Blogi

Koskaan ei tiedä mitä saa.

Sain kuin sainkin solukämpän. Omalla kylppärillä! Ha haa! *Pieni lantion-sheikkaus-voitto tanssi*

Koko viikko ollut kylläkin yhtä alamäkeä. Laskuja, ihmiset ympärillä ihan sekaisin, oma ahdistus ja epätoivo.

Onnittelut sile, joka lähetti kuin lähettikin nämä kiroukset niskaani. Osu ja uppos!

Mutta eikös ole aina sanottu, että pohjalta on tie ylöspäin jne.?

BTW Hyvän ystääni kanssa iltaa istuessamme sain hetkellisesti hänen vihansa osakseni. kyllä. Menin paljastamaan, että opin Amadeus järjestelmän käytön aulaemäntä/sihteeri hommissani muutamassa päivässä ja hänhän huudahti: "Stna! Väitätsä, että sä opit sen järjestelmän, kun jotkut melkein jätti koulun kesken sen järjestelmän takia?!.." Tätä vuodatusta seurasi 1,5h mykkäkoulu.

Nyt asiat ovat kyllä hyvin ja olemme edelleen loistavissa väleissä mutta silti... *huokaus*

Onko minun tulevaisuudessa tosiaan peiteltävä todellista itseäni ja taitojani?! Enkö saa olla oma itseni?! PHRKLH! *kiroamista perä pohjan Peran tyylillä*

Säikytän miehet ympärilläni, joiden huomion olen saannu kikatuksella/tanssillani ja rinnoillani, paljastamalla omaavani aivot ja tuhoan ihmissuhteeni sillä, että kerron oppineeni nopeasti/tajunneeni jonkun jutun nopeasti, sekä puhumalla suoraan kaikille mitä mieltä olen asioista?

AAARGH! Ei ole helppoa ei. Mä en niin kuulu tänne! *Epämääräistä päätä pöytään hakkaamista*
--

Solu sitten sijaitsee rakkailla lapsuuden alueillani. Pelottavan tuttua seutua ja jumalauta.

1. Ex-kihlattuni asuu alueella nykyisensä kanssa.
2. Mr. Man A.K.A "jumalaista seksiä" asuu alueella.
3. Puolet lapsuuteni tutuista asuu alueella
4. Yksi niistä kahdesta, jotka voisin ampua/suolestaa/lahdata jne. asuu tietysti suurella todennäköisyydellä edelleenkin alueella...

Voi Jsus.

Mielenkiintoinen kevät edessä.
--------

Kaiken harmauden keskellä törmää hetkellisiin kultaisiin kimalluksiin.

Tajusin taas yksi päivä kuinka rakastankaan alaa jota opiskelen ja kouluani. Opettajat ovat rentoja ja hoidin kuin hoidinkin jo ensimmäistä potilastani. Aluksi tapani mukaan hieman jännitin, mutta kun sain käteni potilaaseen tiesin tasan tarkkaan mitä tehdä. Kyllä kroppa aina käsilleni sanoo mitä kaipaa.

Isäni ymmärsi tilanteeni ilman hillitöntä draamaa ja avustaa minua hiukan helmikuun ajan, koska joudun maksamaan normi vuokran lisäksi solun vuokran ja vuokratakuun. Olen edelleenkin hieman kummastunut miten isäni suhtautui asiaan niin rennosti. Kerroin tilanteen suoraan ja juttelimme niitä näitä. IHME! Todellakin IHME on tapahtunut. Tuo keskustelu poisti 1000kg harteiltani.

-------

Kun pääsee tekemään niin kuin sisäinen ääni sanoo, tuntee olonsa ei vain varmemmaksi vaan myös vapaammaksi.

Pakko myöntää, että elämäni tälläisenaan ole aina yhtä herkkua. Se että romanttiset suhteeni saavat aina omituisia käänteitä sinänsä riittää jo vaikuttamaan yleiseen vireystilaan, mutta lisätkää soppaan vielä finanssi puolet. Siis VOI JUMALAUTA! Eikös sen pitäisi mennä niin, että jos tuuria ei ole rakkaudessa niin rahassa ja visa versa?

En todellakaan usko, että kohtaloni täyttyy täällä vaan jossain ihan muualla, jossa minua eivät rajoita toisten mustasukkaisuus ja hallinan tarve.

Eikä myöskään se, etten voi näyttää todellista minääni ja taitojani. Tai no persoonani on jatkuvasti esillä ja sitä en peittele, mutta se että joudun piilottelemaan asioita joista tiedän ja asioita mihin kykenen syö sisältä ja paljon.

Olkoon se siis tavoitteeni. Tahdon päästä siihen pisteeseen, ettei minun tarvitsisi peitellä osa-alueita itsestäni vain muiden takia.

Nukkumaan vamos!

Hepuliin auttaa treeni. Sanokaa mun sanoneen!

Hikeä vuotaen puhumista mikkiin komentaen ihmisiä englanniksi jaksamaan (hauskinta on ehkä ajottaisen black outit, kun unohtaa basic sanaston...) ja ottamaan itsestänsä kaikki irti.

Nyt rauhallisempi mieli ja teinkin jotain tilanteelleni.

Huutakoon koko suku ratkaisulleni, mutta rajansa kaikella: Tämä tyttö haki HOASin solua! HA!

*Pää pystyssä varmaa, haastavaa tujotusta peiliä kohti*

Tulkoon vaikka kuinka kusipäisiä kämppiksiä. Kyllä tämä tyttö keinot tietää ihmisten opettamiseen jne. Ghetossa oppii aina kaikenlaista kivaa... *Muahahhahahhaa*

Joo eli soluun muutto mahd. parin kuukauden sisällä edessä.

Vaihtohakemuksia myös halvempiin asuntoihin tehty, mutta mielummin kyllä HOASille, niin tulee sekin puoli nähtyä.

Täytyy vaan myydä suunnaton määrä omaisuuttansa pois, että saa soluun roudattua vain tarpeellisen, mutta sehän on vain hyvästä. Helpompi lähteä jättää Suomi taakse ja ei ole niin pakkomielteinen omaisuuttansa kohtaan. Vapauttavaa eikös?

Sitä paitsi aikataulunihan ovat yleensä niin hektisiä, ettei kotona tule vietettyä aikaa paljoakaan, joten mikä ettei?...

Jälleen raa-an väkivaltaiset kuvat täyttävät mieleni. Aina ysimillisen käyttämisestä perinteiseen moukariin.

Khylli. Exänihän se syynä ja maksamaton velka. Stna. Jälleen kuulee mitä ihmeellisimpiä tekosyitä.

(En vihaa kaikkia eksiäni, joskin moneen väärään mieheen on tullut törmättyä. Kaikki agressioni ruummillistuvat kahteen ihmiseen, joista tämä velallinen on yksi.)

Pahinta kaikessa on tuon kundin tämän hetkinen "vanha suola janottaa"- asenne.

Jo muutaman vklp:n ajan tullut yöllä soittoa missä menen ja voiko tulla yöksi, kun on lähempänä kaikkea ja voi nukkua sohvalla ja diipa daapa.

Öööö.... ET!

------

Tämä päivä kului ahdistukseen. Vällyjen välissä orpona ja niin yksin. Kun ryömin esiin, kolautin jalkani ensin opiskelukirjoihini ja muistin taas minkä puolesta tässä taistellaan.

Olo on jo parempi. Visioita luotu ja suunnitelmiä tehty.

Se mitä on aikaisemmin minulle tapahtunut ja kaikki vaiheudet, joita nyt kohtaan tulevat tulevaisuudessa olemaan minulle vain eduksi. Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Mitä voisin muiden töiden ohella vielä tehdä ovat yölliset promo hommat yökerhoissa, juontaminen, karaoken vetäminen ja tausta tanssijana toimiminen. Aamuyön hesarin jakoakaan ei ole poissuljettu.

Kulut ehdottomaan minimiin. Vain tarvittavat varat mukana jos tarvis. Muuten lompakko AINA kotona.

Kirpparille tavaraa myytäväksi asti löytyy. Voisin myös olla vanhempien ihmisten kauppareissu apuna (5€ kerta), lastenvahtina, kodinhoitajana, siivoojana... u name it.

Lisäksi on pari tahoa, joilta jeesiä voin hakea.

Isäni puoleen käännyn vasta kun on pakko. Valitettavasti luottamus sen suhteen ettei joudu kohtaamaan pomottamis/hallinta yrityksiä jne. on heikoilla.

Tuppaa rahamiehillä aina olemaan tuo tarve hallita sinua, heti kun ovat jotain sinulle antaneet. Stna.
----------

Löysin uuden suosikkilaulajan.

Rakastan R&B:ta. John Legend on aivan loistava. Mahtavaa fiilistelyä ja verbaalista lahjakkuutta. Lausumisen kauneutta. Oh la laa...

-------

Naureskelin katsottuani dokumentin lääkkeistä. Loppuvaiheilla puhuttiin miehen ehkäisypilllerin tutkimisesta.

Ainut saatavilla oleva ratkaisu käsittää voimakkaita sukupuolihormoneita, jotka lopettavat tyystin siittiöiden tuotannon. Näiden rinnalla tulisi nauttia mm. testosteronia, jotta miehiset piirteet pysyvät edelleen jatkossakin.

Onhan naisten ehkäisypilleri toki turvallisempi vaikka käsittääkin myös voimakkaasti vaikuttavia hormoneita. Hoitosuositukset jopa suosittelevat e-pillereissä useamman levyn putkeen syöntiä, sillä eiväthän ne ole haitallisia?

Onhan se nyt helpompaa vaikuttaa yhden sukusolun estämiseen, kuin satojen miljoonien sellaisten estämiseen? Miesten ehkäisypillereissähän voi olla vaikutuksia myös aivojen toimintaan ja mielialaan. Sehän olisi aivan kauheaa!!!
it is a mens mens world...

Useampi nainen yhä nuorempana aloittaa pillereiden syönnin. Ihmetellään syöätapausten lisääntymistä, kasvua sydän- ja verisuonitautien kehityksessä, sekä lapsettomuutta. Älkää unohtako psyykkisiä sairauksia!! Entä lasten ADHD:t ja lukihäröt etc?

Kaikkihan toki voi johtua lisäaineista ja muista myrkyistä ympärillämme/ravinnossamme, mutta minulla on epäilykseni.

Koskaan ei ole kovin tervettä kyllästää itseään hormooneilla. Tämä koskee molempia sukupuolia.

Siksi minua naurattikin kyseisen dokumentin miesnäkökulma asioihin.

----------------

Masentanut elämänmeno nykyisellään.

Raha ohjailee kaikkia ja kaikkien motiiveja. Ei välitetä enään muista vaan pyritään seuraamaan julkkisten ja median esimerkkiä.

Kirjoilla ja perinteillä ei ole mitään sijaa. Internethän kertoo koko totuuden. Lapsia ei enään näe 8-ikävuoden jälkeen ulkona leikkimässä.

Siis WTF?!

Joskus tekee mieli vain muuttaa autiolle saarelle ja nk. "mökkihöperöityä".

En todellakaan ole konservatiivinen luonne, mutta ihmisten taipumus idioottimaisuuteen säikyttää ja pelottaa.

Tässäkö maailman tulevat johtajat?!

Ei Jsus..

Taidan mennä punomaan juoniani ja pänttäämään buduaarini puolelle.

Tänä viikonloppuna luvassa nollaamiset venäläisen vodkan säestämä luottoystäväni kanssa.

Lowbudjjet on päivän sana ja ihmeellistä mutta totta. Pitkälle pääsee ilman rahaa ja kaikkiin iloihin ei tarvitse pennin pyörylää.

Tärkein ja suurin asia ei maksa mtn.

Sound is my remedy
Feeding me energy
Music is all I need

Baby I just wanna dance
I don't really care
I just wanna dance
I don't really care.. care.. car

Mieliala vaihdellut totaali ekstaattisesta voiton hurmoksesta epätoivoiseen kaiken myynneeseen nyyhkytykseen.

Laskuja, laskuja, maksuja, kuluja, lisää laskuja.... *huokaus*

Harkitsin jopa strippariksi ryhtymistä. Tämän ajatuksen ilmestyessä ajatuksiini, vilkaisin peiliini ja näin ylpeyden pilkahduksen verkkokalvoiltani.

En. Minähän en strippaa! Minulla on jo 3 työpaikkaa plus opiskelut päälle. Pakko vain jaksaa ja haalia lisää vuoroja. Ei ole muuta mahdollisuutta!

En alennu normi ghetto elämän tuloksiin: Strippaus, aineet, huoraaminen, alkoholisoituminen, yksinhuoltajuus, paska työpaikka, joka viikkoiset snägärijono tappelut, hakkaava alkoholisoitunut aviomies, tietämättömyys/yleinen välinpitämättömyys maailman asioista, tiedosta, itsensä kehittämisestä jne.

Ei. Se ei ole minua varten!

Eli ruokahan on siis yliarvostettua.

Viikonloput sitten duunissa, niin kyllä tämä tästä....

----------

Asiaa ei auta isäni pitkälle viety ylpeys.

Sanontahan on, että se kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Sanokaa minua taikauskoiseksi, mutta todella uskon, että liiallinen lippujen liehuttelu koituu turmioksi. Logiikkakin sitä selittää: Kateus on ihmismielen tehokkain myrkky.

Pahinta kaikessa on se, että isäni kaikessa rakkaudessaan ja ylpeydessään on alkanut liehuttelemaan minun saavutuksillani. Päätti sitten kiskaista minutkin omaan kuiluunsa.

