Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Voi käsitellä mitä tahansa, mikä kattaa käsitteen, outo ilmiö yhteiskunnassa.

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2014.

Kaamoskuu

On taas se aika vuodesta, kun suurin osa meistä ihmisistä alkaa stressata erään nimeltä mainitsemattoman joulun takia. Miksi ihmeessä? Johtuuko se siitä, Suomen korkeuksilla päivän valon määrä päivää kohden on hyvin vähäinen. Utsjoella täysin olematon ja etelässä noin neljännesvuorokausi. Pitää olla jotain tekemistä, ettei alkaisi masentaa ja päätetään ratkaista asia stressaamalla oma pää pimahduksiin, ettei kenellekään tulisi paha mieli siksi, että yksi niistä jotka tahollaan muisti, ei muistanutkaan takaisin. Ei muista ollenkaan niitä kymmentä muuta, jotka muistivat, vaan käyttää kaiken energiansa siihen yhteen. Mitä pahaa on tälle tehnyt, kun ei voinut muistaa. Joulu on täysin pilalla ja sillä asenteella säteilee ympäristöön negatiivista energiaa ja pilaa sen kaikilta muiltakin. Eivät he sitä välttämättä ääneen sano, mutta oletko enää vuoden päästä tervetullut heidän seuraansa. Ehkä, mutta jos asenne on vuodesta toiseen sama, voi norsun selkä pian katketa ja saat kaiken loan niskaasi. Alat miettiä mitä pahaa olet tehnyt heille joiden seurassa on aina ennen ollut kivaa ja kuilu sen kuin syvenee. Jäät yksin, etkä nauti siitä.

Tai sitten voit olla stressaamatta turhia. Mitä sitten vaikka kaikki eivät sinua muista, ehkä itsekin unohdit jonkun. Ei tämä elämä niin vakavaa ole. Heillähän oli ne pienet lapset, heidän joulunsa on hieman erilainen. He viettävät joulua lasten juhlana. Lapset saavat lahjoja jos ovat muistaneet olla kiltisti. Miten niin kiltisti? Miksi pitäisi olla kiltisti, kun tuhmuus on paljon mukavampaa. Kuinka moni lapsi on saanut alkunsa sillä, että aikuiset ovat olleet keskenään tuhmia, kuten luonto on tarkoittanut. Varmasti aika moni, mutta eivät he osaa yhdistää näitä kahta asiaa toisiinsa, eikä välttämättä tarvitse. Kuinka moni lapsi on ihan oikeasti saanut lahjaksi pelkkiä risuja? Kuinka moni pukki suostuu sellaiselle keikalle? Ja käyttäytyi lapsi miten tahansa, aina tulee iso kasa lahjoja, jos on tullakseen, ja lapsi olettaa olleensa kiltti. Juuri sitä toivoin ja toivelistan ulkopuolisetkin ovat hienoja ainakin uuteen vuoteen saakka.

Olisiko viisasta miettiä asiaa kaksi kertaa? Jos lapsi joulusta toiseen opetetaan siihen, että jouluna saa ison kasan lahjoja, entä jos vastaan tulee vuosi, jona rahaa oli käytössä aiempaa vähemmän. Lapsi voi pettyä ja alkaa etsimällä etsimään syyllistä tilanteeseen ja huonolla tuurilla alkaa kiukutella asiasta kuin kyseessä olisi maailman isoin ongelma. Aikuisena hän ymmärtää, ettei siinä ollut mitään järkeä, mutta lapsi on aina lapsi. Se ei ymmärrä, jos ei ole ymmärtääkseen. Tai sitten hän ymmärtää olla hiljaa mutta murehtii itsensä kanssa asiaa aina seuraavaan jouluun asti, jona tilanne aivan sattumalta korjautuu vähän isomman lahjapotin turvin. Toi ne lahjat sitten joulupukki tai tekoparran taakse kätkeytynyt ihminen. Lapsi voi tunnistaa, että pukilla on tuttu ääni, mutta uhrautuu muiden sisarusten vuoksi tai ei vain jää miettimään asiaa liikaa. Muistan kun viisijouluisena tulin kurkistaneeksi eteiseen ja näin siellä lahjasäkin. Mietin, että tuossa ovat ne lahjat jotka pukki kohta tulee jakamaan. Mutta unohdin asian saman tien ja muistin uudelleen vasta aikuisena.

