Perjantaina, syntymäpäivänäni, melkein kaikki meni perseelleen. Hyvä että sukulaiseni muistivat onnitella minua ja muutama ystäväkin. Kuitenkin monet unohtivat ja siitä asti olen ollut drama queen. Ihan huulena vaan muille.
Katsokaas. Sitten tietää olevansa vanha kun kaikki eivät muista syntymäpäivääsi.
Huvittavinta kaikessa oli se, että harvat duunissani uskoivat minun täyttäneen 19. Jep jep. Tämä siis kertoo ihanasta luonteestani, hyvistä käytöstavoista ja ennen kaikkea kypsyydestä... Niin henkisestä kuin fyysisestäkin, AH!
Olen siis varhais vanha.
Härre god, saanen ampua itseni? Olen siis tuhlannut lapsuuteni tulevaisuuden turvaamiseen ja ajanut itseni vanhaksi?
Ei enään barbeja, legoja, sinisilmäisyyttä, hihittelyä ja lapsuuden uskoa?
Tähän on siis ajauduttu: Kyyninen kunnianhimoinen luonne, vapaa sielu, joka tekee tavoitteidensa eteen mitä vaan ,unohtamatta aistinautintoja?
Ei ihme, että kolmikymppiset ajautuvat yrittämään minua... kypsä mieli nuoressa lihassa.
Jotenkin on surullinen olo kun tajuaa lapsuutensa kadonneen.
Mutta ei se silti kieroa huumorintajua ja vapaata lentoa estä! *muahahahahaaa!*
Takaisin syntymäpäiväni tapahtumiin; Venäytin polveni, vaikka duunissa vain kuvittelin kylmän kangistaneen lihakseni tai jotain. Räpsähti saikkua, Farkkuni vetskari hajosi ja liikuin irtaana ympäri kaupunkia. (onneksi paitani oli pitkä...) Kävin moikkaamassa vanhuksia niiden kantikseen East westiin ja lauloin pari biisiä. Sitten Annen kanssa Sporttiin keskustaan muutamalle. Lopulta olin kotona.
Kaikkein piristävin asia koko illassa taisi olla se, että vaikka arki lookissani vanhuksia pasilaan olin menossa moikkaamaan, tuli tämä nuori ulkomaalainen opiskelija juttelemaan minulle ja lopulta ujona ja herttaisena pyysi numeroani ja kahville. Olin otettu sillä harvat suomalaiset taitavat tuon taidon. Tuli kunnioitettu olo. Persoonani otettiin huomioon, eikä vain ulkonäköä ja kysytty "Naidaanko?" kiertoilmaisuilla. Myös se kun tumma kundi tuli rautatie asemalla kyselemään niitä näitä ja "iskemään" omalla persoonallisella tavalla oli piristävä kohtaus. Hän käveli rennosti luoksemme (Anne ja minä) Iski silmänsä minuun, mutta otti myös kaverini huomioon. Kysyi nimeäni ja leikimme sanoilla hetken ja vitsailimme, Lopulta kerroin nimeni ja hän kovasti yritti saada numeroni tai kutsua jatkoille siihen se jäi, mutta mieleen painui hänen kommenttina: "well, in the future it would be nice to remember that good figured girls name who I met in Helsinkis railway station... " Tuli hyvä mieli sillä suomessa pidän itseäni keskinkertaisena. En ole pitkä, siro ja vaalea hiuksinen klassinen kaunotar, vaan muodokas, lyhyt ja persoonallisen näköinen tulinen luonne.
Pitäisikö lähteä ulkomaille kun sielä kundeilla tuntuu olevan puhumisen lahja ja kykyä arvostaa kaltaistani naista?
Ja sitten vielä: olen havainnut, että kivat kundit ovat aina varattuja!!! Duunissa on muutamia mukavia tapauksia ja ainakin osalla jo on nainen ja alan menettämään toivoni muidenkin osalta... Välillä luulen, että muutamalla olisi kiinnostusta, samantien nämä tapaukset tuntuvat välttelevän minua.
Däm.
kohta otan mun sairaiden kavereideni idean käyttöön ja alan tosi toimiin! Paitaa vaan enemmän auki ja kun varastossa törmään sopivaan tyyppin hulmautan hiukseni auki, tartun kundia rinnuksista ehdotan sivummalle siirtymistä... XD
Elämä on paskassa kahlaamista yleisesti ottaen. Mun elämäni argentiinalaista tangoa...
