Blogi

En todellakaan ole yllättynyt, että jälleen päivät muuttavat suuntaansa. Joka toinen on toivoa täynnä ja joka toinen romauttaa pohjan kaikelta.

Sain kuin sainkin sen verran haalittua, että lahjat kykenin valmistamaan.

Veljeni morsiain seurana Kaupungissa kiertelyä ja nyt turhautuneena odottelen velallisen maksuja.

Ei näy, ei kuulu.

Ei myöskään palkkaa.

------

Aurinko paistoi päivällä. Oli juuri sopivan kireä pakkanen.

Nyt on kaksi kotia joulua täynnä. Tehtävänihän oli myös saada vanhempieni koti jouluiseksi.

Onneksi kuusenmyyjä antoi minun auliisti dyykkailla kuusenoksa kasaansa.

Nyt on kuusen tuoksua kotosalla.

Viimeiset leipomiset ja rukoilut, että ihme tapahtuisi ja centit muuttuvat maagisesti euroiksi.

Uskon karman lakiin ja kolmen sääntöön.

Nyt tarkastamaan huomiset vaattet töihin ja paketoimaan leivoksia.

Joulupukki yritti iskeä minut. Ensin se tarjosi namia ja sitten se iski silmää, sekä heilutteli kovin innoissaan kättänsä.

Pääsipähän vähän tunnelmaan.

Ihmiset ovat kummallisia. Elävät omassa maailmassaan, joka usein on ahdas ja ovat kovin epäluuloisia muita kohtaan. Kuitenkin kuvittelevat saavansa mitä haluavat.

Miksi ryhtyä läheisiin Tekemisiin ihmisten kanssa, jotka eivät anna itsestään mitään?

Salini on paras kaikista! Edelleen mitä mahtavin henkilökunta. Ilmeisesti opiskelitoverini käyvät samalla salilla... Mahtavaa!!

Söpö vastaanoton kundi ja Alepan kuuma vartija pelastivat iltani.

Nyt lihakset jumissa pipareita leipomaan!!

Voi päivä mennä pahemminkin?

Just joo: liikunnanohjauksen palkka ei ole vielä tullut. Siksi ei jouluruokaa, ei joulukoristeita tai systerin muksuille lahjoja.

Läppäri päätti simahtaa for the first time. ( MacBook. Kuinka todennäköistä?), jouduin " ohimennen kuvatuksi" kahvilassa (mulla on korvat ja silmät!!!),Velanmaksaja maksaa veloistansa sovitun kuukausittaisesta lyhennyserästä puolet ja tapaamisestakin se myöhästyi!!!

Juuri kun kävelin pimeillä teillä kotia kohti pumpulilumen iskeytyessa kasvoille ja kuvitellesani tuon viimeisen eksäni( velkaa velkaa) jokaiseen aukkoon dynamiittipötkylän palaamaan, sekä palasten leviämisen ympäristöön kun huomaan omassa ulko-ovessani hopeisen kuusenkoristeen. Kävyn muotoinen jossa on bling blingiä. Kummasti mieliala koheni.

Jouluaatto töissä, alumiinifolio lumihiutaleet ikkunassa ja lenkkimakkara uunissa.

Kuka omaisuutta tarvitsee kun pääsee sukulaisiansa tapaamaan?

Kiitos sille tontulle, kuka onkaan, joulun idean muistuttamisesta ja päivän pelastamisesta.

Olipa jännä työpäivä eilen.

Tuntui kummasti, että osa asiakkaista olivat pikemminkin katsomassa minua, kuin ostamassa mitään.

Mitä tästä ajattelisi? Ensi kerralla olen pahvimuki valmiina kolisuttelemassa pennosia tyyppien nenän edessä: "Hei kaverit... se olis sit se kolme egee per lärvi... mä en oo ilmasta huvia..." mulkaisu vielä tyyppejä kohti kulmien alta.

Mutta ainahan on ihanaa saada nuoria miehiä liikkeeseen. Joten mitäs valittamaan?

*Ryystää kahvia jättimukistansa totisella katseella* KOOLLA ON VÄLIÄ!!!

Jälleen päivystän Wayns kaisaniemessä. Aika mahtava paikka. Ihmisiä, monia kieliä ja mahtava barista. Jee jee...

Äsken jopa opettajakin sattui hypähtämään sisään ja vaivihkaa lähti hetken keskustelun päätteeksi. Klinikka ihan kulman takana.

Luulen btw töistä lähtiessäni nähneeni hunksin bussissa. Siinä se istua kökötti. Ujo mies. Piruttain kävelin ohi ja istahdin taakse. Mahtavat hartiat ja mikä tuoksu... nannaa.

Kyllä tytöllä ajatusten hallinta taas levähti. "KES-KI-TY..."

No mutta kissa&hiiri-leikki siis käynnistyköön.

