat valmiita tekemään palveluksia niille ihmisille, joilla kultaa oli ylen määrin.
Kaupungissa nälkää tuntevan ihmisen ei tarvinnut enää osata virittää metsästys-, kalastus- tai sadonkorjuuvälineistöään tyydyttääkseen oman ravinnontarpeensa. Sen sijaan nälkäinen kaupunkilainen hakeutui niiden ihmisten puheille, jotka omistivat kultaa. Näille ihmisille hän pyrki myymään omaa työpanostaan kultaa vastaan.
Työnantajalla oli nyt etu puolellaan. Hän oli kyllin viisas maksaakseen tehdystä työstä sen verran, että työläiset saivat elinkustannuksensa katetuiksi, mutta samalla kuitenkin niin vähän, että heidän oli palattava seuraavana päivänä takaisin turvatakseen toimeentulonsa myös seuraavana päivänä. Näin syntyi päivästä toiseen työtä tekevä työväestö. Niukkuuden pakottamina ja luonnosta vieraantuneina heidän oli päivästä toiseen myytävä itseään ja omaa vapaa-aikaansa kultaa vastaan.
Jos varakas ihminen oli kyllästynyt, saattoi hän palkata ihmisiä myös omaksi huvikseen. Ihminen joka osasi taitavasti imitoida apinaa, saattoi nyt tienata elantonsa apinana. Kovanyrkkiset ja -luontoiset nuoret miehet saattoivat luoda itselleen elannon taistelemalla aidatussa kehässä toisiaan vastaan rikkaiden ihmisten huviksi. Matemaattisesti lahjakkaat yksilöt palvelivat varakkaita ihmisiä parhaiten huolehtimalla heidän varallisuudestaan, kun taas nuoret ja kauniit naiset sopeutuivat parhaiten heidän seuralaisikseen. Kaikki mitä kaupungeissa tapahtui, sai elinvoimansa rahasta. Saadakseen ruokaa, ihminen tarvitsi kultaa. Saadakseen kultaa, ihmisen tuli suorittaa palveluksia. Koska rahan tavoittelu ei sellaisenaan sisältänyt mitään eettisiä sääntöjä, tarvittiin avuksi lakijärjestelmiä, jotka antoivat ihmisille raja-arvot, joiden puitteissa heidän tuli rahajärjestelmän sisällä toimia.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaiseminen blogissani etenee lukuun 6. Kulta vaihdon välineenä. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia liittyen tekstiin.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]lauantaina 6. helmikuuta 2010
6. Kulta vaihdon välineenä
Kulta on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossaan. Sen kiiltävä, kaunis keltainen väri loistaa auringonvalossa ja se on ulkonäkönsä ja ominaisuuksiensa vuoksi kiehtonut ihmistä aina, roduista tai kulttuureista riippumatta. Siitä on suhteellisen helppo muovata kauniita koruja ja monissa kulttuureissa kulta onkin muodostunut yhteiskuntaeliitin sosiaalisen statuksen ja varallisuuden symboliksi.
Kulta ei ruostu, eikä se muuta muotoaan ajan saatossa. Sitä on luonnossa vain rajallisesti, joten sen arvon äkillisestä romahtamisesta ei ole pelkoa. Se on suhteellisen raskas metalli, mutta luontaisen niukkuutensa tähden sitä on aina liikkeellä vain vähän sen kysyntään nähden. Sen vuoksi pienikin määrä kultaa on arvokasta, mikä tekee myös suuren omaisuuden kuljettamisen ja varastoimisen suhteellisen helpoksi. Kullan hyvää mainetta arvon säilyttäjänä kuvastaa esimerkiksi se, että jo muutaman tuhannen vuoden ajan yhdellä unssilla, eli noin 31 grammalla kultaa, on ollut mahdollista ostaa hyvälaatuinen miehen puku.
Vaikka kulta onkin kaikkina aikoina ollut paras vaihdon väline, on sekin silti vain pelkkää metallia. Jos ihminen joutuisi yksin keskelle polttavaa erämaata nälän, janon ja petojen ympäröimiksi, ei kultaa voisi syödä, juoda tai käyttää puolustautumiseen. Kullalla ei ole ihmiselle mitään luontaista arvoa. Sellaisenaan kulta ei lisää kenenkään ihmisen hyvinvointia.
Ennen kullan teollista hyödyntämistä, kullalla ei ollut muuta virkaa kuin kimaltaa päivänvalossa. Pimeässä siitä ei ollut sitäkään iloa. Se oli liian pehmeää teräaseen raaka-aineeksi, eikä siitä voinut rakentaa itselleen suojaa yöksi kylmyyttä tai petoja vastaan. Kullan arvo perustui pelkkään ihmisten yhteiseen sopimukseen kullan arvosta.
