Blogi

On se jännä miten ensimmäinen koulupäivä meni nopeasti.

Käytävillä ajelehti moikaten kaikkia. Niin henkilökuntaa, tuttuja jne... Ja taas niin "organisoidusti" hoiti tutoroinnin. Siis minähän olen kuin luojan lahja asiapapereiden ja mustaa-valkoiselle merkitsimisen suhteen?... Not!

Torut ryhmän uudelta tutoropettajalta olivat ihan paikallansa. Mutta homma kuitenkin hoidettiin kunnialla ja luojan kiitos sain apua.

Suur kiitos niin mentoreille kun vanhemmille senioreille ja luokkalaisilleni. kaikki ovat mukana, sekä jeesaamassa.

Vaikka sainkin nyt vastaavan roolia kantaa (tapahtumien organisointi, viestittely jne) niin tällä hetkellä ei pelota. Vaikuttaa, että kaikki ovat mukana, mutta odottakaas kun vuosi alkaa kunnolla ja töitä kerääntyy kasaan ja ja...

Noh. Se on sen ajan murhe.

Opiskelija elämästä ihan vaan sen verran, että on siinä oma vetovoimansakkin.

Kaikki se jonottaminen eri virastoihin ja ihmisten massa.

No mutta matkakortti ja opiskelijakortti päivitykset= DONE!Ei tarvitse taas murehtia vuoteen asiaa..

Ne jotka kuvittelevat opiskelijaelämän olevan yhtä bilettämistä niin kokeilkaas opiskella alaani.

1.Töitä ei opiskelun ohella voi juurikaan tehdä. Muuten -> burn out. No money, no funny.

2. Kukaan ei jaksa seuraasi tietyn mielentilan tavoitettuasi: Puhut latinaa ja hiplailet ihmisiä.

3. Tehtäviä ja opiskeltavaa on yksinkertaisesti niin paljon, että hautaudut kirjaimellisesti työn alle.

Mutta eiväthän nämäkään pro juhlijaa estä...

---------
En voi muuta kuin nöyrtyä luonnon voimien edessä. Uskomaton sade ja tuuli. Se miten aurinko paistaa vaikka sataa samalla kaatamalla.. Lätäköiden väistely kahden pumpulituppo koiran kanssa ja täysi kastuminen ulkona.

Mieletöntä!

Parasta kaikessa: Sateen tuoksu.

-------

Jotkut asiat ovat joskus varsin kummallisia, sekä selityksiä kaipaisi.

Viime sunnuntaina töissä nostin yhden asiakkaan piilarit esille ja mietinkin pitäisikö niitä ilmoitella ja mitähän tapaukselle kuuluu. (Varsin mahtava ja huulta heittävä asiakas) Ei aikaakaan kun hän tepasteli sisään ja kollegani melkein kysyikin tältä tapaukselta, että soitinko hänelle vai mitä.. (Siinä vaiheessa mietimme kenet hunksyn "tilaisimme psykedeellisellä voimillani paikalle seuraavaksi.)

Tänään opiskelijakorttia päivittäessäni ajattelin, että minun olisi tavattava yksi liikunnan pomoistani ja sopia tuntini sisällöstä tarkemmin jne. Kun lopulta pääsin tarraa hakemaan jonolta niin kukapas muu sisään astelee kuin kaipaamani ihminen. Sain hoidettua monta kärpästä yhdellä iskulla.

Mahtavia sattumia!

Nyt jumittamaan ja fiilistelemään..

Kyllä ne asiat sitten lopulta kääntyi parhain päin.

Omaan maailman parhaimman pomon. Myymäläpäällikkömme on super mahtava.

saa rehellisesti juuri sellaisena kuin on kertoa asiat mitkä painavat ja kuin taikaiskusta ne katoavat!

Palkka tulee nyt provikoineen ja hymyilyttää ihan oikeasti.

-------

Aamulla kävelin metsässä koirien kanssa. Aurinko siivilöityi oksien välistä ja näin jopa varpusen istuvan pujon oksan päälle. Käävät valtasivat elintilaa parista suht nuoresta puusta. Taivas oli kirkas ja pieni tuuli hyväili kasvojani.

Hiukset pystyssä ja eiliseltä illalta haisten seisokselin siinä aikani ja totesin, että on oikeasti varsin monella asialla siunattu. helppohan sitä on valittaa, mutta asiat ovat oikeasti hyvin.

Turhan moni sen vain unohtaa ja hukkuu omaan murheeseensa.

--------

Kauhistuin nähdessäni dokumentin USA:n terveydenhoito tilanteesta.

Niillä joilla ei ole varaa maksaa sairaala laskuja tai jotka eivät omaa sairasvakuutusta. Heidät heitetään kirjaimellisesti kadulle.

Koko systeemi perustuu tuotolle.

Lääkärit eivät hoida ketään ilmaiseksi. Ihan ymmärrettävää, että on saatava palanpainiketta suuhun, mutta miksi kylpeä rahassa kun voisi kylpeä kiitollisuudessa, sekä sen tuomassa nk. kunniassa?

Lainaus lääkärivalasta:
"Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen....Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti..."

Missä meni vikaan kun lääkärit nokka pystyssä ja ilmeisesti luuta takapuolessa kävelevät sairaalan käytäviä tärkeän näköisinä ja lopettivat potilaiden kuuntelun sillä verukkeella, että ovat tohtoreita?

Kiitän luojaa siitä, että opiskelen ensin holistisemmalla alalla joka perustuu täysin myös lääketieteeseen vaikkakin hipoo taiteen ulottuvuuksia, sekä omaa rajamailman asioilta vaikuttavia ilmiöitä.

Opin auttamaan potilasta niin korvillani, silmilläni, sydämmelläni, käsilläni ja päälläni.

--

Nykyisiä pääsykokeita suomessa tulisi muuttaa.

Galenokseen perustuva kirjallinen koe antaa hyvät viitteet päättelytaidoille ja tai /ulkoapänttäämisen taidoille, mutta onko hakijalla päättelykykyä soveltaa tietojansa? Ihmissuhdetaitoja? Motivaatiota? Siis oikeita tarkoitusperiä?

Jos isäsi oli lääkäri niin tekeekö se sinusta loistavan lääkärin?

Itse pidän Englannin pääsykokeesta huomattavasti enemmän. Haastattelut, kirjallinen päättelykykyä mittaava koe jne.

--------

Jostain syystä tuntunut, että breikki omista rutiineista ja näistä piireistä tekisi hyvää motivaatiolleni opiskella ja yrittää vielä enemmän.

Toki rakastan sukuani, mutta välillä sukulaiset osaavat taas ketuttaa. Äitini soitti ja kyseli saisiko kauttani hankittua tutulle lasit edullisesti. Toki... No problemo. (Mutta näin meidän kesken: Mitä minä saan?)

Eilen illan aikana huomasin ajautuneeni jälleen palkinto pystiksi. Pokaaliksi. Minua esiteltiin ja kundi hymyili kuin lottovoiton saaneena. Mikäs siinä, mutta kun huomasin, että ilmeisesti joku kundin tutuista tytöistä katsoi minua murhaavasti.

Minut siis valittiin kermana kakun päältä? Kundi tekstailikin koko alkuillan jonkun kanssa ja otti numeroni(ei antanut omaansa..), sekä saattoi bussipysäkille.

Eli pelimies? Vaihto aina vain parempaan tai mielellään nainen joka sormelle? Ehkä pettäjä?

Joka tapauksessa: En suostu olemaan kenenkään egon kohottaja tai statuksen symboli.

Jälleen kysymys: Mitä minä saan vastineeksi?

*ummitaa silmänsä tiukasti kiinni ja hokee mielessään* "Please make it happen. I really need it."

Ei kun sormet ristiin ja toivotaan, että kaikki menee nyt nappiin vaihto-opiskelun suhteen.

------------

No kaatukoon USA omiin ongelmiinsa. Jokaisella maalla niitä riittää ja EU:kin alkaa kohta olemaan pulassa Kreikan jne. kaltaisten maiden takia.

Tulevaisuus tuo jotain eteen minkä varmasti todistan oman elinaikani aikana.

Nyt syvällisyydestä pinnallisempaan maailmaan: Aurinkoon nauttimaan kuplivaa ja juhlimaan ystäväni läksiäisiä. (Se perhana menee työharjoitteluun Englantiin 6kk!)

Tuuri vaan jatkuu samalla radalla...

Kyseessä on pakko olla jonkinlainen kirous!

Taidan tehdä rituaali puhdistuksen pyhällä vedellä, vasikan verellä ja mirhalla?

Kenties pelkkä persilija riittää opiskelija budjetilla, sekä saunominen ilmaisessa taloyhtiön yhteisessä lenkkisaunassa?

Niin miesten, palkan, sairastumisten, asioiden vaikeutumisen etc. suhteen. Joku oikeen rakastamalla rakastaa aiheuttaa harmia ja tunkea palikoita rattaisiini...

BRING IT ON!... nyt tämä tyttö valmistautuu. *Istuu hiekkalaatikolla tomerana tuijottaen haastajaansa ja haastavin katsein, sekä hitain elein nuolaisee rystysiään ja kastaa hiekkaan...*

Siinä vaiheessa kun toimeentuloon kosketaan sitä hieman suutahtaa.

Meilläpä maksetaan provikoita. En aikaisemmin niitä noteerannut tai edes ottanut palkkaan mukaan, muttapa nyt on kauppa käynnyt ja tämä tyttö muiden ohella ollut myynnissä aivan tulessa.

Kesän yhden kuun provikat jäävät tulematta. Taas.

Näin kävi viimekin kuussa. kyllähän ne maksettiin sitten seuraavassa välipalkassa mutta silti.

Periaate on periaate.

Saa taas tiukentaa budjettiaan ja unohtaa henkilökohtaisen luksuksen.

*Syvä huokaus katse luotuna alas syliin. Ala huuli alkaa väpättämään ja pettymyksen karvas kyynel vierähtää poskelle*

Missä vaiheessa saisi edes jonkin asian toimimaan ilman loputonta taistelua? Ihan helposti, pyytämällä, normaalilla työllä, ansaitsemalla..?

