Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Voi käsitellä mitä tahansa, mikä kattaa käsitteen, outo ilmiö yhteiskunnassa.

Näytetään kirjoitukset kesäkuulta 2014.

Puutarhasalkku

Suomi sai uuden pääministerin. Minihallitus saatiin kasaan pienellä vaivalla ja jäätiin kesälomalle. Sanovat Stubbia Suomen suosituimmaksi poliitikoksi juuri nyt, mutta mistä tämä kaikki saikaan alun perin alkunsa. Vuonna 2008 ulkoministeri Kanerva joutui kohun keskelle läheteltyään tekstiviesteillä puutarhanhoitovinkkejä kohublondi Tukiaiselle. Hänen tuttavapiiristään löytyi sattumalta juorulehden toimittaja, joka oli kiinnostunut samoista puutarhanhoitovinkeistä ja ymmärsi ohjeet väärin, kuten sen tason toimittajien työhön taitaa kuulua, valitettavasti.

Kanerva oli vähällä selvitä hyeenojen hampaista ehjänä ja saanut puolueeltaan luottamuksen, mutta sitten viestit julkaistiin. Kanerva joutui eroamaan ja vapautunutta salkkua tarjottiin Stubbille, joka tuolloin istui Brysselissä. Henkilökohtaisesti en ollut koskaan aiemmin kuullut nimeä, Aleksander Stubb ennen kuin tämä ulkoministerin vaihdos tapahtui vain siksi, että Katainen ei ymmärtänyt huumoria. Varmasti Stubbkin lähetteli tuolloin tekstiviestejä omalla matkapuhelimellaan naisille, mutta hänellä kävi hyvä tuuri. Media oli enemmän kiinnostunut hänen hampaistaan.

Kuusi vuotta myöhemmin Stubb oli jo menossa takaisin Brysseliin, mutta jälleen vapautunut ministerin paikka kotimaan politiikassa veti pidemmän korren. Tällä kertaa se oli pääministerin salkku, vaikka teknologian kehittyminen paljasti aivan uuden ilmiön. Stubb lähettelee paljon twitterviestejä, joista tulee julkisesti luettavia välittömästi ilman ensimmäistäkään välikättä. Silti kokoomus on tällä hetkellä suomen suurin galluppuolue ja viimeisimmän mittauksen jälkeen lievässä noususuhdanteessa. ”Vain rikkaiden asialla, köyhät eivät ole mitään”. Sillä puolue on marssimassa toiselle kaudelle suurimpana ja ensisijaisena pääministeripuolueena meidän kaikkien köyhien ja kotimaansa aitoa itsenäisyyttä arvostavien yhdeksi vaarallisimmista kauhukuvista.

On syytä olettaa, että Tukiainen lukeutuu yhdeksi Suomen vaarallisimmista naisista. Hänen suhteidensa avulla syöstiin yksi ministeri virasta ja nostettiin toinen pääministeritasolle. Ehkä juuri siksi Tukiainen on pysynyt viimevuodet poissa julkisuudesta. Lieneekö lähtenyt kokonaan pois maasta samassa veneessä kuin Katainen, Virkkunen, liikkuva poliisi, Kontiolahden varuskunta, Nokian matkapuhelimet, Nalle Walhroos, pienten kuntien itsenäisyydet, hammaslääkärin yöpäivystys, Sini Saarelan vankilaneitsyys, Suosikki, Jokerit ja Sara-Maria Forsberg.


Lukijan vastuu

Kirjoja on hauska lukea, ainakin näin kesäaikaan. Jokaisella on oma makunsa ja tapansa tulkita lukemaansa tekstiä. Tarina mikä on toiselle vain fiktiivinen kertomus huonolla, mutta hauskalla huumorilla, voi olla toiselle hyvin vakavasti otettava asia jopa selkeän huumorin osalta. Yksittäisen hahmon kohtalo voi olla niin lähellä omaa elämää, että se antaa voimia jaksaa vaikeimman vaiheen yli.

Mutta ilmiö voi olla myös päinvastainen. Sitä samaistuu hahmoon niin paljon, että haluaa olla kuten hän. Miten olla joku, jonka identiteetti on pelkän kirjoitun tekstin varassa ja jotain on aina jätetty kertomatta. Puuttuvat palaset jokainen kokoaa omasta päästään sen mukaan, millainen mielikuvitus itsellä on. Miten haluaisi nähdä asian. Miten pahasti huomaa ajautuneensa harhaan lukiessaan eteenpäin tai osuneensa oikeaan selkeämmin kuin osasi odottaa. Luova ajattelu on pohjimmiltaan hyvin rajattua, ja on vaikea olla keksimättä juoniratkaisuja, joita joku ei arvaisi.