Mutta millainen on aikuisten joulu? Voiko sellaisen asian määritellä mitenkään? Joku voi ajatella, että voi, mutta ei pitäisi. Ei kukaan voi laatia sääntöjä joulun vietolle, miten sitä oikeaoppisesti tulee viettää. Muuten pitää alkaa puhumaan kaamosjuhlasta. Vaikka haluaisit olla viettämättä lainkaan, pakoon ei pääse. Ikkunassa voi nähdä jouluvaloja tai paperitonttuja. Kaupoissa soivat joululaulut ja valikoimat pullollaan sekonkituotteita. Edes synkin korpi ei välttämättä ole oikea pakopaikka, koska joku voi tulla kuusivarkaisiin. Sen kanssa on vain elettävä, valitettavasti.

Nyt myös ympäristöanarkistit ovat kantaneet kortensa kekoon, miten joulua heidän mielestään pitäisi viettää. ”Älä osta mitään”, oli päivän teema. Olin vähällä mennä tähän retkuun, mutta pikkujoulut pelastivat tilanteen. Ravintolassa tuli juotua kaksi olutta. En ala analysoimaan illan tapahtumia erityisemmin, koska mitään erityistä ei tapahtunut. Syötiin, juotiin ja naurettiin movemberin hengessä. Miten helvetissä jotkut pensselit nenän alla voivat pelastaa eturauhasen? Mitä ne australialaiset oikein ajattelivat perustaessaan hankkeen? Eivät ainakaan sitä mikä on lääketieteen kanta asiaan. Jos ei saa piparia edes jouluna, pitää runkata itsensä tyhjäksi.

Oli tapasi selvitä sydäntalven pimeydestä sitten joulu tai kaamosjuhla, kannattaa muistaa ainakin nämä kolme asiaa. Syöminen, juominen ja kinkku.


Se oli vahinko

Venäjän viimeaikaiset toimet ovat saaneet ruotsalaiset pelkäämään. Mitä ihmettä? Mailla ei ole ollut yhteisiä rajoja kohta 97vuoteen ja siellä vain pelätään oikein tosissaan. Taannoin tutka oli havaitsevinaan maan aluevesillä sukellusveneen. Oliko se sukellusvene, vai yksinäinen snorklaaja punaisessa sukelluspuvussa, jossa luki sinisellä tekstillä RUS, röd unik simma. Vähintään yhtä outo tapaus kuin takavuosien Lordin pelko euroviisujen aikaan. Kauhistuttaa ajatella, että olemme joskus olleet osa kyseistä kuningaskuntaa. Ja että se oli Venäjä, joka meidät siitä sitten vapautti. Antoi autonomisen itsehallinnon ja oikeuden pitää oma rakas äidinkielemme. Mutta itse itsenäistyminen vei reilut sata vuotta.

Mutta miksi me suomalaiset syyttä suotta Venäjää pelkäämään, kun sisäpolitiikassa kuohuu paljon pelottavammin. Alkoholin mainontaa on päätetty rajoittaa ja laki on jo hyväksytty. Voi viski, juokaa kaljaa ja viinaa, antakaa sitä märkää!!! Lailla muun muassa sensuroidaan blogikirjoituksia, ”tykkäyksiä”, tv-mainiontaa sekä katu- ja tienvarsi mainontaa. Koskee myös suomalaisten rekkojen kylkiä. Toisin sanoen jokin mikä on aina ollut jotenkin, eikä häirinnyt ketään tavallista ihmistä, on yllättäen alkanut häiritä yksittäistä poliitikkoa, joka omaa vaikutusvaltaansa apuna käyttäen on saanut puolelleen tukijoita ja sitä kautta tahtonsa läpi. Kuten eräs kokoomuslainen taannoin häiriintyi siitä, että lottoarvontaa esitettiin ylen kanavalla. Hän tulkitsi sen lain rikkomiskesi, koska ylellä ei saa mainostaa kuin kanavalla pyöriviä tv-ohjelmia. Ja niin lotto siirtyi mtv kolmoselle, kuten aiemmin jääkiekon MM-kisat ja Antero Mertarannan selostus muuttui maksulliseksi.