Vai eikö kilttinä oleminen ole tuottavaa ja hyvä/ahkera työ palkita aikanaan?

------------------

Aloin tässä ajattelemaan kampus elämää.

Koirien vahtimisen lisäksi pääsin tunnetulle kampusalueelle asusteemaan veljeni ja veljeni vaimon asuntoon. TV, tilaa ja parveke.

Täällä kulkevat ihmiset näyttävät normaaleilta, nörttejä, akateemikkoja, urheilullisia tapauksia, opiskelijoita joka lähtöön ja opettajia, sekä tutkijoita monelta alalta.

Normaaleja perheitä ja alue on kaunista.

Siis luonto ja arkkitehtuuri on varsin kaunista kotialueellani.

Mutta lähistöllä on pieni pöheikkö jossa alkkikset ja narkkarit aina pitävät kokoustaan.

Yksi tyyppi teki naamio kasvoillaan helikopteria kämppikselleni tämän kulkiessa paikan ohi.

Ostari on aina täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja metrossa voi kuulla narkkareiden kertovan kaupoistaan tai jonkun sedän uhkaavan tappaa toisen sedän. Tai miehen kurittavan vaimoaan.

Normaalia arkea siellä missä asun.

Mutta täällä... voi pojat kuinka sitä tuntee kuuluvansa tälle alueelle ja akateemiseen ilmapiiriin, jossa ei tarvitse pelätä ihmisten ehdottelevan kyseenalaisia asioita, astuvansa narkin päälle tai joutuvansa suunnittelemaan kotiinkulku reittiä sen turvallisuuden vuoksi. Jossa punttis on kivenheiton päässä ja luontoa ympärillä silmän kantamattomiin.

Mutta itä meidän: On siellä oikea asenne ja opiskelija tyttö kyllä jätetään rauhaan.

Jokaisessa paikassa on puolensa, mutta sitä oikeen muuttuu katkeraksi tuurilleen.

Mutta hei: Katto pään päällä, karvakaverit seurana, ruokaa jääkaapissa, ystäviä, terveyttä, suihkusta tulee lämmintä vettä, omistan ainakin yhdet ehjät farkut, olen koulussa mihin todella kuulun...

Täytyy ottaa ilo siitä irti mitä elämä antaa eikä pureksia katkeruuteen asti epäonneaan.

Jokaiselle asialla on aikansa ja paikkansa.

No flunssahan siellä teki tuloaan. *tuhahtaa ja naurahtaa päälle*

Nyt se on nujerrettu, aamulla treenattu ja koiria viihdytetty.

Nyt toinen selkänsä loukannut oikeen hakemalla hakee käsiäni ja pyrkii olemaan lähellä. Mikäs siinä, kunhan ei tule yli hoidettua. Hetken rapsuteltuaan huomaa jo tekevänsä epäsuoria tekniikoita...

Mutta aivan ihania rekkuja!

(Katsotaan olenko samaa mieltä ensiviikolla)

-----

Mutta fiilis paljon parempi. Ensi viikolla siis välttelen uimahalleja jne.
... Niin tuuriani mutta ohjelmassa mm. perus gynekologinen tarkastus ja repäisy....

Niin minun tuuriani.

---

Koulun penkille ensi viikolla. Mahtavinta kaikessa on yhteydenotot luokkalaisilta (Koska, missä, milloin, täh täh..) ja hommien organisointi.

Ja ihan mahtava lukkari vaikka tiukkaa kamaa onkin tiedossa mutta mutta... *taputtelee käsiään yhteen itsekseen myhäillen*

--------

Alkoi taas ihmetyttämään suomalainen marttyyri asenne.

Siis aina eka valitetaan, mulkoillaan muita syyttävästi ja korostetaan kuinka itse ei sillä tavalla käyttäydy/tee.

Kuten viime viikolla matkasin jälleen valmentamaan. Junassa menin sitten paikalle istumaan ja latasin treenikassin penkin alle, sekä otin mukavan asennon. Tässä vaiheessa huomasin kassit lattialla vieressäni joita väistin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Edessäni istuva vaalea keski-ikäinen nainen melkein tunkee naamansa nenääni kiinni ja sanoo napakasti:

"Varo! Niissä on kakkuja kuule!"
Minä:" Juu.. varon kyllä..."
Nainen: "Niiin! Niissä on kakkuja kuule joten ole varovainen!"
(Tässä vaiheessa aloin hiukan jo kyseenalaistamaan naisen hoksottimia)
Minä: "Joo-o... ei mitään hätää. Varon kakkuja"

Nainen tuhahtaa tyytyväisenä ja alkaa sitten matkan aikana höpöttelemään vierustoverinsa kanssa. Aiheet:

1. Joku varmasti tahtoo istua kakkujen paikalle.
2. jos joku niin varmasti tahtoo tehdä niin sitten luovun vaikka omasta paikastani. Myötäilyä..
3. Kauheeta kun porukka pitää tavaraa vapailla paikoilla... Menis sitten ne paikan vaatijat sieltä niitä paikkoja vaatimaan... siis meidän KAKUTHAN ON JA PYSYY TOSSA!