Siispä ohjenuora teille miehille, kuinka varastaa tälläisen akan huomion:

Tule juttelemaan minulle ja pidä katsekontakti!

Tälläinen tyttö päivittäin niin töissänsä kuin koulusskin harrastaa asiakaspalvelua. Eli suoraan sanoen pyrkii saamaan kaikkien huomion ja sanansa läpi katseilla, eleillä, puheella jne. Hyvä ettei jokaisen asiakkaan syliin tule pompattua ja poskea silitettyä: "Kyllä sä oikeasti haluat ne pokat...".

Siksi katso minua silmiin ja puhu! Jos kävelen siis bussissa melkein ohi: Esim. Nappaa hihasta.
---
Asiasta jällee muualle.

Näin toissa iltana kummallisen unen. Olin ystiäni tapaamassa jossain kirpparin ja löytötavaralaitoksen välimaastossa, kun keskustelu kääntyi lemmikkeihin. Ilmaisin haluavani kissan kun yksi tytöistä huudahti: "Meillä olis kuules nyt tälläinen koira." Karvaturri suhahti nopeasti syliini ja lipoi innoissaan kasvojani. Sitten se jäi mahani päälle makaamaan tuijotellen minua nappi silmillään. "Mäyräkoiran ja berhandilaisen sekoitus, et haluais ottaa itelles?"
Totta kai nappasin koiran mukaani ja menin kotiini. Siellä koira jatkoi kasvojen lipomista. Käänsin hetkeksi selkäni ja pyörähdin takaisin niin siinähän seisoi alaston mies. Totta kai hieman hämilläni kyselin kaverilta, että mitä hittoa...
"No mä oon tälläinen muodonmuuttaja"
"Siis ootko koira vai ihminen?"
"Kyllä mä ihan ihminen oon..."
"Jassooo..."
Sitten kundi muuttui tytöksi ja kiljaisin.
"Oikei... ootkos nyt sitten mies vai nainen.."
Tyttö katsoi jalkojenväliinsä totesi omaavansa pallit ja muuttui jälleen kundiksi.
"No nyt pitäis sulle kyl jotain vaatteita saada. Ethän sä voi alasti täällä hyppiä. Onkos sulla yhtään euroja"
Kundi pudisti päätään.
"Okei. Mäkin oon kyl aika broke, joten mites jos mentäis Uffiin hakee sulle nyt ees jotain..."
Oveen koputettiin ja pyysinkin kundia muuttumaan takaisin koiraksi.
Silloin heräsin.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että saan miehekseni varsinaisen rentun?! Koiiiirrrrraaaa... *hihitystä*
--------

Nyt siis pänttään ja koristelen loppuviikon. Tuhlaan aikaa itseeni.

Koska olen jouluaattona töissä toivonkin seuraavaa joulupukilta:

"Anna pomojeni tulla jouluaattona liikkeeseen ilmaisemaan suosionosoituksia vuoden panokselleni. Joulubonukseksi ottaisin ihan mielelläni lahjakortin Brand galleryyn. Sielta parit laukut ja kengät tänks! Farkutkin ja Edd Hardy hubbarikin plus pari paitaa ja farkut olis aika jees.."

Ja tämähän ei luultavasti tule koskaan tapahtumaan?..

Ehkä mahdollisesti sitten joku nuori komia miäs ilmestyy paikalle ruusun kanssa: "Tän ruusun kauneus kalpenee sun kauneuden rinnalla... Lähdetkö mun kämpille painimaan?"

Toimii! *leveä hymy*

Ja tässä vielä biisi, jota hoeskelin eilen vain seuraavasta kohdasta: "Se on niin pirun kaunis..."
Leena Ihmemaassa- Piru
http://www.youtube.com/watch?v=u5iWOPObL0c

Täten lupaan opetella kyseisen biisin ulkoa, jotta kollegani duunissa ei menetä hermojaan.

Duunissa täytyy laulaa, tanssia, heittää huonoa huumoria ja muutenkin ottaa rennosti.

Kuittaus ja lopetus!

Jouluviikko ja maanantai.

Ja arvatkaa onko koristeita, pipareita etc jo esillä? EEEEHEEIII... joulusiivous edessä torstaina. Samoin leipomiset. Ihanata...

Viikonlopun tapahtumista:

Perjantain vietin ihan kotosalla leffoja tuijotellen ja jummittaen. Tyylillä jälleen: Hiukset pystyssä, villasukat jalassa ja T-paita päällä. Bamtsika bauwau!

Kahdentoista jälkeen illalla lähti puhelin vibraamaan ja vilkaisinkin soittajan: Rakas ex-kihlattunihan se siellä. Tätä tilaisuutta ei voinnut jättää kuulematta, niinpä vastasin. Puhuimme puoli tuntia kuulumisista jne. Aivan mahtavaa!

