Lankesin loween

Sulkemisaika oli mennyt jo lähes kaksi tuntia sitten, mutta ohi kulkeissani huomasin kutsuvasti auki olevan oven. Viisikymmentä metriä aiemmin olin harmitellut, kun en käynyt tutkimassa Sokkarin levylaareja tai kirja-alea, mutta niin oli tarkoitettukin.

Astuin sisään autioon liikkeeseen ja huhuilin vienosti (mä osaan kyllä, vaikka näytän pelottavalta). Tiskin taa ilmiintyi hieman erikoisen näköinen mies, joka tervehti puoliääneen.

"Onks tää vielä auki? Siis voinko ostaa jotain?"
"Joo, vähän niinku puoliks auki."
"Puoliks? Niinku jatkoaika."

Kävelin tyhjään liikkeen takaosaan ja katselin hyllyä.

"Mullois tää."

Säikähdin vähän. Käännyin ja se mies seisoi ihan mun takana, ojennettu käsi kirjaa pidellen. Olin hämilläni.. miten se tiesi?

"Kävit pari kuukautta sitten ja kyselit tätä. Sain sen jotain viikko sen jälkeen, mut en tienny minne soittaa, niin oon sitä pitäny tuolla takana."

Otin kirjan käteeni ja selailin sitä. Se vaikutti ihan lukemattomalta. Ja koko juttu vaikutti uskomattomalta..

"Kiitos. Katson vielä noi leffat."

"Sitä etsimääsi elokuvaa ei ole liikkunut, mut jos jätät puhelinnumeron, niin ilmoitan sulle, jos saan sen. Voin kysellä sitä."

Entistä enemmän hämilläni poimin hyllystä puuttuvan Bruce Willisin ja maksoin ostokseni. Mies antoi lapun, johon oli kirjoittanut leffan nimen. Kirjoitin yhteystietoni alle ja kiitin lähtiessäni.

Tänään mä rakastan mun divarinmiestä.

εïз