Kun siirryin naisten jäädessä pois kokonaan toiselle paikalle antaen heille tilaa. kiitettiinkö?... Nyökättiinkö edes kiitollisena?.. Käsielettä?

EI! Ei niin mitään!

Niin perus suom... Okei. Tätä tapahtuu kaikialla! Mitä sitä ketään syyttelemään.

Ja hei. Mitä järkeä roudata kakkuja julkisilla kulkuvälineillä... ja ruuhka-aikaa?

Jos oli varaa ostaa ne kakut stockmannilta niin käyttäkää sitten sitä taksia.. *mutisee kirouksia itsekseen*

Totean vain: Katsokaa ensin peiliin... jos toteatte olevanne niin puhtoisia pyhimyksiä niin go ahead! Tuomitkaa vain sitten kaikki muut heidän teoistansa!
-------

Sami Hegberg antoi vastauksen sinkkuuteni.

Kyllä.

Minkäs sille voi että tanssii sen 6h putkeen ihan fiiliksissä ja näyttää käsimerkin jokaiselle seuraani pyrkivälle kundille, sekä päädyn kotiini nukkumaan milloin matolle, sängylle... niiin ja yksin. Joskus mäkki naamani edessä.. Nice.

Sitten herään aamulla pohdiskellen vastausta kysymykselle: "Siis miks mä oon sinkku edelleen?"

Wonder why?..

Jos vaikka joskus juttelisin jonkun kanssa ja suosisin enemmän istuma paikkoja?

BTW: Olen toffeen ja karamellin värisen tukan omaava yksilö.

Seuraavaksi vähän vaalemammaksi.. ehkä? Ainakin olen todella tyytyväinen tämän hetkiseen väriin.

PMS:hän se siellä ja segmentin dysfunktio.

Oikea napakka rapsahdus kuului kun rintarangan joustoa testattiin ja voi sitä riemua!

Maha parempi, olo rennompi, maha pienempi, mutta PMS:t sitten vinoilee: Vaatteet epämukavat, sänky epämukava, ihmiset ilkeitä, hajut voimakkaita, joka paikkaan sattuu, lihaa ja suklaata tekee mieli, alaselkä kipuilee, nivelet naksahtelee niin ettei uskalla taaskaan liikaa treenata ja tunteet pomppii ääripäästä toiseen.

Siis hullujenhuoneelle! *kikattelee itsekseen*

Varaudun linnottautumalla kotiini suklaan kanssa.

Viime sunnuntai oli niin liipaisin herkkä olo, että avaiduin asiakkaille melkein mitä pienimmistä asioista.

Lauantain vietin kotona ja käväisin vain vanhuksilla syömässä.

Perjantain juhlistin, mutta voi elämä, horRrrmonit. Kikattelin sitten totaali päissäni ja löysin kotiini, mutta tietysti kävelin onneni ohi.

Tanssahtelin oikein mukavan kundin kanssa ja muutenkin hyvinkin kuuma tapaus, mutta menin siis kotiini nukkumaan oikein kiltisti.

Pitäisi oppia pahoille tavoille...

----------

*Taustalla pauhaa V niin kuin verikosto*

Näin muuten unta tai jostain syystä kyseinen leffa pomppasi mieleeni tänä samaisena aamuna.

Kummallinen sattuma.

-

Nyt kahden karvakaverin kanssa seuraavat 2,5vk säännöllisten 3 krt päivälenkkien kanssa ja vinkuleluleikkien kanssa.

Testailen näppituntumaani ja MFR-tekniikoita elukoihin.

Ehkä on ihan hyvä ottaa vain rennosti ennen koulua.

BTW Melkein menetän jo kärsivällisyyteni Englantiin ja vastauksiin.

Nimimerkki. Vedän siis ranteeni auki ovien sulkeutuessa edessäni "turvallisuuden" nimessä.

Why everything must be a fight for me?

Semi loman aikana työ on sujunut helposti. Oikein mukavaa ja rattoisaa.

Asiaan voi vaikuttaa ilmapiirin myrkyttäjän lomailu.

Väliaika tiedotus: Ei stalkkereita, ikkunaan koputtajia, häirikköjä.... *huokaisee helpotuksesta ja pyyhkäisee otsaansa*

Mikään ei ole mahtavampaa kuin kokkailu, syöminen, saunominen, sauna lonkeron juominen, sekä fudiksen katsominen ihan tyttöjen kesken. Mahtava ilta ja ihania ihmisiä.

Puhumista niin tyhjänpäiväisistä asioista kuin asioista joilla on väliä.

HJK- Schalke 2-0

HA HAAA! IN YOUR FACE! *räkäistä naurua ja tuulettamista opiskelija boksissa*

Ostoksiakin tuli hiukan eilen tehtyä:
-Luentolehtiö
-2 lyijytäytekynää. (Pinkki ja Lime) Kummalista kun ne aina joko katoaa tai rikkoutuu ja menee palasiksi tunneilla..
-Hajuveden. (9e ja tuoksuu täsmälleen yhtä hyvälle ja on yhtä pitkäkestoinen kuin 56e maksava "kilpailija")
-kirsikka heijastimen. Puhdas heräteostos. Mutta sopi niin kivasti laukkuuni. punaista ja vihreää.. herkullinen. Voi pieniä heikkouksiani.

