Blogi

Piti ihan pitkään ja hartaasti (n. 7 sek.) tutkia runkosarjan taulukoita, kun alkaa melkein näyttää siltä että (uusiokotipaikkakuntani) siivekkäät lähestyy kiivaasti (ainakin tähän saakka kiivaan intohimoisesti) kannustamaani nisäkäslaumaa.
Tänään olen antanut itselleni kertoa myös sen seikan, että joutunen tulevina aikoina seuraamaan pelikaanien parveilua työpaikallani ehkä jopa useamman kerran viikossa!

Mikä siis nyt neuvoksi? Käännänkö takkia sinioranssimustaksi, vai sinnittelenkö entisessä keltavalkomustassa? Seuraava kohtaaminen on onneksi vasta la 05.01. (Lahdessa), joten minulla on aikaa valmentautua (ja totutella muuttuvaan?) tilanteeseen. Ajattelin peliä ennen kokeilla miten kanssaeläjät suhtautuvat v. 2007 mestaruuspaidan käyttöön työpaikalla ja opetella ulkoa kaikki kärppäaiheiset kannustushuudot ja laulut, joita aina sopivassa saumassa siteeraan.

Varmuuden vuoksi (siis JOS Pelicans sattuu jollain ilveellä entisestään nousemaan) voisin tietysti hankkia sopivan varustuksen, jonka käyn vaikka erätauolla vaihtamassa päälle. Tai jos sen kärpännahan alle pukee sulkapuvun..

Pitäisköhän tilata joku rohkelikko pitämään kädestä? Vaikka joku Ilveksen kannattaja? Tai erotuomari tai järjestyksenvalvoja?

Kaikille mielihaluillensa ei todellakaan kannata antaa periksi.

Koska uusi asvaltti (erityisesti ne suojatien valkoiset merkkiviivat) ovat märkänä liukkaat, ajattelin aamutuimaan reippailla kävellen töihin. Vedin lenkkivaatteita päälle ja päätin pitkästä aikaa kokeilla kuorihousuja, jotka eivät ole koko talvena mahtuneet viereenkän. Ilolla totesin, että alle mahtuu sujuvasti jopa polvipituiset trikoot, joten asuvalinta oli sitten siinä. Siemaisin tömyt Codesania (epätietoisille lisättäköön, että kyseessä on yskänlääke) ja mars matkaan.

Olisi pitänyt jättää ne housut roikkumaan ripustimeen, sillä jo parinsadan metrin jälkeen tunsin pakottavaa tarvetta venyttää lenkkiä ihan pikkuisen metsäpolkuja kirmaillen.. ja askellaji muuttui hölkäksi (tiedoksi annettakoon, että inhoan juoksemista - paitsi silloin kun se lähtee rullaamaan itsestään).

Flunssa tuntui juostessa ylähengitysteissä, mutta koska yskä ei vaivannut, annoin sille pitpaut ja jatkoin kevyttä ravia työpaikalle saakka. Ylämäissä armahdin pohkeeni, joiden tiesin menevän helposti hapolle, mutta harjanteen päältä hölkyttely jatkui ehkä vajaan vitosen verran ennen kuin sain näköyhteyden työpaikkaan ja vaihdon loppuverryttelyvauhtiin.

Oli oikein hieno fiilis - aina siihen saakka, kun ensimmäiselle vastaantulijalle piti sanoa "huomenta". Ei nimittäin kuulunut mitään. Ei yhtään mitään. Yritin yskiä, join lämmintä ja tein muitakin taikoja, mutta ääni oli totaalisesti kadonnut. Ja palaveriin, jossa ääneni oli ensiarvoisen tärkeä työväline, oli aikaa pari minuuttia.