Nykyisen kanssa menee hyvin ja asuvatkin jo yhdessä saman katon alla. Tästä olen hyvin iloinen, koska vaikka kundi käyttäytyikin miten sattui aikanamme, on hän silti edelleen sydämmessäni.

Bisse jäännyt vähemmälle ja tiskaaminenkin mielekästä. Ilmeisesti jopa viettävät paremman puoliskonsa kanssa yhteistä aikaa.

Voi tätä katkeruutta. Niin se vaan menee: Sinä koulutat kundin ja toinen korjaa sadon. Piste.

Silti olen onnellinen hänen puolestaan. Sillä onhan hän hyvä mies... Jollekkin toiselle. Sen verran paljon sain kestää ettei todellakaan yhteistä tulevaisuutta voi edes kuvitella.

*Huokaus*

Siispä villinä sinkkuna edelleen jatketaan: Catch me if you can!

Suloista oli kundin myöntymys siitä, että karikkoon ajettiin pääosin hänen takiaan, johon totesin: "kuules. Kyllä mäkin osaan olla aikamoinen pain in the as. Itsepäinen, dramaattinen, mutta ihan suloinenkin joskus..."

Pääsi pureskelemaan asiat hänen kanssaan loppuun. Ja aivan ihanaa, että ollaan kuitenkin väleissä.

Kuitenkin pieni ääni takaraivossani nostaa kysymyksen esille. Onko soiton motiivit täysin valkoiset?

Aikaisemminhan olen maininnut blogissani tuon hunks/täydellisen miehen, joka on vastikään eronnut. Pienet on piirit idässä....

Jos nyt tuo ex-kihlattuni on kuullut mutkan kautta jotain jne. Koska kyselikin miten minun elämäni sujuu ja mainitsinkin keskustelun lomassa hunksin johon entiseni vaan totesi: "Edelleen odotat prinssiä hevosen selässä...jooh...sellaista joka on sun arvoinen, koska sitä en ollut... ai millä tavalla toi just eroaminen on esteenä....?"

No lisäsin totta kai vettä myllyyn. Kyllä tämä tyttö osaa pelata ja jos hunks on jäännyt takaraivooni niin kylläh..

No mutta tehty on jo tehty.

Turhaan sitä stressaisi tulevaisuutta, mutta olen itse oppinut, ettei juuri eronneiden kanssa välttämättä ole helppoa. Toisaalta: Jos kundilla pitkä suhde on takana, niin ei tarvisi itse kouluttaa alusta loppuun? Hiukan hioa? Jokainen timatti vaatii hiontaa.. Siis itsehän olen jo täydellinen.. (Just joo).

Turhaan sitä stressaamaan. Kyllä siihen kundiin varmasti uudestaan törmään. Innostustahan ei saa heti näyttää. Kauhia turn of. Kundit rakastavat haasteita ja varsinkin tämä kundi.. Välillä voisin vain keskittyä vaikka kavereiden seurassa tanssimiseen. Joskus vinkata silmää ja vaihtaa pari sanaa... joskus sitten hypätä syliin jne. Mulla on aikaa ja sen verran itseluottamusta etten usko samanlaisen tytön kundin ohi ihan lähiaikoina kulkevan.

------

No mutta lauantaista.

Duunia ja samantien firman pippaloihin. En kerennyt sitten osteopaattien illanistujaisiin, koska valitettavasti olimme ilmeisesti tehneet hyvää työtä ja voi sitä juomien määrää. Jsus. Ja tämä tyttöhän ei kieltäydy ilmaisesta alkoholista! Ensin rio grande, sitten pasilan paikallinen ja jälleen bakers jossa hihittelinkin itsekseni koko illan.
Keskityinkin sitten kavereiden seurassa olemiseen, vaikka minua kouraistiinkin ja pyydettiin tanssimaan. Häh hää.

Bakersista lopulta päästiin lähtemään ja kaveri heitti kotiin. Onneksi.

Ette ikinä usko: Törmäsin tietysti siihen alku syksyn kusipäähänkin. Totta kai halasin riemuissani ja huusin: MOIIII!!!

Kollega myöhemmin kysäisi: "Kuka toi oli?" Johon vastasin: "Yks hiton kusipää..."

Voi näitä esittämisen riemuja.
-

Sunnuntai tietysti 9h duunissa. Aivan kaamea krapula ja olinkin vauhdissa. Vähän koordinaatio heitti ja ruuvit eivät pysyneet hyppysissä. Juttukin väsyneen puoleista, mutta asiakkailla ja minulla todella hauskaa. Sain jopa kättelytkin loistavasta työstä. Aivan ihania asiakkaita yksi pariskunta. Loistavia tyyppejä. Jos vapaa-ajallakin törmäisi niin varmastai juttu lentäisi etc.

Töistä kotiin. Tacoja poskeen ja nukahtaminen sohvalle. Olen niin media seksikäs.

Nyt sitten chillailua ennen töihin lähtöä.

