Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Voi käsitellä mitä tahansa, mikä kattaa käsitteen, outo ilmiö yhteiskunnassa.

Näytetään kirjoitukset lokakuulta 2016.

Nyt meni hermot

En voi sanoa olevani yllättänyt, että eräs opettaja menetti luokan edessä totaalisesti hermonsa pitkään jatkuneen kiusaamisen jälkeen. Palautti mieleen useita tilanteita omalta yläasteelta, kun luokan villeimmät tekivät kiusaa opettajille, joista heikkous kurinpitoa kohtaan tavalla tai toisella näkyi heille läpi. Ei ole mikään selitys, että siinä iässä ilman henkilökohtaista tiedostamista mielii tahtomattaan koetella omia rajojaan vailla minkäänlaista häpeän tunnetta. Kategoriaan voidaan etäisesti lukea myös teot, joiden tekemisestä ei jää mitään todisteita, ellei niitä tehdä. Klassisin lienee vitsi siitä, onko kaulassa olevat imujäljet tehnyt se kaikille tuntematon rinnakkaisluokan poika Yksi Vaan vai sittenkin se söpö tyttö nimeltä Pölyn Imuri.

Ihmisiä pelottelevien pellenaamioiden takaakin löytyi teinejä. Eivät ehkä samoja pellejä, jotka joskus pelottelivat katupartioita, mutta eipä ole näkynyy katupartioita suojelemaan viattomia pellejen pelotuksilta ja pelleilyssä on aina kyse riskinottamisesta. Sirkuspellet tekevät kaikkensa naurattaakseen, mutta sekään ei ole aina helppoa. Eräs pelle viihdytti yleisöä vierittämällä kananmunia lusikanvartta pitkin uudelleen ja uudelleen, eikä pudottanut kertaakaan, vaikka osana esitystä juontaja pyysi tekemään saman tempun puolta hitaammin. Useat aplodit se sai, mutta olisiko kananmunien pudottaminen ollut naurun avain. Vai tekikö hän itsestään pellen juuri sillä stereotypialla, että yleisö alkoi odottaa jotain hauskaa, mutta sitä ei tullut.

Ikävistä välikohtauksista huolimatta kenenkään ei tarvitse menettää luottamusta pelleihin, sillä niitä riittää. Riittää kun on oma itsensä ilman naamiota. Aina löytyy joku joka pitää pellenä, vaikkei ääneen sanoisi. Minkä tahansa kustannuksella ei sovi pelleillä missä tahansa seurassa, mutta aina löytyy joku, joka osaa nauraa pelleilyillesi. Kukapa meistä ei käyttäytyisi välillä omituisesti, mutta tosikotkin ovat ihmisiä. Kuka tahansa voi paljastaa sisäisen tosikkonsa, kun vastaan tulee itselle tärkeä aihe, jota muut vain pitävät pilkkanaan. Toisin sanoen joka toista pelleksi haukkuu, on itse, kun selkä lopulta katkeaa. Hyvässä tai pahassa. Jokaisella voi kone joskus käydä vajailla kierroksilla tai hyytyä, mutta se ei tarkoita samaa kuin leikata kokonaan kiinni. Ja sen kyllä huomaa.


Asian puolikas

Mitä viikonloppu tarkoittaa? Juuri sitä miltä kuulostaakin, gregoriaanisen kalenterimääritelmän seitsenpäiväisen kokonaisuuden loppuosaa, perjantai-iltaa, lauantaita ja sunnuntaita. Ja kyllä sen huomaa, kun perjantaina lähtee töistä kotiin, siinä on ihan erilainen tunne. Muistaessa toivotetaan erikseen hyvää viikonloppua ja toiset tahtovat tietää toisten suunnitelmista, vaikkeivat tekisi tiedolla yhtään mitään. Siinä sitä sitten voi omassa viikonlopussaan, jonka päätti ja lopulta omisti joutilaisuudelle, nauraa makeasti sohvalla pienessä niille, jotka selittivät pään täyteen asioita, joita ajattelivat tehdä parin vapaapäivän kunniaksi. Samaan aikaan ahkera tekijä miettii sitä toista, joka päätti olla tekemättä yhtään mitään ja nauraa vähintään yhtä makeasti, miten laiska tämä on. Senhän näkee jo työssäkin, kuka tekee ja kuka ei.