Hollantilainen taiteilija toi suomeen performanssin, jossa vanha nainen istui vitriinissä alasti nuoren naisen naamari päässään. Tai olisi pitänyt istua alasti, Helsingin poliisi pakotti pukemaan bikinit, koska alastomuus julkisella paikalla on niin vakava rikos. Vain Helsingissä poliisi voi puuttua tuollaiseen. Vahinko että taiteilija päätti kaikista suomen kaupungeista käyttää juuri kusipääkaupunkia. Vantaa olisi ollut ihan vieressä.

Yksi asia sen sijaan on vielä kesken, vaikka se on saanut jo kolme eri kielteistä päätöstä Arkadianmäen talon uumenissa, nimittäin tasavertainen avioliittolaki. Miten niin tasavertainen? Eihän siinä puhuta muusta kuin kahdesta täysi-ikäisestä, jotka ovat samaa sukupuolta. Mihin unohtui kohta kahdesta alaikäisestä, jotka ovat samaa ikäluokkaa. Tai serkkuavioliittojen helpompi solmittavuus? Molemmat tulisivat säilymään poikkeuslupien varassa. On päinvastoin keskusteltu poikkeuslupien myöntämisestä luopumista. Ei siinä mistään tasavertaisuudesta ole kyse, kunhan haluavat kiusata heteroita, koska meillä on jotain, mitä heillä ei ole. Silkkaa kateutta. Onhan heille kerran annettu oikeus olla olemassa ja rekisteröidä suhteensa, mutta mikään ei riitä. Silkkaa ahneutta. Ja mihin unohtui pykälä avioehtopakosta? Halutaanko tähän maahan ihan oikeasti saada lisää ihmisiä, joilla on laillinen oikeus ryöstää itseään rikkaammalta puolet tämän omaisuudesta.

Kaikki sai alkunsa kansalaisaloitteesta, joka sai kansalta lähes viiden prosentin tuen allekirjoitusten muodossa. Läpimenoon riittää yksi prosentti puolessa vuodessa. Tuoreimpana tapauksena yhden prosentin kannatuksen sai taakseen aloite, joka vaatii sairaanhoitajille oikeutta kieltäytyä tappamasta sikiötä kysymättä tämän omaa mielipidettä. Haluaako todella tulla vedetyksi vessanpöntöstä alas, vaikka alustavissa tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ei äidissäkään ole mitään vikaa, sattuu vain olemaan 16vuotias. Juuri paras ikä sille, ettei sinusta myöhemmässäkään elämäsi vaiheessa löytyisi mitään poikkeavaa. Tuli sinusta tyttö tai poika, se sinä tahdot aina olla ja antaa rakkautta ensisijaisesti sille vastakkaiselle. Näin vaikka äitisi päättäisi sinut synnytettyäsi antaa adoptioon ja yhden äidin ja yhden isän sijasta saatkin kaksi jompaakumpaa. Kyllä sinä heistäkin pääset eroon, kun täytätä kahdeksantoista, hankit työpaikan ja löydät asunnon. Ellet sitten löydä puolta vanhempaa, jonka luokse karata ja kiittää Kari Tapiota hänen viisaista sanoistaan: ” Mä rakkaudesta laulan, on siinä mies ja nainen… olen suomalainen”.


Voitto tai kuolema

Keskiajalla ihmisiä kidutettiin, myös suomessa. Tarkoituksena oli saada rikollinen tunnustamaan tekonsa tai vuotamaan tietonsa. Konstit olivat monet. Uhria voitiin piestä, kuristaa, hukuttaa, kahlita, teilata, työntää tikkuja kynsien alle, ruoskia, polttaa, sitoa, sähköttää, riiputtaa vesikiduttaa. Oli erilaisia kidutuskammioita, joissa erilaisia kidutusta varten tehtyjä välineitä kuten, teilipyörä, rautaneito, venytyspöytä, piinapenkki, rautasaappaat. Hyvällä tuurilla pääsi hengestään, mikä kaiken sen jälkeen oli taatusti parempi vaihtoehto.

Sattui varmasti ja sattuu vieläkin. Rikollisten kiduttaminen on lailla kielletty, vaan uhreina toimivat viattomat ihmiset, joilla ei ole kykyä rikkoa lakia. Tuskat ovat valtavat ja vain kuolema voi vapauttaa niistä, mutta sen on tultava luonnostaan. Suomen laki ei salli eutanasiaa eli tuottamuksellista toisen ihmisen kuoleman edesauttamista. Ei vaikka se olisi potilaan oma tahto. Jos kuitenkin päätät auttaa, olet syyllistynyt henkirikokseen ja voit joutua oikeuteen jännittämään, onko tuomari ja lautamiehet istunnossa mukavia ihmisiä. Ovatko he sitä mieltä, että kyse ei ollut murhasta ja sinulla on vielä tulevaisuus, jossa et itse pian toivo pääseväsi kärsimyksistäsi, jotka yhteiskunta aiheutti.

