Blogi

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 28. Miksi media vaikenee velkavivusta? Lisäaineistoa Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/28-miksi-media-vaikenee-velkavivusta.html

[LAINAUS]sunnuntaina 28. helmikuuta 2010
28. Miksi media vaikenee velkavivusta?

Mikä sai yli 10 000 kansalaista sijoittamaan yhteensä noin 100 miljoonaa euroa sijoitusklubi WinCapitaan? Mikä selittää näiden ihmisten käytöksen? Valtakunnan virallinen totuus, joka on tyystin sivuuttanut velkavivun käsittelyn kaikessa uutisoinnissaan, ei väsy hämmästelemästä WinCapitaan sijoittaneiden ihmisten ahneutta, typeryyttä ja rikollista mielenlaatua.

Vaikka on ilmeistä, että WinCapitan tapauksessa tuhannet ihmiset tulivat klubin johdon taholta harhaanjohdetuiksi, ei heitä voi aivan suoralta kädeltä hölmöiksi tai rikollisiksi väittää. Luottolaitosten tarjoama 100-kertainen vipu on totta. Samoin totta ovat voittoa tahkoavat automatisoidut kaupankäyntijärjestelmät. Mistä siis kiikastaa?

WinCapita loi jäsenistölleen kyllin vakuuttavan illuusion voittoa tahkoavasta kaupankäyntijärjestelmästä, eikä tämä ole mikään ihme. WinCapitan voitonmaksu perustui lähes reaaliajassa klubin jäsensivustoilla jäsenistölle näytettyihin EUR/USD valuuttakauppajärjestelmän toimeksiantoihin.

Kaikki tehdyt valuuttakaupat näytettiin jäsenistölle reaaliajassa ja kaikki jäsenistölle maksetut voitot maksettiin ulos näiden muka satakertaisesti vivutettujen kauppojen suhteessa. Jäsenen voittojen suuruus oli suoraan verrannollinen hänen panostuksiinsa.

Velkavivun mekanismit ymmärtävän ja omiin silmiinsä luottavan ihmisen oli hyvin vaikea olla lähtemättä mukaan voitollista vivutettua valuuttakauppaa tekevän sijoitusyhtiön toimintaan. Kun sijoitusyhtiö antaa ymmärtää tekevänsä vivutettu valuuttakauppaa, näyttää kaikki tekemänsä kaupat reaaliajassa ja perustaa voitonmaksunsa näihin reaaliajassa näytettyihin kauppoihin - ei tuottologiikassa ole mitään epäselvää.

WinCapitaan sijoitettiin siinä uskossa, että vihdoin joku suurisydäminen ihminen oli tuotteistanut tyypillisesti vain finanssieliitin käytössä olleen automaattisen treidausjärjestelmän (vrt. high-frequency trading) nyt myös rahvaan hyväksi. Voitollisen valuuttakaupankäyntijärjestelmän tahkoamat voitot paisutettiin lopulliseen suuruuteensa luottolaitosten tarjoaman vivutuksen avustuksella. Näin uskottiin.

Kun vivun merkitystä tarkastellaan purkamalla vipuvaikutus osiin, 100-kertaisen vivutuksen tapauksessa 400 %:n vuosituotto koostuu:

Treidaajan oman pääoman osuudesta, joka on: 4%.
Pankin tarjoaman, tyhjästä synnytetyn vivun osuudesta, joka on: 396%.

Vivutuksen merkitys tuottojen kasvattajana on valtava. Vaikutusta voi verrata efektiin, joka saadaan kun akustinen kitara liitetään äänenvahvistimeen.

Vahvistimesta irroitetun kitaran ääni kantautuu ulkoilmassa selkeänä korkeintaan muutaman metrin päähän. Samalla tavoin ilman vipua tehty valuuttakauppa tuottaa vuositasolla korkeintaan muutaman prosentin vuosituoton. Mutta kun kitara liitetään äänenvahvistimeen, kitaran melodiat saadaan helposti kulkeutumaan jopa useiden satojen metrin etäisyydellä seisovien kuulijoiden korviin. Samalla tavoin valuuttakaupan vaatimattomat yksinumeroiset tuotot kasvavat satoihin prosentteihin silloin, kun vipu kytketään osaksi voitollista valuuttakauppaa.

Voitollisessa 100-kertaisesti vivutetussa valuuttakaupassa peräti 99 prosenttia valuuttakaupan tuotoista on siis pankki- ja luottolaitosjärjestelmän aiheuttamaa. WinCapitan "ylisuurille" tuotoille löytyi siis looginen selitys. Asiassa ei ollut mitään yliluonnollista tai ihmeellistä. Ihmeestä vastasivat rahan synnyttäjät itse, siis pankit ja luottolaitokset. Kaikki oli pelkkää pankkimatematiikkaa ja suoraa seurausta visusti salassa pidetystä, mutta sitäkin todellisemmasta, velkaan perustuvasta pankki- ja rahajärjestelmästämme.

Velkavivun käsitteiden perusteellinen avaaminen laajan yleisön tietoisuuteen olisi muuttanut WinCapita-uutisoinnin sävyn täydellisesti ja vienyt yleisön paheksunnan jäsenistön syyllistämisestä pankkien harjoittaman vivutuksen ja rahan syntymekanismin hämmästelyyn, niin kuin ehdottomasti olisi kuulunutkin tapahtua.

Sen sijaan media ja viranomaiset irrottivat vivun osuuden tuotoista, kuin kitaran vahvistimesta, ja antoivat ymmärtää WinCapitaan sijoittaneiden ihmisten olleen ahneuksissaan niin typeriä, että uskoivat kitaristi Kailajärven pystyvän vetämään 10 000 ihmisen stadionkeikan ilman minkäänlaista äänenvahvistusta. Ja sekös kansaa huvitti.

Miksi ihmiset eivät heti reagoineet virheelliseen uutisointiin? Koska 99 prosentilla kansalaisista ei ole hajuakaan siitä, mitä raha on ja kuinka uutta rahaa synnytetään. Koulujärjestelmämme pitää kansalaiset siinä uskossa, että pankit lainaavat ihmisille holveissa makaavia varoja. Näin ei ole. Todellisuudessa lainattava raha synnytetään pankin tietokonejärjestelmään samalla hetkellä, kun velan ottaja allekirjoittaa lainapaperin. Tämä antaa talousalan auktoriteeteille saman vallan, jonka keinoin keskiaikaiset papit ohjailivat massoja haluttuun suuntaan.

Talousalan termistö on nykyihmisille kuin munkkilatinaa. Eikä se ole vahinko. Kätkemällä vipu monimutkaisten käsitteiden taakse, finanssilaitosten valta saadaan taitavasti piilotetuksi. Samasta syystä keskiajan papit saarnasivat luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomalle seurakunnalleen latinaksi. Ihminen ei voi vastustaa mitään sellaista, jota se ei voi ymmärtää.

WinCapitan tuotot olivat siis teoriassa täysin mahdollisia. Ainoa kysymysmerkki oli klubin johtaja, Hannu Kailajärvi. Oliko hän oikeasti kehittänyt automaattisen kaupankäyntijärjestelmän vai johtiko hän ihmisiä tietoisesti harhaan? Tätä sijoittajat eivät voineet tietää, sillä yhtiö ei julkistanut mitään toimintaan liittyviä tunnuslukuja ulkopuolisille. Liiketoiminnan tunnusluvut kuuluivat liikesalaisuuden piiriin.

10 000 sijoittajaa otti tietoisen riskin. Lopputuloksena satojen ihmisten epäillään syyllistyneen petosrikoksiin ja ihmisten omaisuutta on asetettu takavarikkoon kymmenien miljoonien eurojen arvosta. Jutun käsittely uhkaa venyä kokonaisen vuosikymmenen mittaiseksi. Yhä edelleen ihmiset ihmettelevät, mikä sai tuhannet ihmiset sijoittamaan WinCapitaan yhteensä noin 100 miljoonaa euroa? Vastaus on yksinkertainen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihmisiä houkutteli WinCapitassa velkavivulla suoritettu voitollinen valuuttakauppa.

Kuinka paljon velkavivusta on kirjoitettu mediassa WinCapitan yhteydessä?

Ei yhtä ainoaa riviä.

Kuinka vivutuksen unohtaminen sitten vaikuttaa tapaus WinCapitan uutisointiin ja sitä kautta edelleen ihmisten mielikuviin tyypillisistä WinCapita-sijoittajista?

Kun vivun vaikutus irrotetaan valuuttakaupasta, uutisointi vääristyy totaalisesti.

Kun vipuvaikutus jätetään käsittelemättä julkisuudessa, kansalta viedään pois kaikki mahdollisuudet ymmärtää WinCapitaan sijoittaneiden ihmisten logiikkaa. Ilman velkavivutuksen ymmärrystä, kymmenentuhannen WinCapitaan sijoittaneen ihmisen sijoituspäätös saadaan näyttämään uutisointia seuraavan yleisön silmissä täysin järjettömältä. Jopa niin järjettömältä, että kaikkien klubiin sijoittaneiden voidaan katsoa täytyneen olla tietoinen klubin petollisesta luonteesta. WinCapitan kautta velkaan perustuvan rahajärjestelmän mielettömyys kääntyi siten suoraan jäsenistön mielettömyydeksi.

Tavallinen kansalainen ei voinut välttyä tuntemasta vahingonilosta kumpuavaa mielihyvää lööppejä lukiessaan. Nämä asunto- ja kulutuslainoihin itsensä vuosikymmeniksi sitoneet ihmiset saivat kerrankin kokea ylemmyydentuntoa vertaillessaan itseään WinCapitassa rahansa hävinneisiin hölmöläisiin. "Minua he eivät sentään onnistuneet huijaamaan", saattoi velkaorja pohtia omahyväinen ilme kasvoillaan, taas uuteen työpäivään valmistautuessaan. "Enää kaksikymmentäviisi vuotta töitä, niin saan asuntolainan korkoineen kuitatuksi", hän laskeskeli myydessään vapauttaan työnantajalleen, ruokkien omalla työpanoksellaan ikuiseen kiihtyvään velkaantumiseen ja loputtomaan talouskasvuun perustuvaa talouden ponzihuijausta, jonka ylläpitäjänä sen laillinen pankkijärjestelmä perusti liiketoimintansa virtuaalirahan synnyttämiseen tyhjästä.

Onko tässä asetelmassa havaittavissa jotain ironiaa?

Timo Harakka sellaista havaitsi. WinCapitaa käsittelevässä kolumnissaan Talouselämä-lehdessä 25.1.2010 hän kirjoitti:

"Järkevä ihminen syyttää wincapitalaista siitä, että tämä uskoi rikastuvansa noin vain, vaivattomasti. Järkevä ihminen tietää, että vaurauteen ei ole oikotietä; se vaatii kärsivällisyyttä ja kovaa työtä. Kumpikohan elää harhamaailmassa? ... Yhtäkkiä on pyyhkäisty pois vuosisatainen kovan työn ja tyytymisen moraali. Vain idiootti luottaa enää oikeudenmukaisuuteen. Ansiosta ei palkita, ja kääntäen: palkinnon saa ansioton. Menestyminen on lopulta lottoa. ... kaikki talous on virtuaalitaloutta. Olemuksellisesti Suomen kansantalouden ja Wincapitan välillä ei ole eroa."[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 27. Vipu valuuttakauppaan. Lisäaineistoa Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/27-vipu-valuuttakauppaan.html

[LAINAUS]lauantaina 27. helmikuuta 2010
27. Vipu valuuttakauppaan

Internetissä toimii lukuisia luottolaitoksia, jotka tarjoavat asiakkaidensa pääomille jopa yli 100-kertaista vivutusta ilman sen kummempia fyysisiä vakuuksia tai luottotietojen tarkistuksia. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Kuka tahansa voi avata henkilökohtaisen tilin esimerkiksi 100-kertaista vipua tarjoavan luottolaitoksen valuutta-alustalle. Siirtämällä valuutta-alustan alkupääomaksi esimerkiksi 1 000 euroa, asiakas saa välittömästi käyttöönsä 100 000 euroa pääomaa valuuttakauppaan. 100-kertaisesti vivutetuissa valuuttakaupoissa kaikki voitot ja tappiot ovat satakertaisia, jos niitä verrataan täsmälleen samoihin kauppoihin ilman vipuvaikutusta.

Oletetaan nyt että avaamme valuutta-alustan 100-kertaista vipua tarjoavasta nettipankista ja onnistumme tekemään sen kautta 400 prosentin vuosituoton EUR/USD -valuuttaparia treidaamalla.

Nyt suuri kysymys kuuluu: Kuinka suuri osa treidaajan voitosta on hänen omaa ansiotaan ja kuinka suuri osa on seurausta pankin tarjoamasta satakertaisesta vivusta?

Vastaus:

Treidaajan oman pääoman osuus voitosta: 4%

Pankin tarjoaman vivun osuus voitosta: 396%

Pankin tarjoaman vivutuksen ansiosta mitätön yksinumeroinen vuosituotto saadaan paisutettua satoihin prosentteihin. Vivutetun valuuttakaupan peruslogiikka pohjautuu nimenomaan juuri tähän luottolaitosten synnyttämään velkavipuun. Ilman luottolaitoksen tarjoamaa massiivista vipua treidaajan vuosituotto ei olisi 400%, vaan jäisi vaatimattomaan 4 prosenttiin.

Koska 99 prosenttia satakertaisesti vivutetun valuuttakaupan voitoista ja tappioista syntyy luottolaitosten tarjoaman vivutuksen seurauksena, tulee meidän seuraavaksi ymmärtää täsmällisesti se, kuinka on mahdollista, että pankit voivat tarjota asiakkailleen näin valtavan velkavivun.

Tavallisesta kansalaisesta voi tuntua ihmeelliseltä se, kuinka netissä toimivat luottolaitokset pystyvät lupaamaan asiakkailleen heidän omaa pääomaansa vastaan esimerkiksi 50-, 100- tai jopa 400-kertaisesti luottoa. Kuinka on mahdollista että pankki, jolla on vaikkapa 10 000 asiakasta ja jokaisella heistä esimerkiksi 1000 euroa valuuttatreidauksessa, voi tarjota kaikille asiakkailleen 400-kertaisen lainan suhteessa annettuun talletukseen, vaatimatta asiakkaalta minkäänlaisia fyysisiä vakuuksia?

Jos pankki lainaisi olemassa olevia varojaan, tulisi sen tarkoittaa, että tällaisella nettipankilla, joista harvoilla on olemassa edes fyysistä pankkirakennusta, tulisi olla jatkuvasti kassassaan 10 000 x 1 000 x 400 = neljä tuhatta miljoonaa, siis yli 4 miljardia euroa ylimääräistä rahaa talletuksina vain odottamasta lainatuksi tulemista.

Eihän se voi pitää paikkansa. Eiväthän nämä pankit edes ota vastaan tavallisten kansalaisten talletuksia samalla tavoin kuin perinteisen liikepankit. Niiden toiminta perustuu yksinomaan valuuttatreidaukseen. Kuinka he sitten tuon kaiken vipuna käytettävän rahan saavat kasaan?

Kuten olemme jo oppineet, kaikki raha on velkaa ja pankkien myöntäessä asiakkailleen lainoja, uutta velkaa - siis uutta rahaa - synnytetään tyhjästä. Pankkimaailmassa tätä uuden velkarahan syntyprosessia kutsutaan luottolaajennukseksi. Näin pankit ja luottolaitokset käyttävät valtioiden ja oikeuslaitosten heille antamaa oikeutusta synnyttää uutta velkarahaa tyhjästä.

Valuutta-alustojen toimintalogiikka eroaa hieman tavallisten liikepankkien toiminnasta.

Kun asiakas kävelee tavalliseen liikepankkiin ja kysyy lainaa vaikkapa auton ostoon, pankki ryhtyy heti arvioimaan asiakkaan takaisinmaksukykyä. Yleinen siisteys, perhe, työhistoria, luottotiedot ja varallisuus tarkistetaan heti ensimmäiseksi. Vaikka kaikki vaikuttaisi olevan päällisin puolin kunnossa, pankki ei silti voi varmuudella tietää, kuinka asiakas tulee lainansa takaisinmaksusta selviämään.