Kaikella on leveiltävä: Omilla saavutuksillaan, sillä mitä omistaa, kuinka paljon rahaa on, miten lapsilla menee, mitä opsikellaan ja mihin kohta menee vaihtoon jne.

Itseäni moinen oksettaa.

Totuus on, että isäni kyllä auttaa.

Koulukirjat pääosin + muut koulukulut.

Muusta on sitten turha mainitakkaan. Kyllä hän silloin tällöin muutaman kympin heittää, mutta hänen hehkutuksestaan voi kuvitella, että hän kustantaa kaiken. Paskat!

En turhaa opiskeluni ohella pidä 3 työpaikkaa...

Voi. Kyllä minä rakastan vanhempiani sydämmeni kyllyydestä mutta..muttah...Miksi hehkuttaa?

Itse olen oppinut, että ne jotka todella osaavat, omaavat, kykenevät jotakin/johonkin pitävät suunsa supussa.

Toki on näitäkin, jotka huutavat taidoistaan/omaisuudestaan joka ilmansuuntaan mutta onko kyse silloin oman egon paikkailusta/kasvattamisesta?
-----

Voi miksi?! MIKSI en taaskaan voittanut lotossa?! Miksi kaiken eteen on vain taisteltava?! Miksi mitään en tule koskaan saamaan edes vähän helpommalla?!

*huokaus*
-----------

Yksi kulujen puolittamiskeino olisi muuttaa HOASn soluun asumaan. Kypsymättömien "olen kotoa juuri pois muuttanut" ja "pappa betala" ihmisten joukkoon. Jee jee...

Ehkä vain pelkään pahinta?

Eihän kypsyyden mitta ole ikä, omaisuus, asumismuoto jne. vaan jotain ihan muuta!

----------

Pirteimmistä aiheista:

Läpäisin kuin läpäisinkin sen suuren tentin. OSCE! Ha ha haaa!!!
*voiton tanssia yksiössä ympäri ämpäri rillit nenällä keikkuen*
Ja voih. Ei se numero vaan itse fakta, että sen läpäisin!

Tein taas vanhanaikaiset ja paniikissa pänttäsin edellisenä iltana ja tietysti hoidin muitakin asioita kyseisenä päivänä. Koulua ja tietysti tuttu kaipasi hoitoa olkapäähänsä jne. Tulos: Pänttäystä 3 h kunnes nukahdin toiminnallisen anatomian papereideni päälle.

Eihän kyse ole koskaan niistä numeroista vaan tieto/taidollisesta valmiudesta. Kuten olenkin maininnut, niin lukihäröisenä on minun vaikea muistaa kaikkia exacteja nimiä ellen pänttää niitä pitkäkestoiseen muistiini, mutta tiedän kyllä tuon asian ominaisuudet/liikkeet/toiminnan jne.

Useimmat unohtavat heti, mitä ovat lukeneet, mutta minun pänttäämiseni päätyy muistiin ja syvälle sinne.

Alkoi hieman hihityttämään kun opettajamme tunnin jälkeen vei meidät katsomaan kokeiden tuloksia ja puhui jo etukäteen: "En kyllä ymmärrä, miksi nämä numeroitiin, mutta näin kuitenkin tehtiin ja numeroa ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Kaikkihan kuitenkin läpäisi..."

Tuona hetkenä alitajuntani huusi, että ykkösen sait! But who cares?

Läpi pääsin ja saan ottaa potilaita virallisesti vastaan koulumme klinikalla.

Sitä paitsi vuoden ensimmäisen tekniikka kurssin jälkeen olin ainut joka oli saannut lannerangan manipulaation läpi. HAH!

Aluksi meni aikaa palpoimisen hakemiseen ja parini vääntelyyn, kunnes löysin taas rytmin ja tyylin. Viimeisellä tunnilla otin hengityksen vielä mukaan ja palpoin kropallanikin joustoa missä olisi oikea sauma ja "NAKS!". Me molemmat kirkaisimme ja kyselinkin oliko parini kunnossa ja melkein jo huusin opettajaamme paikalle katsomaan onko jotain mennyt rikki.

Säikähdimme molemmat tuota tilannetta ja jälkeenpäin hihittelimmekin kirkaisuillemme.

Ilmeisesti avasin jonkinlaisen pitkäaikaisen lukon, sillä lannerangan nikamat olivat selkeästi symmetrisemmin asettuneet jälkipalpoinnin perusteella.

Voi sitä riemun määrää! Tämä tyttö sai manipulaation vähällä voimalla, rytmillä ja hengityksellä koko kropallansa läpi!
-----

Viikonloppu meni töissä ollessa ja täysin selvinpäin.

Taas naurattaa, sillä melkein soitin jo konttorille isoille pomoillekkin asti, miksi sunnuntai vuorojani on typistetty, kun uudet listat sain käteeni. 3 sunnuntaita neljästä ja lauantaitakin runsaasti. Lisäksi pyyntö, että jos tiedän pääseväni aikaisemmin duuniin joinakin arki-iltoina niin tänne vaan!

Kyllä tämä tästä!
-----

Olin jälleen katsomassa mummiani ja kahvittelemassa. Totta kai asiaan kuului verhojen vaihtoa ja yleistä apuilua.

Vaikka välillä on raskasta auttaa mummianikin kaiken muun ohella on se sen arvoista!
-----

Treffit lauantaina.

Tuo suloinen sydämmellinen kundi oli jälleen luonani ja vuokrasimme leffan. Kundi parka oli jälleen väsynyt ja tuntui hukanneen keskittymiskyvyn luonani totaalisesti leffan osalta.

Hali ja rutisteli ja lopulta rentoutui niin paljon, että nukahteli sohvalle. Positiivista, että pystyy rentoutumaan kunnolla seurassani.

Suukottelua eikä seksiä.

Hitaammin edistyminen on parempi tämän kanssa.

Jotenkin loistava kyky kundilla koskettaa ja katsoa silmiin.

MUTTA (aina on joku mutta... argh olen nirso!!):

Kundilla ei tunnu olevan sellaista kunnianhimoa mitään kohtaan mitä itse omaan opiskeluitteni jne. suhteen.

Työ on vain työtä, vapaa aika menee kavereiden seurassa ja viikonloput bilettäessä. Omia hyvin vahvoja mielipiteitä ei ollut, emmekä päässeet vielä intohimoisen väittelyn syövereihin.

Lisäksi tunsin taas itseni piilonörtiksi/hikeksi kaikkine kirjoineni ja faktatietoineni ja filosofisine pähkäilyitteni. Kun pakkasin treenilaukkuani sunnuntaina, kiskaisin ensin parit kirjat ulos sieltä (farmakologia kliinisestä vinkkelistä ja kehon rakenne, toiminta ja huolto-opus) ja kundi pyöritti naurahtaen silmiään.

