Joulun antisankarit

Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelin pärisee. Poliisi saa ennätysmäärän kotikutsuja. Ja kinkku paistuu uunissa. Kun joulu on.

Nisse-polkka soi, riisipuuro kiehuu ja joka kahdeskymmenes suomalainen sanoo ei kiitos. Suomalaisen työn liiton kyselyn mukaan viisi prosenttia suomalaisista naisista ei pidä itseään jouluihmisenä. Naisista! Heidänhän pitäisi olla suomalaisen joulun airueita! Entä jos vastaajissa olisi puolet miehiä? Käsi ylös, joka tietää miehen, joka rakastaa etsiä kaupasta joulukoristeita ja lahjoja.

Kun City etsi anti-joulisteja haastateltavaksi, parissa päivässä yli kymmenen sanoi tahdon. He kaikki vannoivat inhoavansa nimenomaan joulun teennäisyyttä, kaupallisuutta ja kiirettä. Eivätkä kaikki joulun ystävätkään tunne pelkkää lämmintä tunnetta rinnassaan valon juhlan aikana: 80 prosenttia naisista kärsii joulustressistä.

Sitten on vielä ne 4 000 suomalaista, joita ahdistaa joulunakin, ja nimenomaan joulu. He soittavat Mielenterveysseuran puhelimeen. Perheen äiti on vetänyt kännit: jouluruokaa ei saada pöytään. Joku on taas joulun yksin. Perheen isä ei ole lyönyt vain leikkiä. Leski kaipaa miestään ensimmäisenä jouluna ilman häntä.

Niin. Hyvää joulua!

“Joulu ahdistaa ihmisiä”, kriisityöntekijä Pirjo-Riitta Liimatainen Suomen mielenterveysseurasta kertoo. Ja kuulemma joskus pelkkä lasten joululahjalista kauhistuttaa niin paljon, että äiti tarttuu kriisipuhelimen luuriin.

“Joulukuussa monissa puheluissa viitataan jouluun. Joulun aikaan yksinäiset ihmiset soittavat. Onhan joulu perinteisesti perheiden aikaa. Jouluna suurin osa palveluista on kiinni, jolloin yksinäisyys korostuu. Myös jouluna tulee akuuttipuheluita, esimerkiksi äkillisen kuolemantapauksen tai perheväkivaltaa kokeneilta.”

Joulu on myös perheväkivallan juhlaa. Poliisin kotikäynnit lisääntyvät jouluviikolla 50 prosenttia verrattuna normaaliviikkoon. Pelkästään Helsingissä poliisi saa lähes sata hälytystä jouluviikolla, jouluaattona reilusti yli kymmenen ja väkivallan ruuhkahuippuna joulupäivänä hälytyksiä tulee jo kaksikymmentä.

“Mitä pidemmät pyhät, sen enemmän kotikäyntejä. Me aina toivomme, että joulu osuu viikonloppuun”, Liimatainen kertoo. Poliisin mukaan joulun perheväkivaltaan on selkeä syypää. Yli 90 prosentissa tapauksissa alkoholilla on ollut osuutta asiaan. Aterian kanssa on otettu vähän liikaa ja sen jälkeen vähän lisää liikaa.

Poliisin mukaan kotikäyntiperheissä on vietetty joulua kuten suomalaiset nyt tapaavat. No, rehellisyyden nimissä on sanottava, että harvoin poliisi tekee ensimmäistä kertaa juuri jouluna kotikäynnin perheväkivaltakotiin.

“Saamme joulukuussa paljon puheluita nuorilta, jotka pelkäävät, mitä tehdä, jos edellisen vuoden väkivalta toistuu. Annamme neuvoja ja ohjeita, miten tilanteen voisi estää”, sanoo Liimatainen.

He ylläpitävät vielä onnen kulisseja.

“Tosi syrjäytyneethän eivät meille soita.”