No niinhän se sitten meni, että uusintaan joutuu tuon isomman tentin osalta, muttei oikeastaan tullut yllätyksenä....

Toiminnalisen anatomian 2 osa-alue jäi hieman lukematta ja opettajakin vaati näistä aika paljon. Diagnostiikka, kliiniset opinnot ja käytännöt meni just fine.

Pientä takkuilua suunnissa. "Ylöspäin niin tota.. eiku alas, ALASSS!!! Ja sitten niiQ oikeelle"... ja samalla osoitin vasemmalle.

On tää lukihärö nanna, mutta toisaalta toivoinkin saada päästä uusintaan sillä olen sisimmässäni perfectionisti, vaikka suhteellisen rento luonteeltani.

Kaikesta on tiedettävä kaikki ja kunnon/ulkonäönhän on oltava pääosin tip-top!

Torstaista sen verran, että tällä tytöllä melkein kyynel kirahti silmään kun valmennettavista tytöistä yksi toi nallen ja joulukortin valmentajallensa. Aivan ihanaa.

Nyt treeniä ja loppu ilta chillisti leffojen/hyvän kirjan parissa (Kännykkä kiinni, kone kiinni...). Huomenna taas tanssin niin perkeleesti, että koko kroppaan sattuu!

Taas kahvilapäivystystä.
Kirjoittakaa otsaani: "Virallisesti EI ELÄMÄÄ!!"

Hyvä, että vetäisin vähän proteiinia ja magnessiumia ennen nukahtamista. Pakko sanoa, että olisi muuten käynnyt vanhanaikaisesti:

1. Herääminen aamulla omituisen kramppaavasta asennosta.
2. Vaivoin vääntyminen sängyn reunalle.
3. Ylösnouseminen.
4. BANG! Lattialla sikiöasennossa lihakset huutaen hallelujaa.

Nyt vain pakarat tulessa ja vatsa hiukan hapettomassa tilassa. Kädet kestivät ja hartiat mutta JSUS mikä tehotreeni taas epästabiilille keskikropalleni.

Jätin suosiolla korkkarit kotiin. Muuten gluteukset ja jalat enemmän krampissa. Siispä lökäreissä kahvilassa, hiukset kiinni miten sattuu ja lookki mitä nyt onkaan.

Kuitenkin suht siisti joten who cares?

-------

Siksi "yllättäen" nostan esille aiheen: Epävarmuus.

Mikä ihmisiä vaivaa nykyään? Jokainen on oikeasti kaunis jos vähän pyrkii pitämään itsensä kunnossa.

Olkoon kropan malli mikä tahansa!

Jotkut syövät saadakseen itsellensä kirjaimellisen suoja ja jotkut hallitsevat ruokailuaan ylettömällä tarpeella vain sen takia, että muut hyväksyisivät hänet.

Väitän, että jos hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, elämä helpottuu!

Se on yksinkertaisesti vain anatomisesti mahdotonta yhtäkkiä muuttua 175cm pitkäksi, siroksi, iso silmäiseksi, klassisen kauniiksi blondiksi, jos olet minun kaltainen 162cm lyhyt, muodokas ja varsin tumma piirteinen suomalaiseksi eksoottisen oloinen tapaus.

Vaikka plastiikka kirurgia onkin varsin etevää. Mutta pituuskasvu? Arveton kroppa, jossa pienetkin lihakset/fasciat/ligamentit etc. liikkuvat kauniisti ja normaalisti? Ei tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan!!!

Miksi siis yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, mitä ei ole sen sijaan että kehittäisi itsessään niitä hyviä ominaisuuksia joita jo löytyy?

Itse ainakin olen sujut itseni kanssa. Luojan kiitos minussa oli munaa huutaa vastaan, kun toiset (Joo jälleen näitä mm. eksä kokemuksiani) huutavat minulle: "Luuletko olevas fiksu vai?", "Tossakin sulla on liikaa...", "Sä et oo tarpeeks hyvä...", "Taas sulle on nyt kuule tullu pari kiloa varo varo...", "Vittu sul o vinot silmät.."

Vastauksinani: "No niin vittu onkin!!! Joten mikä on sun ongelmas?!"

(Välikommentti: En ole koskaan ymmärtänyt toisten haukkumista ja arvostelua. Katso peiliin ja kritisoi ensin itsesi loppuun ennen kuin voit mennä pää pystyssä kritisoimaan muita.)

Vähän itseluottamusta. Katsokaa peiliin ja oppikaa arvostamaan itseänne! Aina on joku joka pitää juuri niistä piirteistä sinussa, joita joku toinen vihaa.