Kuitenkin kundi omaa avoimen mielen ehdotuksieni suhteen mm. teatterissa käymisestä, stand up-keikasta jne.

Rakastaisi vaikka hulluna tekniikkaa tai työkaluja! Fudista tai autoja! JOTAIN!!

Jonkinlainen kunnianhimoinen suunnitelma tai intohimon kohde!

Kuitenkin sunnuntaina hän lähti mielellään seurakseni Valtterille etsimään löytöjä ja mahtava reissuhan se oli.

Löysin 8 eurolla 2 paitaa, 2 minihametta, 2 housut! HA!

Jossain vaiheessa eräs kirpputorin myyjistä yritti kaupitella minulle ja jannulle jonkinlaiseja pelejä sanomalla "Lapsien kanssa hauskaa näillä jne" jolloin vaivautuneena hihkaisin vain, juuh ei ehkä ihan vielä..

Jätin suunnittelemani salille menon väliin ja tulin kotiin pähkäilemään elämää. Hyvä etten salille mennyt. Nukuin sitten sen 3h ja heräsin paljon illemmalla. Ha haa..

Eksyin pähkäilemään luonnettani ja sitä olenko vain liian vaikea. Ehkä minun pitäisi hyväksyä asiat sellaisenna kuin ne tulevat ja napata itselleni sydämmellinen, mukava ja tavallinen mies. Perustaa perhe ja hankkia kultainen noutaja. Tavallista elämää..

Sitten masennuin ja läpsäisin itseäni poskelle, jonka jälkeen aloin selailemaan ulkomaiden työpaikkailmoituksia ja lopulta Englannin ilmoituksia myyjien/liikunnanohjaajien paikoista. Tietysti samalla tarkistin vuokrattavien kalustettujen huoneiden keskivuokraa ja tein laskelmia.

Sorry, mutta ei kiitos. Kohtaloni odottaa muualla.

Pari vuotta vielä, pari vuotta vielä..... niin valmistun, mutta välissä vaihtoon!

Vähän aikaa vielä, vähän aikaa vielä...

BTW: Perheeni heittää tässäkin kapuloita rattaisiin.

Isäni pelkää menettävänsä minut ja silti elvistelee vaihtoaikeillani jne. Mummini jatkuvasti muistuttaa minua nöyryydestä ja korostaa tavallista suomalaista arkea, kun ei sitä tiedä mitä voi sattua.

Sentään äitini ja siskoni ovat puolellani.

Minähän en stna Suomeen jää! Suomi on maa jossa miehet eivät osaa pussata eivätkä puhua ja jokainen haluaa elää sitä tavasllista elämää ja mielipiteitäkään ei ilmaista.

Ketään ei kiinnosta mitkään maailman asiat.

Harvat omaavat intohimon kokonaisvaltaiseen itsensä kehittämiseen: Jos olet urheilija=bimbo, jos nörtti=fysiikka rapakunnossa, eikä sosiaalista älyä.

Helpompi täällä on olla se hiljainen tavallinen bimbo kuin mielipiteitänsä huutaen esittävä yltiö positiivinen pohdiskeleva punapää, joka tuntee olonsa kotoisammaksi kansainvälisissä piireissä/tapahtumissa/baareissa jne.

Lontoossa on sentään hiukan enemmän ihmisiä/kulttuureja/maailmankatsomuksia ja mielipiteitä kuin pääkaupunkiseudulla...

Pari vuotta vielä, pari vuotta vielä..... niin valmistun, mutta välissä vaihtoon!
*hokee mantraansa*
Vähän aikaa vielä, vähän aikaa vielä... OOooOoooooMmmmm...

Lukihärö on siitä mainio asia, ettei aina edes itse tuli huomattua mitä kirjoittaa.

Tunteiden palaessa ja kiihkon vyöryttäessä ajatuksia mieleen on vaikeaa keskittyä viilaamaan pilkkua, joka sanan jälkeen.

Pahoitteluni niille, jotka valitettavasti/onnekkaasti pääsevät tekstejäni lukemaan.
--------

On se kumma kuinka jokin pieni asia voi saada ihmisen pakkomielteiseksi.

Etsin sitä ainakin viidstä kaupasta ennen kuin sen löysin. Uhmasin tuulta ja myrskyä saadakseni tavoittelemani asian.

Kyllä. Kyse on kristalli huuhteluaineesta!!!

*kansa nousee seisomaan ja päästää ilmoille valtavan BRAVO-huutojen säestämän tapusten symfonian*

Nyt onnellinen kristalli huuhteluaineen omistajana, voin todeta pyykkini olevan todella pehmeää ja tuoksuvan ihanalle!

------

Tänä iltana kävi vanhanaikaisesti.

Jostain kumman syystä olen ollut väsynyt ja syömiseni ollut mieltä puistattavaa.

Ihoni kiiltelee kaikessa kauneudessaan ja jostain ihmeen syystä joulu turvotukseni ei ole vielläkään laskeutunut vaan korostunut!

Tunteeni kävivät vuoristorataa päivällä.Tulipunainen vihastus paistoi kasvoiltani junassa ja kotiin päästyä valtasi kroppani yletön tärinä ja huuliltani pakeni itkun ensi voihkaisu.

Koko päiväisen väsymyksen lisäksi, silmäni väsyivät, puhuminen ja keskittyminen muuttuivat vaikeammaksi ja liike haparoivaksi. Tervetuloa kevyt asteinen migreeni!

Lisää soppaan koko kropan yletön tuntoaistimus ja etuvarustukseni kasvu C:stä D:hen.

Aivan...Rakastamani PMSt saapuvat kehiin. Progesteronin tuotanto alkaa jylläämään estradiolinn rinnalla ohittan sen pian ja laittaa kroppani jälleen sekaisin syyttäen minua JÄLLEEN siitä, etten saata uutta elämää maailmaan. Oman kroppani tapa vittuilla minulle. Kirjaimellinen läimäisy kohdulle ensin ovulaation kohdalla: "Tee se nyt!!!" ja uudestaan kierron alkaessa alusta. "BITCH!" Huuto tuntuu varsinaiselta alaselän vihlaisulta kroppani kiristelellessä/löystyttäessä varsin mobiilia kudostani entisestään.

Olen nainen isoilla kirjaimilla. Tai siis kroppani omaa varsin naiselliset piirteet ja mieleni joskus miehisenkin huumorintajun, loogisuuden jne.

Ei ihan helppo coktail

Olen tullut tulokseen, että lähiperheelläni tulee olemaan varsin yllätyksiä täynnä oleva elämä.

Ensinnäkin tuleva mieheni useamman kerran saattaa ihmetellä reagointejani:

1. Yhtenä hetkenä nauraa räkäkän mitä sovinistisemmalle vitsille ja seuraavana huudan "SIKA!" ja läimäisen kaveria poskelle popsien mielipuolisesti suklaata.