Ihminen oppii kullan arvon kasvaessaan osaksi kultaa arvostavaa kulttuuria. Kulta, niin kuin raha ylipäänsä, on arvokasta ainoastaan juuri niin kauan, kun ympärillä elävä ihmisyhteisö uskoo sen arvoon ja on valmis käyttämään sitä vaihdon välineenä tai suorittamaan sitä vastaan palveluksia.
Vaikka kullalla ei sellaisenaan ollut ihmiselle mitään arvoa, täytti se silti kaikki muut rahalta vaadittavat ominaisuudet ja koska mitään parempaakaan ei ollut tarjolla, tuli siitä yleinen vaihdon väline ja arvon mitta ihmisten kanssakäymistä helpottamaan. Kultasepät sulattivat kultaa, kaatoivat sitä valumuoteihin ja valmistivat siitä standardikokoisia kultakolikoita. Kultaraha oli syntynyt.
Ihmisten yhteinen sopimus kullasta virallisena vaihdon välineenä nopeutti ja helpotti kaupankäyntiä ratkaisevasti. Jos esimerkiksi kalastajalla oli ennen ollut vaikeuksia vaihtaa kalojaan muihin hyödykkeisiin, tarvitsi hänen enää vain vaihtaa kalansa markkinoilla kultaan. Kun hänellä oli kultaa, hän saattoi asioida ongelmitta sekä myllärin, suutarin, räätälin, sepän, metsästäjän että kauppiaan kanssa. Jos hän ei juuri sillä hetkellä tarvinnut mitään, saattoi hän säästää kultansa hamaan tulevaisuuteen, voiden luottaa siihen, ettei kulta menettänyt koskaan arvoaan ihmisten mielissä.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Ja taas uusi luvallinen blogimerkintä Jani Laasosen kirjasta "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun". Lisätietoja Janin blogissa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 5. helmikuuta 2010
5. Rahajärjestelmän synty
Kaikkien järjestelmään kuuluvien ihmisten edun mukaista oli luoda vaihdon väline, jonka arvon kaikki tunnustaisivat ja joka kävisi maksuksi kaikkialla missä vain oli ihmisiä. Raha tekisi kaikki tavarat ja palvelut yhteismitallisiksi ja siten keskenään vertailukelpoisiksi, mikä helpottaisi niiden keskinäistä vertailua.
Mutta mikä olisi vaihdon väline, jolla olisi ihmiselle luontaista arvoa ja joka siten soveltuisi ihmiselle luontaiseksi vaihdon välineeksi? Ihminen tarvitsi luontaisesti hengitysilmaa, ravintoa, suojaa ja vettä. Voisiko näistä saada ihmiselle jonkun luontaisen vaihdon välineen, arvon mitan ja arvon säilyttäjän?
Hengitysilman saattoi jättää heti laskuista pois, sillä sitä oli liikaa kaikkien saatavilla. Koska hengitysilmasta ei ollut niukkuutta, sillä ei myöskään ollut mitään arvoa. Rahan tulisi siis olla jotain suhteellisen niukkaa.
Voisiko esimerkiksi vesi soveltua rahaksi? Monin paikoin myös vesi oli kaikkea muuta kuin niukka resurssi. Sen lisäksi sillä oli muita rahalle haitallisia ominaisuuksia, kuten haihtuminen. Liian pitkään aloillaan säilytetty vesi menetti arvoaan myös pilaantumalla ja muuttumalla siten pian juomakelvottomaksi. Samasta syystä myös kaikki ruoka oli kelvotonta rahaksi. Pilaantumisen lisäksi ruoka altistui myös lukuisille muille uhkatekijöille, muun muassa erilaisille tuholaisille.
Rahan tulisi olla jotain haluttavaa, mutta samalla niukkaa, muuten sillä ei olisi mitään arvoa. Rahan piti säilyttää arvonsa ja pysyä pilaantumattomana tarvittaessa vuosia, ehkä jopa vuosisatoja. Raha ei myöskään saisi ruostua, kasvaa, kutistua, homehtua, vettyä, haihtua tai maatua. Lisäksi sillä piti olla luontaista arvoa ihmisten mielissä kaikkina aikoina. Sen tuli olla pysyvästi niukka resurssi, muuten sen arvostus kärsisi. Sen tulisi myös olla mahdollisimman vaikeasti väärennettävää.