Jos näet eläimen kituvan, laki velvoittaa sinua auttamaan tätä tuskistaan pääsemisestä. Jos et auta, olet syyllistynyt eläinsuojelurikokseen ja oikeudessa tavataan taas. Mikä etuoikeus kituvalla eläimellä on kuolla? Onhan ihminenkin eläin. Yliälykäs mutta kuitenkin.

Toisaalta jos tapat terveen eläimen itsepuolustukseksesi, voit vasta vaikeuksiin joutuakin, jos kyse on rauhoitetusta yksilöstä. Oli kyse sitten uhanalaisuuttaan kokonaan rauhoitetusta, tilapäisestä rauhoituksesta tai eläimestä jonka kaatamiseen pitää olla lupa. Hyökkäävää eläintä ei pysäytetä fyysisellä voimalla tai puhumisella, eikä mikään ihmiselle vaarallinen eläin jää kilpajuoksussa toiseksi. Ihmisten välillä pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävästä teosta voi saada hätävarjelun nojalla vapauttavan tuomion, mutta suomessa se vaatii erittäin hyvää tuuria. Jos esimerkiksi puolustaa itseään jollakin kättä pidemmällä nyrkit pystyssä lähestyvää vastaan, sitä voidaan pitää jo liioiteltuna. Olkoon se vaikka vaateripustin, mikäli kyse on kotirauhan rikkomisesta. Sellaisia löytyy melkein jokaisesta eteisestä.

Mikä sitten saa ihmisen rikkomaan toisen henkilökohtaista koskemattomuutta, omaisuutta tai kotirauhaa ilman lupaa? Kyse voi olla vanhoista kaunoista, jotka ovat osittain omaa syytä. Päättää vähän näpäyttää mielestään tyhmää ihmistä ja haastaa tämän lailliseen uhkapeliin tai ainoastaan kilpa-ajoon konsolipelin muodossa. Sitten käykin niin että saa oikein kunnolla köniin ja huono häviäjä on aina huono häviäjä. Tai siis erittäin huono häviäjä. Myös kaksintaistelu ihmissuhteista voi johtaa kaunakierteeseen, jota ei kohta enää hallitse, kun ei osaa ajatella mitään muuta kuin tuota ikävää epäonnistumistaan, toiseksi jäämistä.

Sisimmässään jokainen meistä ihmisistä tavoittelee voittoa. Meillä on haaveita, toiveita, tavoitteita, asioita joita ilman emme voi elää. Jokaisella on oikeus tähän ja itsenäiseen elämään vapaasti haluamallaan tavalla. Mutta lähes aina kaikessa mihin ikinä pyrkiikään, ei ole kukaan meistä yksin vain itsensä kanssa. Aina on muita ihmisiä jotka on osattava ottaa huomioon oikeassa suhteessa. Säännöt eivät ole aina yksin omat, laki voi päättää jostain puolestasi. Mutta ihminen on sopeutuja, jolla on taipumus etsiä ja löytää se oikea linja, jolla olla sujut yhteisten sääntöjen ja ympärillä olevien ihmisten kanssa. Täydellisyyttä ei ole, jostain pitää aina tinkiä. Mutta kuinka paljon? Sen ainoa sääntö on, ettei ole sääntöä. Se on kaikilla korvien välissä. Toiset tyytyvät vähään, toisille ei mikään riitä. Jos tiedät naapuristasi jotain, mitä et haluaisi, onko viisasta kiusata häntä, jos hän ei häiritse sinua mitenkään. Tietää mitä sinä hänestä ajattelet, mutta antaa olla. Ymmärtää pysyä sivussa, vaikka ajattelee sinusta ihan samalla tavalla itsesi takia. Riitaa aiheuttavat vain asiat. Asiat joista vain yörauha lienee taistelun arvoinen. Mutta eihän ketään voi kieltää tulemasta kotiin yöaikaan tai lähtemästä töihin. Vaikka askelten ääni herättäisi sinut tahtomattasi, onko viisasta puuttua, jos toisaalla asuva kaverisi on lähes hermoromahduksen partaalla oman seinänaapurinsa toistuvien yöbileiden takia.