Kenelläkään muuten hyviä vinkkejä hiusten hoitoon? Pitkät hiukset ja nyt alan käyttämään ei-luonnonmukaista värjäyskeinoa ja ja..

pelkään vain hiusteni puolesta... *vilkaisee kaivaten maustehyllyään, sitruunoitaa, oliiviöljyä, sekä hunajaansa*

Eiköhän tämä tästä.
----------
Jostain syystä on vatsani temppuillut 1 viikon. Sellainen pallo ettei mitään rajaa. Maitohappobakteerit jo kokeiltu, ruoka-aineita vältetty jne. Selkeästi on kaasua mutta mistä tämä johtuu?

Kotipuoskarina sitten keksinkin viskeran dysfunktion, joka mahdollisen seuraus sympaattista hermostoa hermottavasta segmentistä.

Heittäydyin siis lattialle omituisiin asentoihin ja yritin "niksautella" rintarankaani. Siihen vielä venyttelyt ja ähinä ja puhina.

Lopulta sain ylemmän lannerankani avattia, niskaani avattua ja yhden niuksauksen rintarangastani.

Tulos: Parempi olo jo aamulla ja maha hiukan pienempi, mutta menin sitten syömään... TADAA! Taas palloillaan!

Ehkä illalla kaverini voisi hiukan testata selkäni joustavuutta.. *kulmat kurtussa*

Kai se on pyydettävä siskon muksu kävelemään selkäni päälle.
Mielenkiintoista voi vatsan toiminta olla...

Nimimerkki. Pieni ihminen ja kroppansa kiroukset.

-------

Tein (taas) mahtavan päätöksen:

1. Ei miehiä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Tai työttömiä kunnianhimottomia luusereita. Eikä vanhempiensa luona asuvia raukkoja. Eikä todellakaan niitä, jotka eivät rasita mieltään tai vartaloaan yhtään mitenkään!

2. Otan mallia elokuvasta P.S. I love you.

Kysyn ensin iän, onko homo, asuuko omillaan, töissä ja testaan suutelutaidot.

Tehokasta eikä vie paljoa aikaa!
-----------

Illalla räjähtää. Low budjet "reivaus" ilta tiedossa. Missä tällä kertaa? Who knows?

Loman aikataulu täyttyy helposti siivousprojekteista ja kehtaan ylpeänä todeta saanneeni muutamat raportitkin päätökseen koulun suhteen.

HA! *Iskee silmää ja myhäilee itseksensä*

Pakko vain todeta ettei ole enään turvassa kotonakaan. Alan todella harkita uudestaan astumistani hieman vaaleampiin kutreihin.

Day 2 sitruuna+hoitoaine naamiollani ja ensimmäisenä pesutupaan mennessäni juoksee pihaltani mies koputtelemaan pesuhuoneen ovelle huikattuaan ensin minulle moit pihalla.

Tyyppi kysäisee pihoilla mahdollisesti sijaitsevasta punttiksesta ja jossain vaiheessa toteavaan sävyyn kysyy minulta käynkö minäkin salilla.

Pieni keskustelu päättyy nopeasti todetessani etten tiedä pihoilla olevasta salista ja käyn salilla. Mutten täällä.

Siirryn siis pesukoneiden luo ja alan tyhjentämään/täyttämään konetta. Kundi seuraa ja kyseleekin nyt mistä ole, opiskelenko jne.

Lyhyt keskustelu.

Juuh minä opiskelen. Kiva, kiva..

Sitten kaveri puhuu olevansa Ranskasta ja töissä Mersulla. Minä ihmettelen, että mitä kettua sitten teet opiskelija-asunnoissa?

Keskustelun suunta muuttuu nopeastikin ja jälleen samat helvatan kysymykset lähtevät:

"Marriege? Are you married?.. got a boyfriend/husband?.."

Tässä vaiheessa huusin pääni sisällä ja heitin kundia pesuaine purkilla päähän.. toki vain mielessäni.

En. En ole naimisissa. En seurustele. En halua suhdetta. Opiskelen ja se on tärkeintä.

"Maybe I could have your number?..."

Öööö.... maybe not? Nyt näin itseni takomassa tyypin päätä pesukoneen ovella koneen ja oven väliin.

Selitin etten halua olla töykeä. Mutta trust me: En todellakaan ollut kiinnostunut.

Kundi tajusi häippästä bye bye huutaen vasta kun olin suu tiukkana linjana hiljaa ja huusin pääni sisällä "Voisitko painua V*********N?!".

Kun ovi paukahti katsoin vielä, että kundi oli varmasti poistunut ja istuin alas sydän jyskyttäen.

Entä jos kaveri olisi ollut joku hiippari?
Miksi ne tulevat jo kotiin asti?

En todellakaan ihmettelisi jos joku kohta koputtelee ikkunaani ja huutelee: Are you married? Can I have your phone number?

