Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Voi käsitellä mitä tahansa, mikä kattaa käsitteen, outo ilmiö yhteiskunnassa.

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2015.

Tunnin jäljessä

Yhä useampi työpaikka on savuton, mutta edelleen löytyy niitä, joilla laiskuus merkitsee enemmän kuin ahkeruus. Lakiin perustuvat ruoka- ja kahvitauot pidetään aina yhdessä. Joko kaikki kerralla tai jaettuna pienempiin ryhmiin. Tauon päätteeksi savulliset jatkavat vielä pihalla kymmenen minuuttia, kun savuttomat jo palaavat sorvin ääreen suurella antaumuksella. He todella haluavat tehdä töitä palkkansa eteen, vaikka tietäisivät olevansa nopeita. Päivä voi tuoda tullessaan odottamattomia viivytyksiä, joihin ei voi etukäteen varautua.

Kun tupakoija palaa sorvin ääreen, hän on jäänyt pahasti jälkeen. Kun vastaan tulee odottamaton viivytys, hän ei mitenkään voi selvitä töistään ilman apuvoimia. Jos savuton edelläkävijä ehtii auttaa, tilanne tasoittuu. Aina ei ehdi ja silloin tupakoija hukkuu töihinsä ja päivä on pilalla. Ärhentelee muille, kun kukaan ei halua auttaa ja siinä menee vielä vähän aikaa hukkaan, kun keskittyy valittamiseen.

Jos työpaikalla on useita polttajia, tauot on aina pakko pitää yhtä aikaa. On nähty tilanteita, joissa toinen patistaa toisen mukaansa välittämättä paskaakaan, missä vaiheessa hänen työnsä ovat. Ulos pitää päästä ja seuraa saada, kerran tarjolla on. Sama voi päteä omiin töihin. Kun tajuaa että tauko on pitämättä, sitä lähdetään. Tyhmyys on tarttuva tauti.

Kuusi kymmenen minuutin taukoa päivässä tarkoittaa yhtä tuntia ylimääräistä taukoa, jota ahkerimmilla ei ole. Jos kaikki työpaikalla polttavat, valmista ei tule ajoissa ja alkaa mennä ylitöiksi. Vaikka johtaja siinä vaiheessa puuttuu asiaan, hän yleensä vetää väärästä narusta. Alkaa tarkkailla alaistensa työripeyttä ja muita hitaammat saavat osakseen sanomista. Mutta tupakkataukoihin ei edelleenkään puututa etenkään jos johtaja itse polttaa. Kyllä hän tietää, että se on hidaste, mutta haluaa kaikin mahdollisin tavoin löytää ongelman ylitöiden nollatoleranssiin muilla keinoilla.

Savuton työpaikka vähentää hidasteita, mutta ei välttämättä poista ongelmaa. Sen sijaan että tehtäisi ahkerasti töitä, puhutaan paskaa. Kaikki eivät lähde siihen, vaan tekevät ensin työt ja puhuvat sitten tauolla. Mutta kun paskan puhuja yrittää kommunikoida ahkeran tekijän kanssa saamatta tähän kontaktia, hän loukkaantuu. Miettii mitä hänellä on minua vastaan kun ei puhu tai vain tiuskaisee lyhyesti. Sanoi että haluaa tehdä ensin työt ja puhua myöhemmin. Sanoi sen ystävällisesti, mutta toinen pahoitti mielensä, kun kanssaan ei haluttu puhua silloin kun hän halusi. Tauolla ei ole enää mitään puhuttavaa. Tai sitten hän puuttui liikaa yksityisasioihin. Ikuinen ongelma johon on vaikea löytää ratkaisua. Jos puhutaan johtajalle, hän ratkaisee asian joko paremman selittäjän tai muulla tavoin mielestään pätevämmän eduksi.

Jos tupakkatauon päätteeksi jotkut jatkavat vielä toiset kymmenen minuuttia paskan jauhamista pääsemättä puhuessaan kiinni työntekoon, mistään ei tule mitään. Ellei työpaikka pidä sisällään niitä nopeita ahkeria, jotka ovat valmiita luopumaan omista tauoistaan siksi, että muut pitivät ne heidän puolestaan. Uusi hallitus pyrkii lisäämään työpaikkoja, mutta samalla leikkaa opintotukea ja korottaa tupakkaveroa. Siinähän se riveihin piilotettu idea taisi olla pähkinän kuoressa. Opintukea ei ole tarkoitus käyttää tupakan ostamiseen. Työaikaa ei ole tarkoitus käyttää tupakan polttamiseen. Onnea kaikille ammattiin valmistuneille.