Kuten esim. omituisinta ikinä: Hunks mies joka on aivan mahtava kokonaisuus mun mielestä häpeilee omaa karvaisuuttaan. Siis WTF?! Miehen kuuluu olla karvainen ja siis selänkin saa hoidettua, JOS se niin kauheasti häiritsee... (Ja jos nyt vingutte kivusta niin kokeilkaas pojat brassivahausta...) Minua ei ainakaan tuollaiset pikku jutut häiritse. Pääasia että miehellä kasvaa parta! Oooh se sänki... *grrräyhhhhh!*

Minua itseasiassa henkilökohtaisesti hiukan ahdistavat nk. karvattomat miehet. ei kunnon partaa, ei sänkeä... siis voi ahdistus!

Ja jos parisuhteessa saatte kuulla jatkuvaa arvostelua omasta käytöksestänne, ulkonäöstänne jne. Niin kannattaa miettiä onko tämä parisuhde kaiken tämän henkisen väkivallan arvoista? Kyllä. Kuulitte oikein: HENKISTÄ VÄKIVALTAA! Tässä lainaus:

"Se voi olla sanallista tai sanatonta. Henkisen väkivallan muotoja ovat alistaminen, nöyryyttäminen, huutaminen, kiroilu, painostaminen, pilkkaaminen, nimittely, uhkailu, kontrolli, vähättely, alentuvasti käyttäytyminen, pelottelu, häirintä sekä syyttely."

Kauhean suorasanaista tekstiä taas vaihteeksi.

Siinä vaiheessa kun toisen osapuolen on pakko nimitellä etc. 24/7 on jossain jo vika.

Turhaan sitä jää suhteeseen, jossa alkaa tuntemaan itsensä huonommaksi. Oikeassa ymmärtävässä suhteessa toinen rakastaa sinua sellaisena kuin olet.

Kuten yksi mahtavimmista kokemuksistani. ex-kihlattuni rakasti minua sellaisena kuin olen vaikkakin juopotteli ja unohti minut ajottain tyystin ja yritti haihduttaa minusta opiskeluideani kokonaan niin niin... Tuo asia oli hänessä ylitselyömätön! Ja tuona aikana olin varsin epävarma itsestäni.

Sentään jotain positiivistakin kehitystä on tapahtunut näinä vuosina.

Vaikka edelleen huono tuurini niin rakkaus kuin raha-asioissa vaan jatkuu. Vaikka niinhän sen kuuluisi mennä että jos ei onnea rakkaudessa, niin rahassa ja visa versa.

Nyt joku aivan selkeästi saa sairasta nautintoa miesjuttujeni epäonnisuudesta. joku tulee ja sekoittaa miehen pään niin, että varomaton sanominen saa minut suuttumaan, tai sitten ystäväni pokailee miestä joka varattiin jo minulle tai sitten jokin saa sen kundin mokaamaan kunnolla. Tai sitten kundi on vasta eronnut tai tai tai... JSUS!

Uudenvuoden lupaukseni olkoon: Keskityn itseeni, en uhraa kaikkea aikaani/energiaani muihin ja heidän ongelmiensa ratkomiseen, en suostu toisen osapuolen parantavaksi laastariksi jne.

Kun sattuu olemaan jokin ongelmamagneetti mun kasvoissani: "Tulkaa kaikki vaan ja purkakaa ongelmanne minuun!" "After me u are a new person!"

Siis paikallisessakin vedän nämä ihmiset puoleeni, jotka alkavat vain purkamaan sydäntänsä ja ovat hakemassa olkapäätä.

*huokaus*

Ja mikä siinä on, että KAIKKI! Siis kaikki eksäni/hoitoni etc. eivät osaa lopettaa soittelua vaan aina jälkeen päin aloittavat sen uudestaan ja hihkaisevat: "Kun sä oli niin ihana ja täydellinen ja ja..." Omapa oli mokanne herrat! Sen tajuaa mitä menettää kun onni katoaa hyppysistä! Tai sitten ne vaan kerjäävät piparia...

Ajattelin jossain vaiheessa taas repäistä. Taas sellainen levoton olo. Pakko päästä matkustamaan. Ottaa aikaa vain ja ainoastaan itsellensä.

Jos vaikka kokeili ensi kesänä espanjalaisen esittämistä (ruskeat piilarit ja menen helposti läpi!), tai nyt ajankuluksi kokeilisin viettelyä ja miesten narraamista. Kaikkeahan tulee kokeilla?! *Viaton hymy* Ihan vain testaisin miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se minussa herättää....

BTW: Pakko ilmaista vitutuksensa joidenkin kirjoitustaitoa kohtaan. Kyllä. Olen itsekkin lukihäiriöinen, mutta sentään ilmaisen itseäni varsin vauhdikkaasti ja ymmärrettävästi kirjallisesti! Opetelkaa kirjoittamaan STNA! Väitän, että kirjallinen ilmaisu pääosin paljastaa henkilön kypsyyden ja sivistyksen tason!