Vai näkeekö? Onkohan siihen sittenkin jokin mädäntynyt raato haudattuna? Onko ahkera laiska ja laiska ahkera. Läpi rankan työviikon raatanut myyrä lepää viikonloppuna, kerää voimia tulevaa viikkoa varten. Ja laiska ottaa rauhallisesti, että jaksaa tehdä viikonloppuna asioita, jotka ovat tekemättä. Miksi ne ovat tekemättä? Miksi toisella ei ole mitään tekemättä? Onko jääkaappi tyhjä vai täysi? Yhtä täysi kuin pää. Miten mielessään järjestää samalle päivälle sattuvan työpäivän ja vapaaillan. Tai vapaapäivän ja työillan. Niitä on kuitenkin viisi kappaletta, jos työ on täysipäiväistä.
Täysipäiväinen työ ei tarkoita sitä, että järki voisi pitää halutessaan vapaapäivän. Ei jaksa tehdä mitään, kun oli niin rankka päivä. Ei varmaan jaksa, jos antaa ajatusten kasvaa liian suuriksi. Jääkaappi on tyhjä, ollaanpa ilta nälässä. Unohtaa, että lähellä on oma kantapitseria, joka kuljettaa kotiin. Ja jos muistaa, muistaa samalla, että tilipäivä on vasta viikon päästä. Rahat riittävät kyllä kahdenkympin kauppakassiin, mutta eivät vitosen pitsaan. Menee koko kauppalista uusiksi, jos käytettävänään on vain viisitoista euroa. Optimistia vai pessimistiä, siinä vasta kysymys. Ei kulje ajatus kauemmas, vaikka olisi joku, joka näkisi kokonaisuuden ja sanoisi sen. Kaikki rahat on varattu kauppa-asiointiin, eikä sinne jaksa lähteä. Ehkä jääkaappi ei olekaan täysin tyhjä, mutta sisältö on varattu aamiaiseen tai seuraavan työpäivän eväisiin. Ei niitä voi syödä. Ruokaa onkin, mutta sitä ei ole tarkoitettu syötäväksi juuri sillä hetkellä. Olet itse oman itsesi pahin vastustaja ja haastaja riippumatta järjen äänestä. Talouden toinen asukas joka nälällään syö suunnitelmasi.

Riita on valmis. Se mistä kaikki sinua varoittelivat. Ei sellainen ihminen ole hyvää seuraa, joka ei kunnioita sinua. Sinun mielipidettäsi varatuista ruuista ja väsymyksestä. Ei jaksa lähteä kauppaan edes toisen seuraksi ja molemmille jää paha mieli. Alkaa selittämätön kujanjuoksu yhdestä kauppareissusta. Miksi se ei voinut mennä yksin, miksi se haluisi minut mukaan? Onko suhde tosiaan sillä pohjalla, että pitää käydä yhdessä kaupassa, vaikkei halua. Mihin se minua tarvitsee? Maksamaan vai kantamaan kauppakassit. Onhan sillä omatkin rahat ja käsivoimat. Ja se ostaa aina vääriä tuotteita.

Loputon kierre joka voi päättyä ainoastaan huonosti. Tulee ero ja kun yksin itsensä joutuu taistelemaan väsymystä ja nälkää vastaan, siihen voi joko sopeutua tai olla sopeutumatta. Jos ei sopeudu, epätoivo valtaa mielen ja tulee pakottava tarve löytää itselleen uusi kumppani välittömästi. Ei ehkä liittoon, vaan pelkkä tapailuvaihe antaa psykologisia varmuuksia, että kauaa ei tarvitse yksin kauppareissuja tehdä. AIVAN! Ajattelet noin, mutta et tajua, että edellinen suhde kaatui juuri siihen. Ja taas koittaa maanantai.