Voimauttava ystävänpäivä valokuvaten.
Opeteltiin käyttämään järjestelmäkameraa. Möngittiin lumihangessa kuin lapset konsanaan, kiipeiltiin puissa ja laskettiin liukumäessä. Hauskaa, vaikka sormia ja varpaita palelsikin.
Loppuilta vierähti ystävän kanssa jutustellessa ja olustellessa vakiobaarissa. Varsin mukavaa ja lokoisaa.
Vuoden 2008 uudenvuodenlupauksessa lupasin olla uskollisempi itselleni.
Lupaus, ja pyrkimys siihen, pitää edelleen.
Olen asettanut rajat, jotka pitävät.
Kauden väri: Valkoinen
Ilmassa: Synkroniaa
Seinällä: Huoneentaulu
***
Lunta maassa, järvi jäässä. Menisin luistelemaan, jos minulla olisi luistimet.
Junassa taas. Aurinko paistaa niin että silmiin sattuu. Mutta pian voi olla, ettei enää tarvitse junailla kahden kaupungin väliä.
-aurinkoinen
Olen minä sentään hyvä kokki! Gourmet-kokki.
Hirvenvasa suli suussa, samoin suppiskastike ja pirteät kasvikset. Ei ravintolassakaan saa näin hyvää ruokaa. Syntisen hyvää. Jälkkäriksi hedelmäsalaattia.
Hyvä ruoka, parempi mieli.
***
Sähköpostisähläys meinasi vetää mielen maahan, mutta uudet (talvi)saappaat viiden tuuman tolppakorolla piristää aina. Ja salillakäynti.
Uudet saappaat ja hyvä treeni, parempi mieli.
Ihana kotiviikonloppu. Oltiin vaan.
Juteltiin ja naurettiin. Meillä on hauskaa yhdessä ja täydennämme toisiamme. Järkkäiltiin kotia ja työpistettä minulle. Käytiin salilla. Tehtiin vähän töitäkin. Isolta ruudulta se on mukavaa.
Tehtiin hyvää ruokaa. Pasta bolognesea ja tomaattista naudansuikalekastiketta jasmiiniriisin kera. Kaiken kruunasi hirvenvasan sisäfilepihvit uuniperunoilla, parsakaalilla ja suppilovahverokastikkeella. Suppikset on ihan itse Hakaniemestä syksyllä poimittuja. Vasa Lapin perukoilta - kiitokset sinne. Espiritu Chile pullossa on 6-0 parempaa kuin hanapakkauksessa
Käytiin sunnuntaiajelulla näytöissä. Katseltiin vaihtoehtoja ja mietittiin tulevia.
Istuin ratikassa ja luin kirjaa. Tunsin itseni suorastaan kaupunkilaiseksi. Tähän alkaa tottua. Pidän muutenkin ratikoista.
"It's Mishka allright." <3
Kampaaja kehui hiuksia kiiltäviksi ja hyväkuntoisiksi kuten aina, nyt väriäkin suklaanruskeaksi.
Ohjaaja kehui tekstejäni kiinnostavaksi ja mielenkiintoiseksi luettavaksi.
Mies kehui kauneimmaksi ja parhaaksi tyttöystäväksi koskaan.
Mukava kuulla onnistuneensa. Mukava kuulla osaavansa. Mukava kuulla muidenkin huomanneen sen.
Mukava kuulla mukavia, sydäntälämmittäviä asioita.
Ei kai tässä nyt ylpisty? En usko, kehuja ei voi koskaan olla liikaa, vain liian vähän. Ihmiset sanovat aivan liian vähän hyviä asioita toisilleen. Huonoista asioista taas ollaan huomauttelemassa liiankin helposti. Hyviä pidetään itsestäänselvyyksinä. Mutta mistä ihminen tietää olevansa hyvä, ellei hänelle ole sitä koskaan kerrottu?
Kainalossa nukun paremmin. Kädet löytävät paikkansa, eivätkä tunnu ruumiista irrallisilta ihmetellessä mihin ne oikein kuuluvat ja mihin ne pitäisi laittaa. Sormet kietoutuvat automaattisesti peukalon ympärille, ja peukalokin on alkanut hamuta sormia. Me nukumme aina niin lähekkäin ja tiiviisti, vaikka olisi kuinka kuumaa ja hikistä.
Koko perhe yhdessä koossa taas karvoineen päivineen. Olikin jo ikävä.
Olen juossut tämän viikon tukka putkella ympäriinsän tapaamisesta toiseen, ollut opettamassa, opetettavana, seuraamassa opetusta, keskustellut opettamisesta ja oppimisesta sekä tehnyt töitä ja treenannut.
Junassa, uudella tukalla varustettuna, pelastan liputtoman ja rahattoman teinin pulasta ja ostan tälle lipun. Päivän hyvä työ.
Viikonlopulta odotan olemista.