Pankinjohtaja ei kävele asiakkaansa kanssa autokauppaan ja varmista siten, että rahat varmasti käytetään oikeaan tarkoitukseen. Pankeilla ei ole mitään realistista mahdollisuutta seurata asiakkaansa lainarahan käyttöä. Lainan saanut asiakas voi halutessaan kävellä suoraan viereiselle Casinolle ja tuhlata kaikki rahansa juhlimiseen vielä saman päivän iltana, eikä kukaan voi estää häntä niin tekemästä. Siksi liikepankit vaativat asiakkailtaan velan vakuudeksi myös kiinteää omaisuutta.

Mutta entä jos pankki voisikin vahtia sataprosenttisesti lainarahan käyttöä? Mihin silloin tarvittaisiin fyysistä velan vakuutta? Ei mihinkään. Pankkiterminologiassa tätä menettelyä kutsutaan "kehittyneeksi riskienhallinnaksi" ja sen seurauksena mahdollistuu luottolaitosten tarjoama huikea velkavipu valuuttakauppaan.

Vipua valuutta-alustoilleen tarjoavat pankit eivät tarvitse asiakkailtaan fyysistä omaisuutta velan vakuudeksi, sillä valuutta-alustoille synnytetty velkaraha on jatkuvasti pankin oman tietokonejärjestelmän valvonnassa, eikä velan myöntämiseen ja asiakkaan rahankäyttöön liity siten mitään sellaista riskiä, joka ei olisi täydellisesti hallittavissa.

Tällaisessa täysin kontrolloidussa ja lyhytkestoisessa velkatapahtumassa velan vakuudeksi ja vakuusvarannoksi riittää pelkkä asiakkaan alkupääoma, varantovaatimuksen ollessa tyypillisesti vain 1-2%.

Velka synnytetään vain treidaustapahtuman ajaksi. Kun kauppa suljetaan, velka maksetaan pois ja treidauksessa käytetty raha katoaa, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Jäljelle jää ainoastaan lyhyen kaupankäynnin seurauksena syntynyt voitto tai tappio.

Finanssialan keskusliittoa lainatakseni kyseessä on "kehittynyt riskienhallintajärjestelmä". Vivutetun valuuttakaupan riskit ovat niin hyvin luottolaitoksen hallinnassa, että valuuttakauppaa varten synnytetyn velkavivun vakuudeksi riittää pelkkä asiakkaan oma pääoma.

Käsitellään esimerkin kautta valuuttaparia EUR/USD. Asiakas tallettaa valuutta-alustalleen alkupääomaa 1 000 euroa vakuusvarantovaatimuksen ollessa 1%. Valuutta-alustalle siirrettynä ja 100 -kertaisen vivun myötävaikutuksesta käytettävissä oleva sijoituspääoma paisutetaan 100 000 euroon, josta 99 000 euroa on tyhjästä synnytettyä velkarahaa.

Kauppaa voidaan käydä yhtä hyvin nousevan kuin laskevankin kurssikehityksen puolesta. Mikäli asiakas on vakuuttunut siitä, että lähitulevaisuudessa euron arvostus suhteessa dollariin tulee nousemaan, niin hän ostaa euroja / myy dollareita koko käytettävissä olevan vivutetun pääoman voimalla.

Oletetaan että valuuttaparin EUR/USD kurssi kaupan aloitushetkellä on tasan 1,000 euroa. Mikäli asiakkaan näkemys toteutuu ja kurssi vahvistuu 0,5 prosentilla kurssiin 1,005, asiakas on tehnyt voittoa alkuperäiselle pääomalleen 50 prosenttia. Hän osti 100 000 eurolla, myi 100 500 eurolla ja teki puolen prosentin heilahduksella 500 euron voiton, eli 50% tuoton sijoittamalleen pääomalle. Kun kauppa avattiin, asiakas otti lainan ja kun kauppa suljettiin, asiakas maksoi lainan pois ja jäi summien erotuksen voitolle.

Jos kurssi olisi kehittynyt epäsuotuisasti ja asiakas olisi tehnyt 0,5 prosenttia tappioita, hän olisi saanut takaisin enää 99 500 euroa alkuperäisestä 100 000 euron lainastaan. Lainan takaisinmaksusta puuttuva 500 euroa olisi otettu hänen vakuudeksi tallettamasta alkupääomastaan, jolloin asiakas olisi kärsinyt 50% tappion. Jos asiakas ei olisi itse kauppaa sulkenut, pankin tietokonejärjestelmä olisi sulkenut sen automaattisesti hyvissä ajoin, ennen kuin tappio olisi kuluttanut asiakkaan velan vakuudeksi asetetun alkupääoman kokonaisuudessaan pois. Näin pankki minimoi oman riskinsä.

Valuuttamarkkinoiden päivävaihto on keskimäärin yli 3 000 miljardia dollaria, josta reilusti yli 90 prosenttia on juuri tällaista luottolaajennuksen avulla synnytettyä vipua valuuttakauppaan. Toisin sanoen, joka päivä maailman valuuttakaupassa vaihtaa omistajaa rahamäärä, joka on yli 15-kertainen Suomen vuotuiseen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Tämä raha on luotu samalla mekanismilla, jolla tavalliset liikepankit synnyttävät rahaa tavallisille kansalaisille lainatapahtumien yhteydessä.

Nykyään ja tulevaisuudessa yhä suurempi osa tästä kaupasta käydään automaattisten treidausohjelmistojen avustuksella. Huippunopeilla tietokoneilla tapahtuva kaupankäynti (high-frequency trading) vie nopean reagoinnin niin valuutta- kuin osakemarkkinoillakin yli-inhimilliselle tasolle. Treidausrobotit huomaavat trendit murto-osa sekunneissa ja ovat tehneet kaupat jo paljon ennen kuin tavalliset sijoittajat ovat ehtineet niihin millään tavoin edes reagoida.

Nämä treidausrobotit eivät tarvitse ruokatunteja eikä lepotaukoja, vaan noudattavat niihin ohjelmoitua strategiaa nöyrän orjallisesti tunti toisensa jälkeen, täysin riippumatta mistään ulkoisista häiriötekijöistä. Ylivoimaisen laskentakapasiteettinsa ansiosta ne pystyvät analysoimaan tietoa miljoonia kertoja nopeammin ja tehokkaammin kuin yksikään ihminen tai mikään asiantuntijaryhmä.

Jotain vastaavan kaltaista automaattista kaupankäyntijärjestelmää väitti kehittelevänsä myös Panamaan rekisteröity, sittemmin pyramidihuijaukseksi epäilty, yksityinen sijoitusklubi WinCapita.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 26. Katsaus suomalaisten pankkien tarjoamaan osakevipuun. Lisäaineistoa Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/26-katsaus-suomalaisten-pankkien.html

[LAINAUS]perjantaina 26. helmikuuta 2010
26. Katsaus suomalaisten pankkien tarjoamaan osakevipuun

Pankeille raha on myytävä tuote siinä, missä auto on myytävä tuote autokauppiaalle. Osaketreidauksen yhteydessä pankkien myymää rahaa kutsutaan vivuksi. Mitä enemmän käytössä on vipua, sitä suuremmalla voimalla pääoma vääntää sijoittajalleen voittoa tai tappiota.

Jos avaat arvo-osuustilin ja talletat vaikkapa 20 000 euroa käteistä esimerkiksi Suomessa toimivaan eQ-Online-pankkiin, saat heti käyttöösi 3-kertaisen vivun osakekauppojasi varten. Voit siis heti ostaa tai myydä osakkeita 60 000 eurolla, vaikka sinulla olisi omaa rahaa talletettuna vain 20 000 euron edestä.

eQ-Online-pankki tarjoaa vipua houkutellakseen asiakkaikseen lyhyen päiväkaupan tekijöitä, eli niin sanottuja treidaajia. Jos tämä automaattisesti myönnetty 3-kertainen vipu ei kuitenkaan riitä, asiakas voi halutessaan ostaa lisää vipua.

eQ-Online -pankki tarjoaa asiakkailleen 20 000 euron vipua päiväksi käyttöön 20 euron maksua vastaan. Jos siis oletetaan, että asiakas tallettaa EQ-Online pankkiin 20 000 euroa käteistä ja ostaa lisäksi vielä 20 eurolla 20 000 euroa lisää vipuvaikutusta, hänellä on käytössään nyt yhteensä 80 000 euroa rahaa, eli neljä kertaa enemmän kuin lähtökohtaisesti.

Kun asiakas sitten tekee tällä neljäkertaisella pääomallaan osakekauppaa, luonnollisesti myös kaikki hänen voittonsa ja tappionsa ovat nelinkertaiset siihen verrattuna, että hän tyytyisi sijoittamaan ainoastaan omaa pääomaansa.

Ehtona vivun käytölle on kuitenkin se, että kaupan täytyy olla lyhytaikaista. Suositeltavaa olisi, että kaupankäynti olisi päivän sisäistä. Ehdoton maksimi sen kestolle on kuitenkin 3 päivää. Jos vivun avulla tehty kauppa ylittää tämän aikarajan, pankki sulkee kaupat automaattisesti ja asiakkaalle seuraa aikarajan ylityksestä sanktioita.

Vipu on pankeille hankala termi nykyaikoina, sillä se tuo mieleen paljon negatiivisia mielleyhtymiä. Siksi he käyttävät termin "vipu" sijasta mieluummin muita vipua kuvaavia termejä, kuten eQ-Onlinen tapauksessa "ostovoima". Ostovoima sanana antaa kuitenkin hieman väärän käsityksen siitä, mitä vivun kanssa on mahdollista tehdä. Vipu kun toimii ostovoiman lisäksi myös myyntivoimana.

Treidaajan ei tarvitse omistaa osakkeita myydäkseen niitä, kunhan sekä myynti että ostotapahtuma tapahtuvat kolmen pankkipäivän sisällä. Niiden keskinäisellä järjestyksellä ei ole väliä.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, voit myydä osuuden yhtiöstä jota et omista, kunhan vain ostat sen itsellesi takaisin määräajan kuluessa. Näin treidaajat voivat tehdä voitollista päiväkauppaa myös kurssilaskuissa.

Jos uskot että osakkeen arvo tulee laskemaan tulevaisuudessa, voit myydä osakkeet (joita et omista) ensin kalliilla ja ostaa ne myöhemmin halvemmalla takaisin, kunhan teet myynnin ja oston kolmen pankkipäivän sisällä. Kolmen päivän aikaraja johtuu siitä, että pankeilla on käytössään kolme päivää aikaa selvittää välittämänsä kaupat. On aivan sama missä järjestyksessä tai millä rahalla kaupat tehdään, kunhan määrätyn ajan sisällä jokaiselle ostolle löytyy saman suuruinen myynti ja päin vastoin.

Tämä niin sanottu lyhyeksimyynti, eli shorttaaminen, nousi ajankohtaiseksi syksyllä 2001, kun lentoyhtiöitä myytiin poikkeuksellisen suurilla summilla lyhyeksi New Yorkin pörssissä, vain päivää ennen syyskuun 2001 terrori-iskuja. Suurella joukolla merkittäviä tahoja oli siis jo hyvissä ajoin tieto iskujen ajankohdasta ja tekotavasta. Terrori-iskujen seurauksena lentoyhtiöiden kurssit romahtivat ja lentoyhtiöitä lyhyeksi myyneet tahot tekivät huikeat voitot.

Treidaus vaatimattoman vivun kanssa kotimaisilla osakemarkkinoilla on kuitenkin pikkupoikien puuhastelua verrattuna niihin mahdollisuuksiin, joita kansainvälinen vivutettu valuuttakauppa treidaajalle tarjoaa. [/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 25. Keskuspankkien vakuusvarantovaatimukset ja Basel 2.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/25-keskuspankkien-vakuusvarantovaatimuk.html

[LAINAUS]torstaina 25. helmikuuta 2010
25. Keskuspankkien vakuusvarantovaatimukset ja Basel 2

Keskuspankkien määrittelemät vähimmäisvakuusvarantovaatimukset ovat maa- ja tapauskohtaisia. Euroopan Unionin alueella pankkien kassavarantovaatimus vaihtelee 0 - 2% välillä.

Basel 2:n normistojen mukaan luottolaitoksia, julkisyhteisöjä ja yritysluottoja koskeva riskiryhmittely sidotaan niiden ulkoiseen riskiluokitukseen.

Lainaus Finanssialan keskusliiton kotisivuilta:

"Basel 2- uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut kannustaa pankkeja kehittämään riskienhallintajärjestelmiään. Lähtökohtaisesti pääomavaatimus on sitä alhaisempi, mitä kehittyneemmät riskienhallintajärjestelmät pankilla on. Pankit ovatkin lisänneet investointejaan riskienhallintaa koskeviin henkilöstö- ja järjestelmäresursseihin."

Mitä tämä riskienhallintajärjestelmien kehitys voisi käytännössä tarkoittaa? Se voisi tarkoittaa esimerkiksi vipua valuuttakauppaan. Mutta ennen kuin perehdymme tarkemmin vivutetun valuuttakaupan riskienhallintaan, luomme pikaisen katsauksen suomalaisten pankkien osakekauppaan ja heidän asiakkailleen tarjoamaan vipuun.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 24. Pankkitilipakko.

Jani Laasosen blogissa on jälleen erinomaista lisämateriaalia koskien rahan korruptiota ja vallan korruptiota. Käykää katsomassa. :o)

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/24-pankkitilipakko.html

[LAINAUS]keskiviikkona 24. helmikuuta 2010
24. Pankkitilipakko

Jos et ymmärrä kuinka pankkijärjestelmä koskettaa juuri sinua, voit vain kuvitella kuinka hankalaa tai jopa mahdotonta nykymaailmassa eläminen olisi ilman pankkitiliä. 98% kaikesta rahasta kulkee näkymättöminä tietojärjestelmissä ja tulee näkyviin vain pankkitilin kautta. Asiakkuus pankissa on tehty tavalliselle ihmiselle käytännössä pakolliseksi. Jos tahdomme elää jotakuinkin normaalia elämää, meidän on pakko olla pankkien asiakkaita ja maksaa heille siitä, että saamme käyttää heidän tyhjästä synnyttämää velkarahaansa.

Raha-, pankki-, ja talousjärjestelmämme muodostaa suurimman vallan välineen, sekä arvo- ja demokratiavääristymän globaalissa maailmantaloudessamme. Meidät on kiedottu finanssimaailman seitteihin niin salakavalasti ja taitavasti, ettemme osaa nähdä siinä enää mitään ihmeellistä. Tasa-arvo, vapaus ja oikeudenmukaisuus ovat pelkkiä tyhjiä sanoja järjestelmässä, joka saa elinvoimansa niukkuudesta ja siitä seuraavasta inhimillisestä kärsimyksestä.

"Jos kaikki pankkilainat maksettaisiin pois, kenenkään tilille ei jäisi enää rahaa, eikä järjestelmässä kiertäisi enää yhtäkään dollaria... Me olemme täysin riippuvaisia yksityisomisteisistä liikepankeista. Jonkun on lainattava jok'ikinen dollari, joka talousjärjestelmässämme kiertää... Jos pankit luovat riittävästi keinotekoista rahaansa, voimme hyvin; jos eivät, me näännymme nälkään. Olemme täysin vailla kestävää rahajärjestelmää. Kun ihminen käsittää asioiden todellisen tilan, asioiden traaginen absurdius tuntuu lähes uskomattomalta - mutta niin se vain on."

-- Robert Hemphill. Credit Manager, Federal Reserve Bank of Atlanta --[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 23. Luottolaajennos vai törkeä petos?

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/23-luottolaajennus-vai-torkea-petos.html

[LAINAUS]tiistaina 23. helmikuuta 2010
23. Luottolaajennus vai törkeä petos?

Jos tätä pankkien harjoittamaa luottolaajennusta sovellettaisiin jonkin fyysisen esineen kauppaan, esimerkiksi autokauppaan, voisi sitä kuvata toimintana, jossa pankki myy yhden ja saman auton samanaikaisesti sadalle eri asiakkaalle. Se mitä pankkimaailmassa kutsutaan luottolaajennukseksi, tarkoittaisi reaalimaailmassa törkeää petosta.