Tyylivirhe

Makuasioista ei voi kiistellä. Se mikä on toisen mielestä hyvää, voi toisen mielestä olla pahaa. Ruuasta puhuttaessa määritelmässä on ongelma. Asiaa ei aina katsota maun kannalta. Oli kuinka hyvää tahansa, se on epäterveellistä ja lisää sukupuuton riskiä. Kun maku ei ole kaikille tärkein, syntyy riitoja, jotka voivat johtaa väkivaltaiseen käytökseen ruokaa apuna käyttäen. Vaikka olisi, tulee vastaan toinen ongelma. Näkemys jota ei ymmärretä. Ja seurueeseen kuuluu yksi itseään täynnä oleva ylimielinen johtohahmo, joka aina kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken ja hän on aina oikeassa. Kun hän ei ymmärrä, ei ymmärrä kukaan. Eriävä näkemys torpataan tylysti ja saa sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi. Eikä kukaan rohkene puolustaa, vaikka ymmärtäisi edes hiukan näkemystäsi. Toisin sanoen sama henkilö joka halusi kuulla muiden mielipiteitä, halusikin kuulla samoja mielipiteitä omiensa kanssa. Ei kestänyt kritiikkiä, joka oli vastoin omia käsityksiä.

Musiikki on kuuloaistillinen kokemus, joka saa aikaan monenlaisia tunnetiloja. Se mistä toinen tykkää, sitä toinen inhoaa. Ensi kuulemalla kappale voi olla huono, mutta paranee altistaen tai toisinpäin. On mahdotonta selittää mitenkään järkevästi, miten musiikki jakaa mielipiteitä niin vahvasti niin moneen eri suuntaan. Suomen musiikkimarkkinoilta löytyy paljon sellaisia nimiä, joiden lauluääni ei vakuuta, mutta levyjä on myytä kymmeniä ellei satoja tuhansia, kuten M.A. Numminen ja Jouni Hynynen. Ja J.Karjalainen, Tuomari Nurmio ja Haloo Helsinki kuin humalassa. Hyvillä sanoituksilla ääni ei paina kovin paljon, ehkä.

Samat säännöt pätevät pukeutumisessa. Kauneus on katsojalla silmässä, mutta ei yksin ihmisten katsomisessa. Kuvataiteen harrastajilla on selittämätön kyky ymmärtää taulujen sisintä olemusta. Eikä sillä tarvitse olla mitään taiteilijan ajatusmaailman kanssa. Ja aina kaikesta pitää jatkuvasti olla napit vastakkain, kun ylimielisten siipi ei ymmärrä alimielisten näkemyksiä tai arvosta niitä. Taidetta on myös musiikki ja kirjallinen tuottaminen.

Onko tälle ikuiselle makuasiariidalle olemassa selitys siinä, miten asian ilmaisee ja miten ilmaisu koetaan. Joku voi osata ilmaista eriävän mielipiteensä hienosti sanoja käyttäen siten, itsepäisinkin kuulija ymmärtää olla hiljaa. Toisten tyyli sanoa omat ajatuksensa ja mielipiteensä ovat vain yksinkertaisesti niin puisia, että ne kuulostavat muiden korvissa tyhmiltä. Silloin saa helposti vihat niskaansa, vaikka ei tarkoita mitään pahaa. Puhuminenkin on taitolaji. Etenekin Stand-up komiikka. Kaikki jutut eivät naurata, mutta eivät pilaa esitystä. Kun on saanut edes yhden jutun sisäistettyä tarpeeksi hauskana, sitä ei tule ajatelleeksi, että kaikki eivät ole hauskoja. Senkään ei tarvitse naurattaa hekottaen. Se oli vain niin tyylillä kerrottu, että alitajuisesti piti sitä hauskana. Simo Frangen ei liene varsinainen koomikko, mutta on aika taitava huonojen juttujen kertoja.

Näyttelijät puhuvat työkseen, mutta heillä on myös rooli. Kaikki eivät osaa heittäytyä tarpeeksi taitavasti, mikä näkyy parhaiten tosi-tv:ssä, jonka idea on laittaa näyttelijät keskelle yllättäviä tilanteita. Toiset osaa, toiset ei. Elokuvissa ja teatterissa on ainakin enemmän aikaa valmistautua ja sisäistää roolinsa. Tuoda siihen jotain omaa. Ainoa poikkeus löytyy Kaurismäen tuotannossa, jossa kaikki puhuvat samaa tasapaksua kieltä. Taitavalla tarinalla sekin on kuitattu.