2. Mieheni valmistama romanttinen ilta päättyy mielenkiintoisesti minun katsoessa samppanja pulloa, kynttiläpaljoutta ja ruusun terälehtiä kulmakarva koholla, Barry Whiten soidessa taustalla ja todetessani ääneen: "Kyllä sä kulta olisit muutenkin saannu...".

3. Sohvaperuna urheilun katsomis illat muuttuvat jos minun kannattamani joukkue sattuu pelaamaan. Luvassa totta kai sidukkaa, perus safkat ja tietysti kylään tulee ystäväni jonka kanssa matsia katsoessa puimme viimeaikaisia tapahtumia, sekä sidukan läikkyessä kirkumisen säestyksellä minne sattuu ManUn tehdessä maaleja.

4. Mies kokee kauhunhetkiä, jos niinkin onnellinen asia pääsee tapahtumaan kuin lapsi: Raskauden aikana saattaa mies yllättää minut särkemästä paikkoja puisella pesarilla, nyyhkyttämässä hysteerisesti romanttisen leffan aikana ja kerjäämästä haleja ja hellyyden osoituksia 24/7, ja jos en niitä saa kyselen, etteikö mies rakastakkaan enään tai otan herneen nenääni ja huudan "SIKA!". Synnytyksen hetkellä synnytyssalissa raivoan ympäröiville henkilöille ja vetäisen kunnon vasurin kohti minua lähimpiä kasvoja. Sillä lailla..

5. Lapset paljastavat kotiopetusta koulussa: "....mutkun äiskä sano, ettei se oo niin justiinsa ja opettaja ei tiedä mitään..."

6. Puuduttavan tylsät ja konservatiiviset sukujuhlat päätyvät lähikapakkaan minun tanssiessa pöydällä ja laulaessa karaokea shottien vetämisen välissä.

7. Pikkujoulujen jälkeisenä aamuna soitan kotiin ja yksi lapsista sattuu vastaamaan:
"Hei kulta! Viittitkö sanoa isille, että äiti päätyi nyt jotenkin Brasiliaan työmatkalle ja tulee viikon kuluttua kotiin...Juuh. Pelattiin taas totuutta ja tehtävää ja oli pakko nousta siihen ensimmäiseen lähtevään koneeseen... totta kai kulta tuon tuliaisia... ai niin! Pakkasessa on sitten niitä ruoka bokseja jotka voi lämmittää.... ai ne syötiin jo viime joulun alla...(STNA)... no tota sähän osaat jo lukea... hyvä. Ota se keittokirja, kynä ja paperia....ÄLÄ PYYDÄ ISIÄ PUHELIMEEN!... !! Joo soitan taas myöhemmin.... Pusuja paljon ja haleja!!"

8. Lisättävä on, että tietysti hiipparoin myös hiekkalaatikolla lasten seurana tiukka hame päällä ja piikkarit jalassa täydessä tällingissä, sekä turhamaisena koko ikäni lasken ajottain kaloreja, juoksen lenkillä lastenvaunujen kanssa ja käytän vauvaakin lihaskuntoa tehdessä painona. "Nyt kuntoillaan taas mamman kanssa!"

9. Tekniikan ja sisustuksen taisto on ainaista:

"Kulta, sun lelut häiritsee pahasti tän huoneen harmoniaa ja feng shuita ja eiks nää kukat sopis tosi ihanasti ton telkun päälle... jooh...."

"Tuu kulta vaihtamaan nää verhot, kun mä en millään yllä ja noikin tos toisessa ikkunassa on pahasti rutussa.... Kuulet sä hei?! Ei hitto pelaatsä taas??!!" Tämän lausahduksen jälkeen ottaa amatsoni taas vallan mielestäni ja muutamassa hassussa minuutissa vaihdan verhot ja mulkoilenkin ukkoa kulmieni alta omahyväisesti koko loppupäivän: "Et saa koko viikkona!" Tietysti pyörrän sanani jo ensimmäisenä iltana...

Ei oo helppoo ei.

--------------

Näin jälleen mielenkiintoisia unia.

Viime yönä sekkailin maalaiskylissä ja pikku paikkakunnilla bussilla, jolla yritin päästä työpaikalleni yhteen liikkeeseen tuuraamaan. Yhden keran jo menen liikkeen ohi, mutta tarkoituksenani oli käydä ensin jossain ilmeisesti tärkeässäkin paikassa. Tuntien kiitäessä syöksyn vastakkaiseen suuntaan kulkevaan bussiin. Jään pois. Huomaan, että ympäröivät liikkeet ovat sulkeutumassa. Vastaan tuleva nainen toteaa, että lauantaisin liikkeet sulkeutuvat aiemmin ja pakokauhun vallassa ryntään liikettä kohti, jossa odottavat pomoni ja liikkeen optikko. Pomoni alkaa sopertamaan, etten tekemättömistä tunneista saa palkkaa ja totean, että se on ihan ymmärrettävää. (Onneksi liike kuitenkin on vielä sen 4h auki...). Sitten pomoni yrittää vielä saada sairastodistukseni mitättömäksi viime päivistä ja sanoo, ettei osa-aikaiset mitään palkkaa yleensä saa, vaikka todistus löytyykin. Minähän tulistun ja nostatan metakan ja keskustelu päättyykin siihen, että koska olen ollut yli viisi vuotta alalla, tehdään kohdallani poikkeus.

Kuva vaihtuu sairaala miljööseen, jonne saavun tapani mukaan juosten ja vetäen valkoista takkia päälleni. Olen ilmeisesti kivasti ajoissa, sillä kello näyttää kymmentä yli yhdeksää (Visio kymmentä yli kolmesta silmien edessä) ja vastassa onkin muutama sairaanhoitaja.

Yksi näyttää huolestuneelta ja kuiskaa, että potilaan lonkka on murtunut. Otan paperit käsiini ja jaahas todettuani avaan huoneen oven.

Huone on tyhjä ja sälekaihtimien varjostama. Potilas makaa valittaen lattialla keinutellen itseään tuskallinen ilme kasvoillaan.

Huudahdan potilaalle ääneen: "Vai että lonkka murtunut?". Potilas nyökkäilee, valittaa ja heiluttelee itseään vielä rajummin edestakaisin.

Katselin liikettä hetken aikaa, tutkin potilasta ja lausahdankin, ettei kyllä nyt lonkan murtuma voi olla kyseessä, koska liike on niin tasaista ja suurta. Jos se olisi murtunut ei potilas paljoakaan liikkuisi.

Tämä muuttaa potilaan äänen korkeammaksi ja valituksen, sekä hymyn säestyksellä hän sanookin kyseessä olevan rintalihaksen. Ai ai ai, kun tekee kipeää.

Katson potilasta hetken kulmakarva koholla ja pienen valituksen säestämän keskustelun jälkeen lopulta lähden huoneesta todeten, ettei rouva nyt kipulääkettä saa ilman kipua ja onkos rouva nyt vain koukussa aineisiin.