Halimispulaan ei taida olla muuta ratkaisua nyt, kuin halia heti ensimmäistä opiskelija kolleegaani huomenna, sitten Minnaa. Lauantaina hyppään kollegani kaulaan ja illalla punkun voimalla halin kaikki osteopaatit/osteopatian opiskelijat läpi. Nämä ihmiset oikeasti arvostavat minua sellaisena kuin olen.

Näitä pohtienMutta tässä tämän päiväinen puklaukseni.

Nyt pänttäämistä ja illaksi valmentamaan tytön tylleröitä. Noita ihanaisia. Vaikka vievätkin energiaa niin se innostus on aivan ihanaa!

Oi sinun vieressäsi kiitävää ruuhkaista risteystä!
Voih ja aih sisäänkäyntisi karuutta!
Kun astun aulaan luo hurmos valoa kasvoilleni,
Pukuhuoneen valot ja sisustus iskeytyvät mieleeni!
Se kauneus ja harmonia, nyt joulun alla koristeltuina.
Niin pieniä tuikkuja, kuin joulutähtiäkin, sekä tietysti Mon Cheri hajuvesi jämiäkin!

Parasta kaikessa on tuo henkilökunta niin ihana!
Muistivat minut viikkojenkin jälkeen ja en edes tunnille päässyt ilman ennen kuin annoin selityksen poissaololleni, käykö tämä järkeen?
Ah nuo rankat tunnit, joissa huudan melkein äitiä,
Kun Heidi keksi keskivartalotreeniin uusia jäyniä!

Ja laitteet joissa on aina tilaa, sekä parasta ehdottomasti: Ei huono fiilis sitä pilaa! Yksi hyvä puoli kolmijalkaisten puutteessa, sitä elää siveydessä ja nuhteessa.
Ei haasta isomman äijän painonnosto kilpailuviettiäni tätä, ihmistä joka ei painihaastetta ottammatta jätä. Sillä vain tyttöjä ja naisia kaikenlaisia, löytyy tästä salista, ei siis ulkonäöstään tarvitse narista!
Tuo infrapuna sauna ihmeineen ja lehtineen ja voih! Suihkuhuoneessa on purkkia nesteineen. Niin shampoota kuin muotovaahtoa, deodoranttia kuin monia lotioneja!
Spa ja treeni yhdistetty: Priima coktail, jolla tämän tytön treenihimot on aina sytytetty!

---------

Kyllä. Salille eksyin ja todellakin oli sellainen endorfiini hyökkäys että oh la laa... Melkein kuin hyvää seksiä tuo itsensä rääkkääminen.

Kahvakuula treeni on tuo taiteen laji, mihin ajattelin panostaa. Keskikroppa nimit. vähän turhankin mobiili.... Huomasi kun taas asenteella nappasin isomman kuulaan ja kiertoheilautuksia tehtiin, niin tämä tyttö melkein sitten vetäisi kunnon matrixit takana olevan ohimoon... Vaihdoin suosiolla pienempään: Kyllä. olen mennyt ottamaan ohjeita vastaan ainakin keskikropan hallinnan osalta. Tänks Kartsa, Leena, Nalle jne..

Kyllä tämä tästä.

Ja sen verran kilpailuintoinen ihminen olen, että toi naisten sali on hyvä ratkaisu. Jos näen toisen tekevän enemmän punnerruksia jne. niin pakkohan on yleensä näyttää ja thai boksingissahan oli parasta olla miespuolista vastustajaa nopeampi ja tehokkaampi... *unelmoiva katse*

Mutta näillä hormoneilla ja tällä kropalla on vaan omat rajansa. Todellinen naisen kroppa ja fysiologia...

Jesus. Pakko sanoa, että tänään oli muuten hyvä päivä. Katsoin suihkusta tullessani kroppaani ja totesin, että "Däääm!! Mähän oon aikas kivan näkönen..." Jotakin on tapahtunut tässä liikunnallisen syksyn aikana ja parhaimmat puolet tulee taas esille. Harmi kyllä tuo etumus ei sitten pienene millään. Muualta kropasta ilm. tavaraa lähtee niin eeeheeii... nää melonit stna on ja pysyy. Siispä edelleen jatkan nk. "Jesari"-linjaa, eli rintsikat, urheilupaita ja urheilutoppi päällekkäin niin voin juosta ja pomppia.

Pelottaa vain kuinka timmiksi on pakko itsensä vetää, että keskikroppaa saa stabiilimmaksi. Ettei tule sitten monenlaisia prolapseja vanhemmiten hommattua. Nyt jo aikas kivassa kuosissa lantionpohjaa myöten. Siis tulevaisuuden kauhukuvana: Sitten kun joskus hamassa tulevaisuudessa saan sen perheen ja eka lapsi tulossa: "Whittu peekele shaatana leikatkaa se ulos. MÄ REPEEN!" Ja sitten pahoinpitelen kaikki ympärillä olijat koukuilla ja potkuilla... Ihanata.