Eikä tarvitse puhua työkseen. Ihan samalla tavalla muiden ihmisten keskuudessa toiset puhuvat paljon ja saavat muut kuuntelemaan. Toiset puhuvat vähän, eikä sekään vähä jaksa kiinnostaa ketään. Toiset puhuvat paljon ja saavat muut toivomaan, että tämä olisi välillä hiljaa. Toisien odotetaan puhuvan enemmän, mutta ei vain saada suuta auki. Jos kaikki edellä mainitut tyylilajit kertovat yhden ja saman jutun, voi lopputulos olla hyvin erilainen, miten se otetaan vastaan. Samoin vaikuttaa kuulijan korvien sietokyky. Juttu mikä yhden suusta naurattaa, voi toisen suusta loukata.

Asemalla on suuri merkitys. Lapsen suusta järkeväkin selitys menee kuuroille korville. Toinen aikuinen saa sen kuulostamaan hyvältä ja järkevältä. Tulee mieleen aika, kun laajakaistaliittymät alkoivat vähitellen yleistyä. Sitä oli kuullut aiheesta ja sisäisti sen olevan pidemmän päälle halvempaa kuin maksaa jokaisesta nettiminuutista erikseen. Mutta ei avautunut vanhemmille ennen kuin kauppias sen selitti. Mutta ei se kommunikaatio aina toimi aikuistenkaan kesken. Vaihtoehtoja on rajattomasti. Jos kaikki muut tekijät karsitaan pois, jäljelle jää aina tapa jolla asian ilmaisee. On syytä miettiä ennen kuin sanoo mitään, jos tuntuu että ei saa kiinni. Toiset miettivät toiset ei. Ymmärtävät ehkä että reagoivat yli, mutta myöhäistä se on. Anteeksipyyntö ei korjaa imagoa, pelkästään asian. Se korkeintaan tekee imagosta anteeksipyytäjän, kun on ensin ollut töykeä ajattelematta yhtään mitään. Jos ensin miettii ja ymmärtää mitä toinen tarkoittaa, siitä voidaan ehkä keskustella. Jos ei aukene, asia on loppuun käsitelty. Nämä ihmiset ovat kykenemättömiä keskustelemaan tästä asiasta. Pitää etsiä aihe, josta molemmat saavat kiinni. Sekin voi olla kiinni vain siitä, miten asian ilmaisee. Suun avaaminen voi vaatia pitkää pohdintaa, että saisi sanotuksi mitään, mikä kuulostaa järkevältä. Paineen alla on mahdoton muodostaa ymmärrettävissä olevaa kantaa. Aina aikaa ei voi antaa ja silloin toinen voi kuulostaa äkkiseltään idiootilta. Itsestä riippumaton luonne-esiintymä, jonka kanssa joutuu usein nöyrtymään ajatukseen, nopeat syövät hitaat. Jos olet hidas pukemaan ajatuksia sanoiksi, et kovin helposti saa itseäsi esiin seurapiireissä. Tiedät tasan tarkkaan mitä haluat sanoa, mutta et löydä oikeita sanoja. Olet porukan hiljainen hissukka, jolle on helppo nauraa. Mutta kun saat suusi auki, saat aikaan kuoleman hiljaisuuden. Mitä tuo pöhkö oikein sanoi? Kuulinko oikein? Sehän kuulosti viisaammalta kuin yksikään meistä.


On kielletty

Niin kuin rakkausaiheisia tosi-tv ohjelmia ei olisi jo tarpeeksi, taas tulee lisää. Kielletty rakkaus antaa mahdollisuuden niille, joiden suhteeseen muut ovat suhtautuneet kielteisesti, tuomitsevat sen syystä tai toisesta. Kuin vihjeenä mainoksessa esiintyi siltaan lyöty lukko, jossa oli kaksi naisen nimeä. On itsestään selvää että kaikki piirit eivät hyväksy samojen sukupuolten suhdetta, oli tarina taustalla mikä tahansa.