Kokeiltiin simpukankuoria, oravannahkoja, helmiä, hampaita, miekkoja, pääkalloja yms. Mikään ei koskaan kuitenkaan ajanut rahan asemaa paremmin kuin kulta. Kullan ainoa heikkous oli sen hyödyttömyys ihmiselle sellaisenaan, mutta niin kauan kun välttämättömyyshyödykkeistä ei ollut välitöntä puutetta, kulta ajoi parhaiten ihmisten asiaa yhteisenä arvon mittana, arvon säilyttäjänä ja vaihdon välineenä. [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 4. helmikuuta 2010
4. Talousjärjestelmän lähtökohta
Yksinkertaisimmillaan talous perustuu omavaraistalouteen. Esimerkkinä omavaraistaloudesta voisi toimia muinainen maanviljelijäperhe. Omavaraistaloudessa pieni joukko ihmisiä valmistaa itse kaikki tarvitsemansa hyödykkeet, eikä siten ole riippuvainen muista talousyksiköistä. Omavaraistalous ei harjoita vaihdantaa, eikä se sen vuoksi tarvitse myöskään rahaa vaihdon välineeksi. Ihmisten ensimmäiset kiinteät asutukset syntyivät tällaisten omavaraistalouksien ympärille noin 13 000 - 10 000 vuotta sitten. Tätä muutosta metsästys/keräily-kulttuurin ja maanviljelyn/karjanhoidon välillä nimitetään neoliittiseksi vallankumoukseksi.
Elämä omavaraistaloudessa oli ravinnon ja työn laadun puolesta tasaisen heikkoa ja yksipuolista. Maanviljelijäyhteisön jäsenet olivat kehittyneet kohtalaiseksi kaikissa töissä, mutta koska heidän oli tehtävä kaikki työt itse, heille ei jäänyt aikaa kehittyä erityisen hyväksi missään tietyssä työtehtävässä.
Ajan saatossa lähellä toisiaan asuneet maanviljelijäyhteisöt saattoivat havaita, kuinka joku yhteisön jäsen oli kaikkia muita taitavampi jossain tietyssä ammatissa, esimerkiksi sepän työssä. Hänellä saattoi olla luontaista lahjakkuutta siinä määrin, että naapuruston viljelijät, metsästäjät ja kalastajat toivat hänelle omia töitään ja korvasivat hänen vaivansa viljalla, lihalla ja kalalla. Näin yksi viljelijöistä saattoi jättää kokonaan maanviljelijän ammatin ja ryhtyä päätoimiseksi sepäksi.
Kun sepän ammatti oli ulkoistettu yhdelle ihmiselle, ei muiden enää kannattanut kuluttaa aikaansa metalliesineiden valmistamiseen. Sen sijaan heille jäi nyt enemmän aikaa kehittyä taitavaksi oman ammattinsa harjoittamisessa. Vastaavasti myös seppä pääsi nyt hiomaan taitojaan kokopäivätoimisesti. Pian huomattiinkin, että vaikka yksi maanviljelijä oli poistunut vahvuudesta, ei se kuitenkaan ollut laskenut ihmisten hyvinvointia. Päin vastoin. Kun yksi luontaista lahjakkuutta omaava seppä erikoistui valmistamaan kaikki lähitienoon metsästys-, pyynti- ja maanmuokkausvälineet, kaikkien alueen asukkaiden työvälineiden laatu parani, mikä näkyi välittömästi myös parantuneina satoina ja saaliina. Parantunut luonnonmekanismien tuntemus ja työnjako näkyivät siten suoraan ihmisten parantuneena hyvinvointina.
Lopulta sepällä oli varaa ylläpitää jopa muutamaa oppipoikaa, jotka pitivät huolen ammattiin kuuluvista rutiinitöistä, samalla kun mestari itse keskittyi yhä vaativimpiin työsuorituksiin. Tällä tavoin sepän vuosikymmenten työkokemus ja ammattitaito siirtyivät luonnollisella tavalla seuraavalle sukupolvelle, joka puolestaan siirsi sitä eteenpäin uusille alueille ja taas uusille sukupolville.
Tällä samalla periaatteella syntyivät ja kehittyivät myös muun muassa räätälien, suutarien ja muiden käsityöläisten ammattikunnat. Erikoistuminen maanviljelyyn, karjanhoitoon ja erilaisiin käsityöläisammatteihin sai ihmiset asettumaan paikoilleen ja synnyttämään yhä suurempia pysyviä asutuskeskuksia.
Luontaistalouden jälkeen talousjärjestelmän kehityksen seuraava luonnollinen vaihe olikin erikoistuminen ja vaihdantatalous. Ihmiset ymmärsivät, että erikoistumisen ja vaihdon avulla hyödykkeiden laatu ja määrä kasvoivat ja ne saatiin jakautumaan tasaisemmin yhä useampien ihmisten kesken.