Tuli muuten mieleen, että mikä helvetti teitä kundeja vaivaa?! Aina kun tulee treeneistä voipuneena, suihkun raikkaana, aika au naturena niin tuijotellaan ja käydään kiimakierroksilla? Siis TÄH?! Ja sitten kun laittautuu niin vientiä on, muttei sellaista alkukantaista katsetta kundeilta kuin treeneistä tulleen näköisenä saa osakseen...

*huokaus*
----------

Btw: Mikä ihmeen villi huhu musta taas on maailmalla liikenteessä?!
"Se TIIKERI on edelleen vapaana... grnauh!"

Eksä soitteli ja kertoili kuinka asiat on taas paremmalla mallilla ja saisko tulla kylään, jos voisin selkää katsoa... sitten tää alkusyksyn kusipää tapaus yritti soitella eilen... Siis wtf?!

Ja just kun mä alottelen tätä vapautuvaa kautta niinh alkaa ihmiset häiriköimään... Tää on NIIN mun tuuria...

Tai sitten syynä on lähestyvä joulu, jolloin kukaan ei halua olla yksin?

KÄRSIKÄÄ!

Niin minäkin parasta joulussa työvuoron ja kauppakeskuksen joululaulujen jälkeen on se perheen tapaaminen, mutta kuten vanhoille piioille käy: "Lämmitä ruoka, kato lasten perään, kanna tää pöytään, auta nyt tota... jne" Loppu ilta on sitten helmeä: Systerin ja sen miekkosen kanssa luultavasti Itä-Helsingin menomestaan muutamalle. Jee jee..

Pänttäämisen riemuja!

Kyrpä otsassa valmiiksi. Jokaisella opettajalla oma mielikuva miten tietty tekniikka tehdään ja teoriaahan on sitten luettavana se 5kg... Oi näitä isompien tenttien riemuja!!

Ilolla skippasin psykologian tentin tänään ja menen suoraan sitten uusintaan tammikuussa. Jotenkin tuo tyhjänpäiväisten termien ja keittiöpsykologian pyörittäminen turhauttaa.

Ajattelin ottaa jatkossa varsin löysin rantein miesten suhteen. Vaikka ei ymmärrä voi aina pitää hauskaa. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Kuhan uber mustasukkaisia tyyppejä ei tule vastaan, jotka ovat heti vainoamassa,kihlaamassa ja lapsia hommaamassa. Jotenkin tälläinen vaikutus tällä tytöllä yleensä on.

Tällä kertaa peli selväksi heti alusta lähtien.

En sanoisi itseäni suhdekammoiseksi, mutta.. En siedä vapauksieni rajoittamista/roikkujia jne.

Kohta salille, spinningiin ja bodypumppiin niin saa patoutumia pois. Ja pänttäämisen jatkoa..

BTW: Tarvitaan anatominen malli. Miespuolinen, hyvässä kunnossa tänks..

Mahtava fiilis nousta aamulla hiukset joka ilmansuuntaan sojottaen ja lähteä samantien tukikohtaani nro. 2.

Täällä sitten aamupalaksi jauhelihakeittoa ja kotifiilistelyä. On tuo vanhempien (ties kuinka paljon maksava) sänky paljon mukavempi kuin omani ja jälleen: Ihana hiljaisuus!

Tässä uusi lisäys listaani "Kun kasvan isoksi..."

-En todellakaan asu kaupungin vuokra-asunnossa vaan omistan ihan ihka oman asunnon. Tai jos näin ei pääsee käymään asun idässä, maunulassa, käpylässä jne. paikoissa joissa ei hengaie suurimmat nisti kommuunit.

Eilisestä pakko tuulettaa, että onnistunut maanantai!

Aamu päivä jumittamista ja illaksi hohtokeilaamaan liikunnanohjaaja porukalla. Teki nannaa heittää hulvatonta huumoria ja levotonta läppää. Saimme taas ääneikkämpien maineen Lauran kanssa.

"Näytä mistä se kana pissii!!"
"Heitä se äläkä mamoile!"
"Juuh mä otan kiinni takaa..."
"Pekka ei ookkaan mitään B ryhmää..."
"Pekka on treenannut täällä koko vklp tätä tilaisuutta varten, että voi näyttää tytöille stna...."

Totta kai keilailuun kuuluu sitten uskomattomat tuuletustanssit jne.

Onneksi sain Lauran houkuteltua katsomaan kanssani Aussibaariin Manu-Arsenal matsia.

Ensin Mäkkäriin hotkaisemaan burgerit. Luojan kiitos pääsimme erään kundin pöytään, sillä steissin asemalta asti yksi kundi lähti seuraamaan "Hey baby girl...", "Looking fine.." ja pääsimme istumaan sitten raavaan tosi äijän viereen niin kummasti kaikkosi kaveri läheltä. Tätä enne kysäisimme eräältä 6h pöydän ääressä istuvalta naikkoselta, josko pöytään mahtuisi istumaan ja vastaus oli kuivan "minulla on luuta perseessä"- oloiselta. Ei ole tilaa!!