Taidan kohta vakavissani laittaa mailman maiden lippuja esittävä posterin seinälleni ja vetää ruksin jokaisen minulta moisia kysyvän miehen kohdalta ruksin tämän edustaman maan lipun päälle.

Pakistanialainen, ranskalainen, nigerialainen......

Mitäs hittoa sitten tapahtuu kun rupean tunnustamaan luonnollista väriäni? Joudunko palkkaamaan bodyguardin? (Kai opiskelija ruoka rittää palkaks?... massahe?...)

------

Luomukauneudenhoitoa suosin:

Sitruuna+hoitoaineseoksella hennan vaalenusta/poistoa ja saunassa ihon kuorintaa oliiviöljyllä ja sokerilla.

Huslatvoihin ja päänahkaan yöksi vielä oliiviöljyä palauttamaan kosteustasapainoa.

Suklaamutanaamio kasvoille ja a vot!

*hykertelee vällyjen välissä*

Kyllä tämä tästä.

Todellinen turn of miesten suhteen nuo tuollaiset hyypiöt... Hmph.

Tiistaina kampaaja ja se todellinen muodonmuutos edessä.

Hullu treeni viikko ja vähäiset unet. Kiitos täydenkuun.

Iloinen olen siitä, että jaksoin kun jaksoinkin kahdet istumiset synttäreiden merkeissä.

Viikonloppu mennyt lauantai aamuisen treenin lisäksi unen, kirjojen ja siivoamisen parissa.

Vihdoinkin omaa aikaa. Aikaa jolloin kuulee itsensä ja voi taas tutkiskella mitä sisällään liikkuu, mikä on muuttunut ja minne on muodostunut hoitoa vaativa haava.

Nyt ruokittuna, puhdistettuna ja haavat salvaa täynnä, sekä mieli jälleen tyynempänä ruudun edessä.

Kiitos ihmisille, jotka tajusivat antaa minulle aikaa ja kiitos hetkelliselle järjen valolleni lomia järjestäessäni. Loma, loma, loma, loma ,loma... ja vietän sen ihmisten kanssa jotka ovat minulle tärkeimpiä ja tietysti just me, myself and I.

---------

Ihmiset arvostavat nykyään liikaa suorittamista ja kokoaikaista liikkumista. Minuutti aikataulu säätelee rytmiämme...

Seksikin on luultavasti aikataulutettu hyvinkin tarkasti:

"Kulta... pliis... mä sanoin et VAAN kolme työntöä ja jos viivästyy niin..."
"Joo, jooo.... just siellä.."
"Mut sit mun pitäis trendi joogata hej ennen töihin menoa ja tehä mun xtravagansa aamupala ja ja ja...mitenköhän mun ihQt Jimmy Choo kengät sopis sen Lois Vuittonin kans?"
"VOI VIT....."

Ja hellyyden osoitukset:

"Pika pusmus...pusmus haliii"
"Kulta voitaisko puhua tästä puhelin hellittelystä... se on oikeesti tosi karua nukkua yksin kun..."
"Hej Jåååååå..Nyt pitää ottaa bussi kiinni. Puhutaan sit kun tuun töitsä, oon pitänyt mun nyt niin trendikkaan oman aikani tyttöjen kanssa ja käynny Chi Ball tunnilla..."

Ja sitten vielä ihmetellään miksi suhteet lakoaa ja avioliitto ei ole enään millään tavalla arvostettu, kun keskimäärin 27 vuotiaana on jo ollut vähintään kerran naimisissa.

Kehtaan jopa väittää, että suurin osa masennuksesta ja ahdistustiloista johtuu huonon ruokavalion, liikkumattomuuden jne lisäksi ihan vaan siitä yksinkertaisesta syytä, etteivät ihmiset tunne enään itseään ja kroppaansa.

Arvostakaa niitä hetkiä jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

Makakaa ja piereskelkää itseksenne.

Seiskää alasti peilin edessä ja katsokaa itseänne silmiin sellaisina kuin olette: Luonnollisessa tilassa.

Masturbaatio kunniaan! Oppiipas tietämään mikä orgasmi on...

Yhtenä iltana kuukaudessa on hyvä irrotella täysillä esim. Laittakaa lempi biisi taustalle, riehukaa ja lopulta järjestäkää treffit itsenne kanssa.

Tutustukaa uuteen ihmiseen joka kuukausi. Menkää vaikka bussissa juttelemaan toiselle ja kysykää mitä hänelle kuuluu.

Kannattaa "nolata" itseään joskus: Kokeilkaa jotain missä ette ole niin hyviä: Karaoke, kokkaaminen, maalaaminen, ompeleminen, jousiammunta... Jälkeen päin on hyvä nauraa tuloksellensa ja kenties onkin jopa parempi kyseisessä lajissa/asiassa kuin uskoikaan.

Takaan, että näillä kikoilla varmasti löytää itsestään uusia puolia ja oppii olemaan ottamatta itseään liian vakavasti.

------

No mutta taas itsekkäisiin ajatuksiin.

Makselin tuossa laskuja urakalla pois. Olo on alaston ja katkerien kyynelien jälkeen jopa helpottunut. Totuus on ettei tällä saldolla paljoa tehdä, mutta mihis sitä rahaa tarvitaan?