Vaihdantatalous oli kuitenkin hankalaa. Vaihtaisikohan naapuri hevosensa perunoihin? Tai jos kalastajalla oli ylimääräinen kala, jonka hän tahtoi vaihtaa vaikkapa jauhoihin, ei mylläri välttämättä ollutkaan valmis vaihtamaan jauhojaan kalaan. Ehkäpä hänellä oli kalaa jo omasta takaa ja hän kaipasikin suolaa kalansa maustamiseen? Siinä tapauksessa kalastajan oli ensin etsittävä käsiinsä henkilö joka omisti suolaa ja oli halukas vaihtamaan suolansa kalaan. Vasta onnistuttuaan suolan hankinnassa, saattoi kalastaja marssia myllärin puheille ja toteuttaa alkuperäisen aikeensa jauhojen hankinnasta.
Vaihtotalous oli hidasta ja kömpelöä. Syntyi tarve yhteiselle vaihdon välineelle, rahalle. [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 3. helmikuuta 2010
3. Tarvehierarkia ja raha
Maslowin tarvehierarkia ei sisällä mainintaa rahasta. Rahaa ei ole mainittu, koska rahalla sellaisenaan ei ole ihmiselle mitään arvoa. Raha on pelkkä tarpeiden tyydytyksen väline. Ihminen ei luontaisesti tarvitse rahaa, mutta koska monet ihmisen tarvehierarkian alimpien tasojen perustarpeista ovat nykyjärjestelmän puitteissa tyydytettävissä ainoastaan rahajärjestelmän kautta, on ihmisille hyvin laajalti syntynyt käsitys, jonka mukaan raha jo sellaisenaan muodostaisi ihmisen hyvinvoinnille välttämättömän perusedellytyksen. Rahajärjestelmän sisällä se voi todellakin sitä olla - vieläpä hyvinkin luonnolliselta tuntuvalla tavalla - mutta on tärkeä ymmärtää, ettei rahajärjestelmä itsessään ei ole millään tavoin luonnollinen.
Tarvehierarkian alimman tason tarpeista - ihmisen fysiologisista perustarpeista - ainakin puhdas juomavesi, ravinto ja suoja (vaatteet/asunto) ovat kiinteästi kytköksissä rahajärjestelmään. Samoin tarvehierarkian toisen tason tarpeet - ihmisen turvallisuuden tarpeet - ovat laajalti rahajärjestelmästä riippuvaisia.
Saadakseen riittävästi puhdasta juomavettä ja ravintoa, sekä tyydyttääkseen välttämättömät asunnon, vaatetuksen, terveydenhuollon ja turvallisuuden tarpeet, nykymaailmassa elävä ihminen joutuu lähes väistämättä tekemisiin rahan kanssa. Tällä tavoin raha on ajan saatossa muodostunut itsestään selväksi ja kyseenalaistamattomaksi osaksi ihmisten jokapäiväistä arkea.
Aina kun ihminen joutuu tekemisiin rahan kanssa, joutuu hän mukautumaan rahajärjestelmän pelisääntöihin ja sen ylläpitämiin palkkiomekanismeihin. Rahan sellaisenaan ei uskota pitävän sisällään mitään sen kummempia mekanismeja. Raha on ihmisten mielessä vain rahaa, eikä heitä sen vuoksi juurikaan kiinnosta perehtyä tarkemmin sen luonteeseen tai historiaan. Ja juuri siinä piilee suurin ongelmamme.
Tosiasia on, että aina kun puhumme rahasta, puhumme todellisesta maailmasta irrallisesta, täysin keinotekoisesta ja pelkän uskon varaan rakennetusta, ihmisten ylläpitämästä ja hallinnoimasta instituutiosta. Kyse on keinotekoisesta pelistä, joka omien mekanismiensa kautta luo palkkiojärjestelmän hyvinkin kieroutuneelle käytökselle. Pidämme tällaista käyttäytymistä normaalina ja omaksumme pelin säännöt vain siksi, että olemme syntyneet ja kasvaneet osaksi rahajärjestelmää. Pidämme rahajärjestelmän ylläpitämiä mekanismeja samalla tavoin luonnollisena, kuin koko ikänsä tynnyrissä elänyt lapsi, joka pitää tynnyrin sisälle rajoittunutta maailmaansa ainoana todellisuutenaan.
On tärkeä ymmärtää, että aina kun puhumme esimerkiksi talouslaman, ylivelkaantumisen tai köyhyyden aiheuttamista ongelmista, puhumme todellakin täysin reaalimaailmasta irrallisista ongelmista. Talouslaman yhteydessä ei todellisessa maailmassa ole tapahtunut mitään sellaisia muutoksia, jotka voisivat selittää taloustaantumien aikana havaitun lisääntyneen kurjuuden. Kun puhumme talouden taantumasta, puhumme keinotekoisen uskontojärjestelmän sisäisestä kriisistä.