Toinen paikka jossa erilaisista elämistä tulevat ihmiset kohtaavat on työyhteisö. Työ voi olla ryhmäjakoista tai soolopohjaista, mutta samassa tilassa muiden ihmisten kanssa. On olemassa myös korpiasujia ja ypöyksin työskenteleviä, mutta kyse oli nyt yhteisötoiminnasta. Lähtökohtaisesti johtaja päättää säännöistä ja toimintavoista, joiden ympärille jokainen pyrkii rakentamaan oman tapansa toimia ja tehdä asiat kiitettävällä tavalla. Jos olet hidas tai vaikutat laiskalta, on aiheellista että toimintapaasi puututaan. Mutta yleensä ei puututa, vaan silmätikuksi joutuvat ne jotka suoriutuvat töistä samassa ajassa kuin muut ellei nopeammin mutta perusteellisesti. Jokin siinä vain häiritsee jotakuta ja hän yrittää neuvoa sinua tekemään asiat omalla tavallaan. Tavalla joka sinun silmiisi vaikuttaa hitaalta ja puolihuolimattomalta. Mutta sinä et puutu asiaan vaan annat toisen tehdä asiat omalla tavallaan ja pidät samalla kiinni omastasi, vaikka soraääniä kantautuu muualta kuin johtoportaan taholta. Ja yleensä johtaja kiinnittää huomiota liika pikkuasioihin ja neuvonsa voivat vaikeuttaa työntekoa. On olemassa myös päteviä johtajia, mutta vähemmän. Sellaisia jotka eivät ainoastaan kuuntele alaistensa näkemyksiä, hän myös oikeasti miettii, onko niissä enemmän järkeä kuin omassa. Ongelma on että firman johtaja on saavuttanut elämässään voittojen voiton. Yhteisön toimivuuden kannalta on olennaista, että on joku joka vaikeissa kiistatilanteissa sanoo viimeisen sanan ja siitä ei sen jälkeen enää keskustella. Hänen kaikki ideansa voivat olla erittäin huonoja, mutta ei voi mitään. Jos ylpeys nousee päähän, voi olla vaikea myöntää virhettä omassa korkeassa asemassaan.

Lääkärille voi olla vaikea paikka myöntää, jos potilas alkaa diagnosoida itse itseään. Se oli yksi vahva vaihtoehto, mutta koska potilas sanoi sen ensin, voi tämän tahtoon taipuminen olla kolaus omalle ammattiylpeydelle. Voittojen voitto toimia ammatissa, jossa voi auttaa sairaita ihmisiä parantumaan tai hoitamaan parantumatonta sairautta oikein. Mutta joskus tilanne on mennyt niin pitkälle, ettei ole mahdollisuutta parantua, eikä ole mitään hoitokeinoa, jolla olo tulisi paremmaksi. Potilas on yksinkertaisesti tuomittu odottamaan kuolemaa. Se voi tulla seuraavana päivänä tai kymmenen vuoden kuluttua. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että tällaisille ihmisille kuolema voi olla se voittojen voitto. Voitto elämästä, jonka on kokenut hyväksi. Onnistumisia on usein seurannut epäonnistuminen, mutta tuleen ei ole jääty makaamaan. Aina on löydetty voimia puskea eteenpäin kohti parempaa huomista ja löydetty iloa myös surun tunteista. Virheitä on tehty, mutta mitään ei voi katsoa katuvansa. Tehtyä kun ei tyhjäksi saa. Ainoa asia minkä voisi vaihtaa pois, ovat ne tuskan vuodet, kun päivästä toiseen heräsi uuteen aamuun miettien vain sitä, miksi minä vieläkin elän. Rahoille joilla elämistäni täällä laitoksessa ylläpidetään, löytyisi ihan varmasti parempaakin käyttöä.


Ihmeellinen ja kummallinen

Verotiedot on jälleen julkaistu. Ketkä olivatkaan niitä kaikkein rikkaimpia taviksia ja ketkä kaikkein köyhimpiä julkkiksia. Henkilökohtaisesti asia ei kiinnosta paskan vertaa, mutta jotakuta saattaa hyvinkin kiinnostaa niin paljon, että on koko kuluneen viikon perehtynyt aiheeseen oikein ajan kanssa. Ja kaikki vain siksi, että olisi edes jotain, mistä puhua isänpäivänä vanhuksen kanssa, ettei tämä pääse urkkimaan vahingossakaan mitään sinun henkilökohtaisesta elämästä ja toimeentulon tasosta. Käytitkö sinä onneton kaikki säästösi tuohon lahjaan? Ja mihin sinä sen kortin unohdit, lapsena sinulta oli turha mitään muuta odottaakaan.