Mikä sitten voi vielä tänä päivänä olla miehen ja naisen välillä sellainen asia, johon voi suhtautua kielteisesti. Yleisesti ottaen ei varmaan mikään, vaan kaikki on tapauskohtaista. Se minkä toinen hyväksyy, toinen ei hyväksy. Suuret ikäerot eivät ole enää kovin suuri kummastus, ellei taustalla ole jokin pienen maailman vitsaus. Ovesta kävelee sisään vanha tuttu vuosien takaa. Se jonka kanssa olit kouluaikana hyvä kaveri, mutta elämä kuljetti erilleen ja yhteydenpito jäi kokonaan pois. Kumpikaan tuskin osasi arvata että seuraava tapaaminen tulee vastaan niissä merkeissä. Rakas kouluaikainen ystävä pitäisi hyväksyä perheen jäseneksi. Tai sitten oma ensirakkaus, teinivuosien seurustelukumppani, ekan kerran kumppani pitäisi ottaa vastaan samoissa merkeissä. Shokki myös toisesta näkökulmasta. Koulukaveri tai ensirakkaus pitäisi omaksua vuosien jälkeen appivanhemmaksi. Ja selittää se jotenkin omalle suvulle ja kaveripiirille.

Yhä harvemmin solmitaan suhteita, joissa kumppanukset ovat tunteneet lapsesta asti. Entä jos siihen lisätään parinkymmenen vuoden ikäero. Kun siitä naapurin lapsesta, jota olet joskus vahtinut, on kasvanut aikuinen, huomaat tuntevasi tätä kohtaan jotain lihallista. Tai sinusta alkaa tuntua että hän tuntee sinua kohtaan jotain lihallista. Se vasta onkin tilanne. Miten selität sen kenellekään, että kaikki on alkanut vasta sitten kun toinen on ihan oikeasti ollut aikuinen, etkä ole syyllistynyt mihinkään, mikä on poliisiasia.

Ikäero voi olla pieni, mutta tietyssä iässä pienikin on suuri. 20vuotias ja 25vuotias on viiden vuoden ikäero, johon kukaan ei kiinnitä mitään huomiota. Mutta 15vuotias ja 20vuotias tai 13vuotias ja 18vuotias ovat todella kriittisiä vitosia, joita voidaan pitää liian suurina. Jos rakkaus kuitenkin sumentaa järjen, rakkaus on poliisiasia. Vain koska tiet kohtasivat muutaman vuoden liian varhain. Kolmekin vuotta voi olla paljon, jos toinen on 15 ja toinen 18. Mutta joka suhteen hyväksyy, se tekee niin. Ja tapauksesta riippuen teinirakkaus voidaan vanhempien toimesta kieltää vaikka samanikäisiltä.

Serkkurakkaus on edelleen varsin paheksuttu monessa suvussa, eikä sitä haluta ajatellakaan. Mutta siinä ei ole mitään laitonta, eikä juridista luvanvaraisuutta. Toista se on uusioperheiden sisaruksilla, joilla ei ole verisidettä toisiinsa kummankaan vanhemman kautta. Samoin ovat adoptioperheen lapset puhumattakaan sijaiskasvatusperheistä. Siellä rakkaus on juridisesti kiellettyä, mutta onko kauaa? Joku uusi kansanedustaja haluaa sallia seksin täysi-ikäisten lähisukulaisten kesken. Onkohan hän Ahvenmaalta kotoisin?

Etninen tausta voi koetella joidenkin sietokykyä. Ja sekin voi riippua maasta. Toiset suhtautuvat varovaisemmin erivärisiin kuin samanvärisiin ulkomaalisiin. Kun kaksi kulttuuria pitäisi sovittaa yhteen, syntyy tilanteita. Muita tekijöitä voivat olla aatteet, vaatteet, ulkonäkö, ulkomuoto, yleinen olemus, puhetapa, harrastukset, työ, poliittiset mielipiteet ja mitä kukin nyt keksii, kun jälkikasvun mielitietyn naama ei miellytä, vastaa sitä mielikuvaa joka itsellä on. Tai kun ei pahimmassakaan mielikuvitelmassa osannut aavistella, että ovesta voisi kävellä tuollainen tapaus. Jokainen miestä kun elää pohjimmiltaan omassa haavemaailmassaan, millaisen elämän itselleen haluaa. Vanhemmat millaisen elämän lapsilleen haluaa. Mutta siinä menee raja. Vain oma elämä on se mihin saa vaikuttaa, lapsi on jätettävä rauhaan. Jos se edellyttää välirikkoa, tapahtukoon niin. Ja kaikista suurin ongelma monelle on edelleen hyväksyä se, että ei sitoudu koskaan keneenkään. Että yksinäisyys ihan oikeasti tekee onnelliseksi.