Raha ei ole elimellisessä suhteessa hyvinvointiimme. Hyvinvointimme on peräisin luonnosta, eivätkä luonnonlait ole riippuvaisia ihmisten keinotekoisten instituutioiden sisäisistä häiriöistä. Aurinko paistaa, painovoima vaikuttaa, ihmiset ovat kekseliäitä ja pellot tuottavat satoa täysin riippumatta taloudessa virtaavan rahan määrästä. Jos ihmiset tällä planeetalla kuolevat nälkään, janoon tai nykyteknologialla hoidettavissa oleviin sairauksiin, on kyse ainoastaan huonosta suunnittelusta. Kyse on vaikeasta järjestelmätason virheestä.
Raha säätelee ihmiskunnan käytössä olevien resurssien käyttöä ja jakautumista. Rahajärjestelmä perustuu voiton maksimoinnin - ei ihmisten, saati ympäristön hyvinvoinnin maksimoinnin periaatteille. Jotta voisimme rakentaa kestävän pohjan olemassaolollemme ja aikaansaada pysyviä parannuksia hyvinvoinnillemme, meidän on ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistettava nykyiset raha- ja päätöksentekojärjestelmämme, sekä nille luonteenomaiset, käytöstämme vääristävät palkkiomekanismit.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jatkan jälleen Jani Laasosen kirjan: "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallista julkaisemista
omassa blogissani.
Jani Laasosen omin sanoin:
[LAINAUS]
Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun
Kirja "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" julkaistaan kahdessa osassa. Kirjan ensimmäinen osa julkaistiin 01.02.2010 ja laskettiin vapaaseen levitykseen. Blogissa kirjaa julkaistaan yhden alaotsikon päivävauhdilla. Kirja on syntynyt vastareaktiona kaikelle sille läpikorruptoituneelle, kieroutuneelle ja ihmisvihamieliselle maailmankatsomukselle, joka nykykulttuurissamme on yleisesti vallalla.[/LAINAUS]
Luku 2. Maslowin tarvehierarkia
Suora linkki Jani Laasosen blogiin ja siellä myös lisäaineistoa:
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]
tiistaina 2. helmikuuta 2010
2. Maslowin tarvehierarkia
Pohdiskeltaessa ihmislajin käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, eräänlaisena standardisoituna ja yleisesti hyväksyttynä lähtökohtana voitaneen pitää Abraham Maslowin (1908 - 1970) teoriaa ihmisen tarvehierarkiasta.
Maslowin tarvehierarkiaa kuvataan viisitasoisena pyramidina. Pyramidin alimmat tasot muodostuvat ihmisen hengissä pysymisen kannalta välttämättömistä fyysisistä perustarpeista. Vasta kun nämä hengitysilman, ravinnon, suojan, unen ja juomaveden kaltaiset, elämän ylläpitämisen kannalta välttämättömät fysiologiset perustarpeet ovat tulleet tyydytetyiksi, voi ihminen siirtyä tarvehierarkian seuraavalle tasolle. Pyramidin toisella tasolla ajankohtaiseksi tulevat kysymykset turvallisuuden varmistamisesta, terveydenhuollon järjestämisestä, toimeentulon jatkuvuudesta jne.
Vasta kun tarvehierarkian kaksi alinta tasoa ovat tulleet kelvollisesti tyydytetyiksi, ihminen voi keskittyä korkeampien tarpeidensa tyydytykseen. Tarvehierarkian kolme korkeinta tasoa pitävät sisällään erilaisia yhteenkuuluvuuden, rakkauden, arvostetuksi tulemisen ja itsensä toteuttamisen tarpeita.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan Maslowin tarvehierarkia noudattaa seuraavaa kaavaa:
Olen saanut luvan Jani Laasoselta julkaista nämä hänen tekijänoikeuslain alaisen kirjansa tekstit blogissani ja laitankin tähän suorat linkit hänen alkuperäiseen blogiinsa ja myös hänen kirjansa lataussivulle. Alkuperäisessä blogissa on myös paljon lisä- / lähdemateriaalia, jotka on hyvä katsoa läpi.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 1. helmikuuta 2010
1. Johdanto
"En ymmärrä yhtään yritysten toimitusjohtajia, jotka lähtevät eläkkeelle terveinä kuusikymppisinä. Pomon ei pitäisi jättää terveenä töitä ennen 63 ikävuotta. Johtajien on näytettävä esimerkkiä työurien pidentämisestä. Hyvinvointi syntyy vain ja ainoastaan työnteon kautta. Jokainen, joka ei ole valmis työurien pidentämiseen, vihaa hyvinvointiyhteiskuntaa."
Kataisen paatoksessa on jotain hyvin tuttua. Jotain samaan aikaan äärimmäisen todellista ja vakuuttavaa, mutta kuitenkin pohjimmiltaan tyhjää ja onttoa. Niin, kuinka hyvinvointimme todella syntyy?
