Älympialaiset

  • late_k

Näköjään luontokin tietää, että olympialaisia voi seurata vuorokauden ympäri ja antaa sadetta, ettei vain kukaan keksisi mitään parempaa tekemistä. Mikä muka olisi parempaa tekemistä kuin katsoa kuusi tuntia pyöräilyä? Sitä pitää varmaan kysyä niiltä, jotka matkustavat paikanpäälle katsomaan samaa minkä näkee kotisohvalta ilmaiseksi. Ja vähintään yhtä hyvä kysymys lienee, mikä olisi parempaa tekemistä kuin pyöräillä kuusi tuntia putkeen. Se sama aika minkä toiset istuvat pyörän selässä, kuluttavat toiset katsomalla, kuinka toiset istuvat pyörän selässä. Eikä kumpikaan taho valita sitä, ettei muka jaksa, kun saa tarpeen sitä vaatiessa ravintoa. Kaikki eivät millään jaksa loppuun asti, mutta…

Älypuhelimesta löytyy sovellus, josta kuulemma pystyy katsomaan yhtä aikaa yli kolmeakymmentä suoraa lähetystä. Kuusi tuntia menee pelkkään miettimiseen, että mitä sitä katsoisi siltä pieneltä ruudulta. Kun katsoo isolta televisioruudulta, ei tarvitse miettiä. Katsoo sitä mitä sieltä tulee. Kanavia on kaksi, mutta kaukosäätimessä on nappi, jolla voi pomppia kahden kanavan välillä. Jos kumpikaan kanava ei tarjoa mitään kiinnostavaa, voi pysähtyä miettimään, millaista se oli silloin, kun kanavia oli vain yksi. Tai kun ei ollut vielä televisiota, vaan kaikki oli radion varassa. Ja jos oikein haluaa järkensä menettää, voi miettiä sitä, kun ei ollut edes radiota. Kaikki kerrottiin sanomalehdissä seuraavana päivänä. Tai viimeistään sitä seuraavana.

Vai olisiko sittenkin niin, että siihen aikaan ei valitettu olosuhteiden puutteellisuudesta, koska ei ollut mitään mihin verrata. Radio oli hieno uusi keksintö, kun mitään ei ollut tilattu. Kokonaiset kaksi nappulaa, joista pystyi säätämään ääntä ja sen yhden ainoan kanavan taajuutta, joka ei koskaan lakannut rätisemästä. Ei edes vuonna 1952, kun Suomessa olivat olympialaiset. Television jälkeen tulivat VHS-tallennuslaitteet, jotta olympialaiset saattoi laittaa nauhalle siltä varalta, että ei pääse seuraamaan kisoja suorana. Nyt ei tarvitse tallentaa edes pilveen, kun kaikki löytyy sovelluksesta tai vähintään Yle areenasta valmiiksi tallennettuna viikoksi, kuukaudeksi tai kahdeksaksikymmeneksineljäksi vuodeksi.

Suurin huolenaihe ei siis ole aikataulu, vaan laitteiden kestävyys. En vieläkään omista älypuhelinta, mutta kesällä tuli asioitua Elisa-myymälässä viihteen takia. Jono oli pitkä ja joka toinen asiakas oli siellä valittamassa, että puhelimessa on jotain vikaa. Vielä muutama vuosi sitten suurimmat ongelmat olivat nettiyhteydessä, kun 4G:tä ei vielä ollut. Ehkä kyseessä on operaattoreiden ja puhelinvalmistajien salaliitto, jolla halutaan varmistaa, että asiakkaita riittää molemmille. Tehdään niin paskoja puhelimia, että ne lakkaavat toimimasta heti, kun takuu menee umpeen ja pitää ostaa uusi. Pitkä jono liikkeessä takaa sen, että liikkeiden määrää tai henkilökuntaa ei tarvitse vähentää.

Mitä ihmiset oikeastaan tekivät vielä muutama vuosi sitten, kun ei ollut älypuhelimia. Eivät ainakaan seurustelleet oman peruspuhelimensa kanssa. Se pysyi kiltisti pöydällä, kunnes joku soitti, tekstasi tai tuli itse tarve soittaa tai tekstata jollekin. Esimerkiksi sille ihmiselle, jonka kanssa seurusteli. Nyt ollaan jatkuvasti laittamassa viestiä sosiaalisen median kautta ja kun se ei vastaa, mietitään, eikö sitä enää kiinnosta. Ja kun se on kanssasi samassa huoneessa, tuli äkillinen tarve kertoa parhaalle kaverille, että nyt se lupaavalta vaikuttava kaunotar tai komistus on kylässä ja halutaan pohtia yhdessä, mitä pitäisi tehdä, jos tilanne alkaa odottamatta vaikuttaa vakavalta halulta lihalliseen kontaktiin. Vaikka totuus on, että se tilanne laukesi jo ajat sitten. Älypuhelin oli niin mukavaa seuraa, ettei sitä räplätessä tajunnutkaan, että samaan aikaan toinen tuikkasi tai imppasi sinua ja lähti sitten kotiin nukkumaan.

Vaihtoehtoisesti löysit olympiasovelluksesta jotain mielenkiintoista katsottavaa ja päädyit exäksi rannalle suutelemaan uutta kumppaniasi, jota et ollut etukäteen nähnyt. Toivottavasti näit edes olympialaisissa jotain katsomisen arvoista. Televisiosta sitäkin olisi voinut katsoa oman kullan kainalosta ja jos mitään katsomisen arvoista ei ollut edes yleisurheilussa tai urheilijoissa, saattoi laittaa television kiinni, katsoa kumppania silmiin ja alkaa pussailemaan hänen kanssaan. Tai jotain. Vaikka kuusi tuntia putkeen. Illan päätteeksi saattoi nukahtaa hänen viereensä. Urheilua se on sekin, vaikkei välttämättä tule koskaan saamaan hyväksyntää olympialajiksi, vaikka syntyisi maailmanennätys.

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus