Stig, mä rakastan sua

Toissapäivänä kävin kaupungilla. Mun mies Tapiolapio soitti että keskustassa esiintyy Stig, artisti joka vetoaa mun tunteisiin hyvin vahvasti, takatukan taikaa.

Kun hyväntuulinen Stig tuli lavalle, sydämessäni läikähti ja lanteeni liikahti puolelta toiselle, en voinut olla paikallani kädet puuskassa, kuten rokkipoliiseilla on tavalla. Olin nainen, jota musiikki kosketti ja rytmi tuntui vartalossa. Se tuntui hyvältä. Miljoona kertaa paremmalta kuin haravoiminen.

Kun tuli kappale "puumaa mä metsästän", Stig vinkkasi mulle silmää. Menin hämilleni, etenkin kun en ole häntä kuin muutaman vuoden vanhempi. Ehkä näytän vanhemmalta kun ei ole meikkiä. Vieläkin kyllä hytkyin ja hymyilin, mutta väistelin Stigin katsetta. Vielä muutama kappaletta, ja keikka loppui, hyppäsin Nummi-Pusulan bussiin. Selasin facebookkia, ja mun isosisko oli kuvannut Stigiä...olimme olleet vierekkäin, mutta sokeita. Vastasin videoon kuvalla.

Kotona Tapiolapiolla oli hauskaa. Hän on aikaisemmin hommannut saunaan kaiuttimen, ja kun menin saunaan, hän laittoi Stigin soimaan. Ja tänään hän laittoi omaan puhelimeen Stigin kuvan, ja kysyi vaihdetaanko puhelinta. Pian hän tosin vaihtoi sen silikonitissitypyyn, ja kun puhelimessa luki että avaa liuttamalla, hän hiplasi tissejä onnellisena. Mä nauroin.

Seiskassa luki rakkauden kohdalla, että valitettavasti uusi kontakti paljastuu tyhjäksi arvaksi. Kontakti se on katsekontaktikin. Vaikka Stig olisi mulle vain se tyhjä arpa, paljon sain uutta sisältöä elämääni peltojen keskellä. Ihana Stig.

Kirjoitettaessa soi Stig: "Viheltelen"