Voiko sen luokitella epötoivoiseksi tilanteeksi kun kaverit keräilevät bile iltoinaan sinulle kundien puhelinnumeroita?

Entä kun tuntee olonsa mitä onnekkaimmaksi kun sai jalkaansa kirppikseltä ostetut 1,5e farkut jotka ovat EHJÄT toisin kuin suurin osa kaappinsa sisällöstä?

Nyt löytyy myös lankaa ja neula niiden korjaamiseen ja kohta omaankin hameen A.K.A entiset farkkuni.

Voi tätä riemun päivää....

Nimimerkki köyhä ja miehetön, ei kuitenkaan onneton tai täysin menetetty tapaus. Vai?...

PS: Tuhlasin julkean paljon (siis useampia kymppejä) laukkuun johon läppärini lisäksi mahtuvat meikkini, kalenterini, tilpehöörini ja jopa 2 anatomian kirjaa! Ha haa!! *taputtelee innostuneena käsiään yhteen*

Onni on jokaiselle erillainen.

Taas vaihteeksi ISO olo.

Siroihin keijukaisiin verrattuna on aina se isoluisempi vaikka kukaan ei koskaan usko todellista painoani kun sen ilmi tuon. Voi huokaus!

*kiroaa kurvejansa itsekseen mutisten*

Tuli taas kytättyä jokaiselta peilaavalta pinnalta, että onko nyt iso vai ei.

Kyllä: Työvaate testailua taas olan takaa. Suunnittelijan from he G.B. ja koot myös sen mukaan.

Niin älkää ottako yhtään sitten huomioon harteikkaampaa/rinnakkaampaa/reidekkäämpä/perseekkämpää poikkeusta, jolla sattuu olemaan varsin pygmi olomuoto vielä kaiken lisäksi ja vaikka se lantio on leveämpi ei se tee uumaani yhtään sen leveämmäksi. Päinvastoin!

---------

Viikonloppureissu Tallinnaan oli semi menestys.

Hotelli huone De luxe oli kaikkea sitä mitä kolme tyttöä reissultaan vaatii. Kääntyvä TV, king size bed, loistava kylppäri ja koko seinän ikkuna. Älkää unohtako edullista huone palvelua ja mieletöntä virkistäytymis keskusta.

Maailman parhaat nachot tuli tilattua ja vieläpä ankan lihalla!

Kolmistaan mahduttiin oivasti makaamaan sängyllä ja tuijottamaan telkkaria kylpytakeissamme.

Illalla tuli sitten väsymys ja känni sen mukainen. Ei ehkä loistavin ilta, mutta päivä pedikyyreineen oli mainio ja buffetit.

Voi luoja sitä osaa olla täynnä taas hiilareita jne.

Mutta ainakin semiloma on nyt korkattu.

Loppu viikko valmentamista aina lauantaihin asti ja sitten taas voi hetken hengittää. Seuraavaksi töitä vasta parin viikon kuluttua! *tuulettaa iso virnistys mausteena*

Mutta en tietenkään ole lähdössä äkkilähdölle. Eeeeheen vaikka kuinka himottaisi, toki syy on aina taloudellinen ja tällä kertaa sain olla yksi niistä joille unohtui bonukset palkkaan tulla.... No mikäs siinä, että tulevat seuraavassa, mutta nyt ei sitten ihan lomailla muualla kuin, ah aina niin turvallisessa ja tylsässä koto suomessa!

Ja eihän tähän kuuluisa tuurini lopu:

Budjettilaskelmat taas sekaisin kun menin kadottamaan matkakorttini. Lisäkustannuksia, mutta onni onnettomuudessa: Tiedot olivat koneella ja kaiken sai siirrettyä uudelle kortille joten kustannuksista tuli luultua pienemmät vaivaiset 11,00 euroa.

Ja mites miesrintamalla?

Voi kuinka autiota! Miten saattoi yksi ihminen laittaa niin sekaisin pakan, että miesten nielijän maineeni kärsii?

Eeehen sitten flirttaillut estottomasti kellekkään Tallinnassa, laivalla, matkalla, missään...

Treffejä tulossa? NADA!

Eli tulevaisuuden kuva puutarhamökissä asustavasta secopäisestä "kissanaisesta" kahdenkymmenen kattinsa kanssa on toteutumassa.

No ei se mitään estä.

Loppu viikko kroppansa kuristtamista niin pysyy mieli, sydän ja sielu aisoissa! Treeniä lauantaihin asti ja salaatti/keitto pääruokana!

Sitten tavallisiin kuvioihin eli 3 krt treenaamista viikossa ja pänttäystä sillä totta kai:

Minun tuurillani aurinko ei sitten lomallani paista. Ettäs tiedätte! *mulkaisu taivaalle*

Esseestäni olenkin kaavat saannut kaappieni oveen liimailtua ja memo-lappusia onkin sitten jokapuolella. Katkenneita ajatuskulkuja ja todellista faktaa. Kyllä tästä hyvä tulee.

Biomekaniikka, lymfaattinen kierto ja neuraalikudokset ovat hyvin edustettuina.
-----------

Varmaan täysikuu tulossa, sillä oloni on varsin seinille hyppivä jälleen kerran. Jotenkin pakokauhuinen olo ja valpas.