”Kuka muka tienaa alle 2600 euroa kuukaudessa”, sanoi Laura Räty aiemmin syksyllä. Henkilökohtaisesti en tunne ketään, kuka tienaisi enemmän. Tai mistä minä tiedän, kun eivät muiden tulot edelleenkään kiinnosta. Julkkisten tuloista voi kertoa vain sen, mitä otsikot kertovat. Kuka tienasi enemmän tai vähemmän kuin joku toinen tai itse toissavuoteen verrattuna. Kumpi oli parempi, Loiri vai Koivuniemi? Kuka putouksessa ei pudonnut? Kuka tienasi enemmän kuin Katainen tai Stubb? Kumpi toimintansa lopettaneesta PMMP:n naisjäsenestä oli parempi? Veikö kissa kielinaisen kielen? Naurattaako Leikola sittenkään? Onko Robin parasta nyt? Voiko kuollut mies tienata? Repesivätkö levikset?

Onko tulo pelkkä numero? Kun on velvoitettu maksamaan veroja, onko vuositulolla tai maksettujen verojen määrällä mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle. Kunhan on itse tyytyväinen ja ennen kaikkea pärjää omillaan. Oli kyse palkasta tai tukirahoista, joihin on oikeutettu. Onko ongelma jälleen siinä, että ulkopuoliset työntävät näppinsä heille kuulumattomiin asioihin yrittäessään samaistua tilanteeseesi. Kuvitella että se tekisi heidät itsensä onnettomiksi, eli eivät puhu omakohtaisen kokemuksen kautta. Sellaista elämä on. Sitä me kaikki olemme tehneet pikkulapsesta saakka. Esittäneet maailmannäkemyksiä sen mukaan, mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Aikuisena niille on sitten helppo nauraa, jos sattuu jotain muistamaan tai joku häpäisemishaluinen sukulainen sinua muistuttaa kaikkien kuullen. Lapsuus loppuu, mutta vilkas mielikuvitus jää. Se vain muuttaa tapaa toimia. Ei ole kiinni siitä, miten paljon tietää asioista. Joskus hyvä päättelykyky voi johtaa totuuteen ajatuksen tasolla, vaikkei sitä ota itse tosissaan. Kunnes saa kuulla, että oli osunut oikeaan kaikissa aavisteluissa, vaikkei olisi koskaan sitä halunnut.

Mutta kaikella on edelleen vähintään kaksi puolta. Yksi ja sama asia voidaan ajatella usealla eri tavalla, eikä kumpikaan ole toista parempi. Molemmista löytyy hyvät ja huono puolensa, täydellisyyttä ei ole olemassa. Nimenomaan siitä on kyse politiikassa, yritysjohtamisessa, journalismissa, ihan kaikessa. Vaikka ottaisit asioista selvää ennen kuin avaat suusi ja puhut sen puhtaaksi, joku muu on kerännyt tietolähteet sinua varten valmiiksi. Miten voit luottaa lähteeseen, jota et voi varmistaa mitenkään muulla kuin sanalla sanaa vasten. Ainoa paikka missä sana ei ole sanaa vasten, on luonto. Ei kukaan ole keksinyt, miten se toimii, se on puhdasta havainnointia. Esihistoria on luonnollisesti arkeologisten löydösten mukaista teoriaa, mutta ei pidä miettiä sitä liian pitkälle. Sen sijaan voi miettiä, mitä järkeä olisi, jos mitään älyllistä elämää ei olisi. Ei olisi kukaan ihmettelemässä, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat olleet ja miten ne tulevat myöhemmin olemaan. Asioita vain tapahtuu, eikä kaikelle aina löydy järkevää selitystä.