Jos suljemme silmämme todelliselta maailmalta ja annamme valtiovarainministeri Kataisen ja hänen kaltaistensa isoveli-hahmojen tulkita sitä puolestamme, vieraannumme pian reaalimaailman tosiasioista ja vaivumme eräänlaiseen hypnoottiseen unitilaan. Tässä unessa koemme ympärillämme maailman, joka tuntuu yhtäältä täysin todelliselta, mutta samalla jollain selittämättömällä tavalla kieroutuneelta ja sairaalta.
Ajattelevassa ihmisessä voi kuitenkin tapahtua herääminen. Ensimmäinen askel kohti heräämistä tapahtuu, kun ihminen pysähtyy, katselee ympärilleen ja kyseenalaistaa kaiken ympärillään tapahtuvan. Mikä siinä kaikessa on todellista ja kaikkina aikoina pysyvää? Entä mikä on seurausta ihmisten alati muuttuvista, keinotekoisista arvojärjestelmistä? Kuinka paljon minussa on minua ja kuinka paljon ympäristöäni? Kumpi minussa todellisuudessa ajattelee, minä vai ympäristöni? Kuinka tietoinen ole todellisesta maailmasta? Olenko lainkaan valveilla vai olenko joutunut muiden mukana ajan hengen nukuttamaksi ja aivopesemäksi? Mihin kaikki käytökseni perustuu? Onko tämä varmasti oikea tapa elää, vai onko minut vain suggeroitu uskomaan niin? Mistä hyvinvointimme syntyy? Mikä maailmassa on pysyvää ja kulttuureista riippumatonta? Mikä elämässä on tärkeää? Miksi annan ympäristöni ajatella minussa? Miksi en ajattelisi itse?
Ihminen voi havahtua todellisuuteen ja kiemurrella tuon itseään ympäröivän suggestiokehän ulkopuolelle. Hän voi vapauttaa itsensä näkymättömistä kahleistaan ja oppia ajattelemaan omavireisesti.
Hierarkkinen valtakoneisto - rakentuipa se minkä ideologian varaan tahansa - palaa halusta täyttää tajuntamme mustavalkealla, valmiiksi pureskellulla ja yksinkertaistetulla informaatiolla. Tämän informaation puitteissa toimimme kuin unissakävelijät. Kun kuuntelemme sitä mitä meidän halutaan kuulevan ja näemme sen minkä meidän halutaan näkevän, ajaudumme aina ennemmin tai myöhemmin reaalimaailmasta irralliseen kuplatodellisuuteen - edellä mainittuun harhan uneen - johon järjestelmä pyrkii meitä jatkuvasti tuudittamaan.
Suggeroitu ihminen voi oppia pitämään jopa keskitysleiriolosuhteita asioiden normaalina tilana, jos hänet on jonkun keinotekoisen instituution, vaikkapa hallitsevan rahajärjestelmän keinoin onnistuttu vieroittamaan reaalimaailmasta. Kyse ei siis ole siitä, minkälaisiin oloihin pystymme sopeutumaan, sillä sopeudumme varmasti ihan kaikkeen. Kyse on siitä, minkälaiseen kestävään hyvinvointiin olemme oikeutettuja reaalimaailmaan perustuvien tosiasioiden puitteissa.
On aika herätä!
Jos tunnet sisimmissäsi, ettei kaikki täsmää ja tunnet pakottavaa tarvetta nähdä mielipiteistä ja virallisista totuuksista riippumattomaan, ajattomaan totuuteen, sinun on ennemmin tai myöhemmin opittava tulkitsemaan järjestelmämme lähdekoodia - sen rahajärjestelmää - ja ymmärtämään sen ylläpitämiä mekanismeja. Mitä on raha? Mitä on talouskasvu? Entä mikä on talouskasvun ja rahan suhde kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme?
Elokuva "The Matrix" nousi vuosituhannen vaihteessa kulttisuosioon - ei yksin elokuvallisten ansioidensa vuoksi - vaan pääasiassa siksi, että se kosketti juuri tuota unessa elävän ja totuudesta uneksivan ihmisen ikuista sisäsyntyistä kaipuuta heräämiseen.
Kaikki elokuvan nähneet muistavat kohtauksen, jossa päähenkilön annetaan valita, tahtooko hän olla tietoinen kaikista järjestelmään (Matrix) kuuluvista valheista ja vapautua siten orjuudesta, vai jatkaako elämäänsä kuten ennen, vain pintapuolisesti onnellisena, silti alitajuisesti tiedostaen, ettei kaikki ole niin kuin järjestelmän taholta kerrotaan. Päähenkilön annetaan valita valheellisen ja todellisen maailman väliltä, joita elokuvassa symbolisoidaan sinisen ja punaisen pillerin avulla.