Voi kundi parka kun pääsi kuuntelemaan sitten kahden nuoren naikkosen jutusteluja miehistä jne. Ei tyyppi syönnyt, juonut edes limua vaan todellakin kuunteli välillä hieman hymyillen ja naureskellen itsekseen. Ties josko sai vinkkejä naisten kanssa asioimiseen.

Varoituksen sana kaikille tytöille Helsingissä. Kyllä. Ne parveilevat iltaisin mäkissä, kaduilla jne. Rauhaa ei saa, ellei joku miespuolinen ole vierelläsi.

Jutustelu jatkui samankaltaisena aina aussibaarissakin ja suhdeasioita sitten käsittelimme. Kyllähän lopulta selvisi Laurankin kummallisen tiukka syksy ja omituinen asenne. Suhde lopulta päättyi kundin juopottelun takia. Elämää alkoholistin kanssa jepa jee..

Pääsin todistamaan toista selviytymisen muotoa. "Uutta kehiin ja heti!!" Laura lähti shoppailemaan, bilettämään naatiskelemaan, jottei tarvitsisi jäädä asiaa yksin pureskelemaan. Toki hän myönsi ettei eksästään ollut puhunut eron jälkeen kenenkään kanssa niin paljoa kuin eilen matsia katsellessa.

Aussibaarin pojille muuten iso kiitos! Mahtava baari, mahtava meno ja vielä mahtavammat työntekijät. Pitivät huolen ettei matsi-iltaamme häiritty. Yksi juppokundi samantien ohjattiin pöytämme lähettyviltä pois ja pahoittelivat kundin puolesta hänen käytöstään. Tätä ei todellakaan monessa suomalaisessa baarissa tehdä!! Aivan ihana paikka.

Itseänikin tuo keskustelu ja ihmettely joskus pinnallisellakin asenteella helpotti ja selvitti päätäni.

Nyt ymmärrän miksi oikeastaan nk. pakenin paikalta perjantai-illan lopulla.

Viimeisin suhteeni lähti käyntiin viime joulukuussa ja kundi vakuutteli, että entinen suhde mennyt ja kuopattu jo reilu kuukausi sitten. Mikä selittää heidän jatkuvan soittelun, tuon kundin eksän minua kohtaan alkaneen stalkkeroinnin (Kyllä. Tyttö seurasi minua paikasta toiseen...)?...

Suhdetta ei todellakaan oltu vielä täysin kuopattu.

Tuo suhdehan päättyi osaltani huhtikuussa siihen lopulta siihen, että erään illan lopuksi kundi tarttui minua rinnuksista kiinni johon vastasin kylmästi: "Lyö. Lyö niin kovaa kun tuntuu. Antaa mennä vaan.." ja kundihan sitten lopulta tuhosi mm. tietokoneeni, osan huonekaluista etc. Ja minuunhan ei kosketa.

Toisaalta en usko tuon kundin ongelmien juontavan viimeisen suhteen loppumisen epäselvyydestä vaan tekijöitä on monia. Kundilta meni käsistä asiat kun hänen kaverinsa pääsi linnasta ja pään selvänä pitäminen tuotti vaikeuksia jne..

Mutta anyway. En todellakaan halua kenenkään ukon eksän vihaa/vainoamista ylleni. Sen verran kananlihalle nostattavaa oli postiluukun kolahdukset ja tumma hahmo tuijottamassa ikkunaani...

Lallati laa.

Mutta en usko tuon hunksin osalta ihan noin käyvän, mutta silti pidän hieman jarrua ja katson ajan kanssa mitä tulee.

Vaikka kuinka kasvaisi erilleen niin kyllä se toinen osapuoli vaan jättää jälkensä ja takaisin jaloille pääsemiseen menee aikaa.

Siksi hieman tuon hunksin tunnustus siitä, että mahtavaa yötämme edeltävänä päivänä hän oli oikeasti vasta eronnut aiheutti pienen shokin ja omituisen jälkireaktion.

Mutta se että kundi kertoi asian. kertoo, että kaveri on mitä todennäköisemmin toista maata kuin eksäni.

Siis mahdollisuus vakavampaankin/ei niin vakavaan suhteeseen on ja säilyy.

En usko, että vaadin liikaa kun pyydän, että tyyppi joka vieressäni herää ei edelleen toivo eksänsä olevan paikallani vaan viettää kanssani aikaa sen takia, että minä olen juuri minä, eikä siksi, että vain joku olisi vieressä.

Mutta toisaalta: Koska voi olla kenestäkään täysin varma, että viettää kanssasi aikaa sinun takiasi? Joillakin voi olla viimeisestä suhteesta 100-vuotta, eivätkä he edelleenkään ole päässeet yli.