En ole koskaan ollut hiljainen vuorovaikutustilanteessa. Elin kuin mykkäfilmissä (kKäytin viestimenä kynää ja paperia ja tietokonetta) ilman dramaattista taustamusiikkia. Tuntui ihan hassulta yrittää puhua, kun kurkunpää ei muodostanut edes kähinää.
Tapaaminen oli onneksi lyhyt ja toivotellessani vastapuolelle mukavaa kevään ja kesän jatkoa, ääni palasi kuin taikaiskusta - lähes omanani.

Mitä opin? Puolikuntoisena ei kannata juoksennella vaikka ajatus tuntuu kuinka hyvältä. Muistanko jatkossa? Hmm.. Olen perso kaikelle hyvälle ja endorfiini kuuluu niihin asioihin, joista voin maksaa vähän enemmänkin.. Mutta, mutta.. ehkä pikkuinen järjenvalo pilkistää, sillä mieleen nousi elävästi viime kesän keuhkokuume ja tieto siitä, että keho käy flunssassa (vaikka kuumetta ei olekaan) muutenkin ylikierroksilla.

Taidan ottaa loppuviikon rennommin.

Hevoseläimissä pysytellään siis edelleen ;).

Puhutaanko bicciä?

En ole koskaan pitänyt aerobicistä ja lauantaiaamuun 14.4.2007 mennessä olin käynyt elämäni aikana ehkä kolmella tai neljällä aerobictunnilla. Eilen ja tänään olen pienen "pakon" edessä bicannut yhteensä n. 6-7 h ja opetellut mm. löytämään ISOn ykkösen ja että

IIIIIIII luetaan 12345678
IIIIIIII luetaan 22345678
IIIIIIII luetaan 32345678
IIIIIIII luetaan 42345678

(ja että ^tuo^ on block)

IIIIIIII luetaan 12345678
IIIIIIII luetaan 22345678
IIIIIIII jne.

Tänään ymmärrän mitä tarkoittavat grapevine, jumping jack, kick ball change tai lounge - tai siis sanoille on tullut uusi merkitys.

Jumpaten -3300 kcal

Enää en sekoa vaihtaessa vasemmalta oikealle tai päinvastoin. Löydän myös kulmiin ja hallitsen pari erilaista neliöä.
Kun sai jalat pelaamaan, tuntui käsien yhdistäminen liikkeisiin jo lastenleikiltä (ainakin se näytti nimenomaan siltä peilistä seuraten). Parhaat kicksit sain tanssillisimmista koreografioista ja nyrkkeily- ja potkunyrkkeilyteemoihin rakennetusta ohjelmasta.

Here we go again!

Sen verran kivaa oli, että ehkä jopa reilun viikon kuluttua menen seuraavan kerran aerobictunnille.

PS. Otsikon go, go pony on askel viereen vuorohypyillä.

Ote eräästä keskustelusta:

[LAINAUS kateellinen_mies]
[LAINAUS CatchMe]
[LAINAUS kateellinen_mies]
[LAINAUS CatchMe]
[LAINAUS kateellinen_mies]
(onkos ne muuten sun tekijänoikeudet tuohon avatariin.. stana)
[/LAINAUS]
Mutta, kas.. Sehän on melkein samanlainen kuin Kärppien logo!
[/LAINAUS]

Juuuuumalavita! Soitan cityn persedentille ja kärvin sut, saatanan nilkki!
[/LAINAUS]

Vasikka.
[/LAINAUS]

Norsu.. eiku.. mä meen nukkuun ennen kuin joku vielä alkaa pojottaan hernosia sierahimisista ja raijaa korvasta cityn reunalle häpeen :p TamU! Hilu Hilander!
[/LAINAUS]

Ihan sulle :)

Kärpät on rautaa

Kärpät on rautaa

Kärpät (x8)

Rullailin päivällä töihin upeassa auringonkilossa. Lämpöasteita oli varmaankin lähelle 10 ja matka joutui. Vaikka takana on jo 13 luistelukesää, on kevään ensimmäiset lenkit aina vähän sellaista tekniikkaharjoittelua; varsinkin pitkän potkun löytäminen ylämäkeen vie oman aikansa.