Elokuvassa ihmisiä suvereenisti hallitsevan valtakoneiston yhtymäkohdat nykymaailmamme velkaperusteiseen rahajärjestelmään ovat siinä määrin yhteneväiset, etten tuskin voisi kirjani johdantoa paremmin päättää, kuin päättämällä sen suoriin sitaatteihin tästä elokuvasta. Päätän sen kohtaukseen, jossa päähenkilö on heräilemässä valtakoneiston luomasta syvästä unitilasta todelliseen maailmaan. Elokuvan sitaatit toimikoot saatesanoina myös tämän kirjan sisältöön.
"Olet täällä koska tiedät jotain. Se mitä tiedät on jotain, jota et voi selittää, mutta tunnet sen sisälläsi. Olet tuntenut niin koko ikäsi. Tiedät, että maailmassa on jotain pielessä. Et osaa sanoa mitä se on, mutta tiedät sen olevan olemassa... Matrix on kaikkialla. Se ympäröi meidät. Voit nähdä sen katsoessasi ulos ikkunasta tai avatessasi television. Voit tuntea sen mennessäsi töihin, käydessäsi kirkossa tai maksaessasi veroja. Se on se keinotekoinen maailma, joka on vedetty silmiesi eteen, jotta estyisit näkemästä totuutta... Sitä, että olet orja, Neo. Kuten kaikki muutkin, synnyit kahleisiin. Synnyit vankilaan, jota et voi haistaa, maistaa tai koskettaa. Vankilaan, jonka muodostaa oma mielikuvituksesi... Tämä on viimeinen mahdollisuutesi. Totuuden nähtyäsi et voi enää palata takaisin entiseen. Jos päätät niellä sinisen pillerin, heräät sängystäsi ja uskot taas kaiken mitä sinulle kerrotaan. Jos sen sijaan otat punaisen pillerin, pysyt taruakin ihmeellisemmässä todellisuudessa ja näytän sinulle kuinka syvälle kaninkolo johtaa. Muista, että tarjoan sinulle vain totuutta. En mitään muuta."
(...)
"Tiedän että olet peloissasi... Olet peloissasi, sillä pelkäät muutosta. En tiedä mitä tulevaisuus on tuova mukanaan. En saapunut tänne kertoakseni, kuinka kaikki tulee päättymään. Saavuin tänne kertoakseni, kuinka kaikki on saava alkunsa.... Tulen näyttämään sinulle maailman ilman lakeja ja kontrollia, ilman rajoja tai rajoitteita. Maailman, jossa kaikki on mahdollista. Mutta sinun on tehtävä valinta. Voin osoittaa sinulle vain oven. Sinun on itse kuljettava siitä sisään."
Ajankohtaista:
Kirja "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" julkaistaan kahdessa osassa. Kirjan ensimmäinen, rahan korruptiota käsittelevä osa, julkaistaan tänään 01.02.2010.
Kirja on saatavilla sekä PDF-muodossa valmiina kirjana, että blogin muotoon ajan saatossa rakentuvana versiona. Blogin muodossa kirjan julkaisu etenee yhden alaotsikon päivävauhtia ja sen arvioitu valmistumispäivämäärä on 8.4.2010.
Kirjan toinen osa syventyy tarkemmin resurssipohjaisen talousajatteluun ja se julkaistaan samoin periaattein myöhemmin keväällä.
Kirja on syntynyt vastareaktiona kaikelle sille läpikorruptoituneelle, kieroutuneelle ja ihmisvihamieliselle maailmankatsomukselle, jota valtion viralliset instituutiot valtamedian tukemina ihmisille pakkosyöttävät. Kirja on vapaassa levityksessä, minkä osaltaan toivotaan johtavan mahdollisimman laajan heräämiseen mahdollisimman laajassa lukijakunnassa.
On syytä tähdentää, että kun puhun "heräämisestä", tarkoitan sillä todellisuuteen heräämistä, en mihinkään uskontoon tai ideologiaan heräämistä. Kirja ei sisällä ideologioita, vaan pikemminkin ajattomia totuuksia ja puhtaita tosiasioita.
Kirjaan on voinut toki myös ajautua virheellistä informaatiota ja jos joku sellaista havaitsee, toivon saavani siitä nopeaa palautetta.
Vapaasta levityksestään huolimatta kirja on normaalin tekijänoikeuslainsäädännön alainen teos.
Kirjoittaja toivoo artikkeleille runsasta rakentavaa kommentointia, sekä paljon aihepiiriin liittyviä ja sitä sivuavia uutisjuttuja, dokumentteja ja videoita. Annetaan informaation virrata - niin kauan kun sen vielä annetaan vapaasti virrata!