He menevät Veikko Hurstin joulujuhlaan Töölön kisahallille, jossa juhlii joka vuosi 3 000 koditonta. Pöytää eivät ole kattamassa suinkaan varakkaat espoolaisrouvat, vaan jotkut auttajat tuntuvat itsekin kaipaavan apua.

Jos joulun kaupallisuus ja teennäisyys närästävät, voi käydä pistämässä köyhien joulupöytää koreaksi. Luvassa mm. leipien tekoa ja pöytien kattamista.

Hyvää joulua! Sellainen se kuitenkin on suurimmalla osalla suomalaisista.

Lukijat kertovat: Hirveimmat joululahjat

“Valkoiset tennissukat, joiden varressa luki vihreällä Nilsiä. Sain ne 10 vuoden ikäisenä veljen kamalalta vaimolta ja jo pelkästään lahjan antajan takia lahja oli kamala. Mutta niin olivat sukatkin.”
Nainen, 28

“Joka vuosi sama lahja: mummon kutomat villasukat ja Fazerin sininen suklaalevy. Sukat ovat kokoa 45 ja jalkani 42, suklaata en ole syönyt sitten vuoden 1997.”
Mies, 26

“13-vuotiaana saatu kirkuvan punainen huulipuna isältä. En meikannut paljoa, ja väri oli niin kauhea, etten olisi käyttänyt vaikka olisinkin meikannut.”
Nainen, 23

“Käsipainot isälta pari vuotta sitten . Ei roiku vielä niin pahasti.”
Nainen, 22

“En ole koskaan saanut huonoja lahjoja, koska perheen ja tuttavien kanssa lahjat valitaan kaupassa saajan läsnäollessa. Sitten leikitään yllättynyttä, kun jouluaattona availlaan paketteja.”
Nainen, 23

“Paketti sokeria loukkaantuneelta isovanhemmalta, jota unohdin kiittää edellisenä jouluna–päällä teksti ‘suloista suloiselle’. Oli hyvää.”
Nainen, 18

“Pitkät kalsarit suklaapatukassa vaarin tyttöystävältä. Se oli sairasta.”
Mies, 25

“Tehosekoitin. En ole keittiöihmisiä. Kertaakaan en ole käyttänyt, koska en edes tiedä, mitä sillä voi tehdä. Sain sen 5 vuotta sitten silloisen mieheni äidiltä lahjaksi.”
Mies, 23

“Kylpykuulat. Pieniä ja hyödyttömiä. Sitäpaitsi en omista kylpyammetta!”
Nainen, 20

“Kauheinta oli, kun olin kuukausitokulla kampanjoinut saadakseni tosi hienon Barbien ja jouluna siskoni saikin sen. Itkin ja huusin vessassa sen joulun.”
Nainen, 27

“16-vuotiaana saatu mummovillapaita, jossa oli kimmalletta, kukkia, tupsuja ja kaikkea muuta älytöntä. Ei sitä voinut pitää.”
Nainen, 22

“Tuija Lehtisen teinikirjat, joita sain yli 20-vuotiaaksi isoisältäni.”
Nainen, 21

“Koira, jouluna 1996, pieni, karvainen, pehmeä. Se on kauhea otus, eikä siitä pääse enää eroon!”
Nainen, 28

“Pikku-G:n cd!”
Mies, 25

“Miesten suihkugeeli teini-ikäisenä. Kummitätini oli tilannut lahjat postimyynnistä ilmeisen huolimattomasti.”
Nainen, 29

“Perhetutulta tämän vanhat alushousut muutama vuosi sitten. Tuttu tosin oli jo dementoitunut mummo.”
Nainen, 20

“Tätini kutoo minulle usein villapaitoja, jotka ovat noin kaksi numeroa liian pieniä. Suoraan UFF:lle”
Nainen, 28