Kuinka tämä rahan synnyttäminen menee läpi kirjanpidossa? Tärkeintä on toki ymmärtää, että vaikka pankkien toiminta voi tuntua tavallisen ihmisen oikeustajun mukaan epäoikeudenmukaiselta, on se siitä huolimatta valtion ja oikeuslaitoksen hyväksymää toimintaa ja siksi laillista.

Kun pankkiin kävelee asiakas ja hän ottaa itselleen velan, pankin taseen toiselle puolelle kirjataan velan vakuudeksi asetettu omaisuus ja toiselle puolelle vakuutta vastaava summa tyhjästä luotua velkarahaa. Nyt pankin tilikirjoissa näyttää siltä, että pankki olisi lainannut jo olemassa olevia rahojaan. Todellisuudessa se loi rahan tyhjästä sillä samalla hetkellä, kun myönsi lainan.

Koska pankkien vakuusvarantosäännöt käskevät pankkia tallettamaan jokaisen lainaustapahtuman yhteydessä tietyn määrän pakolliseen vakuusvarantoon (edellisessä esimerkissä 10%), tasekirjoissa oman pääoman suhde vieraaseen pääomaan on lähtökohtaisesti aina 10% suurempi, mikä antaa ulospäin kuvan järkevästi toteutetusta taloudenhoidosta. Täydellinen rikos.

Velan myöntävä kassaneiti voi elää koko työuransa siinä uskossa, että pankit lainaavat edelleen asiakkailtaan lainaamia varoja. Niinhän sen uskoisi olevan. Tavallisen kansalaisen oikeustajuun ei nimittäin mahdu se, että tavalliselle liikepankille annetaan oikeus synnyttää rahaa tyhjästä ja annetaanpa vielä oikeus periä siitä korkoakin. Tätä asiaa ei opeteta kouluissa, eikä se suinkaan ole vahinko.

"Lainatessaan pankit synnyttävät rahaa velan kautta. He luovat vaihdon välineen tyhjästä. Koko velkaan perustuva rahajärjestelmämme perustuu valheelle. Me emme saaneet äänestää sen puolesta. Se kasvoi yllemme huomaamatta, mutta selviö se on ollut vuoden 1971 jälkeen kun kultaan perustuva rahajärjestelmä lakkautettiin."

-- Ralph M Hawtry, entinen USA:n valtiovarainministeri --

Pankkitoiminnan oikeutus tavallisen kansan keskuudessa perustuu siihen harhakäsitykseen, että pankit lainaisivat eteenpäin jo olemassa olevia varojaan. Näin ei ole. Lainattava velkasumma synnytetään lainaushetkellä tyhjästä velanottajan asettamaa vakuutta vastaan. Todellisuudessa ainoa todellinen arvo, joka lainapaperin allekirjoituksen seurauksena on siirtynyt, on lainanottajan vakuudeksi antama kiinteä omaisuus, joka nyt riskeerataan.

Kaupassa, jossa asiakas riskeeraa kaikki oman elämänsä perusedellytykset, kuten asunnon, auton tai kesämökin, pankki ei anna mitään omastaan. Se vain toteuttaa valtion sille myöntämää oikeutusta synnyttää rahaa tyhjästä.

Joka kerta kun uutta velkaa otetaan, täysin uutta rahaa syntyy järjestelmään. Sitä mukaa kun velanottaja lyhentää lainaansa, rahaa katoaa järjestelmästä, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Eikä sitä alunperin ollutkaan.

"On vain hyvä etteivät ihmiset ymmärrä vallalla olevaa pankki- ja rahajärjestelmäämme, sillä jos he sen ymmärtäisivät, maassamme olisi vallankumous ennen huomisaamua."

-- Henry Ford --

Pankit perustavat rahalainansa jopa kymmenien vuosien takaisinmaksusuunnitelmiin. Koko tämän ajan velan ottaja roikkuu pankin asettamassa löysässä hirressä ja on pakotettu työntekoon, mikä taas on valtion etu. Pitkän maksuajan johdosta velkapääoman synnyttämä korko voi helposti kasvaa jopa moninkertaiseksi alkuperäiseen pääomaan verrattuna.

Kaikki raha, jota velallinen työllään ansaitsee ja jolla hän omaa velkaansa lyhentää, on myös synnytetty velkaa vastaan. Kaikki liikkeellä oleva raha on aina jonkun maksamatonta velkaa pankeille. Sitä mukaa kun lainaa maksetaan pois ja velkamäärä vähenee, myös kierrossa olevan rahan määrä vähenee.

Kun asiakas ottaa lainan, hän laskee järjestelmään sisään uutta rahaa. Kun hän maksaa lainansa takaisin pankkiin, hän ottaa vastaavan summan rahaa pois kierrosta. Mutta maksettavaksi jää vielä lainasta lankeava korko. Mistä rahat korkojen maksuun?

Velan ottaja voi maksaa velkansa korkoineen pois ainoastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset myös hänen jälkeensä ottavat velkaa ja laittavat tuon velkarahan kiertoon, samalla tavoin kuin hän oli itse aiemmin tehnyt. Näin ollen rahan määrä on "terveessä" taloudessa ikuisessa kasvussa. Käytännössä se tarkoittaa kiihtyvää velkaantumista. Samalla se tarkoittaa myös kiihtyvää inflaatiota, eli rahan arvon alenemista.

Esimerkiksi vuoden 2002 tammikuussa pankkiautomaatista nostetun sadan euron setelin ostovoima on kutistunut kahdeksassa vuodessa noin 80 euroon. Rahan arvon heikentyminen on siten sisäänrakennettuna nykyiseen rahajärjestelmäämme siitä huolimatta, että yksi rahan tärkeimmistä tehtävistä tulisi nimenomaan olla rahan arvon, eli ostovoiman säilyttäminen. Inflaatio on kuin taitavasti piilotettu vero, eikä tarkoita juuri mitään muuta, kuin rahan painajan laillistettua oikeutta ryöstää kansalaisiaan.

Ottaessaan lainan ja ostaessaan sillä tuotteita ja palveluita, lainanottaja vapauttaa lainasumman verran vaihdon välinettä talouden kiertoon. Kun hän maksaa lainaansa takaisin pankkiin, joutuu hän keräämään lainasumman ja koron verran rahaa pois markkinoilta. Se raha, jolla laina korkoineen maksetaan pois, on puolestaan jonkun toisen osapuolen lainaamaa ja liikkeelle laskemaa vaihdon välinettä. Lainan ottaja pystyy maksamaan oman lainansa pois ainoastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset myös hänen jälkeensä ottavat pankista lainoja ja vapauttavat ne talouden kiertoon.

Jos tämä alati kiihtyvä lainaaminen joskus häiriintyy, eivätkä ihmiset enää ota uusia lainoja, vähenee taloudessa kiertävän rahan määrä samassa suhteessa, eikä talouden kierrosta löydy enää riittävästi rahaa kaikkien lainojen ja niiden korkojen takaisinmaksuun. Tällaisessa talouden laskusuhdanteessa osalle velanottajista jää väistämättä aina mustapekka käteen. Kaikki eivät koskaan pysty suoriutumaan velvoitteistaan. Jotta jotkut voisivat voittaa, toisten tulee hävitä.

Kun raha taloudessa vähenee, myös rahan kierto vähenee. Kun raha ei kierrä, yritykset irtisanovat ja ihmiset joutuvat työttömiksi. Pankit, jotka koko kuplan luottolaajennuksellaan alunperin aiheuttivat, ottavat nyt maksukyvyttömien ihmisten velan vakuudeksi asettaman reaaliomaisuuden haltuunsa.

Pankkijärjestelmä ei ole paljon muuta, kuin valtava laillistettu pyramidihuijaus, joka orjuuttaa, ryöstää ja hallitsee ihmisiä salakavalasti, ja jonka toiminta perustuu kansan tietämättömyyteen rahan todellisesta luonteesta. Tämä petokselta haiskahtava ja kuplaan perustuva liiketoiminta on valtion ja oikeuslaitoksen toimesta säädetty lailliseksi.

Valtio hellii pankkeja niitä suosivalla lainsäädännöllä. Pankkien liiketoimintariski on olemassa, mutta etenkin suurten pankkien kohdalla todellinen riski on vain näennäinen, sillä jos pankki todella joutuisi vaikeuksiin, tulisi valtio apuun ja pelastaisi sen konkurssilta kansalaisten verovaroilla. Yksityinen velan ottaja sen sijaan kantaa vastuunsa aina yksin.