Liikettä pebaan

Täytyy sanoa, että en tiedä parempaa aerobista liikuntaa pakaroille kuin luistelu ja rullaluistelu. Sisäliikunnassa TechnoGymin Cardio Wave on toki ykkönen, mutta ulkona kiidetään terillä talvet ja rullilla kesät.

Luistelun liikerata kohdistuu juuri oikein kaikille pakaran kolmelle päälihakselle ja haastaa samalla reidet ja keskivartalon, tekee hyvää koordinaatiolle ja tasapainolle - ja mikä parasta - maisema vaihtuu!

.. ja kuinkas sitten kävikään

Luistelin töistä kotiin, keräsin kamat ja lähdin salille. Ulko-ovella tarkistin puhelimen, joka ei ollutkaan repussa. Eikä missään muuallakaan lähietäisyydellä. Työpuhelin oli, eli sillä sain tehtyä tarkistussoiton, mutta hiljaisuus jatkui. Totesin, että puhelin on jäänyt töihin.

Olin salilla klo 17:50. Tein tunnin kestovoimaa ja päälle venyttely. Luistimet jalkaan klo 20:20 ja työpaikalle (hampaita kiristellen vastatuulessa väärin valittua, harjaamatonta reittiä). Sisällä en viitsinyt ottaa luistimia jalasta, vaan kolistelin portaat ylos kolmoseen, hain puhelimen (viisi puhelua, viisi viestiä, kaksi viestiä vastaajaan - joku sentään oli kaivannut!) ja rymysin takaisin alakertaan.

Kello oli 20:50 ja ulkona alkoi hämärtää. Ei pahasti, mutta sen verran, että alikäytävät olivat jo pimeät. Eikä pimeässäkään mitään - olenhan jo kokenut kuutamorullaluistelija - mutta pakkanen.. Päivällä aurinko oli sulattanut vielä viipyviä kinoksia varjopaikoissa ja vesi oli valunut tielle ja nyt illan tullen ilman viiletessä jäätynyt ohuenohueksi kuorrutukseksi asvaltin pintaan. Aika jännittävä kotimatka.. etenkin kun tapana ei ole luovuttaa, eikä mukana ollut minkäänlaisia jalkineita.

Selvisin jälleen horjumatta ja ehjin nahoin. Kuinkahan monta kertaa täytyy vielä kokeilla ennen kuin uskon, että huhtikuussa luistellaan vain:
a) varmasti harjattuja pyöräteitä
b) päivällä
c) kun lämpömittarissa on plussaa
d) ja kun mukana repullinen kenkiä.

Kävin muutaman kilometrin luistelemassa. Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä ole, mutta näkyvyys oli n. 4 m. Oli nimittäin aika pimeää.

En suunnitellut vetäväni kuutamorallia; sattui laskuvirhe. Otin luistimet mukaan kun läksin palauttamaan firman autoa työkeikan jälkeen ja kävi sitten niin, että jumitin työpaikalle "hetkeksi". Ja kas, kun olin lähdössä, oli hämärää ja kun pääsin kotiin, oli pimeämpää.

Oli minulla kengätkin mukana, mutta ei sellaiset, joilla olisi viitsinyt taittaa vajaan 4 km taipaleen. Rohkenin siis pukea rullat alleni ja vedellä tunteella pitkin pyöräteitä. Sen verran olen empiiristä tutkimusta viime aikoina tehnyt, että kävellessä ja pyöräillessä olen havainnut valtaosan kaduista jo harjatun (anekdoottina mainittakoon, että ohitin työtään tekevän harjakoneen kuljettajineen kävelemällä reilu viikko sitten - jouduin pistelemään aika rivakasti, mutta takanakaan en viitsinyt taivaltaa) ja vain parin soratien liittymän kohdalla tiesin olevan irtokiviä ja hiekkaa.