Onko sitten väärin sanoa, ettei fiktioon saisi suhtautua vakavasti, vaikka tarina voisi luonnon- ja fysiikan lakien puolesta olla oikeasti tapahtunut ja ehkä osittain onkin. Ei ole väärin, mutta on syytä pitää jalat maassa, ettei vain jäisi juniin peinen kirjoitusvieheen takia. Seuloa massan seasta kaikkein olennaisin, jonka näkeminen tosielämän tapahtumana ei ole huono asia. Joku johon voi sisältyä jokin viisaus tai opetus. Ainoa kuka tietää, on kirjailija. Mutta ei kukaan mieti lukiessaan hänen kasvojaan, mitä hän on mahdollisesti ajatellut, vaan teoksessa kuvailtavien hahmojen. Jos on nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan tai televisiosarjan, ainakin itsellä näkyy usein näyttelijän kasvot. Muussa tapauksessa kasvoja ei niin tarkasti tule mietittyä, ellei kuvaus ole lähellä jotain henkilökohtaista tuttua. Mutta olennaisinta on itse tarina ja tarinassa olennaista on päästä eteenpäin kehänkierrosta tai umpikujanjuoksusta ulkopuolelta tulevan tekijän avulla. Tekijän joka saa joskus miettimään, ettei tämä voi olla todellista.

Tosielämässä kehän kierrosta tai umpikujan juoksusta ei välttämättä ole ulospääsyä koskaan. Menneisyydestä ei ilmesty elämään unohdettua ihmistä ja puolison syrjähyppy jää ikuiseksi salaisuudeksi ilman ensimmäistäkään epäilyä. Vaikka toisin kävisi, niistä tuskin saisi aikaan kovin kiinnostavaa tarinaa. Yksi tapaaminen, menneisyys on poissa. Yksi pitkä keskustelu, vaikeudet on voitettu.

Hyvään tarinaan tarvitaan luovaa ajattelua ja sitä meillä jokaisella on, jos osaa käyttää sitä oikein. Itse olen huomannut ainakin sen, että kirjoittaminen on paljon hauskempaa kuin lukeminen.