Talouden taantuman aikaan, kun rahan määrä talousjärjestelmässä vähenee ja kun asuntojen ynnä muun reaaliomaisuuden arvot alenevat - voi pankki itsekin joutua vaikeuksiin. Se joutuu myymään asiakkaiden velan vakuudeksi panttaamaa omaisuutta kirjanpitoarvoa huomattavasti alempaan hintaan, minkä seurauksena pankki voi ennen pitkää ajautua jopa konkurssiin. Mutta kaikki se tapahtuu vain kirjanpitomaailmassa. Todellisuudessa pankit eivät koskaan ole lainanneet omaa pääomaansa. He ovat synnyttäneet rahaa luottolaajennuksen keinoin tyhjästä asiakkaan panttaamaa omaisuutta vastaan. Ainoastaan kirjanpidon luoman illuusion ansiosta pankkien liiketoiminta saadaan ulospäin näyttämään siltä, kuin pankit todellakin lainaisivat eteenpäin omia rahojaan.

"Jos tahdotte jatkaa eloanne pankkien orjuuttamina ja maksaa oman orjuutuksenne kustannukset, antakaa pankkiirien jatkaa rahan luomista velkaa vastaan."

-- Sir Josiah Stamp, Englannin keskuspankin johtaja 1928 -1941 -- [/LAINAUS]

Eikä liene vaikeaa vastata kumpi on kysymyksessä... petosta pukkaa mieleen!!! On aika muuttaa koko rahatalousjärjestelmä ja samalla yhteiskuntamalli Globaaliin resurssipohjaiseen talous- ja yhteiskuntajärjestelmään!!!

Zeitgeist-liike: Usein kysytyt kysymykset

Venus Project: Usein kysytyt kysymykset

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 22. Kuinka tavalliset liikepankit luovat rahaa tyhjästä.

Jani Laasosen blogissa jälleen tärkeää lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/22-kuinka-tavalliset-liikepankit-luovat.html

[LAINAUS]maanantaina 22. helmikuuta 2010
22. Kuinka tavalliset liikepankit luovat rahaa tyhjästä

Kun valtioiden rahajärjestelmät olivat vielä sidoksissa kultakantaan, valtioiden keskuspankit määrittelivät pankeille niin sanotun vakuusvarantovaatimuksen, joka määräsi oikean kullan suhteen luottolaajennuksen keinoin tyhjästä luotuun kuplavarallisuuteen.

Jos tuo suhdeluku oli esimerkiksi 1:9, ilmoitettiin pankin vakuusvarantovaatimuksen olevan 10%. Näin ollen yhtä pankkiin talletettua kultakiloa vastaan pankkiiri saattoi täysin laillisesti painaa 9 kultakilon edestä kultaan oikeuttavia seteleitä niin sanotun luottolaajennuksen keinoin ja myydä tätä tyhjästä luotua rahaa asiakkailleen koron hinnalla.

Kun rahajärjestelmät jättäytyivät pois kultakannasta, vakuusvarantosäännös jäi yhä voimaan. Synnyttääkseen järjestelmään uutta velkaa, pankit tarvitsivat yhä vakuudeksi jotain. Koska kulta oli jäänyt pois kuvioista, jouduttiin uusi velka takaamaan vanhalla velalla. Lisäksi lainaa hakevan asiakkaan tuli kiinnittää lainan vakuudeksi myös konkreettista reaaliomaisuuttaan. Nyt pankki siis synnytti uutta velkaa vanhaa velkaa vastaan, joka taattiin velalla, joka taas taattiin velalla jne. Näin ollen uusi lainaraha ei pankin puolelta koskaan perustunut mihinkään muuhun kuin tyhjien lupausten loputtomiin sarjoihin.

Rahan perustana ei ollut enää mitään. Raha oli pelkkä lupaus ja sellaisena se oli täysin abstrakti käsite - jos se ei sitä ollut jo aikaisemminkin. Kaikki perustui pelkkään uskoon rahan arvosta. Siitä huolimatta, että pankit synnyttivät nyt uutta velkaperusteista rahaa tyhjästä, vaadittiin asiakkailta yhä edelleen velkasumman takuuksi velkasumman arvon verran hänen omaa henkilökohtaista reaaliomaisuuttaan.

Seuraavassa esimerkissä kuvaan rahan syntyprosessia tavallisissa liikepankeissa. Esimerkissä käytän setelirahaa sen helpon havainnollistettavuuden vuoksi. Todellisuudessa kaikki liikepankkien luoma raha synnytetään pankkien tietokonejärjestelmässä vain muutamalla hiiren klikkauksella. Raha on pelkkiä bittejä tietokonejärjestelmissä, mutta käteisen rahan avulla esitetty esimerkki tuo rahan syntymekanismin pääperiaatteet parhaiten selväksi. Selvyyden vuoksi vakuusvarantovaatimus on esimerkissä tasan 10%. Todellisuudessa se vaihtelee tyypillisesti 0 - 12% välillä, riippuen lainanottajan riskiluokituksesta.

Spekulatiivisen rahan kohdalla, jossa rahaa synnytetään tyhjästä pelkkään viputarkoitukseen, tai jos rahaa synnytetään verotusoikeuden omaavan julkishallinnon käyttöön, rahan syntyprosessi on huomattavasti suurpiirteisempää kuin yksityisille tai yrityksille lainattaessa. Näissä tapauksissa vakuusvarantovaatimus voi olla niinkin alhainen kuin 1:100, 1:400 tai peräti ääretön 0%, jolloin uutta rahaa voidaan synnyttää yksinkertaisesti vain kirjaamalla haluttu summa tilille.

Esimerkki:

Kuvitellaan tilanne, jossa uusi pankki on vasta perustettu, eikä sillä ole vielä yhtään asiakasta. Alkupääomakseen se on tallettanut 1 111,12 euron suuruisen lainan pankin vakuusvarantoon, keskuspankin asettaman vakuusvarantovaatimuksen ollessa 10%. Pankki on nyt valmis aloittamaan liiketoimintansa.

Ensimmäisenä asiakkaana pankkiin kävelee asiakas, olkoon hän nimeltään Asiakas A. Hän kertoo tarvitsevansa 10 000 euron lainan ostaakseen itselleen käytetyn auton. Lainan vakuudeksi Asiakas A esittää omistamaansa metsäpalstaa, jonka arvo on n. 10 000 euroa. Kaikki edellytykset lainatapahtumalle ovat nyt siis olemassa. Nyt pankkineiti katsoo pankin tilejä. Hmm, vakuusvarannossa on 1 111,12 euroa. Ei siis syytä huoleen! Vakuusvarantovaatimuksen ollessa 10%, pankki voi synnyttää uutta rahaa suhteessa 1:9, kunhan asiakkaalla on esittää velalleen joku lainasummaa vastaava vakuus. Kun metsäpalsta kiinnitetään velan vakuudeksi, sen arvoa vastaan voidaan luoda 1 111,12 x 9 = 10 000 euroa uutta rahaa. Asia on kunnossa. Nyt 10 000 euroa uutta rahaa on syntynyt ja siirtynyt Asiakas A:n kautta talousjärjestelmän kiertoon.

Tätä toimenpidettä, jonka keinoin tavalliset liikepankit synnyttävät yli 98% kaikesta järjestelmässämme kiertävästä rahasta, kutsutaan pankkien luottolaajennukseksi. Toimintaan tarvitaan pankkitoimilupa, asiakkaan fyysistä omaisuutta vakuudeksi sekä keskuspankin määrittämän vakuusvarantovaatimuksen löytyminen pankin tililtä. Kun nämä ehdot täyttyvät, pankit voivat luoda niin paljon uutta velkarahaa, kuin uusille lainoille löytyy kysyntää.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Lähes kaikki pankeissa synnytetty raha palaa takaisin pankkiin, joutuen uusien lainojen vakuusvarannoksi.

Tarkastellaan seuraavaksi kuinka paljon rahaa alkuperäinen 1 111,12 euron talletus järjestelmään tuottaa, kierrettyään lukuisia kertoja pankkijärjestelmän kautta, joutuen siten yhä uudestaan ja uudestaan pankkien luottolaajentamaksi.