Ei käy tasan

Suomea kohtasi jälleen kauhistuttava uutinen, jollaista ei ollut ennen kuullut. Perheen äiti ajoi henkilöautolla päin linja-autoa ja kuoli. Surmansa saivat myös kolme lasta. Juuri kun pöly perhesurmien ympäriltä oli laskeutunut, taas pamahti, eikä ollut edes haulikko. Tekotapa oli hyvin poikkeuksellinen perhesurmaksi, mutta jälkipyykki sitäkin tutumpaa tavaraa. Perheestä oli tehty lastensuojeluilmoitus aiemmin syksyllä, mutta tilanne arvioitiin väärin. Samaan aikaan perheet joissa minkäänlaista avun tarvetta ei ole, ovat erityistarkkailussa väärinkäsityksen takia. Lapsi oli leikkiessään lyönyt silmäkulmansa oveen, mikä aiheutti mustelman. Se sai lapsia vihaavan naapurin tarttumaan puhelimeen ja viranomaiset päättivät toimia heti, kun mukaan lisättiin vähän omia sepustuksia. Moni lapsi tykkää juoksennella alasti. Sekös vasta vainoharhaa herättää virkailijassa, jonka oma lapsuus oli traumaattinen, eikä kukaan auttanut. Siksi hän hankki itsensä työhön, jossa voisi varmistaa, ettei kenenkään tarvitsisi kokea samaa kohtaloa. Ja kusi nousi päähän. Turha puuttuminen voi johtaa ongelmiin ja lapsuus menee pilalle vanhemmista riippumattomista syistä.

Jos naisella on silmä mustana, oletetaan että mies on lyönyt häntä. Jos miehellä on silmä mustana, hän on saanut baarissa turpaan toiselta mieheltä. Ei kukaan ajattele, että nainen on mahdollisesti lyönyt. Ja miten ulkopuoliset reagoivat? Mies saa kävellä vapaasti mustan silmänsä kanssa. Joku saattaa tuijottaa, mutta muuten saa olla rauhassa. Naisen ympärille kerääntyy heti selkään taputtajia, eikä kukaan välitä, kun tämä sanoo, ettei ole perheväkivallan uhri.

Hiljattain lentokoneessa yksin matkustanut kymmenvuotias tyttö ei saanut istua matkan aikana vieraan miehen vieressä. Onko tuntemattoman naisen vieressä muka turvallisempaa? Sehän voi olla monin verroin vaarallisempaa. Jos nainen kykenee erotilanteessa saamaan lapsen valehtelemaan viranomaisille, että isi olisi kosketellut itseään saunassa, mihin muuhun tämä voi pystyä jäämättä kiinni. Kun puhutaan asiasta, joka totta ollessaan täyttäisi törkeän rikoksen tunnusmerkistön, jää huomioimatta, että valheen tapauksessa kyse on myös rikoksesta, törkeästä kunnianloukkauksesta. Jos äiti on lapsiaan hakkaava juoppo, ei kovinkaan moni isä turvaudu valehteluun saadakseen lapset turvaan. Ja harva isä haluaa lapset pois äidiltä ilman oikeaa syytä.

Eikä tarvitse olla edes perhe. Kun joku toteuttaa onnistuneen itsemurhan, läheiset alkavat oitis puida, että ongelmat näkyivät läpi. Usein mietti, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei tehnyt. Kun ihan oikeasti puututaan toisen asioihin, mitään ongelmia ei ole. Mutta niitä voi tulla, kun ei luoteta siihen mitä sanotaan. Lopputulos voi olla sama.

Toivottavasti tapaukseen tahtomattaan joutunut linja-auton kuljettaja pystyy jatkamaan työssään. Hän tuskin tiesi aamulla herätessään, mihin illalla joutuu. Tilanteeseen, jossa kukaan ei halua olla. Yhdessä hetkessä tapahtuu jotain, mikä saa vahvimmankin mielen järkyttymään. Vielä minuutti ennen tuota hetkeä kaikki oli hyvin. Kaikki 58 sekuntia siitä eteenpäin päässä liikkui vain positiivia ajatuksia ja sitten kaikki muuttui mustaksi. Olet elossa ja muistat nimesi. Alat vähitellen ymmärtää mitä tapahtui ja olet henkisesti hyvin haavoittunut. Voit puhua siitä muille ja se voi helpottaa. Mutta pohjimmiltaan voit vain jatkaa elämääsi ja koettaa unohtaa tuon yhden ainoan hetken. Keskittyä asioihin, jotka saavat sinut hymyilemään.

Vaikka tilanne olisi vain läheltä piti, tiedostat, mitä olisi voinut tapahtua. Se voi saada täpärän pelastumisen tuntumaan väärältä muistolta.