Avartavia lukuhetkiä! :)
Jani Laasonen[/LAINAUS]
Tästä tämä blogaussarjani siis alkaa, joten todellakin...
Avartavia lukuhetkiä! ;oD
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Kävin tänään hakemassa entisen(EX:n ja minun ja hänen poikansa) asuintaloni pihalta EX:n vanhasta romuautosta autonosia ja huomasin, että EX:n pojan kissa Lucifer oli pihapiirissä yksinään, vaikka EX ja hänen poikansa ovat muuttaneet pois talosta jo syyskuussa. :o(
Seurustelin siinä hetken Lucin kanssa ja sitten yritin houkutella sitä autooni, jotta olisin voinut kuljettaa sen Turkuun eläinhoitolaan. Lucifer tuli kyllä tutkimaan autoani, mutta heti kun aloin sulkea ovea, niin se vilahti ovesta pihalle.
Sitten se meni talon portaiden eteen ja katsoi minuun, että hän haluaa päästä sisälle ja nousi muutamia rappusia ylöspäin. Menin sen luokse ja näytin sille, että en pääse sisälle, eikä siellä ole ketään kotona. Luci katseli minua senverran murheellisena, että päätin ajaa siitä paikasta kauppaan ja ostaa sille vähän herkkuruokaa ja kissanruokakupin. Sanoin sille, että palaan pian ja lähdin.
Kun tulin takaisin, niin huomasin pihaan kaartaessani Luciferin juoksevan jo minua vastaan ruohikon poikki. Kun pysäytin auton ja näytin sille ruoka-annospussia, niin se kipitti naukkuen paikalle ja tuli kynsimään housunlahjettani, samalla kun pusersin ruuan siihen kuppiin.
Laitoin kupin auton takapenkille ja Lucifer singahti heti syömään sitä. Kun se söi, niin ehdin laittaa auton oven kiinni ja sain sen "satimeen". Lucifer tietenkin pelästyi, kun se joutui sillälailla huijatuksi, joten se ns. kiipesi seinille. Starttasin auton ja lähdin kuitenkin matkaan sen vastusteluista huolimatta.
Vähän väliä jouduin pysähtymään linja-autopysäkeille, kun kissa hyppäsi kojelaudalle kesken reissun. Yritin laittaa sen auton takakoppaan, mutta se puski itsensä ulos hattuhyllyn alta ja taas jouduin pysähtymään. Seuraavaksi laitoin Lucin kauppakassiini, mutta sieltäkin se tuli ulos hetken päästä. Onneksi sain sen uudelleen takakoppaan ja minulla oli painavia tavaroita, jotka pystyin laittamaan hattuhyllyn päälle nostamisen estämispainoksi, joten loppumatkan Luci pysyi kiltisti auton takakopassa.
Kun pääsin perille eläinhoitolaan, niin kerroin henkilökunnalle, että toin heille tämän viimeisenkin Ex:n kissoista, joka nyt oli hylätty ja sain heiltä kuljetushäkin, johon sitten onnellisesti siirsin Luciferin auton takakopasta ja ojensin sen heille. He olivat kiitollisia minulle, koska olin estänyt kissan kärsimisen talven kourissa hylättynä, ja nyt he pystyvät järjestämään sille hyvän loppuelämän.
Sain sitten kuulla samalla, että Sissi, Ujo, Pörrö, Laikku ja Tarzan olivat jo sijoitetut uusiin koteihinsa onnellisesti, eli sain siis vihdoin tiedon, että niillä oli kaikki hyvin ja pian on siis myös Luciferilla.
Se oli siis päivän hyvä työni ja olen siitä onnellinen! :o)
Sain tänään laajakaistamokkulaani tekstiviestin:
"Mitä tänää? Ois kiva nähdä josai jos mahdollista :)"
Vastasin:
Tuota, miten tän nyt kauniisti sanois? Sul on väärä numero. T: Mikko ;o)
Saapui toinen viesti:
"Ok :) no hyvä ku kerroit.. Ettei tu soiteltuu :)"
Vastasin:
Ei tää mun laajakaistamokkula varmaan osais edes piristä, joten turhaa se olis muutenkin. T: Mikko
Ja kolmas vastaus:
"No sekin vielä :)"
Vastasin:
Elämä on! :oD
On se hassua, että todellakin tällä laajakaistamokkulallakin pystyy lähettämään tekstiviestejä, ja tähän mokkulaan pystyy näköjään myös lähettämään viestejä, vaikkei se ollut koskaan mieleen pälkähtänytkään?
Mahtaakohan nämä viestit kuulua kiinteään kk. hintaan??? Olis meinaan kätevää viestitellä tämän kanssa. ;o)