Tämä on taas hyvää aikaa salaliittoteorioiden kyhäämiseen (Kyllä uskon edelleen, että joku tarkoituksella kariuttaa kaikki mahdolliset miessuhteeni aiheuttamalla pakokauhua/paniikkia/omituista käytöstä treffikumppaneitteni ja mahdollisetn treffikumppaneitteni parissa, joka taas vaikuttaa kaikkeen.) Tämä on vain minulle olla kummallista olla 1,5vuotta sinkkuna. Siis ajatella! *Silmien pyöräytys*

Jotenkin oikein yliherkkä kaikelle ympäristössään ja pinna mitättömän mittainen. Kummalliset unet kaupan päälle ja coktail on valmis.

Mutta ei hätää! TAT TA DAA!!!

Asia hoidettu Feng shuin kautta! Heräsin sitten aamu kahdeksalta ja siirtelin huonekaluni uuteen uskoon soluhuoneessani.

Kämppikseni varmasti osaa nauttia ja arvostaa elettäni.

Vaaleanpunainen ei ole värini. Ei ole ollut sitä koskaan.

Silti löysin itseni verhoutuneena hempeän vaaleanpunaiseen hartiahuiviin ja lakanneeni kynteni hieman kimaltelevalla roosan punaisella.

Voi elämä.

Häät olivat menestys. Kaikki: koristeet, tilaisuus, tarjoilu etc. olivat täydellistä!

Kun nousin pitämään puheeni ja lukemaan äitini tekemän veljeni pyyntöä kunnioittaen huomasin vapisevani ja nieleskeleväni kyyneleitäni.

Kuitenkin jälkeen päin sain taas kehuja itsevarmuudestani ja kuuluvasta äänestäni. Just a show.

Draamalta ei vältytty: 2 nyrjähtänyttä nilkkaa joissa toisessa pieni epäilys metatarsaali luiden hiusmurtumasta, yksi vammautunut etusormi ja kaksi flunssan saannutta.

Ja tämä vain oman sukuni puolelta.

Yksi bestmäneistä tunnusti sitten tunteitaan minulle. Mukava, kiltti ja rehellinen.

Ongelmana vaan taas ujous. Pysyisikö kundi perässäni?

Tai no ei oikeastaan ujouskaan, ehkä saamattomuus?

Istuin siinä, En perääntynyt vaan odotin, jos kundi olisi alkanut tekemään jotain asian eteen. Pyytänyt treffeille?

Nada. Ei mitään.

Sorry boy, mutta tämä tyttö ei todellakaan halua olla dominana/Justiinana ja pistää asioita alulle/pidellä kaikkia lankoja käsissään, kun sitä joutuu jo niin monella elämänsä osa-alueella tekemään.

Voi luoja sitä, että miehet ovat vaikeita!

Kauhunhetkiä oli luvassa kun tätini kiidätettiin sairaalaan. 6kk menossa ja lapsi tahtoi syntyä. Terve tyttö ja kaikki kunnossa.
------------

Nyt itse flunssan parissa ääneni menettäneenä tuotan ruutua ja luen kuin hullu.

Suosittelen seuraavaa kirjaa Kazyo Ishiguro Ole luonani aina.

Ajatuksia herättävä.

Olen lisäksi saannut vihdoinkin nukuttua. Hereillä olen keksimäärin ollut sen 8h päivästä.

Uni parantaa minkä taudin tahansa.

Huomenna pääsen leikkimään Kaunaa työpaikan koulutustilaisuuteen. *leveä virnistys*

------

Sitä on alkanut taas pohtimaan ihmissuhteita ja siteitä joita helposti muodostuu ihmisten välille.

Itse olen pyrkinyt välttämään minkäänlaisten siteiden muodostumista. Yhtään kehenkään. Varsinkaan niihin jotka asuvat tuhansien kilometrien päässä.

Tässä sitä silti ollaan ja podetaan lievähköä rintakipua tämän kesän viimeaikaisen tuttavuuteni kohtaan, joko on totaali vastakohtani.

*kiroaa ihmismielen tuottamat kieroutuneet tunnereaktiot*

No mutta jos seuraavan viikonlopun hemmottelumatka ystävien kanssa Tallinnaan pedikyyrin, shoppailun ja tanssimisen säestämänä ei sitä paranna, niin sitten turvaudun meditointiin ja voodoohon!

*Kääriytyy takaisin pesäänsä köhien ja mutisten itseksensä*

BTW: Ajattelin vaihtaa asteittan lähemmäs luonnollista hiussävyäni: Aivopesu on siis tuottanut tulosta! Ensin vaaleat raidat ja hituselleen kultaisen hunajan ja viljapellon sävyjä kohti.

Ei todellakaan koko blondia kohti sillä muuten muistutan kohta barbia! *pyörittää silmiään*

Pinkkiä, blondia... Voi luoja, mihin sitä taas on joutumassa?!

Mummini jo tokaisi minun näyttävän blondina sitten venäläiseltä huoralta.

Sitä odotellessa...