paluu maan pinnalle

Huh huh. Olipahan reissu. Nyt jo toista päivää jetlaagissa.

Hieman epärealistisen toiveikkaana jaksamisestani laitoin kellon soimaan aamulla puoli yhdeksältä, mutta täysin tokkuraisena suljin hälytyksen ihmetellen missä oikein olen ja jatkoin unia yli kahteentoista. Silloinkin olisi vielä voinut jatkaa unia, mutta oli pakko herätä huollattamaan kynnet. Unenpöppörössä auringon ja lumen häikäistessä silmiä taapersin viiden tuuman talvisaappaissani lumijääpottupellossa luottokynsistuodiolleni. Ihmettelin ja pyöriskelin hetken ympyrää. Mihin ihmeeseen kynsistudio on kadonnut? Jatkoin matkaa eteenpäin toiseen kynsipaikkaan ja sain kuin sainkin ajan puolen tunnin päähän. Toikkaroin eteenpäin, vitunlumijääpellossa, aamulattelle odottelemaan. Ihme ja kumma, ettei muuten ole nälkä kahden viikon possuilun jälkeen, ei edes aamupalan verran nälkä. Kynsipoika oli sairaan nopea ja teki superhienot siniset kynnet valko-glitterhopeisin koristein tunnissa. Sitten nilkat muljahtellen takaisin kotiin ja matkan varrelta löytyi kuin löytyikin paikoillaan oleva kynsistudio. Hämmästykseni oli melkoinen. Oliko kynsistudio hetken jossakin aika-avaruusjatkumon hukkapiilossa vai olenko minä vain aivan jetlaakista sekaisin? Olokin on kuin kuu-ukolla, tai michelinmiehellä, taas pakkautuneena kaikkiin talvivaatteisiin.

Pyykkikone on pyörinyt kohta neljä kertaa. Olenko muuten maininnut, että pyykkikone on maailman paras keksintö. Heti sen jälkeen tulee pyykinkuivauskone.

Nyt pitää saada pannaria. Se näyttää ihan hassulta kuunpinnan muodostelmaröykkiöltä kumpareineen. Jokainen pannarini on erilainen. Pitäisi ihan kuvata niitä ja näitä kynsiä, kun tuli niin hienot taas; tummansiniset valkoisin ja hopeaglitterisin koristeluin.