Tämän samaisen tekstin sairaanhoitajalle lausumisen jälkeen harteitani taputetaan ja minua onnitellaan:

"Onneksi olkoon kandi PIIP! Läpäisitte ensimmäisen klinikka testin 8/10 pojolla! HYVÄ!

Myös "potilas" ilmestyy kuvioihin ja onnittelee minua.

Kummallisia unia...

Kappas vaan!

juoksiessani paniikissa Myyrmäen liukkaita katuja ohjaamaan perfect bodya sain puhelinsoiton isännöitsijän toimistosta.

Olin oikeassa. Siis naapurini pääsee tarkempaan syyniin ja mielipiteitäni/huomioitani kaivataan.

"Saanko esitellä itseni... PIIIIP!..... A.K.A. undecover vasikka."

No sentään sin mielelleni rauhan!
kikatusta lasit nenällä ja hiukset Anita Hirvosta jäljitellen*

-----

Nyt voin täydentää viime aikaisia pohdintojani.

Ei. en todellakaan halua haaremia. Mutten myöskään yhtä mutasukkaisen hullua stalkkeria. Ehkä joskus vakavammankin ihmissuhteen.

Pohdinnoissani jouduin kohtaamaan ajatuksen siitä, että mahdollinen ihmissuhdekammoni johtuisi ihan kokemuksista. (ULLATUS!!!)

En oikein usko/tunne/tiedä olevani valmis antamaan itsestäni sen 100%. Mihin sitä taas voisi joutua: Olemaan jollekin taas se egon boostaja. Statuksen kohottaja. Pokaali, jolla muiden kunnioitusta haetaan. Itsetunnon rakentaja ja kouluttaja, joka itse joutuu petetyksi? Sitten jälleen saa kuulla ja todistaa polvilla ryömimistä, haikeita sanoja ja aneluita. huoh...

Never ever kiitos!

En siis edelleenkään ole pyhimys. En täydellinen jne. Minun ei tarvitse jatkuvasti todistella itseäni muille.

Yksi helppo sääntö: Vaadin toiselta sen minkä vaadin itseltänikin.

No mutta tätä pohdiskellen ja mietiskellen.

Kenties vain tulin tulokseen, etten anna minkään enään hidastaa minua/ estää minua pääsemästä päämäärääni. En uhraa itseäni/tulevaisuuttani kehenkään, joka ei sitä osaisi arvostaa.

Eli ihan ajanvietoksi vain suutelemaan useampaa sammakkoa, ennen kuin se rinssi sieltä saapastelee vastaan! *muahahahahaa*

Te jotka kuvittelette olevanne juuri sitä mitä haen: Voiko näin olla? Todisteet tiskiin! Perustelut väittäille!

Onko kyseessä jälleen romanttinen mielikuva: "Minä pelastan sinut!" vai kenties kilpailuvietin sanomaa: "Muut ei ole pärjänneet... noh minähän näytän!"
--------

Sitten siirrynkin uusin pohdintoihin:

Pitäisikö jokaisen kokemuksen vuoksi kokeilla olla ns. huono ihminen?

Olen itse hyvinkin täydellisyyden tavoittelija ja nyt koenkin jonkinlaisia andrenaliini ryöppyjä provosoimisesta.

Venytän rajoja ja herätän pahennusta tieten tahtoen.

Ehkä ihan tieteen nimessä? Tutkiakseni tarkemmin ihmisen luontoa? Ymmärtääkseni sitä paremmin?

Otappa sitten aivoituksistani selvää..

------

Taas kukkaruukussa käymistä:

Kerronpas lisää tapahtumista ja mietteistä.

Miksi niin monet unohtavat kunnioituksen ja ihan ne perinteiset käytöstavat?

Ihan kuin isovanhemmista huolehtiminen. Kaikki vaan laitokseen stna!!!

Herran jumala mitä ajattelua!

Vaikka välillä väsyttääkin ja ketuttaa hoitaa juoksupojan hommaa mummini asioilla niin teen sen paljon mielummin kuin menen katsomaan lonkkansa rikkonutta mummiani sairaalaan.

Viime aikoina sää ei ole juuri antanut mitään anteeksi.

Ja mummini persoona/mieli on mitä mielenkiintoisin! Lady ja turhamainen! Perheen matriakka. Aivan mahtava tapaus!

Btw: pakko mainita viime aikaisista unistani.

1.Viime viikolla yksi ystävistäni piti minulle varsinaisen äidillisen saarnan siveellisestä elämästä ja kuinka minun nyt pitäisi tehdä asioille jotain. Aika eksoottinen uni...

2. Aikaisemman uneni koira on saannut kilpailijan. En enään muista uneni yksityiskohtia, mutta sen muistan varsin hyvin, että varsin maireasti ja koiramaisesti virnuileva vastaava sekarotuinen, ehkä hieman kettumainenkin, punaturkkinen koira kilpaili huomiostani.

On se jännä...

Ei kun hommaamaan unia ja kuvia lissää!

Maanantai valkeni sumun valtaamana ja kankeana kaikessa harmaudessaan. Silmien avaaminen oli työlästä ja keho jälleen on kyseenalaisessa tilassa ihmetellen mitä viimeisinä päivinä oikein on tapahtunut.

-----

Vihdoinkin sain viikonloppuni täysin työvapaana.

Totta kai pidin hauskaa ja paikkailin teräksistä henkistä tasapainoani.

Lauantai aamu vietettiin sitten railakkaasti baarin jälkeisissä "loistava idea"-merkeissä.

5 aikuista hiippailivat ulkovälinevarastoon ja muina miehinä lasten pulkat lainattuaan hiippailevat pihan poikki läheiselle pulkkämäelle viinipullot kilisten.

Oma saldoni mäenlaskusta rajoittuu kirjavaan pakaraan.

Hauskaa kyllä oli. *leveä virnistys*

----

Tässä aamussa on vielä yksi ihana tekijä parantamassa elämän laatuani.

Sain isännöitsijän toimistosta yhteydenotto pyynnon koskien erästä häiritsevän elämän ilmoitusta.

Tämä kieltämättä pysäytti hetkeksi.

Sitten totesin, että tämä mahdollisesti liittyy oman vaihtohakemukseeni toiseen asuntoon yhtiön sisällä, koska yläkerran naapurini kärsii ilmeisesti kuulovammasta kun biisien sanatkin kaukuvat selvästi huoneissani.

Mahdollisesti siis todistamaan toisen asukkaan rinnalle?

Tottahan toki mielessä kävi, että onko joku tehnyt minusta ilmoituksen vaikka kotona hengailu aikani rajoittuu varsin pieneen määrään tunteja:

"Ihan liikaa miespuolisia vieraita!! Varmasti prostitoitu pitää puljua auki!!"
-Siis minulla on myös mielipuolisia ystäviä, pidän kahvitteluista ja tilaisuudet johon kuuluu yläosattomuuksia ovat 90% osteopaattista hierontaa...

