Puhelin

Puolen tunnin etsinnän jälkeen olin varma, että jätin sen pääkonttorille toimipisteestä toiseen siirtyessäni - eikä minulla tietenkään ole sinne avaimia!

Ensimmäiset kaksi tuntia olivat kamalia. Jos joku on soittanut kiireellisestä asiasta? Tai laittanut viestiä, johon odottaa vastausta? Ai niin.. lupasin soittaaa/tekstata sille, tälle ja tuolle.... Sitten se kaikki vain jää, kun on pakon edessä hyväksyttävä realiteetit. Kuinka vapauttavaa onkaan huomata, että vielä tänään tulee toimeen ilman sitä viheliäistä laitetta! On jopa helpompi hengittää.

Eilen illalla tapasin työpäivän jälkeen pitkästä aikaa tähtisilmän. Annoin vietellä makuaistejni mm. itsetehdyllä, murtuneella suklaakääretortulla *N.A.M.* :). Kiitos!

PS. Ensi kerralla otan sen hammasharjan mukaan :D