Asiakas A menee nyt Asiakas B:n luo ja ostaa itselleen käytetyn auton. Kaupan yhteydessä Asiakas A:n pankista lainaama 10 000 euroa siirtyy Asiakas B:n haltuun. Nyt Asiakas B saapuu rahasumman kanssa vuorostaan pankkiin. Hän tahtoo avata tilin ja tallettaa sinne autokaupasta saamansa 10 000 euroa. Sisään tulevasta rahasta pankki tallettaa vakuusvarantosäännösten ohjeiden mukaan kymmenesosan, eli 1000 euroa vakuusvarantoon, jolloin 9000 euroa jää edelleen lainattavaksi.

Nyt pankkiin kävelee kolmas asiakas. Asiakas C:llä on mielessään uusi liiketoiminta, johon hän tarvitsee kipeästi uutta alkupääomaa. 9000 euroa riittää mainiosti liiketoiminnan käynnistyskustannuksiksi. Vakuudeksi hän esittää vanhan äitinsä asuntoa, sillä hän on saanut myös äitinsä vakuuttumaan liikeideansa kannattavuudesta. Vakuus kelpaa pankille ja hiiren klikkauksella 9000 euroa uutta velkarahaa on syntynyt.

Saamillaan rahoilla Asiakas C ostaa Asiakas D:ltä toimistotarvikkeita ja muuta yritystoiminnassa tarpeellista tavaraa. Nyt Asiakas D tallettaa saamansa 9000 euroa pankkiin. Pankki puolestaan asettaa 9 000 euron talletuksesta taas 10%, eli 900 euroa vakuudeksi vakuusvarantoon, mikä mahdollistaa 8100 euroa uutta rahaa seuraavan lainanottajan tarpeisiin. Toki ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavalla lainaajalla on asettaa lainasummaa vastaava määrä fyysistä omaisuutta velan vakuudeksi.

Kun 8100 euroa käy tekemässä oman kierroksensa ja palaa takaisin pankkiin, 810 euroa siirtyy vakuudeksi ja 7290 vapautuu uudelleenlainattavaksi. Kun tämän alenevan ketjun annetaan jatkua katkeamattomana riittävän kauan, keskuspankin myöntämä alkuperäinen 1 111,12 euron laina on kumuloitunut pankkijärjestelmässä lopulta noin 100 000 euroksi uutta velkarahaa. Tätä tyhjästä luotua velkarahaa takaamaan pankki on saanut asiakkaansa kiinnittämään 100 000 euron arvosta fyysistä omaisuutta. Jos lainan lyhennysten kanssa ilmenee ongelmia, pankit voivat ulosmitata asiakkaan velan vakuutena olevan omaisuuden omiin nimiinsä. Jos kaikki kuitenkin menee hyvin ja laina maksetaan sopimuksen mukaan sovitussa aikataulussa takaisin, pankit perivät asiakkailta korkotuloina jopa alkuperäistä lainasummaa suuremmat yhteenlasketut voitot.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 21. Isäntä ja renki.

Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/21-isanta-ja-renki.html

[LAINAUS]sunnuntaina 21. helmikuuta 2010
21. Isäntä ja renki

Kun yksityisomisteinen keskuspankki FED synnyttää rahaa Yhdysvaltain valtiolle, näiden kahden tahon välille syntyy velkasuhde, jossa ensin mainittu toimii velan antajana ja jälkimmäinen velallisena. Tämä on huima yhdistelmä, kun muistetaan, että lainan myöntävä keskuspankki on yksityisomisteinen, voiton maksimointiin pyrkivä organisaatio ja lainan ottaja maailman ainoa todellinen supervalta. Velan antaja ja velan ottaja. Kuin isäntä ja renki.

"Kun maan hallitus on riippuvainen pankkiirien rahoituksesta, ei vallassa ole hallitus, vaan pankkiirit, sillä käsi joka antaa, on ylempänä kättä joka ottaa... Rahalla ei ole kotimaata; rahoittajat eivät tunne isänmaallisuutta eivätkä säädyllisyyttä; heidän ainoa tavoitteensa on tuotto."

-- Napoleon Bonaparte --

Talossa eletään aina isännän ehdoilla. Isäntä suunnittelee asialistan, renki toteuttaa käytännön työt.

Siinä missä rahan vallan alaisuudessa toimivan median tehtävänä on muokata asenneilmastoa suotuisaksi finanssieliitin asialistalle, rengin tehtäväksi jää asioiden loppuun saattaminen operatiivisella tasolla.

Aina ei ole helppoa kantaa vastuuta läpikorruptoituneesta talouspolitiikasta, saati perustella kansalle verta ja verovaroja syövien sotien tärkeyttä. Niinpä ihmisille tarjotaan mahdollisuus muutokseen aina 4 vuoden välein. Näistä kansanäänestyksistä tehdään valtava mediasirkus, joiden avulla kansalle uskotellaan, kuinka muutos on mahdollinen ja kuinka kansalla on valta. Valitettavasti se kaikki on suurelta osin vain pelkkää suurta draamaa ja teatteria.

"Pelkäänpä etteivät tavalliset ihmiset ilahdu jos heille kerrotaan että pankit voivat luoda ja luovatkin rahaa. Ja että ne jotka kontrolloivat maan rahanpainoa, määräävät myös maan hallituksen politiikan ja kannattelevat käsissään kansakunnan kohtaloa."

-- Reginald McKenna --

Presidenttikanditaatin tärkein piirre on kyky esiintyä uskottavasti. Jotkut historian menestyksekkäimmistä presidenteistä ovat aiemmassa elämässä kunnostautuneet nimenomaan juuri näyttelijöinä.
Aina vallan vaihdon jälkeen uusi presidentti nostaa ihmisten toiveet huippuunsa. Kahdessa vuodessa kuitenkin huomataan, ettei mikään todellisuudessa muuttunut. Ihmiset pettyvät. Tulee uudet ehdokkaat ja alkaa uusi vaalikampanja. Taas ihmiset innostuvat, myöhemmin pettyvät, kunnes alkaa taas uusi vaalikampanja ja niin edelleen.

Niin kauan kun tämän teatterin käsikirjoittaja/ohjaaja/rahoittaja säilyy kulisseissa samana, niin kauan asiat pysyvät ennallaan. Uusi renki jatkaa siitä mihin edellinen lopetti ja sama sirkus saa jatkua katkeamattomana vuosikymmenestä toiseen. Vaikka asiat ovat huonosti, median ja koulutusjärjestelmän ylläpitämä jatkuva isänmaallinen propaganda saa ihmiset aidosti uskomaan heidän elävän länsimaisessa demokratiassa ja vapaassa yhteiskunnassa, vaikka maa on jo aikoja sitten joutunut finanssieliitin pihteihin.

"Totuus on, kuten tiedämme, että suurten talouskeskittymien finanssitahot ovat omistaneet Yhdysvaltain hallituksen aina Andrew Jacksonin päivistä lähtien..."

-- Franklin D. Roosevelt --[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 20. USA.n keskuspankkijärjestelmä.

Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/20-usan-keskuspankkijarjestelma.html

[LAINAUS]lauantaina 20. helmikuuta 2010
20. USA:n keskuspankkijärjestelmä

Tarkastelemme seuraavaksi hieman Yhdysvaltain keskuspankin rakennetta ja historiaa. Maailman ainoana todellisena supervaltana, markkinatalouden kotimaana ja viihdeteollisuuden luomien arvojen ja asenteiden muokkaajana Yhdysvaltain vaikutus ulottuu tavalla tai toisella kaikkiin maailman ihmisiin.

Kysymys rahanpaino-oikeudesta oli ollut USA:ssa jatkuva kiistakysymys sitten itsenäisyysjulistuksen aina 1900-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen saakka. Yhdysvaltain historiassa keskuspankkia ovat hallinnoineet vuoroin joko liittovaltio tai erilaiset yksityisomisteisten pankkien muodostamat kokoonpanot. Nykyisin voimassa oleva järjestelmä sai muotonsa Woodrow Wilsonin presidenttikaudella joulukuun 23. päivä vuonna 1913.

Kun valtaosa senaattoreista oli jo lähtenyt perheidensä luo joulupyhien viettoon, senaatissa runnottiin läpi lakiesitys, jossa kahdentoista yksityisen pankin yhteenliittymälle annettiin rahan painamisen monopoli. Säädöksen allekirjoittanut presidentti katui myöhemmin katkerasti ratkaisuaan kirjoittaen:

"Olen mitä onnettomin mies. Olen tahtomattani tuhonnut maani. Mahtavaa teollisuusvaltiotamme ohjaa nyt sen rahajärjestelmä. Rahajärjestelmämme on keskittynyt. Kansakunnan kasvu ja kaikki toimemme ovat vain muutamien miesten käsissä. Meistä on tullut yksi huonoiten johdetuista, täydellisimmin kontrolloiduista ja dominoiduimmista hallituksista sivistyneessä maailmassa. Hallitus ei edusta enää vapaata mielipidettä, vakaumusta ja enemmistöpäätöstä, vaan pienen dominoivan ryhmän mielivaltaa ja painostusta."

-- Woodrow Wilson --

Jälkeenpäin Woodrow Wilson ymmärsi tulleensa harhaanjohdetuksi ja tehneensä suuren virheen. Järjestelyssä syntynyt Federal Reserve nostettiin kaiken lainsäädännön yläpuolelle ja sen omistus-suhteet julistettiin salaisiksi. Nimi Federal Reserve (valtion varanto) ja rakennuksen fyysinen sijainti hallinnon keskuksessa ovat pelkkää silmänlumetta. Todellisuudessa FED ei ole valtiollinen, vaan yksityisomisteinen keskuspankki. Sillä ei myöskään ole mitään erityisiä varantoja. Tämä yksityisomisteinen keskuspankki ylläpitää ja hallinnoi kansakunnan valuuttajärjestelmää, eikä se ole tilivelvollinen toimistaan kenellekään.

FED on nostettu kaiken lainsäädännön yläpuolelle. Sillä ei ole budjettia, se ei ole tilintarkastusvelvollinen, eikä mikään kongressin komitea ei voi millään tavoin valvoa tai kontrolloida sen operaatioita. Kaikki on salaista ja salailua perustellaan koko maailmantaloutta heiluttelevien korkopäätösten herkkyydellä. Mikään ulkoapäin tuleva paine ei saa häiritä tätä haurasta prosessia. Niinpä maailman ainoan supervallan rahanpaino-oikeus ja taloussyklien manipulointi ovat täysin yksityisten pankkiirien mielivallan alaisuudessa. Kaikki spekulaatiot näiden pankkiirisukujen osallisuudesta lähihistoriamme tapahtumiin ovat virallisen totuuden mukaan aina lähtökohtaisesti salaliittoteorioita.

Ei ole lainkaan epäselvää, etteivätkö USA:n perustuslain laatijat nimenomaan juuri tahtoneet tehdä kaikkensa estääkseen nykyisen kaltaisen yksityisomisteisen keskuspankkijärjestelmän syntymisen.

"Tyydyttääkseen valtion rahatarpeen ja kansalaisten ostovoiman, valtion tulisi itse voida luoda oma rahansa. Etuoikeus omaan rahaan ja sen hallintaan ei tarkoita ainoastaan valtion ylintä valtaoikeutta, vaan myös valtion suurta mahdollisuutta. Omaksumalla nämä periaatteet, veronmaksajat tulevat säästämään valtavia summia rahaa, jotka muuten menisivät korkojen maksuun. Näin raha lakkaa olemasta ihmiskunnan herra ja siitä tulee sen palvelija."

-- Abraham Lincoln --

"Siirtolaisten kyvyttömyys painaa oma rahansa, ilman Englannin kuninkaan ja kansainvälisten pankkiirien väliintuloa, oli pääsyy Amerikan sisällissotaan."

-- Benjamin Franklin --[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 19. Yhdysvaltojen perustajaisien pahin pelko.

Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/19-yhdysvaltain-perustajaisien-pahin.html

[LAINAUS]perjantaina 19. helmikuuta 2010
19. Yhdysvaltain perustajaisien pahin pelko

Rahan paino-oikeus nousi aikanaan mm. USA:n perustuslain kynnyskysymykseksi. Yhdysvaltain perustajaisät (founding fathers) olivat asiasta yhtä mieltä; valtaa ei saisi koskaan luovuttaa yksityisille pankkiireille. Jos pankkiirit saisivat haltuunsa rahan paino-oikeuden, he ennemmin tai myöhemmin käyttäisivät tätä valtaa omien etujensa pönkittämiseen. Ensin yksityisomisteinen keskuspankki laskisi korkoja, lisäten siten taloudessa kiertävän rahan määrää ja aiheuttaen talouteen keinotekoisen noususuhdanteen. Kun riittävän monet ihmiset olisivat nousukauden kuplavarallisuudesta hullaantuneina muodostaneet velkasuhteita pankkeihin, liikkeellä olevan rahan määrää vähennettäisiin äkkiä ja kuplan annettaisiin puhjeta. Nyt valtavat määrät ihmisten reaaliomaisuutta siirtyisi pankkien haltuun. Kaikkea tätä nimitettäisiin toki "luonnolliseksi suhdannevaihteluksi, sillä kansa joka ei ymmärtäisi rahan todellista luonnetta, ei myöskään ymmärtäisi syyttää häiriöistä mitään yksittäisiä tahoja.

"Uskon, että pankki-instituutiot vaarallisempia kuin seisovat armeijat... Jos ihmiset Amerikassa koskaan antavat yksityisten pankkien kontrolloida rahanpainoa, he ensin lisäävät, sitten vähentävät rahan määrää taloudessa, jolloin pankit ja niiden ympärille kasvaneet yritykset saavat oikeuden riistää ihmisiltä heidän kaiken omaisuutensa, ja lopulta lapset heräävät kodittomina maasta, jonka heidän isänsä aikoinaan valloittivat... Rahan painaminen tulee ottaa pois pankeilta ja palauttaa kansalle, jolle se todellisuudessa kuuluu."

-- Thomas Jefferson --

Kansa, joka ei osaa kyseenalaistaa rahajärjestelmäänsä, vaan pitää sitä luonnollisena, kohdistaa kaiken katkeruutensa poliitikkoja kohtaan. Kriisien seurauksena poliittiset johtajat vaihtuvatkin tiuhaan ja näin kansa saa tuntea omaavansa valtaa sitä itseään koskevissa asioissa. Mutta kaikki tämä on vain pelkkää illuusioita ja teatteria. Poliitikkojen vaihtaminen ei saa aikaan mitään todellisia muutoksia. Riippumatta kulloisistakin nukkehallituksista, todellinen valta pysyy aina finanssieliitin hallinnassa.

Tällaisen järjestelmän puitteissa päädytään lopulta väistämättä tilanteeseen, jossa hyvin pieni joukko äärimmäisen rikkaita ja vaikutusvaltaisia ihmisiä johtaa kulisseista käsin presidenttejä ja hallituksia samalla, kun kansan annetaan ymmärtää elävän demokraattisessa yhteiskunnassa. Valta peritään yhdessä omaisuuden kanssa, eikä järjestelmä siten juurikaan eroa aiemmista diktatuureista.

Kansan valitsemat johtajat ovat pelkkiä finanssieliitin pillin tahdissa tanssivia nukkehallitsijoita. He ottavat vastaan valtaeliitin määräyksiä ja pitävät yllä kansanvallan illuusiota samalla, kun todellinen valta on näkymättömällä finanssitaholla. Korruption keinoin ja rahan määrää säätelemällä tämä kasvoton finanssieliitti saavuttaa yhteiskunnassa absoluuttisen, mutta näkymättömän vallan. Rahalla ostetun median avulla he ohjailevat ihmismassoja kulloinkin parhaaksi näkemäänsä suuntaan ja pian myös armeijat marssisivat heidän tahdissaan.

"Se kuka päättää rahan määrästä maassamme, on kaiken teollisuuden ja kaupan yksinvaltias ... ja kun ymmärrät miten koko systeemi on hyvin helposti kontrolloitavissa, suuntaan tai toiseen, vain muutaman vallan huipulla toimivan vaikutusvaltaisen miehen kautta, sinulle ei tarvitse enää selittää, kuinka talouden nousu- ja laskukaudet saavat syntynsä."

-- James A. Garfield --[/LAINAUS]