"Se stna bilettää koko ajan!!"
-Khylli. Ainakin viikonloppuisin. Joskin lähden ajoissa kotoani, jottei mahdollinen etkojen möykkä häiritse naapureitani ja saavun kotiini kaikessa hiljaisuudessa siinä 5-7 aikaa aamulla, ehkä joskus hieman kompuroiden ja mahdollisesti hyvin satunnaisesti päästellen muitakin ääniä yön pimeydessä, mutta vain satunnaisesti.. Ja jatkojahan ei yleensä minun kämpilleni tuoda."

"Se pesee pyykkiä ja käy suihkussa klo 21.00 jälkeen!!!"
-Jo tämä on syy: Myönnän kaiken. Ja pahoittelen satunnaista jodlausta ja laulua päiväaikaan.

"Se hiippailee alasti kotonaan!"
-Ei vastapäisiä naapureita jne. Mitä hittoa se muille kuuluu mitä kotonani päälläni pidän?!

Joten todennäköisyydet ovat, että pääsen mitä luultavammin antamaan lausuntoja naapuristani.

Ellei sitten joku hullu eksä/tapaamani kundi stalkkaa sitten toden teolla ja rappuun päästyään rääkyy oveni takana mitä sattuu kun en itse ole kotona?

Tai sitten joku vaan jälleen kerran kettumaisuuttaan haluaa tehdä elämästäni helvetiä?

*huokaus*

Ei voi tietää ja nyt kun aamun olen koittanut ottaa vastaavaan henkilöön yhteyttä jo 4 krt, ei asia voi millään lailla olla mikään kiireinen/tuomitseva minua kohtaan. Muutenhan olisi vastaava henkilö jo ottanut minuun yhteyttä/vastannut kyselyihini?
------

Ja pakko nyt hiukan myös fiilistellä. Ja kyllä: BOORING jälleen mies asioista.

Tulin siis tulokseen, että tuo riippa on vain tiputettava elämästäni pois. Syy: 2 tapaamisen ja muutaman puhelinsoiton jälkeen alkoi kundi syyttelemään (Vikka olin jo ilmoittanut, että tapaisimme sitten satunnaisesti ja olen kireinen), ettei minun kanssani mitään voi sopia, en ole avoin ja mutisi, että tahtoisi mahdollisesti mielummin kuvitella etten ole olemassa, koska saan hänet käyttäytymään luontoaan vastaan ja blaa blaa...

Ymmärtäisin vastaavat reaktiot jos olisimme tunteneet jo useamman kuukauden, nähneet useammin ja semi-seurustelisimme. Aiheuttaa turhaa stressia tuollainen käytös ja jos jatkaisimmekin yhteydenpitoa niin minkälaiseksi kundin käytös muuttuisi tulevaisuudessa? Siis apua...

Ei voi ummartaa ei..

Joten parempi lopettaa tälläiset jo heti alkuunsa. Opiskelu, läheiset ja eteenpäin meno ovat etusijalla!

Tapasin sitten lauantai keilailu/fiilistely illan jälkeen mäkissä symppiksen pojan. Ujo kaveri, jolla mahtava hymy.

Vaihdoimme numerot ja sunnuntai iltapäivän/illan/yön sitten vietimmekin yhdessä leffaa katsellen ja halien. No sex.

Täältä lähti sitten töihin aivan pöhnässä ja minä jäin kohtaamaan maanantain yksin.

Mukava tapaus josta löytyy se mahtava piirre, ettei pelkää kosketusta ja silmiin katsomista. Kova rutistelemaan ja halimaan.

Aivan mahtavaa!

Nyt kuitenkin löydän itsestäni sen epäluuloisen piirteen, joka kyselee että mikäs on sitten tuossa kundissa vituillaan...

koska tunnetusti tuurini miesten suhteen on mitä huonoin...

Ha haa...... *ryystö kahvikupista* Ei tää helppoa ole.

Joten one day at the time ja kaikki ovet auki.

Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Kummasti uni maistunut koulun alettua.

Tämän päivän luennot jäivät väliin unen takia. Eilinen koko pv koulussa ja ilta duunissa. Ei ihme, että väsytti.
------

Paljon tuttuja avioitumassa ensi kesänä. Iloinen olen heidän puolestaan.

Polttarit ja avioliitto ovatkin olleet keskusteluidemme aiheina viime aikoina.

Miksi polttareista tehdään tylsiä? Rajoitetaan polttarisuunnittelijoiden vapautta verrukkeella, että kaikki eivät ole niin suvaitsevaisia.

Totta kai on kaikki otettava huomioon, mutta polttareita ei todennäköisesti ole monia elämässä. Miksi ei repäisisi kunnolla?

Kyllä. Olen polttarivastaava veljeni morsiaimen polttareissa ja innostukseni lamaan utetyiin suurella kielto listalla.

Onneksi omaan mielikuvituksen lahjat.. Häh hää.

Btw: kuinka moni teistä ottaisi sian säkissä?

Kuulin ihanteellisesta uskonnollisesta nuorestaparista jotka koskettivat toisiaan oikeasti ja viettivät yhden kokonaisen päivän yhdessä vasta avioon astuttuaan. Yhteinen asunto vasta avioliiton astuttuaan voimaan.

Mites kävikään: ero jo kuukauden sisällä.

Toki onnellisiakin tämmöisiä tapauksia on, mutta oma mielipiteeni on, että on parempi kolahtaa kaikilta puolilta, ennen naimisiin menoa.

Entä suhtaututaanko avioliittoon nykyään liian kevyesti? " ainahan voi hakea eroa!!"

Itse olen sitä mieltä että kun avioon astun, ei sellaista käsitettä ole kuin ero. Liiton puolesta taistellaan vaikka minkä paskan läpi.

Poikkeus vain ääritapauksissa.
----

Sitten taas tähän rakkaaseen aiheeseen:

Nyt tuo yksi kundi joka on ilm. Kovinkin sitoutumista aikeissa vaikka on sovittu jo aluksi, rennot säännöt ei mtn säännöllisiä tapaamisia soitteli.

Luvuilla kauan puhelimessa ja puhelun jälkeen mieleni teki heivata kalusteet asunnostani pihalle ja vetää ranteet auki.

Stna putkiaivo!!! " kun mä en tiedä missä mennään ja haluaisin jo nähdä jne."

Voi hitto sentään. Jouduin hokemaan, että on kiireistä ja laita nyt jarrua päälle... Taas tuntee itsensä mieheksi!

Kauhea turn off tuollaiset puheet..

Nyt mietin pitäisikö tuo kundi poistaa elämästäni ja keskittyä olennaiseen.

Opiskelu, eteenpäin meno, kaverit, elämä jne.