Pääsin kotiin turvallisesti ja ehjin nahoin. Ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) pimeännäköharjoitus.. Mitähän extremeä seuraavaksi kokeilisin?

Aamupäivällä päätin tehdä tänään 50 km pyörälenkin ja tankkailin lounaan jälkeen vähän nestettä ja puin kamat päälle.

Minäkö muka merkkitietoinen?

Alimmaksi Triumphia (parhaat sporttiliivit ikinä) ja Polaria (lähetin), sitten McKinleyn kerrasto ja Craftin väliasu. Päällimmäinen kerros Haglöfsiä. Polar ranteeseen ja menoksi. Tai ei sittenkään..

Lisää hifistelyä

Pihalla muistin, että ostin pyörään viime kesänä uuden langattoman Sigma 1200 matkamittarin. Ei tarvinnut edes kauaa etsiskellä; mittari löytyi keittiön nurkkakaapista pakasterasioiden vierestä (siellähän niitä pyöräilytarvikkeita säilytetään?).

Fillari eteisaulaan ja asennuspuuhiin. Kaikki meni muuten ihan putkeen, mutta kun mittariin piti asettaa rengaskoko, huomasin että käyttöohjeesta puuttui tuo tarvittava tieto - ja vähän muutakin. Netissä (www.sigmasport.com) oli onneksi koko manuaali pdf-tiedostona, joten apu löytyi pian ja asennus tuli valmiiksi.

O'ou

Matkaan pääsin noin tunnin aikataulusta myöhässä, mutta se ei menoa haitannut. Sää oli mainio, ainoastaan kylmä viima vähän vastusti. Olin suunnitellut (mittasin netissä kartalta sopivan lenkin) kiertäväni kaupunkia sopivalla etäisyydellä, mutta sain jostain päähäni heittää vanhan, tutun Tuomiojan lenkin. Hyvällä vauhdilla (osin myös mukavassa juttuseurassa puhelimen välityksellä) etenin 2/3 aikomastani 50 km lenkistä, kun takakumi tyhjeni. Siis räjähti. Ja "korpiosuudella" tietysti.

Ei niin pahaa..

Otin puheyhteyden ystävälle, jonka luona olin menossa käymään lenkin päätteeksi. Kerroin että treffit siirtyvät nyt hamaan tulevaisuuteen ja selostin onnettomuuteni. Ystävä kysyi, että miten aion sieltä korvesta kotiin suoriutua ja sanoin käveleväni. "No et kyllä. Soitan sulle kohta.". Meni ehkä minuutti (jona aikana taluttelin pyörää takaisinpäin ja mietin sopivaa paikkaa, jonne jätän sen odottamaan että haen myöhemmin) ja ystäväni soitti takaisin. "Pojat tulee hakemaan sut tänne ihan pian. Laitan kahvin tulemaan."

Näen punaista..

Jatkoin kävellen (pyöräntalutusnopeuteni uudella mittarilla mitattuna on 6,5-6,7 km/h) vajaan kilometrin, kun näin vastaan tulevan poliisiajoneuvon, joka hidasti vauhtia ja näytti hälyvaloilla pysähtymismerkkiä. Ensihämmästykseltäni tajusin, että X oli siis ollut työvuorossa. Hetki hymylle ja hersyvälle huumorille, pyörä maijan perään ja matkaan.

Kiitos. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Poliisista oli konkreettista apua.

.. ainakin melkein :)

Fillari

Huolsin Inseran. Naapurin pikkupoika katseli vakavana kun putsailin ja rasvailin sitä tuossa etuterassilla. Sitten jässikkä rohkaistui, asteli lähemmäksi ja kysyi "missä sun mies on?". Kerroin ettei ole miestä. "Miksi sulla sitten on miesten pyörä?" OK. Pyörä on tangollinen ja sininenkin kaiken lisäksi, miesten mallia siis. Jostain syystä halusin silloin muutama vuosi sitten juuri sen fillarin. Pojalle en oikein osannut vastata muuta kuin että "tykkään sinisestä." Onneksi muksu tyytyi tuohon.