“Olin vasta 16-vuotias, kun poikaystäväni oli päättänyt ostaa minulle väkisin mauttomat huoranpunaiset rintsikat ja stringit. Teroitin ennen joulua, etten todellakaan halua mitään huoravermeitä, minähän olin melkein sakkolihaa! Yllätys ei ollut iloinen, kun rakastettuni saapui joulupäivänä paketti kainalossaan: sain hävetä pornokaupan “tuhmuuksia” mummien ja kummien edessä, vanhemmista puhumattakaan. Rintsikoiden malli oli ‘lörppä’ ja ‘pitsi’, josta vimpaimet oli valmistettu, oli niin karheaa, että se raastoi ihon. Myötähäpeä poikaystävän puolesta oli valtava: raukkaa oli kusetettu maksamaan 600 mk käyttökelvottomasta setistä.”
Nainen, 22

“Ex-anopilta hänen firmansa mainoslahjoja, tietysti firman logolla varustettuna…”
Nainen, 29

“Ex-avomies antoi keittokirjan, jossa oli liharuokia, vaikka olen kasvissyöjä. Puhetta oli ollut jo kihloihin menosta, joten odottelin muuta…”
Nainen, 30

“Anoppi, jonka piti hoitaa joululahjaksi kaikki joulun valmistelut. Ei tullut mitään. Hän oli niin humalassa kaikki aluspäivät sekä aaton, että pienet lapsenlapset ihmettelivät mikä mummia vaivaa. Pilalle meni joulufiilis!”
Nainen, 30

Lastenohjaaja inhoaa joulua

“Lopetin viime vuonna joulun juhlimisen kokonaan”, kertoo järvenpääläinen Ansku, 21.

Hän ilmoitti vanhemmilleen, ettei ole tulossa parinkymmenen kilometrin päähän joulunviettoon, poltteli kynttilöitä ja juhli ystäviensä kanssa ravintolassa.

“No, söin rosollia, koska siitä tykkään. Kummitytölle ostin lahjan, koska se on kuusi vuotta ja sille joulu on tärkeää. Myös pikkusiskoilleni ostin lahjat, kun äiti pakotti”, Ansku suostuu myöntämään. Vanhemmillaan hän kävi vasta pyhinä.

“Haudoilla käyminen on parasta joulussa, vaikka en uskokaan Jumalaan. Siellä on niin hiljaista, kaunista ja rauhallista.”

Mutta joulukoristeet ovat ehdoton ei.

Niitä hän askartelee päiväkodissa, jossa parhaillaan harjoittelee lastenohjaajaopintojensa osana.

“Töissä pitää teeskennellä, että pitää joulusta. Eihän lapsille sellaista voi sanoa”, Ansku naurahtaa hyväntahtoisesti. Hän osaa kuulemma tehdä monenlaisia koristeita. Bravuurit ovat kuusen ja seinien tähtikoristeet.

Mikä joulussa sitten mättää?

“Vanhempani ja perheeni ovat ihan jouluihmisiä. Siskoni ovat joulufriikkejä. Koko ajan hössötystä. Vanhempien pihakin näyttää ihan tivolilta, kun he laittavat niin paljon välkkyviä jouluvaloja. Äiti lähettäää varmaan 200 joulukorttia ja stressaa, tuliko nyt lähetettyä varmasti kaikille. Joulu on niin epäluonteva. Välini vanhempiini eivät koskaan ole olleet hyvät, eikä ole kiva istua montaa tuntia samassa pöydässä ja teeskennellä. No, nyt muutettuani kotoa, ne ovat parantuneet. Lapsena pidin joulusta.”

Anskun jouluriemu laantui 13-vuotiaana.

“Joulu on lasten juhla. Kun seurustelin, oli mukavaa viettää joulua poikaystäväni vanhempien luona, joilla oli paljon pieniä lapsia. Jos minulla olisi lapsia, viettäisin joulua, tai sanoisin äidille, että tullaan kaikki sinne joulun viettoon.”

Myös kaupallisuus risoo.

“Vältän kauppoja joulun aikana. Kaikki vain maksaa paljon enemmän. Inhoan sitä paitsi tekopirteitä joululauluja. Niitä aletaan soittaa jo lokakuussa.”