Paljon mukavampaa tämä kissa&hiiri leikki mr. Hunksin kanssa. Ei turhia riippuvaisuuksia, vaikka mielessä pyöritään. Ei turhia keskusteluita vaan itse asiaa..

Ja mitä tästä syntyy? Who knows? Turha stressata vaan päivä kerrallaan...

Mulla on koko kevät ja kesä aikaa.

Mielummin viettää aikaa niiden kanssa jotka säväyttävät ja on avoin erillaisille/kaikenlaisille tilaisuuksille.

"Nohing lasts forever. So open up for what you see..... Any which way. You better take me any which way you can.... This may be the only change with me..."

Neuroanatomian luento 4h heti aamusta. Olo sen mukainen. Melkein tapahtui vanhan aikaisesti: nojaaminen käteen ja tuhinaa kuola poskella valuen. Kolmesta kupista kahvia ei ole mitään apua...

Koin kyllä riemun hetkiä tajutessani aamulla, ettei sillä ole mitään väliä mitä puen päälleni. Lögärit ja hiusten harjaus, sekä kevyt meikki: mucho bueno!!

Eilinen ilta rentoutti kummasti mieltä kun risteilyn kaksi muuta osapuolta saapuivat rentous iltaan. Molemmat potilaikseni, viinirypäleitä+ suklaata ja fiilistelyä.

Täydellistä ajan käyttöä!
------
Vastapäinen kirppikseni btw myy myös kosmetiikkaa. Ties mistä hankittua, mutta minä en valita! Hyviä tuotteita opiskelijaystävälliseen hintaan! Aina sheivaus teristä huulikiiltoon..
------

Komiikkaa tiedossa. Ihan etukäteen varoittelen..

Tosiaan prokkiksena kyhätä exl- taulukko miesten pisteytykseen. Huumorintajulla on oma osansa pisteytyksessä useammassa kategoriassa. Huonon huumorin ymmärtämisen pisteet kerrotaan potenssiin kaksi automaattisesti.

Ulkonäön arvioinnissa korostuvat hartiat, hymy, niska ja perse.

Urheilu harrastuksena ja kokkais ovat plussaa.

Ihmissuhteet arvioidaan myös omassa kategoriassaan. Hullusta eksästä ja äiti riippuvaisuudesta saa miinus pisteitä.

Suppean maailma katsomuksen omaavien yksilöiden keskiarvo kokee kovan pudotuksen listalla.

Älyykkyyttä arvioidaan monelta kantilta. Älkää sotkeko maalaisjärkeä teoreettisen tajun kanssa. Koska itse olen lukihäiriöinen ei sitä listoillani lueta viaksi.

Lapsirakkaus ja positiivinen perusluonne ovat aina plussaa.

Työpaikka/opiskelupaikka: ehdotonta plussaa! Ja jos viellä alalla josta pitää. Mahtavaa!

Ja totta kai haluan tuntea itseni naiseksi: miehisyys täytyy vain määritellä tarkasti. Ei macho urpoja kiitos!
----

Kai sitä pitäisi salillansa vielä tänään käydä hemmoteltavana? Zumba+Combat=hyvänolon orgiat!

Sain uuden lisänimen. Casanova.

Khylli. Risteily oli helmi ja onnistunut tyttöjen konttausreissu. Turhan monta kertaa liukasteli tanssilattialla ja herätti pahennusta. Bingostakaan ei tullut mitään kun numeroita huudeltiin liian nopeaan tahtiin.

Jep jep. Siemailua perjantai illasta aina lauantai yöhön asti.

Lisänimeni ansaitsin puhtaalla sosiaalisuudella. Kamuni jo huutelivat että viehätysvoimaa saisi jakaa muillekkin. Kyse on vain puhtaasta asenteesta. Ei siellä nöyristellä ja pyydetä anteeksi olemustaan.

Pisteet kotiin koko risteilyn tapahtumien muistamisesta!

Mulla on kyllä maailman mahtavimmat kamut.
-----
Ihmetyttää suomalaisten tekopyhyys.

Siis yleinen pahennusta herättävä asia on minihame ja tottahan toki Kolmikkomme päätti provosoida ja kunnolla. Voi niitä mulkaisuiden ja huutojen määriä.

Kuitenkin nämä soveliaasti pukeutuvat vetävät pleksit, haastavat riitaa ja pettävät puolisoitansa. Lycka till vaan teillekin .

-----

Lauantainahan oli sitten pakko käydä vielä bakersissa ja tietysti törmään hunksiini. Khylli. Ihana mies. Bakersin vessa on nyt tullut koettua.

Kundi selkeästi etsi minua katseellaan baarissa ja silti kuitenkin kokee sisäisiä mullistuksia. Miehet stna...

Jos sovitaan että pidetään vain hauskaa niin se tarkoittaa juuri sitä. Turha analysoida mitään muuta.

Kuitenkin nämä sisäiset taistot vaivaavat hunksia.

Taitaa olla kultaisten mielien syndrooma liika analysoiminen? Nyt muutamasta aivotkin omaavasta kundista kokemusta ja aina tuo analysoiminen tuottaa ongelmia.

Toinen ei ymmärrä hauskan pitämisen konseptia ja vaatii minulta enemmän sitoutumista suhteelle ( siksi tapaus saakin odotella jäissä kunnes mahdollisesti tajuaa asian tai sitten ei), hunksi taas elää mullistusten aikaa ja mitä ilmeisemmin pelkää minun hänessä herättämään himoa?

Hey darling. Himossa ei ole mitään vikaa. Päin vastoin.

Voin nyt vihdoinkin myöntää, että sen lisäksi että olen aika tapaus naiseksi, omaan sitoutumiskammon.

Khylli.

-----

Valittelin eilen kahvilla käydessäni parille ystävälleni miesten sitoutumishalukkuudesta. Heti pitäisi aikataulut lyödä lukkoon, sopia säännöt viimeisen päälle jne. Seuraavaksi alkaa puhe vakavammasta linjasta: vaihdetaan avaimia, ilmoitellaan missä milloinkin mennään ja kohta puhutaankin naimisiin menosta sekä lapsista.

En tosiaankaan ihmettelisi jos joku kaunis päivä joku tapaus kaivaa kassista esiin kaulapannan ja jäljityslaitteen: " tahdon vaan pitää susta huolta...."

-----

Wonder woman onkin sitten toinen lisänimeni: aina jaksaa olla valmiina pippaloihin, käydä suihkussa ja pistää itsensä kuntoon krapulassakin ja kokkailla reissun päätteeksi tytöille herkkujakin.

Tietysti krapulahan ei hidasta myöskään työntekoa. Toki piilolinssien käytön opetus tärisevin käsin on varsin mielenkiintoista...

Kerranhan sitä eletään? Päivä kerrallaan. Kaiken ei tarvitse olla aina täysin analysoitua vaan joskus tunteiden ja vaistojensa varassa kulkeminen on varsin rentouttavaa ja ennen kaikkea vapauttavaa!