Linkki

Linkki


Ulkona urilta

Nuorten aikuisten työttömyys on puhututtanut jo vuosia ja syystä. Töitä ei ole, koska korkeita ikäluokkia ei haluta päästää eläkkeelle, vaikka nämä olisivat työkyvyttömiä muiden, paitsi kelan lääkärien mielestä. Jatkuvat sairaslomat tulkitaan pelkäksi teeskentelyksi, koska asiaa ei voi todistaa mitenkään. Siinä on vain sana sanaa vastaan, miltä itsestä tuntuu, miten paljon sattuu, jos jotain tekee. Vaikka työterveyslääkäri vakuuttaa sairaslomatodistuksessa puhuvansa totta kunniansa ja omatuntonsa kautta, se on vain mustaa valkoisella. Kelan lääkäreillä kun ei ole lainkaan omatuntoa puhumattakaan kunniasta.
Samaan aikaan näiden kielteisten eläkepäätösten kanssa maahanmuuttajat ja paikalliset puliukot saavat pyytämällä itselleen kaikki mahdolliset etuudet, ettei laitos vain saisi syytöstä rasismista. Ehkä työkyvyttömyyseläkettä hakevan pitäisi naamioitua puliukoksi, kuten kerjäläinen naamioituu katusoittajaksi, niin saisi kaikki rahat pois pelkästä säälistä.
Ei voi kuin ihmetellä, miten on ajauduttu tilanteeseen, jossa työurien pidennystä on lähdetty ajamaan yhtä aikaa nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen kanssa. Järkevintä olisi päästää vanhat nyt vapauteen ja ottaa nuoret tilalle uria uurtamaan. Urien pidennys vasta sitten kun työttömyys on saatu kuriin. Jos nuoret eivät ajoissa pääse oikeisiin töihin, on vaarana ajautuminen vapaaehtoistyön pariin ja pilamaan elämänsä. Tällä viikolla vapaata liikkuvuuttani häiritsivät kesän ensimmäiset feissarit vaatimassa rahaa seuraavalle keikalleen. Öljynporauslautta on jo valittu, rahoitus vain puuttuu. Harmaata talouttakin se ruokkii, kun kuittia ei ole saatavissa.
Vähintään yhtä vakava sivuraide on ajautuminen liikkuvan tarkastajan virkaan, jossa kaikki vihaavat sinua. Terveystarkastaja, maataloustarkastaja, lipuntarkastaja ja parkkipirkko ovat vain muutamia esimerkkejä. Myös palotarkastajan vierailu voi aiheuttaa närää, jos tämä huomauttaa vaikka paloportaiden alle varastoidusta yhdestä pienestä pahvilaatikosta, joka ei tulipalon sattuessa olisi kenenkään tiellä.
Voi kuulostaa helpolta laittaa vain vanhat eläkkeelle ja ottaa nuoret heidän tilalleen, mutta ei se niin ole. Jokaisella on omanlaisensa haaveet, toiveet ja tavoitteet, joiden varaan tahtoo elämänsä rakentaa. Kaikille aloille ei näin välttämättä löydy riittävästi työntekijöitä, vaikka vapaita paikkoja olisi kuinka. Vaikka olisi, eivät työtaidot välttämättä vastaa vaatimuksia, joilla työyhteisö on omiaan ottamaan uuden jäsenen omakseen, oli pomon mielipide asiasta mikä hyvänsä. Mutta ei yhteiskunta toimi niin, että kaikki yksinkertaiset, hitaat tumpelot laitetaan kortiston pohjalle pölyttymään, ellei työntekijä sitä omalla menettelyllään suorastaan kerjää. Myös nuori uusi työntekijä voi soveltaa asioita, miten ne on hänelle neuvottu, mikäli uusi tapa johtaa samaan lopputulokseen kuin vanha vähintään yhtä nopeasti. Ylimielinen asenne ja kokeneemman antaman palautteen suora torppaaminen ovat avaintekijät ilmapiirin tuhoamiseen, eikä sellaista käytöstä tarvitse kenenkään sietää. Ei vaikka uusi talossa olisi iältään vanhempi kuin häntä neuvova pitkäaikaisempi.
Joskus on pakko suostua tekemään sellaistakin työtä, mitä ei haluaisi tehdä ja siinä tulee parhaiten esiin, miten erilaisia me ihmiset ajattelutavoiltamme olemme ja miten sillä voi olla suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Toiset voivat huomata vääränlaisen työn olevan niin mukavaa, että siitä tulee heille oikeanlaista, eivätkä he valita kohtaloaan, että haaveet johtajan virasta kapsahtivat perusduunariksi vaatimattomimmassa kategoriassa. Toiset eivät löydä tilanteesta mitään hyvää milloinkaan. Tekevät sitä pitkin hampain vain rahan takia ja vähitellen asenteen lipsuminen alkaa näkyä ulospäin.
Mieleen tulevat väkisinkin television kykyjenetsintäkilpailut, joissa pääpaino on laulukilpailujen puolella. Mukaan pyrkijät kertovat avoimesti, miten ovat pienestä pitäen haaveilleet saavansa laulamisesta ammatin enemmän kuin mistään muusta. Toiset mainitsevat vihaavansa omaa työtään ja parhaassa tapauksessa ovat sanoneet itsensä irti voidakseen päästä mukaan ohjelmaan. Vaikka tuomarit antaisivat niskaan tylyimmän mahdollisen tuomion, kehottavat tekemään itsensä takia jotain muuta elämällään, he kieltävät antamasta periksi ja tahtovat jatkaa unelmansa täyttämistä muilla keinoin. Se on ihan oikea asenne, mutta joskus on pakko antaa sen verran periksi, että realisoi unelmansa uuteen muotoon. Vaikka mitään oikeaa ammattia ei siitä saisi, ei harrastamisesta pidä koskaan luopua. Mikäli on työpaikka alla, voi laittaa rahaa sivuun ja edistää unelmia jonkin verran, julkaisemaan jotain omalla kustannuksella, oli kyse musiikista tai jostain muusta taiteen lajista. Ja netin käyttö on puoli-ilmaista. Jos hyvä tuuri käy, voivat ponnistelut johtaa johonkin, mutta jalat maassa. Vain murto-osa lyö itsensä läpi olematta pelkkä tähdenlento, joka laskee ja nousee samanaikaisesti. Sama teoria pätee haaveeseen olla alansa huippu, oman yrityksen johtaja ja itsensä pomo. Jos pääsee sivuamaan unelmaansa, pitää osata olla realistinen tai uran kehitys voi kaatua yhteen virheeseen. Sanotaan että virheistä oppii, mutta jos se ajaa vararikkoon, voi olla vaikea yrittää uudelleen.
Entäs ne jotka eivät koskaan löydä itselleen mieleistä alaa. Kuluttavat miettimisaikaa joko opiskelemalla tai tekemällä sekatyötä ilman ammattia sen mukaan, minne työkkäri heidät osoittaa. Ja kun kädessä on kymmenen eri tutkinnon paperit tai takana kymmenen eri työpaikkaa, joista mikään ei ollut lapsuuden haaveammatti, eikä mikään vieläkään kiinnosta. Silloin voi kokeilla onneaan vaikkapa television kykykilpailun puolella. Jos laulutaidot eivät riitä, voi aina pitää itseään hyvänä kotikokkina.


Vastustuskykykammo

Yhä enemmän meitä neuvotaan kiinnittämään huomiota käsihygieniaan. Televisiossa mainostetaan jo saippuapulloa, jossa on liiketunnistin, ettei likaisilla käsillä tarvitse koskettaa pumppua, josta seuraava pesijä saa käsiinsä lisää bakteereja ennen kuin pesee ne välittömästi pois. Kädet neuvotaan pesemään sekä ennen että jälkeen vessa-asioinnin ja pöntön kansi pitää muistaa sulkea, ettei vedettäessä pääse ilmaan leijumaan bakteereja, jotka voivat kulkeutua hammasharjaan tai käsipyyhkeeseen.
Moni tykkää lukea vessassa sanomalehteä, mutta myös Aku Ankka on erittäin suosittu lajissaan. Kun vessasta tullaan pois, jatkuu saman lehden lukeminen keittiön pöydän ääressä samalla kun syödään voileipää. Kun lehti on luettu, tulee sopiva hetki räplätä kännykkää. Jos se on älyluuri, voi käydä päivittämässä kasvokirjan kohdalleen, mikäli sellaisessa on mukana. Kun katsoo kelloa, huomaa että pitäisi olla jo menossa. Haet lompakon, katsot sisään. Etsit avaimet ja pyörittelet niitä sormissasi ennen kuin laitat kengät jalkaan. Lopuksi haukkaat viimeiset rippeet voileivästä ja nuolet sormet. Vaikka muistit pestä kädet vessasta tultuasi, olisit aivan yhtä hyvin voinut jättää sen tekemättä kaiken tuon jälkeen. Etenkin kun kosketit puhtaalla kädellä sekä oven kahvaa että valokatkaisijaa ja kannoit kädessäsi lehden, joka vielä hetki sitten lojui vessan lattialla jalkojesi juuressa.
Mikään pinta ei ole steriilin puhdas, eikä yksikään käsipari ole täysin bakteeriton. Ja oli miten neuroottinen tahansa, se ei takaa, ettet voisi sairastua kausiluontoiseen bakteeri- tai virustautiin. Tautiin joka pakottaa sinut ottamaan sairaslomaa töistä, jotta voisit kaikessa rauhassa miettiä, missä kohtaa oikein mokasit. Varmaan se kun huoltoaseman yleisestä vessasta oli saippua loppu kolme kuukautta sitten ja viereisellä lavuaarilla joku lapsi aivasti.
Viisainta on olla miettimättä, kuinka suurien bakteeripitoisuuksien keskellä sitä oikeastaan joutuu päivästä päivään elämään, eikä edes kuolema teitä erota. Jos miettisimme, emme voisi syödä lainkaan sellaista ruokaa, joka ei ole kypsää tai kuumennuttua. Kylmäsäilytys ei tapa bakteereja, vaan estää niiden lisääntymisen ja ruuan saastuttamisen. Nollatoleranssia ei tunneta. Alkaa ihan oikeasti olla syytä huolestua, että voi saada elimistöönsä annoksen vastuskykyä altistamalla sitä bakteereille, joita tarvitaan miljoona ennen kuin voi puhua sairastumisesta. Mutta esimerkiksi salmonellaa tarvitaan vain kaksi bakteeria.
Sama pätee pintaa syvällisemmässä rakkaudessa. Vain kaksi eri kumppania samanaikaisesti voi johtaa tilanteeseen, ettei altistamalla hankittu vastuskyky riitä ja pahimmassa tapauksessa sairastuu parantumattomasti. Siinä yksi hyvä syy lisää, miksi on suositeltavaa pitää vain yhtä kumppania kerrallaan, vaikka kyse olisi pelkästään seksistä. Kesäkumi on hieno keksintö kaikkina vuodenaikoina, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos suhde perustuu nuolennalle. Olisi varmaan viisasta kuljettaa aina myös hammasharjaa mukana. Sitä kun ei voi yhden illan perusteella tietää, monenko eri ihmisen kanssa toinen on nuollut ennen sinua, milloin viimeksi ja miten. Tai sitten pitää ottaa riski, jossa sijoituksena toimii oma terveys. Se voi mennä kokonaan tai sen voi saada takaisin entistä vahvempana.