En tehnyt (aina vaan tyhjenevälle) takakumille vielä mitään. Talutin vaan koko komeuden huoltsikalle ja tönäsin gummin täyteen ilmaa.

Koeajo venyi n. 10 km mittaiseksi, mutta tulipa testattua kunnolla ja hyvin rullasi. Täytyy joku päivä käydä shoppaamassa uusi sisäkumi ja puhua asiasta (vaihdosta) salilla vähän tavallista isompaan ääneen. Ehkä joku avulias uros käy jeesaan sen vaihdon vaikka kahvipalkalla..

Rullistellen

Avasin tänään myös rullaluistelukauden. Luistimista rattaat irti, laakerit puhtaiksi ja voitelu CRC:llä. Kierrättäen paikalleen ja testiajo. Ihan upea fiilis! Kevään ensimmäinen rullaluistelulenkki oli lyhyt, mutta alku kuitenkin.

Nyt kun molemmat lihasvoimalla liikuteltavat, pyörillä kulkevat pelit on toimintakunnossa, taitaa kävely jäädä vähemmälle. Jalan olen kulkenut aina suorinta reittiä - lähinnä pisteiden A-D välillä, mutta ratasvoimin matkat pitenee ja todennäköisesti tulee heitettyä ihan huviajeluakin :).

Jauzaa! Todellinen erävoitto.

*illistää kaikille epäuskoisille* (jotka eivät kylläkään blogia lue)

Kalenteriin on piirretty paksu, vihreä viiva 19.-22.4.2007. Torstaina lennän Saksaan, Esseniin ja vietän loppuviikon mm. Fibossa :D.

Aurinko paistaa vielä korkealla työhuoneen ikkunasta ja päivä on sujunut kuin siivillä. Uutta virtaa opiskeluviikonloppuun tuli kuin nurkan takaa.

PS. Ote Raahe-Suomi sanakirjasta:

illistää = näyttää kieltä

Kävin tänään varastossa etsimässä porakonetta ja tajusin, että varasto on pullollaan urheiluvälineitä:

- rullaluistimet 2 paria
- luistimet
- jäkismaila ja muutama laku
- jäkishanskat
- sukset, monot ja sauvat
- lumilauta (2 krt laskettu)
- lumikengät 2 paria
- kävelysauvat
- sählymaila x 2 ja erinäinen määrä palloja
- jalkapallo x 2
- katumaasturi

Mietin hetken ja asiaa tarkistamatta sisältä löytyy lisäksi:

- Sykemittari x 3 (Polarin eri malleja)
- GymStick x 2
- jumppapallo
- jumppamatto
- jumppakuminauha
- step-lauta
- käsipallo
- hyppynaru
- jumppatossut 3 paria
- lenkkarit 2 paria
- sisäpelikengät
- nyrkkeilyhanskat 12 oz
- säkkihanskat
- käsisiteitä ja hammasteknikolla teetetty hammassuoja
- uimapuku x 2, uimalasit ja -lakki, nenäklipsi
- sulkapallomaila x 2 ja sulkia.. monta
- pesäpallo (kaverin koiran leluna kylläkin)

En edes usko, että tuossa on kaikki ja lisäksi vaatehuomeessa majaille hirmuinen määrä vaatteita sisä- ja ulkoliikuntaa varten..

Miksi sitten moinen varustelu? En ole aina ollut himoliikkuja, mutta olen halunnut kokeilla "kaikkea kivaa" ja jos laji on ollut jees, olen hankkinut siihen (jotain) varusteita. Kun paikkakunnan suurimman urheiluvälineliikkeen omistaja sattui vielä olemaan hyvä tuttu, ei kaikesta ole tarvinnut maksaa täyttä hintaa. Osan olen itseasiassa saanut melkein puoli-ilmaiseksi.

Merkinnän löydät "lyhennettynä" myös keskusteluista.